Ficin nimi: Naru kaulaan
Kirjoittaja(t): Minä, eli Lööperiikka
Oikolukija/Beta: ei ole
Tyylilaji/Genre: Draama, Romance
Ikäraja: 11
Fandom: Twilight
Paritus/Päähenkilöt: Edward/Bella Jacod/Bella Jacob/Nessie
Yhteenveto/Tiivistelmä/Summary: Jacob saa hääkutsun Bellan ja Edwardin häihin. Hän suuttuu ja maattuu sudeksi. Hän juoksee ja juoksee kunnes palaa ja menee häihin joissa saa tietää Bellan ja Edwardin kaavailevan oikeata kuherruskuukautta.
Varoitukset: SPOILAA AAMUNKOITA
A/N: Siivoilin tämään ficci kansiotani ja löysin tälläisen ficceröisen...
Tämä on ensimmäinen Jacob ficci jonka olen kirjoittanut joten antakaa anteeksi!
Kappale jonka sanoja tässä on Irinan - Vahva.
”Jacob, rikon sääntäjä lähettämällä tämä…” ”… Jacob, lupaan pitää hänestä huolta.
Kiitos hänestä -kiitos kaikesta.
Edward” Puristin pöydänreunaa rystyset valkoisina.
”Jake, meillä on vain tuo yksi pöytä”, isä sanoi huomattuaan kiihtymykseni. Löysäsin otettani ja lähdin ulos. Minun pitäisi päästä juoksemaan. Sutena. Sudeksi muututtua kuulin veljieni -ja siskoni -ajatukset, kaikki olivat erittäin myötätuntoisia, jopa Leah.
”Hei, odota meitä!”, Quil ruikutti. Ärisin, en halunnut ketään mukaani minun piti saada olla yksin! Ilman ketään. Ilman kenenkään ajatuksia.
”Muuttukaa takaisin!”, Sam käski alfa-äänellä.
”Kiitos.” onnistuin ajattelemaan.
”Palaa kotiin kun voit.”, Sam ajatteli ja hänkin läksi. Tiesin etten palaisi aikoihin. Painoin kynteni voimakkaammin maahan ja kiihdytin vauhtia.
Toisista pääsee irti
Joihinkin jää roikkumaan
Ja sitten on vielä ne tyypit
Joista tulee sulle naru kaulaanSellainen siitä saastaisesta verenimiästä oli tullut Bellalle. Naru kaulaan.
Se piti minun rakasta Bellaa kuristus otteessa. Se loinen aikoi muuttaa vielä Bellankin sellaiseksi luonnonoikuksi. Tiedän suuria sanoja ihmissudelta, mutta se oli tosiasia.
Minun oli nälkä. Minun pitäisi syödä raakaa lihaa… Saalistaa.
Hyökkäsin suuren uros hirven kylkeen kiinni. Annoin suden aisteilleni vallan: Ärjyin murisin ja raatelin. Maistoin raa’an lihan maun suussani - yök! Jätin syömisen sikseen - pöllisin jostain oikeaa ruokaa…
Päivät kuluivat päivät muuttuivat viikoiksi ja sitä rataa… Välillä Seth yritti pitää yhteyttä minuun. Hän kertoi että Bella oli minusta huolissaan. Ja paskat! Ei hän minusta olisi huolissaan vaan siitä että raatelisin hänen sulhasensa! Sulhasensa - jo pelkkä ajatuskin Bellasta sen saastan vierellä oksetti minua.
Musiikki yksin soi
Tyhjä huone tekee kunniaa kaiullaan
Nyt elämä luisuu pois
Enkä mä saa siitä virtaa katkeemaan
Jokainen tunti syö sitä poisPaska! Tänään niiden saatanan häät olisivat! Olin suurin piirtein 150 kilometrin päässä Forksista… En ikinä pääsisi perille ajoissa. No mielummin myöhään kuin ei milloinkaan. Kiihdytin vauhtini äärimmilleen, ja kuulin - halusin kuulla -lauman äänet päässäni.
”Jake!”
”Jacob!”
”Voi miten ihan kuulla sinut!”
”Mikä hätänä?”
Häkellyin monesta äänestä yhtä aikaa - olin tottunut hiljaisuuteen. Laskin nopsaan äänet päässäni. Kaksi lisää?
Ajattelin vain päämäärääni. En halunnut ajatella sanoilla.
”Jake? Oletko aivan varma?”
Murahdin. Keskityin vauhtini ylläpitoon.
”Jake. Kerron isällesi että olet tulossa.”, Sam ajatteli innoissaan. Hetkinen: oliko Sam innoissaan? Milloin hän olisi ollut innoissaan?
Kun saavuin paikalle ihmiset jo tanssivat. Hain katseellani Bellaa. Mutta en ollut löytää tätä - hän ei näyttänyt lainkaan itseltään. Hän liilteli tanssi lattialla kuin se olisi hänen kotinsa. Hän tanssi niin vaivattomasti. Mietin hetken että oliko hän jo vampyyri. Epäilyni osoittautui vääräksi heti kun olin saanut hänet halaukseeni. Hän tuoksui edelleen itseltään tosin vampyyrin haju oli päällimmäinen haju minkä aistin.
Kyselin häneltä kaiken laista kunnes heidän - Bellan ja Edwardin - kuherruskuukausi tuli puheeksi.
”Kyllä me voimme pitää oikean kuherruskuukauden!”, Bella tiuskaisi. Jäykistyin kuin patsas, puristin Bellan rannetta tiukemmin. Kunnes Seth tuli rauhoittelemaan minua. Oli nöyryyttävää että nuorempi tuli rauhoittelemaan minua.
”Jake. Sinä satutat Bellaa.”, Seth rauhoitteli jo pieni pelokkuus äänessään. Sam tuli hänen avukseen. Tosin sutena.
Miten he - miten hän voi sallia heille oikean kuherruskuukauden? Minä olin aina luullut että Edward ei ikinä sallisi sitä… Ei kai vampyyrit voineet saada lapsia? Ja jos voisivat toivottavasti hän ja Bella käyttäisivät ehkäisyä…
Mut mä uskon että jokainen kerran kohtaa
Jonkun jonka radalle tähtes johtaa…… tosin toisin kävi. Bella paisui kuukaudessa hirviömäisiin mittoihin. Häneltä katkeili luita… Mutta se oli sen arvoista. Hän synnytti tytön - tosin puolivampyyrin. Olihan se aika ironista että ihmissusi leimaantuu vampyyriin, mutta leimaantumiseen ei voi vaikuttaa. Enkä haluaisikaan vaikuttaa kun leimaantumisen kohde oli Nessie - tai siis Renesmee. Olin onnellinen olin löytänyt sielunkumppanini.
Olisin hänelle maailman paras veli - kun hän tarvitsisi sellaista.
Tuki ja turva - kun hänellä olisi huolia.
Kumppani - kun hän olisi tarpeeksi vanha. Mutta siihen oli vielä monta vuotta.
