Title: Vaikka minä tärisen ja vapisen
Author: Ashtray
Beta: hiamiza
Pairing: Sirius/Remus
Raiting: S
Genre: angstiromance
A/N: Tämä oli taas yhtäkkinen inspiraatio keskellä yötä. Ihmissusiangsti on vähän käytetty, mutta tajusin, etten itse asiassa ole ikinä aikaisemmin varsinaisesti kirjoittanut sitä. Slash10:iin menee. Kommentit on kivoja!
Vaikka minä tärisen ja vapisen
Ja vielä vuosienkin, vuosikymmenten, jälkeen se tuhoaa minut joka kerta. Minä tärisen ja vapisen ja kompastun omiin askeliini. Minä en ole vielä ihminen enkä oikeastaan enää hirviökään, olen jokin välimuoto, lähes olematon ja täysin mitätön. Minä en jaksa pysyä pystyssä, vaikka sinä yrität pidellä minua.
Ei se tuhoa minua samalla tavalla kuin nuorempana. Ei ole enää samanlaista pelkoa, pelkoa olla erilainen ja olla vääränlainen, pelkoa muuttua hirviöksi ja muuttua joksikin arvaamattomaksi. Ei. Ei varsinaisesti. Se tuhoaa minua pala palalta, olen jo niin väsynyt. Olen ollut jo vuosia. Keho alkaa antaa periksi, se minut tuhoaa.
Ja joka ikinen kuukausi sinä murrut, kun et pysty auttamaan, ja joka ikinen kuukausi minä vihaan itseäni ja vihaan hirviötä sisälläni sen takia. Jos minä pystynkin kannattelemaan sitä painoa, hyvin hatarasti mutta kuitenkin, sinä et pysty katsomaan sitä. Sinä et voi katsoa, kun se vie minut pieni pala kerrallaan pois.
Mutta sinä yrität olla siinä ja olla lähellä ja oletkin. En minä olisi selvinnyt näitä vuosia, jos en olisi tiennyt, että rakastat. Edes silloin, kun olit Azkabanissa, en lakannut uskomasta, vaikka vihasinkin sinua, vihasin niin paljon. Sinä pidit minut rikkoutumattomana joka ikinen täysikuu, kaikkina niinä vuosina. Niin paljon minä sinua rakastin ja rakastan vieläkin, ehkä enemmänkin.
Ja minä tiedän, että sinäkin rakastat. Tiedän sen varmemmin kuin koskaan. Siinä sinä seisot vieläkin, vierelläni, etkä mene minnekään, vaikka minä olen pelkkä raunio. Vaikka minä tärisen ja vapisen ja kompastun omiin askeliini, sinä pidät minusta kiinni, etkä anna minun kaatua maahan. Tuet minua, aivan niin kuin silloin kun olimme nuoria, et päästä irti, tuskin edes sitten, kun minun kehoni antaa periksi ja hirviö voittaa ihmisen.