Nimi: Rakkaus ei tuoksu aina ruusuille
Kirjoittaja: Upsila
Genre: angst, drama, femme, huomaamatonta romantiikkaa
Paritukset: Lily/Alice
Ikäraja: S
A/N: Menee Naisten kympin toiseen kierrokseen.
Rakkaus ei tuoksu aina ruusuille
Lily keittää ananaksella ja vanilijalla maustettua yrttiteetä, pistää kolhiintuneita nahkakantisia kirjoja pellavaliinan verhoamalle pöydän päälle ja hymyilee lohduttavasti.
Alice ei pysty hymyilemään, mutta yrittää piilottaa punertunutta silmänalustaa käsillään. Oli todella kiusallista tulla valvojaoppilaan luokse ja heittäytyä suorastaan tämän syliin purskahtaen itkuun. Lily näytti silti ymmärtävän häntä, vaikka kurkkuun takertuneet sanat eivät viestittäneet mistään muusta kuin tuskasta ja sydäntä riipivistä sanoista.
Lily hyräilee pehmeästi ja sointuisasti, kaataa höyryävää teetä posliinikuppiin ja sanoo ohimennen, että Frank ei ole hänen kyynelensä arvoinen. Alice ei voinut hillitä kyyneleitään valumasta toisen kerran.
Alice tiesi, että Lily menetti vain turhan paljon aikaa hänen vuoksi. Lilyn pitäisi olla vartioimassa käytäviä, ottamassa pisteitä tuvilta ja tehdä kasanpäin kertyneitä läksyjä, mutta silti punatukkainen tyttö istuu epämukavasti naarmuisella tuolilla ja lukee hänelle ääneen taikuuden historiaa.
Auringonlasku värjää horisontin pehmeän oranssiksi, lempeä tuulenvire heiluttaa paljaiden puiden oksia. Alice huuhtoo katkeran maun alas teellä ja pyyhkii kyyneleitään pöytäliinaan.
Lily ei katso häneen päin, eikä sano mitään. Siemailee teetä ja laskee katseensa säälivästi maahan. Aurinko laskee vinhaa vauhtia, kellon kumea tikitys tunkeutuu väkisinkin korviin ja inhottava maku takertuu kieleen yhä uudestaan ja uudestaan.
Alice katsoo ohimennen rohkelikkotytön syksyn hehkua punaisista hiuksista, häivähdys persikanpunaa sipaistuna poskelle ja mutristunutta huulia. Hän harkitsee hetken, pyörittelee puolilleen unohtunutta teekuppia ja kurottautuu lähemmäksi toista.
Lily vastaa suudelmaan, vaikka ei pitäisi. Ei pitäisi koskea toiseen kuin toverellisesti, mutta silti hän ei pystynyt. Ei pystynyt muuta kuin koskettamaan toisen kahvinruskeita hiuksia ja maistamaan suudelmasta ananasta, syvää katumusta, lohduttomuutta ja syyskuun viileyttä.
Kun Alice irrottautuu suudelmasta, kiittää lohdullisista hetkistä ja lähtee sanomatta enään sanakaan jykevästä ovesta ulos, Lily yrittää itkeä olonsa paremmaksi.
Lily unohtaisi huomenna kaiken eilisestä, eikä halua enää tehdä muuta kuin jupista kiittämättömästä James Potterista. Niin ei kuitenkaan tapahdu.