Harry Kalkaroksen kaksoset, k-11. J/F/L, S/A 8\8 VALMIS!!!

[Vaarallinen Komentoija]

// Alaotsikko: Jatkoa Harry Potter ja Karmea Totuus-ficille

Nimi:Harry Kalkaroksen kaksoset
Beta:Seitsemmännestä luvusta lähtien vuottiksen Eunhyuk, suuret kiitokset hänelle<333
Ikäraja:Siinä K-11 paikeilla.
Tyylilaji:Drama, angst.
Paritukset:Jea/Fred/Leslie, Emmet/Jessica/Scorpius/Anna, maininto Sirius/Annasta
Summary:Harry on mennyt Ginnyn kanssa naimisiin ja saa kolme lasta, esikoisen ja kaksoset.
A/N:Tämä on siis jatko-osa Harry Potter ja Karmea Totuus-ficille. Anteeksi, sain vain ajatuksen ja halusin tehdä tämän. Tämä alkaa Jessican ja Siriuksen viidennestä kouluvuodesta eli Frediä ei tässä ficcissä paljoa ole. Ja ne mitkä luette kuuluvan Rowlinille luonnollisesti kuuluu hänelle loput minulle. Minä en saa tästäkään ficcistä rahallista korvausta.
 Luku 1 tulee myöhemmin ja anteeksi tuon typerän trailerin lyhyys en vain halunnut paljastaa enempää, vaikkei tuossa nyt paljoa paljastusta olekkaan.

Vielä ylellisesti hamoista tietoa:

Fred Sirius Kalkaros Harryn ja Ginnyn esikoinen, 21 vuotias mies. Kihloissa Leslien (sukunimi ei tiedossa) kanssa. Tylypahkassa olessaan hän oli rohkelikossa ja Koulun paras poika.
Sirius Fred Kalkaros/Jessica Lily Kalkaros Harryn ja Ginnyn kaksoset. Sirius kuuluu rohkelikkoon ja Jessica luihuiseen. Jessica on myös valvojaoppilas ja Sirius on rohkelikkojen huispausjoukkueen kapteeni (hän pelaa jahtajaa)
Emilia Thomas Dean Thomasin ainoa tytär. Emilian äiti on kuollut Emilian ollessa kaksitoista.
Jea Weasley, Ron Weasleyn ja Lavender Brownin tyttö. Hän on myös 21 vuotta ja seurustelee Micke Longomtomin kanssa
Micke Longomton Neville Longomtomin ja Luna Lovekivan ainut lapsi.

Tässä on kuvat Jessicasta, Rosesta, Scorpiuksesta, Siriuksesta ja Fredistä:
http://whysnape.tripod.com/xsnapeimage.jpg Hän on siis Fred Kalkaros. Muistuttaa kovasti isoisäänsä.

http://3.bp.blogspot.com/_L0Cwrov3ReI/SljENrayJuI/AAAAAAAAAAM/_u7PKhSMv1w/s1600-R/custom_07c58_Ginny_Weasley_by_greendesire.jpg Jessica Kalkaros.

http://www.enjoyfrance.com/images/stories/world/celebrities/Daniel-Radcliffe-harry-potter-premiere.jpg Sirius Kalkaros

http://www.canailleblog.com/photos/blogs/roseweasley20091128110212.jpg Rose Malfoy

http://media.photobucket.com/image/Scorpius%20Malfoy/Snarktale/Alex%20Pettyfer/alex-pettyfer-shirtless-14.jpg Scorpius Malfoy





Traileri

Jessican viides vuosi Tylypahkassa alkaa
"Minä olen valvojaoppilas!Minä olen valvojaoppilas!"
"Turpa kiinni, Jess."
"Oletko sinäkin valvojaoppilas?"
Vuoteen sisältyy paljon romantiikkaa ja rakkautta
"Minä rakastan sinua, Jess."
"Niin minäkin sinua."
Mutta aina kaikki ei menekkään hyvin
"EI! Minä en usko tuota!"
Vaikka Jessicalla on vaikeuksia hänellä on myös onnellisia tapahtumia
"Onneksi olkoon!"
"Kiitos, Jes."
Ja juuri vaikeilla ajoilla pitää olla rakkautta
"Minä en voi elää ilman sinua."

[amorgirl]

Oooh, mielen kiintoista. odotan jatkoo!


<3:llä am

[Vaarallinen Komentoija]

Kiitos amorgirl! Olet eksynyt tännekin kommentoimaan. Tässä on siis eka luku.

A/N:Luvusta tuli ehkä liian lyhyt, mutta jatkossa tulee kyllä pidempiä.

Luku 1.


Jessica Kalkaros heitti voitonriemuisena kynän pöydälle. Hän oli saanut kesäläksynsä tehtyä.
 Jessica ei ollut mitenkään kouluihminen toisin kuin isoäitinsä Lily. Tyttö inhosi typeriä kesäläksyjään, mutta hänen vanhempansa pakottivat hänen tekemään kaikki heti ensimmäisenä lomapäivänä.
 Jessica huokaisi ja venytteli tuolissaan. Jessican huone erosi muista talon huoneista aika lailla. Tyttö oli koristanut sen vihreällä ja harmaalla ja hänen päiväpeitossa oli kirjain L.
 Melkein kaikki muut talon huoneet olivat punaisia tai keltaisia kahtena ainoana poikkeuksena oli keittiö ja kylpyhuone.
”Hei, Jess, oletko sinä tehnyt jo PVS läksysi?” Sirius, Jessican kaksoisveli kysyi pistäen päänsä tytön huoneeseen.
”Joo, olen. Ja ei, sinä et saa kopioida minun läksyjäni,” Jessica sanoi arvaten Siriuksen seuraavan kysymyksen ihan oikein.
”Fred antaisi,” Sirius mutisi.
”Fred ei ole täällä,” Jessica vastasi ja meni peilin luokse.
 Fred oli Jessican ja Siriuksen isoveli. Hän asui kyllä kotona, mutta juuri sillä hetkellä mies oli töissä. Fred oli aurori, kuten isänsäkin.
”Mitä sinä teet?” Sirius kysyi, hyppäsi Jessican sängylle ja irvisti L kirjaimelle.
”Kampaan hiuksiani jos kiinnostaa,” Jessica vastasi etsien kampaansa.
”Miksi kaikki Luihuiset ovat tyhmiä?” Sirius kysyi yhtäkkiä.
”Emme me ole tyhmiä. Jos jotkut niin rohkelikot ovat tyhmiä. Ai niin kuulin Veritolta, että sinun ja Annan välit menivät poikki miksi?” Jessica kysyi.
 Verito oli Jessican paras ystävä ja hänkin oli luihuisissa. Anna taas oli Siriuksen entinen tyttöystävä.
”Se halusi seksiä,” Sirius sanoi irvistäen.
”Mitä? Seksiä viisitoistavuotiaana?”  Jessica ihmetteli. ”Jopa Sophie Wright odottaisi ainakin kuuteentoista,” Tyttö jatkoi.
 Sophie Wright oli tylypahkalainen. Huhu kertoi, että tyttö kävi treffeillä joka kerta eri pojan kanssa. Jessica ei pitänyt Sophiesta.
”Anna on kyllä jo seitsemäntoista,” Sirius huomautti.
”Ai niin. Minä unohdin, että sinä seurustelet kaksi vuotta vanhempien tyttöjen kanssa,” Jessica sanoi. Hän laittoi hiuksiaan ranskalaisille letille.
”Tuletko pelaamaan huispausta?” Jessica kysyi veljeltään.
”Minun pitää tehdä läksyt. Ketä kaikkia sinne on tulossa?” Sirius kysyi.
”Verito, Anna, Erika…,” Jessica luetteli.
”Eli pelkkiä tyttöjä, ei kiitos,” Sirius sanoi.
”…Scorpius, Sam, Emmel…,” Jessica jatkoi.
”Pitäisi kai sanoa, että pelkkiä luihuisia,” Sirius tuhahti halveksuvasti.
”No niin kai sitten. Minä menen jää sinä murehtimaan läksykirjojen pariin. Uskallakin katsoa minulta!” Jessica jatkoi ja meni hakemaan luutaansa.
”ÄITI!” Tyttö huusi.
”Niin, Jess?” Ginny Kalkaros kysyi.
”Missä minun luutani on?” Jessica kysyi puolestaan. ”Menen pelaamaan huispausta!” Hän jatkoi.
”Keiden kanssa?” Ginny kysyi.
”Veriton, Annan, Erikan, Scorpiuksen, Samin ja Emmelin!” Jessica huusi.
”Selvä. Luuta on luutakomerossa, mutta älä ole liian myöhään, sillä isoäiti ja –isä tulevat seitsemältä,” Ginny sanoi.
”Joojoo, tiedän!” Jessica vastasi ja meni luutakomeroon etsimään luutaansa.
 Luutakomerossa oli kaiken kaikkiaan kymmenen luutaa. Jessica lensi Fredin vanhalla Tulisalama kolmosella. Se oli oikein hyvä luuta, mutta ei mikään paras.
 Kun Jessica pääsi kentälle, kaikki muut paitsi Erika ja Scorpius olivat siellä.
”Ver! Ihana nähdä!” Jessica sanoi ja halasi parasta ystäväänsä.
”Joo, onhan siitä peräti yksi yö, kun me viimeksi nähtiin,” Verito sanoi, mutta halasi itsekin Jessicaa.
 Jessica nauroi.
”Moi Emmet,” Tyttö sanoi ja halasi poikaystäväänsä. Suuteleminen ei oikein käynyt sillä hetkellä.
”Hei, Jess,” Erika sanoi.
”Moro,” Jessica tervehti.
 Erika oli mustahiuksineen oikein kaunis. Tytön mustat hiukset kihartuivat latvasta ja ne ylsivät ihan keskiselkään saakka. Muuten Erika oli hoikka ja pieni tyttö.
 Veritolla oli vaaleat lyhyet hiukset sekä tummansiniset silmät. Rohkelikkojen mielestä hän oli ilkeä, mutta he eivät tunteneet Veritoa niin kuin Jessica.
 Anna oli pieni ujo tyttö. Hänellä oli ruskeat silmät ja mustat hiukset. Joskus Jessica ei edes huomannut Annaa, vaikka tämä olisi samassa huoneessa.
 Emmet oli lihaksikas ja hänellä oli tummat silmät ja vaaleat hiukset sekä iho. Poika oli kaikkien pomo.
 Sam oli Emmetin uskollinen palvelija. Tai no ei ihan palvelija, mutta melkein. Hänelläkin oli vaaleat hiukset, mutta siniset silmät.
”Moro, kaikki!” Scorpius huusi kentän toiselta laidalta.
”Scorp, miten Rose voi?” Jessica kysyi.
”Kysy sitä häneltä itseltään!” Scorpius vastasi ja Rose tuli näkyviin.
”Moi,” Tyttö sanoi vaisusti. Jotkut mutisivat heikon tervehdyksen, mutta Emmet ja Sam eivät sanoneet sanaakaan.
 Jessica sen sijaan halasi tyttöä.
”Moi, Rose. Miten Hermionella menee?” Hän kysyi.
”Hyvin. Samoin isällä,” Rose vastasi ja irrottautui Jessican halauksesta.
”Eiköhän aloiteta,” Emmet ehdotti.
”Jep,” Kaikki sanoivat.
 Rose meni katsomaan kentän reunalle, kun kuusikko nousi ilmaan.
 Jessica pelasi jahtaajaa ja hän sai aika paljon maaleja.
”Hyvä, Jess!” Rose huusi.
 Jessica hymyili ja otti kaadon kiinni. Hän lensi suoraan Samin eteen, harhautti tämän ja teki maalin.

”Jessica! Kello on jo puoli kuusi!” Fred huusi kentän toiselta puolelta.
”Äh, hitto. Minun pitää lähteä,” Jessica sanoi ja halasi kaikkia pikaisesti. Aika oli kulunut liian nopeasti.
 Jessica nousi penkiltä, -johon kuusikko oli kokoontunut pelin jälkeen- ja riensi Fredin luokse.
”Onko sinun pakko hengailla juuri noiden kanssa?” Fred kysyi kuiskaten tytöltä.
”Älä viitsi, Fred. Minä saan olla kenen kanssa tahansa ilman että isoveljeni puuttuu asiaan,” Jessica sanoi tuhahtaen.
”Mikset liiku rohkelikkojen kanssa?” Fred kysyi.
”Koska rohkelikot eivät ole kovinkaan halukkaita liikkumaan minun kanssani,” Jessica vastasi ja avasi kotioven.
”Hei, Jess äkkiä vaihda vaatteet he tulevat kohta,” Ginny sanoi. ”Miten peli päättyi?” Nainen jatkoi.
”Minä, Verito, Anna ja Erika voitettiin pojat viisi- kaksi,” Jessica sanoi.
 Tyttö nousi yläkertaan ja vaihtoi vaatteensa hameeseen ja t-paitaan. Hän purki lettinsä ja kampasi hiukset yläponnarille. Juuri silloin ovikello soi.
 Jessica ryntäsi juosten alakertaan.
”Hei, Lily. Hei, Severus,” Ginny tervehti.
“Sev-setä!” Jessica kiljaisi ja riensi suoraan Severus Kalkaroksen syliin.
 Severus pyöräytti tyttöä muutaman kerran ympäri ja laski tämän sitten alas.
”Mitäs, luihuinen?” Mies kysyi leikkisästi.
 Jessica hymyili isoisälleen.
”Missä Harry on?” Lily kysyi Ginnyltä.
”Harry on vielä töissä. Hänen pitäisi tulla puolen tunnin päästä,” Ginny vastasi.
”Isoäiti!! Sirius sanoi ja halasi Lilyä.
”Hei, Sirius. Miten menee?” Lily kysyi.
”Hyvin,” Sirius vastasi.
 Jessica hiippaili omaan huoneeseensa ettei joutuisi sukulaiskuorman alle. Hän otti huoneensa laatikosta pienen kirjan, jossa luki:
”Jessican päiväkirja, tassut irti!”
Tyttö avasi sen ja vaipui muistoihinsa:
Minut lajiteltiin luihuisiin! Voitko kuvitella, rakas päiväkirja? Minua pelottaa nyt se, mitä äiti ja isä sanovat. Isoisä on kyllä varmasti tyytyväinen. Kuulin kuinka hän kerran sanoi isälle, että:
”Katsokin, että edes yksi sinun lapsistasi on luihuinen!”
Luulen kyllä että hän sanoi sen vain puoliksi leikillään.
Kirjoitin äidille kirjeen. Se meni näin:
Rakas, äiti.
Ethän ole pahoillasi, vaikka minut lajiteltiinkin luihuisiin? En halua, että te vihaatte minua niin kuin isän kummisetää vihattiin. En olisi halunnut luihuisiin. Olisin halunnut rokelikkoon. Ja jos te olette vihaisia minä en enää ikinä tule kotiin,
 Jessica. 

[amorgirl]

Vuhuu! Lisää!



Tota, siin vois olla enemmän kuvailuu ja sit tiekkö vois edetä hitaanpaa.
Jos kertoisit asioista enemmän luvun aikana, nii siitäki tulis pidempi =)


Mut lisää  vaa kyl mä luen

<3:llä am

[aurore]

Ihan mielenkiintoinen, joo.
Kuvailua olisi saanut olla hieman enemmän, mutta muuten teksti oli ihan hyvää.
Kuten amorgirl sanoikin, jos kertoisit asioista enemmän, tulisi luvuista pidempiä (:
Ihan kiva kumminkin on, jatkoa vaan tulemaan.
~ a.

[Vaarallinen Komentoija]

Kiitos auore. Olen nyt ollut kipeänä, joten olen saanut tämän luvun nopeammin valmiiksi vaikkei se ole kauhean pitkä.

A/N Luku on taas lyhyt, mutta en ole kauhesti päässyt koneelle ja jatkossa tulee pidempiä. Vuoropuhelua on taas aika paljon, mutta olen yrittänyt kuvailla lisää.
 Tässä luvussa saatte tietää suht paljon uusia asioita, kuten vaikkapa Severuksen ja Jessican välit ja Jessicasta tulee vähän lisää tietoa. Siriusta ei näy paljoa luvussa kuten ei muitakaan. Jessicaa, Severusta ja Harrya kyllä on. Lisäilin muuten ennnen Traileria kuvat Rosesta, Scorpiuksesta, Fredistä, Siriuksesta ja Jessicasta. Joo Jessican kuva on oikeasti Ginnyn kuva, Fredin kuva on Severuksen ja Siriuksen kuva on Daniel Radcliffen eli Harryn näyttelijän, mutta tuollaisia ne ovat tässä ficissä.


Luku 2.


”Jessica,” Fredin ääni kuului.
”Häh? Älä sano minua Jessicaksi,” Jessica sanoi vihaisena.
”Tuletko sinä syömään?” Fred kysyi välittämättä Jessican sanoista.
”Joojoo, ihan kohta,” Jessica mutisi, laittoi vastahakoisena päiväkirjansa pöydälleen ja laahusti Fredin perässä keittiöön syömään.
”Äiti, koska isä tulee?” Sirius kysyi.
”Hänen pitäisi jo olla täällä,” Ginny vastasi.
”Toivottavasti mitään ei ole sattunut,” Lily sanoi.
”Tuskin. Harry tulee kyllä,” Severus mutisi.
”Huhuu…kotona ollaan!” Harryn ääni sanoi eteisestä.
”Mitäs minä sanoin?” Severus virnisteli.
”Isä,” Sirius hihkaisi.
 Jessica tuijotti lautastaan. Hän oli käynyt isänsä kanssa riidan. Isän mielestä hän ei saanut seurustella Emmetin kanssa. Turhaan oli Jessica vakuutellut, että hän rakasti Emmettiä, turhaan hän oli yrittänyt selittää.
”Moi, Jessica. Moi, kulta. Hei, äiti ja isä,” Harry tervehti.
”Hei, kulta. Käy pöytään,” Ginny kehotti ja antoi Harrylle suukon tämän ohittaessa hänet.
 Jessica nousi pöydästä ja vei lautasensa tiskikoneeseen.
”Jess, etkö sinä syö mitään?” Ginny kysyi.
”Minulla ei ole nälkä,” Jessica valehteli.
 Oikeasti tytön vatsa kurni nälästä, mutta hän ei halunnut syödä samassa huoneessa isänsä kanssa, joten hän riensi omaan vihreään huoneeseensa.
Jessica otti pöydältään kannettavan cd-soittimen ja painoi Play-nappia. Tyttö meni sängylleen makaamaan ja antoi cd:n kuulua kovaa.
 Miksei isä ymmärtänyt Jessicaa? Täytyikö hänen tosiaan vääntää rautalangasta, että hän rakasti Emmetiä?
 Hetken päästä Jessican ovi kävi ja Severus Kalkaros astui huoneeseen.
”Jessica, onko kaikki hyvin?” Mies kysyi istuutuen Jessican sängylle.
”Puhu lujempaa minä en kuule,” Jessica mutisi.
”Ota kuulokkeet pois korvistasi,” Severus kehotti.
 Jessica huokaisi, sammutti cd-soittimensa ja heitti kuulokkeet sängylle.
”Onko kaikki hyvin?” Severus kysyi uudestaan.
”Ei,” Jessica vastasi ja nypläsi päiväpeittoaan.
”Mikä on vialla?” Severus kysyi.
”Minä en pidä isästä,” Jessica mutisi.
”Mikset?” Severus kysyi.
”Hän ei ymmärrä, että minä rakastan Emmetiä. Hänen mielestään minä olen liian nuori seurustelemaan,” Jessica sanoi.
”Hän itse aloitti seurustelun viidennellä,” Severus paljasti.
”Ihanko totta? Äiti kertoi, että he aloittivat vasta isän ollessa kuudennella,” Jessica sanoi kelaten aivojaan.
”Mutta isäsi seurusteli viidennellä vähän aikaa Cho Changin kanssa,” Severus kertoi. ”Itse yllätin heidät suutelemasta.”
 Severuksella oli todellakin huonoja muistoja siitä.
”Mutta miksi Fred sai aloittaa seurustelun jo neljännellä?” Jessica kysyi.
”Aloittiko hän jo silloin?” Severus ihmetteli.
”Kyllä vain. Fred seurusteli aluksi Sophie Wrightin kanssa ja sitten Leslien,” Jessica kertoi.
 Severus istui hiljaa paikallaan Jessican tutkaillessa miestä. Jessica ja Severus tulivat hyvin toimeen keskenään ehkä sen takia, että molemmat kuuluivat luihuisen tupaan.
 Jessica itse oli hyvin ylpeä isoisästään ja suvustaan, vaikkei sitä näkynyt päällepäin. Hän rakasti kaikkia sukulaisiaan -myös isäänsä- ja piti aina heidän puoliaan muita luihuisia vastaan.
”Minä menen juttelemaan Harrylle,” Severus sanoi. ”Tauon hänen päähänsä, että luihuiset eivät ole pahoja,” Hän jatkoi ja nousi Jessican sängyltä.
 Jessica hymyili isoisälleen ja laittoi taas kuulokkeet korviinsa. Tällä kertaa hän kuunteli hiljempaa.
”Kopkop, saanko tulla sisään?” Isän ääni kysyi hetken päästä.
”Jos haluat,” Jessica vastasi kylmästi.
 Harry työnsi oven auki ja istuutui Jessican sängylle.
”Minäpä kerron sinulle hiukan nuoruudestani,” Hän sanoi.
 Sanat yllättivät Jessican täysin, joten hän nousi istumaan sängylleen.
”Tiedät suurimman osan nuoruudestani. Mutta et tiedä kaikkea. Osan olen jättänyt kertomatta.
 Tiedät, että äitini ja James Potter kuolivat lordi Voldemortin hyökkäyksessä, tiedät että minä jäin asumaan tätini ja setäni luokse vaikka minulla oli vielä isä hengissä. Mutta sinä et tiedä millaista minun elämäni oli tätini ja setäni luona.
 Asuin yksitoista vuotta tietämättä, että olen velho ja vielä kuuluisa sellainen. Yksitoistavuotiaana minulle tuli kutsu Tylypahkaan ja lähdin matkaan.
 Tapasin Ron Weasleyn junassa matkalla Tylypahkaan. Hermione Grangerinkin näin siellä. Kuten myös Draco Malfoyn, jonka olin tavannut jo aikaisemmin Viistokujalla.
 Kuten tiedät Ron Weasleystä ja minusta tuli parhaat kaverit, mutta muuntelin totuutta sillä tavalla, että Hermione Grangerkin oli alusta saakka meidän paras kaveri. Asia ei mennyt niin.
 Ron ja minä emme pitäneet Hermionesta yhtään. Hän oli meidän silmissä kaikkitietävä lukutoukka. Sitten kurpitsajuhlan aikana Professori Orave tuli Suureen Saliin huutaen, että tyrmissä oli peikko vapaana. Meidän olisi pitänyt mennä saman tien Rohkelikkotorniin, mutta Hermione oli yksin tyttöjen vessassa tietämättä mitään peikosta.
 Kuten arvata saattoi minä ja Ron lähdimme tyttöjen vessaa päin ja vahingossa lukitsimme peikon sinne. Kun olimme tajunneet, mitä olimme tehneet ryntäsimme vessaan.
 Hermione kiljui kovaa ääntä ja peikko yritti tappaa hänet. Minä ja Ron kuitenkin pelastimme Hermionen ja siitä päivästä saakka me olemme olleet jonkilainen taikakolmikko,” Harry kertoi.
”Miksi kerroit minulle tuon?” Jessica kysyi ihmeissään.
”Koska toivoin, että sinä ja Emmet olisitte pelkästään ystäviä keskenänne, mutta luulenpa että toiveeni on turha. Nimittäin kun Hermione ja Ron seurustelivat sodan aikana minulla oli yksinäinen tunne koko ajan. En halunnut että sinä koet samaa.
 Isä kuitenkin selitti minulle millaista oli nähdä oma poikansa suutelemasta tyttöystäväänsä. Hän selitti minulle myös etteivät kaikki luihuiset ole pahoja, joten luulen että toiveeni on turha,” Harry sanoi.
”Minä seurustelisin Emmetin kanssa vaikka kieltäisitkin sen,” Jessica sanoi ja tuhahti.
”Juuri tuon minä halusinkin kuulla,” Harry vastasi nauraen.
”Kiitos isä,” Jessica sanoi.
”Ole hyvä. Luuletko että en rakastaisi sinua? Rakastan sinua liikaa aivan liikaa, vaikka en pidäkään siitä että seurustelet,” Harry vastasi ja halasi Jessicaa. ”Mennään syömään ennen kuin muut syövät kaiken,” Hän jatkoi.
 Jessica nousi sängyltään ja riensi keittiöön Harry vanavedessään.
”Onko kaikki hyvin?” Ginny kysyi hymyillen.
”On,” Jessica vastasi ja otti ruokaa ison annoksen.
”Ja sinulla ei muka ollut nälkä,” Sirius tuhahti Jessican vierestä.
”Turpa kiinni,” Jessica vastasi.
”Kielenkäyttö on sallittua,” Ginny sanoi.
 Jessica hymyili äidilleen ilkikurisesti. Hän oli tyytyväinen itseensä ja perheeseensä.
”Ei mutta nyt meidän täytyy lähteä,” Lily sanoi ja otti Severusta kädestä kiinni.
”Totta. Nähdään, Harry. Pidä huolta itsestäsi, Jessica,” Severus sanoi.
”Aina,” Jessica vastasi tyynesti. Hän halasi isoisäänsä ja –äitiään.
-------------------------
Joo lyhyt, tiedän. Kommenteja?

[Vaarallinen Komentoija]

Nyt teen kolmannen luvun. Luvun, josta tuli hiukan liian lyhyt, mutta seuraava tulee jo pidemäksi.



Luku 3.


Jessica nousi hymyillen. Sinä päivänä Jessica menisi Vuotavaan noidankattilaan ja sen kautta Viistokujalle koulukirjoja ostamaan.
 Jessica pohti pitkään laittaisiko hän farkkucaprit vaiko uuden vihreän hameen. Hän päätyi hameeseen ja valkoiseen toppiin, jossa oli J-kirjain, jonka Jessica oli itse siihen painanut.
Jessica laittoi hiuksensa yläponinhännälle. Hän laittoi hiukan vihreätä luomiväriä silmiään koristamaan, lisäksi hiukan mustaa kajaalia.
”Jessica tule jo!” Fred huusi alakerrasta.
”Joojoo,” Jessica huusi ja riensi alakertaan. ”Joko kirjalistat tulivat?” Tyttö kysyi.
”Kyllä-,” Fred ei päässyt pidemmälle sillä Jessica oli avannut oman luettelonsa ja huudahtanut:
”Minä olen valvojaoppilas!”
”Mitä?” Fred kysyi ihmeissään.
”Minä olen valvojaoppilas! Minä olen valvojaoppilas!” Jessica rallatteli.
”Turpa kiinni, Jess,” Sirius tuhahti.
”Oletko sinäkin valvojaoppilas?” Jessica kysyi.
”En, mutta voisit olla hiljaa,” Sirius sanoi.
 Jessica vain hymyili. Hän katsoi uutta merkkiään. Siinä olivat luihuisen värit –vihreä ja harmaa- sekä käärme. Merkissä oli V-kirjain.
”Tulkaa nyt jo, ipanat,” Fred mutisi ja avasi ulko-oven. Harry ja Ginny eivät kumpikaan päässeet Viistokujalle, joten Fred vei heidät.
”Minä olisin voinut ihan hyvin mennä Veriton kanssa,” Jessica sanoi kiinnittäessään Valvojaoppilas-merkkinsä valkoiseen toppiinsa.
”Sinä olet liian pieni,” Fred sanoi matkien taitavasti heidän äidin ääntä.
”Haista-,” Jessica aloitti.
”Kielenkäyttö!” Fred huudahti ja otti Jessicaa kädestä. ”Sirius tartu Jessican käteen,” Mies jatkoi.
 Sirius otti Jessicaa toisesta kädestä ja puristi lujaa.
 Samassa Fred heilautti taikasauvaansa ja he ilmestyivät yhtäkkiä Viistokujalle.
”Huhhuh, minä inhoan ilmiintymistä,” Jessica mutisi. ”No niin, heippa minä etsin Veriton,” Tyttö jatkoi.
”Älä luulekaan,” Fred sanoi ja otti kiinni Jessican olkapäästä. ”Mennään tapaamaan George-setää,” Hän sanoi.
”Hyvä on,” Jessica myöntyi.
 Kalkaroksien kolmikko riensi juosten Weasleyden Welhowitsit nimiseen kauppaan. Siellä he tapasivat monta tylypahkalaista sekä Jessican kummisedän George Weasleyn ja Siriuksen kummit Ron Weasleyn ja Lavender Weasleyn.
”Hei, George,” Jessica sanoi syöksyen kummisetänsä syliin.
”Mitäs tyttö?” George kysyi.
”Minä olen valvojaoppilas,” Jessica sanoi ja näytti Georgelle merkkiään.
”Vai niin. Hyvä homma,” George tuhahti.
”Ron-eno ja Lavender-täti!” Jessica huudahti ja halasi enoaan ja tätiään. ”Missä Jea on?” Jessica kysyi.
”Täällä, moi Jess, moi Sirius, moi Fred,” Kahdenkymmenen ikäinen nuori nainen sanoi.
 Jea Weasley muistutti hyvin paljon äitiään. Hänellä oli ruskeat hiukset ja siniset silmät. Hän piteli sylissään vastasyntynyttä lastaan, Lavia.
 Lavilla ei ollut isää ollenkaan, tai no oli mutta Jessica tai kukaan muukaan ei tiennyt tytön isää. Sen tiesi vain Jea. Jessicalla tosin oli omat epäilyksensä. Hän epäili, että Fred oli Lavin isä, sillä Fred palvoi tätä.
”Jea ja Lav!” Fred huudahti ja halasi molempia. ”Hauska nähdä. Miten menee, Jea?” Mies jatkoi.
”Hyvin, tulimme Lavin kanssa vähän kiertelemään kauppoja. Entäs teillä?” Jea kysyi.
”Hyvin. Noille pitää ostaa koulukirjat. Jessica meni hankkiutumaan vielä valvojaoppilaaksi,” Fred sanoi tuhahtaen.
”Onneksi olkoon, Jess!” Jea toivotti.
”Kiitos. Freddie joko mennään?” Jessica kysyi ja virnisti. Jos Fred kutsui häntä Jessicaksi niin hän kutsui Frediä Freddieksi.
”Kivan lempinimen olet minulle keksinyt. Ja älä kuvittelekaan karata minulta,” Fred lisäsi kun Jessica muka huomaamattomasti käveli ovelle.
 Sirius oli tällä välin käynyt Säilä&Imupaperissa ja nyt hän istui jäätelöbaarissa parhaan kaverinsa Wileyn kanssa.
 Wiley oli ruskeahiuksinen rohkelikkotyttö. Hänellä oli ruskeat pitkät hiukset sekä siniset loistavat silmät. Wiley ja Sirius olivat olleet ystäviä ensimmäisestä luokasta saakka.
”Missäs Jessica on?” Wiley kysyi halveksuvasti. Hän halveksi Jessicaa, vaikkei myöntänyt sitä Siriukselle.
”Jess on Fredin kanssa, sillä Fred ei halua että hän liikkuu luihuisten kanssa, koska hän luulee niiden tekevän Jessille jotain. Sen takia Fred ei päästä Jessiä yksin,” Sirius vastasi ja naurahti. ”Hän on kauhean ylisuojeleva Jessiä kohtaan. Ihan kuin isä ei riittäisi,” Hän jatkoi.
”Miksi teidän kaikki perheen jäsenet vahtivat Jessicaa niin paljon?” Wiley kysyi.
”Koska he luulevat, että luihuiset tekevät Jessille ajan myötä vielä jotain. Jess on kertonut minulle kaiken luihuisista, jotkut –varsinkin Jessin paras ystävä Verito- tuntuvat kivoilta. Jess ei itse haluaisi muiden suojelua,” Sirius lopetti.
”Kuka nyt haluaisi,” Wiley kuiskasi. ”Kuule Sirius minua on jo pitkään haluttanut tehdä tämä…,” Tyttö jatkoi ja kumartui suutelemaan Siriusta.
 Sirius ei vastannut suudelmaan.
”Minä…Minä…Anteeksi Will. En ole koskaan ajatellut sinua sillä tavalla. Minulle sinä olet vain ystävä, hyvä ystävä. Seurusteleminen muuttaisi kaiken,” Sirius takelteli.
”Niin. Parempaan,” Wiley sanoi ja yritti taas suudella Siriusta.
 Sirius painoi kätensä Wileyn suulle ja työnsi sen kauemmaksi itsestään.
”Ei, Will. Minä en halua tätä,” Sirius sanoi ja juoksi pois.
 Hän juoksi etsien Frediä ja Jessicaa löytämättä kuitenkaan ketään. Hän juoksi kyynelien valuessa hänen poskiaan pitkin. Hän juoksi tunteita pakoon, pakoon Wileytä. Hän juoksi pois. Kauas pois.
”Kas kas…Nuori herra Kalkaros oletan?” Siriuksen takaa kuului.
 Sirius kääntyi. Lucius Malfoy seisoi hänen edessään. Kylmän kalpea Malfoy.
---------------------------------------------------------------------------------------
Olkaapa hyvät.

[Vaarallinen Komentoija]

Öm..öm. Aika kauan tämän luvun tekemisessä kesti ja silti siitä tuli tälläinen.




Luku 4.


Sirius pohti mielessään erilaisia vaihtoehtoja. Ensimmäinen oli juosta pakoon, toinen oli vetää sauva, taikoa ja juosta. Ongelma oli se ettei hän vain jaksanut juosta enää.
”Seuraapa minua, Kalkaros,” Lucius sanoi kylmästi.
 Taas Siriuksen mieleen tuli eri vaihtoehtoja. Seuratako vai lähteäkö pakoon?
”Sanoin seuraa!” Lucius komensi ja kääntyi Iskunkiertokujalle.
 Isä oli kieltänyt heitä koskaan astumasta jalallakaan Iskunkiertokujalle. Siellä oli kuulemma pelkkiä pimeyden velhoja ja noitia. Vaarallinen paikka.
 Siriuksella ei enää ollut vaihtoehtoja. Paitsi yksi.
”FRED!” Poika kiljaisi.
”Suu tukkoon, Kalkaros!” Lucius sanoi.
 Sirius sulki suunsa. Ei hän varsinaisesti pelännyt Luciusta hän ei vaan halunnut satuttaa ketään. Jos hän kuolisi hän halusi sen tapahtuvan nopeasti.
 Sirius seurasi Luciusta Iskunkiertokujalle siellä olevaan taloon. Talo oli hyvin huonossa kunnossa. Siellä ei varmasti ollut asuttu koskaan.
”Tämä kelpaa, vai mitä?” Lucius sanoi ja tönäisi Siriuksen eteiseen. ”Sinä jäät tänne. Saa nähdä kuinka paljon isäsi pyytää sinusta,” Mies jatkoi ja lukitsi oven.
 Sirius päätti tutkia talon läpikotoisin. Samalla hän toivoi, ettei olisi lähtenyt yksin minnekään. Fred kyllä alkaisi kohta jo ihmetellä minne hän oli livistänyt, mutta ei hän etsimään rupeasi.

 Samaan aikaan Jessica ja Fred kolusivat Viistokujaa etsien Siriusta.
”Missä hän on?” Fred kysyi tuskaisena. ”Isä tappaa minut jos en löydä häntä!”
”Ehkä hän meni jo kotiin,” Jessica ehdotti. ”Poimittaislinjalla,” Hän lisäsi.
”Kyllä hän olisi meille ilmoittanut,” Fred sanoi.
 Kaksikon välille lankesi hiljaisuus. Kumpikaan ei tiennyt, mitä tehdä tai sanoa.
”Etsintäkuulutus,” Fred luki Weasleyden Welhowitsit kaupan ikkunasta.
 Jessica vilkaisi ikkunaan. Siinä oli kuva miehestä, jonka nimeksi Jessica tiesi Lucius Malfoyn, Scorpiuksen isoisän.
 ”Lucius Malfoy pakeni Azkabanista tietämättömällä tavalla. Hänen uskotaan liittyvän takaisin kuolonsyöjien johtajaksi.
 Lucius on hengenvaarallinen ja huhu kertoo, että hänet on nähty Viistokujalla. Teemme kaikkemme saadaksemme hänet ja muut kuolonsyöjät kiinni,
 Taikaministeri Kalhesalpa.”
”Sirius,” Jessica kuiskasi ja pinkaisi juoksuun.
”Jessica!” Fred huusi juostessaan tytön perään.
”Lucius on ottanut Siriuksen!” Jessica huusi taakseen.
 Hän pysähtyi Iskunkiertokujan eteen odottamaan Frediä.
”Jessica, sinä et mene sinne,” Fred sanoi huohottaen. ”Ehkä me löydämme jonkun joka on nähnyt hänet,” Mies jatkoi.
”Wiley,” Jessica sanoi ja osoitti Weasleyden Welhowitseihin. Siellä tosiaan seisoi Wiley, Siriuksen paras kaveri.
 Jessica pinkaisi taas juoksuun Fred vanavedessään. Hän sai Wileyn kiinni ennen kuin tämä meni kaupan sisälle.
”Wiley, odota,” Jessica sanoi tarttuen tytön takinliepeeseen.
”Mitä nyt?” Wiley kysyi yrittäen päästä irti Jessican tiukasta otteesta.
”Missä Sirius on?” Jessica kysyi vihan vallatessa hänen mielensä. Pysy rauhallisena, Jess, pysy rauhallisena. Siriuksella on kaikki hyvin, eikä Wiley ole tehnyt mitään pahaa, rauhoitu, hän ajatteli.
”En tiedä. Me suutelimme ja Sirius lähti pakoon,” Wiley sanoi.
”Mitä? SINÄ JÄRKYTIT HÄNET!” Jessica kiljui vetäessään samalla taikasauvansa taskustaan.
”Jessica, rauhoitu,” Fred kehotti pikkusiskoaan. ”Will minne päin Sirius lähti?” Hän kysyi.
”Iskunkiertokujalle,” Wiley sanoi purskahtaen itkuun.
”Will, rauhoitu. Sinulla ei ole hätää,” Fred rauhoitteli tyttöä Jessican riehuessa vieressä.
”Minä lähden,” Jessica sanoi ja pinkaisi taas juoksuun.
 Hän juoksi Iskunkiertokujalle asti ja pysähtyi. Minne Lucius olisi vienyt Siriuksen?
”Keskity, Jess. Jos olisit Malfoy minne veisit teinipojan?” Jessica ajatteli.
 Hän lähti silmät kiinni kävelemään.

Tällä välin Sirius kirjoitti kiihkeästi löytämäänsä pergamentin palaseen:
 Minä, Sirius Fred Kalkaros haluan lahjoittaa hyvälle ystävälleni Wiley Wenstomille pienen kultaisen ketjun.
 Jessica Lily Kalkaros saa luutani ja toivon että hän arvostaa lahjaansa. Fred Sirius Kalkaros saa valokuvan hänestä ja Leslie Waresta. Toivon että he menevät naimisiin.
 Isälleni Harry Severus Kalkarokselle en jätä mitään muuta kuin sydämeni, ikuisen rakkauteni ja suudelmani.
 Äidilleni Ginevra Molly Kalkarokselle jätän myös hennon suudelman ja ikuisen rakkauteni.
 Sam Oliver Okalle jätän näkymmättömyysviitan toivoen että hän osaa pitää siitä hyvän huolen.
 Muistakaa, rakkaimpani jos kuolen saatte nämä lahjat. Arvostakaa niitä, pitäkää niistä hyvä huoli.
 Jos kuolen saatte kaikki suudelmani, sydämeni ja lahjani, jos kuolen te muistatte että minä tulen aina rakastamaan Teitä koko sydämestäni,
                                        Sirius Fred Kalkaros.
Nyt se oli tehty. Viimeinen kirje. Hän ei tiennyt kuoliko hän, mutta aina varmuuden vuoksi. Sirius taittoi kirjeen ja pani sen taskuunsa. Hän nousi ja venytteli. Häntä väsytti.
 Sirius käveli yläkertaan, jossa hän oli aikaisemmin huomannut sängyn. Väsynyt viisitoistavuotias poika nukahti nopeasti näkemättä unia.

”JESSICA LILY KALKAROS HETI TÄNNE!” Fred huusi juostessaan pikkusiskonsa perässä.
”Turha luulo. Minä etsin Siriuksen,” Jessica vastasi kävellen edelleen silmät kiinni.
”Jessica, sinä menet suoraan ansaan. Lucius Malfoy tietää, että sinä tai joku muu ryntää heti Siriuksen perään ja jos menet yksin niin ainakin joudut ansaan, sillä et saa taikoa koska et ole täysi-ikäinen,” Fred sanoi.
 Jessica pysähtyi. Perhanan Fred kun oli aina oikeassa!
”Joko sinä tulet?” Fred kysyi.
”Hyvä on. Mutta mitä me teemme?” Jessica kysyi puolestaan.
”Kerromme isälle ja teemme joukkohyökkäyksen,” Fred sanoi heti.
 Hiton Fred! Aina vastaus valmiina! Jessica ajatteli.
----------------------------------------------
Siinäp.

[Vaarallinen Komentoija]

Sain nyt viidennen luvun valmiiksi. Ja tuota...Mitä sanoisin? Saatte tietää, millaiset välit Siriuksella ja Jessicalla on, saatte tietää mitä Siriukselle tapahtui. Tai ainakin hänet löydetään, mutta miten?

A/N Tässä luvussa on hiukan enemmän kuvailua, Siriuksen ja Jessican väleistä tulee paaaaaaaaaaaaaljon. Lukekaa ja kommentoikaa!


Luku 5


Sanomatta enää sanaakaan Fred sulki silmänsä, otti Jessicaa kädestä kiinni ja heilautti sauvaansa. Taas kerran Jessican valtasi tuo omituinen oksettava tunne, mutta omaksi onnekseen hän oli jo tottunut ilmiintymiseen.
”Olisi mukavampaa Fred, jos ilmoittaisit ensi kerralla ajoissa,” Jessica mutisi
 Fred ei kuullut, sillä hän juoksi jo Kalkarosten koti-ovea kohti. Jessica pinkaisi kärsimättömän veljensä perään mutisten samalla itsekseen.
 Fred aukaisi oven ja työnsi Jessican sisään.
”Äiti, onko isä kotona?!” Fred kysyi huutaen.
”Joko te tulitte? Isä on töissä,” Ginny Kalkaros vastasi ja ilmestyi eteiseen. ”Missä Sirius on?” Nainen kysyi.
 Jessica vilkaisi Frediä. Kertoisiko tämä äidille? Jessica ei itse olisi halunnut.
”Sirius katosi jonnekin ja me epäilemme että Lucius Malfoy olisi kidnapannut hänet,” Fred sanoi vastahakoisena.
”MITÄ? Missä Sirius on?” Ginny kysyi hätääntyneenä.
”Luultavasti kidnapattu,” Fred sanoi näyttäen itsekin järkyttyneeltä äitinsä reaktiosta.
 ”Mennäänkö?” Jessica kysyi Frediltä.
”Ei. Jessica sinä pysyt täällä”, Fred sanoi vakavana.
”Mitä? Sirius on minun kaksoisveljeni! Ja jos luulet että annan sinun noin vain lähteä ja jättää minut haikailemaan Siriuksen perään niin erehdyt ja suuresti!” Jessica huusi. Hän oli raivostunut ja vihainen Fredille, joka tahtoi ”suojella” häntä.
”Jess, älä huuda Fredille. Hän tahtoo vain sinun parastasi,” Ginny sanoi hiljaa.
”Hän tahtoo vain, että minä pysyn poissa jaloista,” Jessica tuhahti.
”Jess, sinä jäät minun kanssani tänne,” Ginny sanoi tietyllä äänensävyllä. Kun hän käytti sitä kaikki tiesivät, että hän oli tosissaan.
”Hyvä on,” Jessica sanoi vihaisena. Hän kääntyi ja käveli yläkertaan.
 Jessica oli menossa omaan huoneeseensa kirjoittamaan päiväkirjaansa kun hän huomasi Siriuksen huoneen oven olevan raollaan.
 Tietämättä itsekkään miksi Jessica pujahti kaksoisveljensä huoneeseen. Sirius oli koristanut huoneensa punaisella ja keltaisella. Seinällä roikkui Rohkelikkojen lippu.
 Siriuksen huone oli suurempi kuin Jessican. Siellä oli sänky, kaksi kirjahyllyä (Kalkaroksien tavoista poiketen Sirius luki paljon), vaatekaappi, sohva ja koulupöytä.
 Jessica istuutui Siriuksen tuolille ja katsoi tämän keskeneräisiä läksyjä. Tyttö huokaisi syvään ja rupesi tekemään veljensä läksyjä.
”Vähin mitä voin tehdä,” Hän kuiskasi.
 Jessica kirjoitti Siriuksen PVS aineen tavallista nopeammin. Hän halusi auttaa Siriusta jollakin tavalla.
 Hän teki veljensä läksyjä tunnin. Sen jälkeen Jessica haukotteli ja kävi pitkäkseen Siriuksen sohvalle. Hän nukahti.
Jessica nauroi Siriukselle. Poika oli kaatunut portaissa ja Jessica vain nauroi. Mummi ja ukki olivat hoitamassa ”kauhukaksosia”. Sirius itki ja Jessica nauroi.
”Sirius-kulta, mikä on hätänä?” Lily kysyi juostessaan alakertaan.
”Jess, tönäisi minua ja minä kaaduin,” Sirius niiskautti.
”Jessica,” Lily torui nostaessaan Siriuksen syliinsä.
 Pieni kuusivuotias tyttö virnisti ilkikurisesti. Hän heitti Siriukseen murhaavan katseen.
”Sirius kiusasi minua,” Jessica kertoi. ”Hän sanoi, että minä olen läski ja että minä en pääse Tylypahkaan. Sitten minä suutuin ja tönäisin häntä ja hän putosi,” Tyttö jatkoi.
”Onko se totta, Sirius?” Lily kysyi.
”On. Minä halusin vain vähän tehdä Jessille kiusaa,” Sirius sanoi puristaen pientä nalleaan sylissään.
”Pyydä sitten anteeksi Jessicalta. Jessica, pyydä anteeksi Siriukselta,” Lily käski. Hän laski Siriuksen maahan.
”Anteeksi, Jess,” Sirius sanoi.
”Anteeksi, Sirius,” Jessicakin sanoi.
”Tämä on sitten tällä sovittu, vai mitä?” Lily sanoi huokaisten.
”Joo,” Kaksoset sanoivat yhteen ääneen.
”Huhuu, onko ketään kotona?” Kuului ääni eteisestä.
”Se taitaa olla Fred,” Lily arveli.
”FLED!” Sirius ja Jessica huudahtivat ja ryntäsivät eteiseen.
 Fred oli ottamassa kenkiään pois jaloistaan kun yli-innokkaat kaksoset ryntäsivät halaamaan isoveljeään. Fred nauroi hyväntuulisena ja pyöräytti ensin Siriuksen ilmaan sen jälkeen Jessican ilmaan.
”Miten teillä menee?” Kaksitoistavuotias poika kysyi.
”Hyvin. Jess tyrkkäsi minut alas yläkerran rappusia,” Sirius kertoi heti.
”Koska sinä kiusasit,” Jessica muistutti.
”No se asia on varmaan jo sovittu. Eikös teidän pitäisi olla jo nukkumassa?” Fred kysyi katsoen kelloa. Se näytti puoli kymmentä.
”Olivat juuri menossa,” Lasten isoisä Severus Kalkaros sanoi tullessaan eteiseen.
”Selvä. Jessica mene pukemaan yöpuku päällesi samoin Sirius, heti!” Fred lisäsi, kun kaksoset aikoivat keskeyttää.
 Tottelevaisina kaksoset kävelivät yläkertaan omiin huoneisiinsa.
”Sinä olet hyvä lapsenvahti,” Severus totesi ja huokaisi.
”Sinä olet kateellinen,” Fred sanoi virnistäen.
”Enpäs ole,” Severus väitti.
”Olet.”
”En.”
”Olet.”
”En,” Severus sanoi ja mulkaisi Frediä.
 Fred vain nauroi.

****
Seuraava ilta olikin erilainen. Kaksoset odottivat Frediä kotiin. Kello löi puoli kahdeksan, kahdeksan, puoli yhdeksän…
”Missä Fled on?” Jessica kysyi kun kello löi jo yhdeksän.
 Lily ja Severus istuivat takapihalla lainkaan tietämättä, että kaksoset olivat yhä hereillä.
”Ehkä hänet on kidnapattu ja lyöty kuoliaaksi,” Sirius pelotteli siskoaan.
”Hyi, Sirius. Älä puhu tuollaisia,” Jessica sanoi.
 Kello löi jo puoli kaksitoista, eikä Frediä näkynyt edelleenkään.
”Minä menen mummin luokse,” Jessica päätti ja kömpi pois sängystään. Tyttö laahusti nallea puristaen Lilyn ja Severuksen luokse.
”Jessica, mikä hätänä?” Lily kysyi.
 Kuusivuotias niiskautti ja heittäytyi mumminsa syliin.
”Missä Fled on?” Jessica kysyi.
”Kulta, hän meni kaverinsa luokse yöksi,” Lily sanoi.

 Viisitoistavuotias Jessica Kalkaros heräsi säpsähtäen Siriuksen sohvalta. Kauanko olen nukkunut? Tyttö kysyi itseltään. Hän nousi venyttelen ja katsoi kelloa. Puoli seitsemän.
 Jessica harjasi hiuksensa ja ryntäsi alakertaan. Olohuoneessa oli Ginny Kalkaros itkien, Harry Kalkaros, Fred Kalkaros, Lily Kalkaros sekä Severus Kalkaros.
”Mitä on tapahtunut?” Jessica kysyi.
”Sirius löydettiin,” Harry aloitti.
”Sehän hyvä,” Jessica sanoi helpottuneena.
”Kuolleena,” Fred jatkoi isänsä kesken jättämää lausetta.
 Jessica pyörtyi.
----------------------
Kommmenteja?

[Lööperiikka]

Ei... Ei Sirius! 
Mutta joo pidin luvusta.
Jatkoa! <3

[amorgirl]

eieieieieieeiei!

Ei  se voinu kuolla!
oot liian ilkee!!!
mut joo, ihana luku oli. haluun jatkoo!!!

<3:llä am

[Vaarallinen Komentoija]

Nyt sain valmiiksi kuudennen luvun. Näin kesäloman kunniaaksi sen tänne laitan
Lööperiikka, Kiva että olet pitänyt, kiitos kommentistasi!
amorgirl Kyllä, Sirius kuoli, (hähäää! olen ilkeä ) ja jatkoa on lisää ja tällä kertaa aika pitkäkin.

A/N: Luvusta tosiaan tuli tavallista pidempi. Ja siinä on hiukan enemän kuvailua ja Jessican tunteita. Wiley ja Jessica tapaavat toisensa, miten käy? Haudataanko sotakirveet? Sen saat selville, kun luet luvun! Lukekaa, nauttikaa, naurakaa, itkekää ja kommentoikaa!

Luku 6

 Kun Jessica virkosi hän luuli kaiken olevan unta. Hän toivoi.
”Eihän se ole totta?” Tyttö kysyi epäröiden isältään.
”Valitettavasti se on totta,” Hänen isänsä sanoi.
 Jessican poskille valui kyyneliä. Muistot. Muistot Siriuksesta. Hän ei koskaan saisi nähdä veljensä nauravan tai hymyilevän. Hän ei koskaan saisi puhua tämän kanssa sydänsuruista tai mistään muustakaan. Kaikki se oli poissa.
 Jessica kompuroi omaan huoneeseensa ja etsi päiväkirjansa. Kyynelien valuessa poskille hän kirjoitti:
       Rakas, päiväkirja.
Sirius on kuollut. Lucius Malfoy tappoi hänet. En kestä tätä. En halua kestää. Haluan nauraa ja iloita elämästä en surra ja itkeä.
                   Jessica

”Jess, tässä on Siriuksen viimeinen kirje. Kirje sinulle,” Harry sanoi.
 Jessica otti kirjeen ja luki:
Rakas sisko,
Tiedän että kuolen tänne. Pian. Pyydän että et sure sitä. Tiedän, pyyntöni on turha. Älä syytä Wileytä tästä syytä Lucius Malfoyta jos jotakin haluat syyttää.
 Tiedätkö, olen aina pelännyt kuolemaa. Nyt en pelkää vaikka aavistan sen tulevan lähelle. Näen pian James Potterin ja isän kummisedän, Remus Lupinin ja Fred Weasleyn. Muista että olen aina lähelläsi, vaikka kuolen, muista että veljesi sielu käskee sinua jatkamaan elämää. Muista että rakastan sinua, aina ja iankaikkisesti. Suojelen sinua, Jessica Lily Kalkaros.
 Pyydän, että kerrot Wileylle, että pidän hänestä yhä, vaikka hän suutelikin minua. Hän löytää jonkun toisen, jonkun joka on tarkoitettu hänelle.
Tahdon, että naurat yhä, vaikka veljesi on kuollut. Ja ei, Jess, en tahdo sinun pitävän ylläsi mustaa, koska se väri ei sovi sinulle. Naura, iloitse elämästäsi. Aluksi se voi olla vaikeaa, en tiedä.
 Ja Jess, jos minulle esitetään pyyntö palata elämään haamuna niin minä varmaan palaan, älä kerro tätä kenellekään. Sinua hellästi kaipaava
            Sirius Fred Kalkaros.
Jessica pyyhki kyyneleensä.
”Aion tehdä tasan niin kuin käsket,” Hän kuiskasi.
 Se kesäloma oli Jessicalle rankka, rankempi kuin mikään muu kesäloma. Hän ei mielellään muistellut sitä lomaa.
 Koulujen alkaessa Jessica ei enää itkenyt itseään uneen, hän kaipasi Siriusta, hän halusi tämän takaisin. Lily-mummokin oli palannut, miksei Sirius palannut? Jessica laihtui kesän aikana hyvin paljon. Hän ei halunnut olla samassa huoneessa muun perheensä kanssa.
 Nyt Jessica seisoi laiturilla 9 ja 3\4 osaa laihtuneena ja riutuneena. Hänen silmänsä olivat itkemisestä punaiset. Jessica oli muuttunut kesän aikana hyvin paljon. Hänen punaiset hiuksensa (jotka olivat tavallisesti aina suorat ja leteillä) olivat takussa ja auki. Hän oli laihtunut, mutta myös kasvanut. Ennen 161 senttiä pitkä tyttö oli kesän aikana venähtänyt 166:teen senttiin.
”Jess, ole kunnolla ja kirjoittele,” Ginny sanoi ja halasi tytärtään.
”Nähdään, Jessica, pärjäile,” Fred sanoi virnistäen.
 Jessica virnisti vaisusti isoveljelleen.
”Kirjoita, Jess,” Harry sanoi halaten Jessicaa. ”Toivottavasti sinun viidennestä vuodestasi tulee parempi kuin minun,” Mies lisäsi.
 Jessica nyökkäsi ja hyppäsi junaan heiluttaen kättään perheelleen. Nyt hän tunsi kyyneleen poskellaan, ensimmäinen kerta Tylypahkaan ilman Siriusta. Tyttö yritti olla ajattelematta sitä, mutta hän ei pystynyt.
 Jessica meni hitain askelin etsimään itselleen sopivaa vaunu-osastoa. Yksi oli tupaten täynnä rohkelikkoja, toinen puuskupuheita, kolmas korpinkynsiä. Jessica tiesi ettei hän ollut tervetullut mihinkään niistä.
 Lopulta Jessica luovutti ja meni osastoon, jossa oli myös Wiley, Siriuksen paras kaveri.
”Hei, Wiley, saanko liittyä seuraasi?” Jessica kysyi.
 Wiley nyökkäsi katse ikkunassa.
 Jessica nosti matka-arkkunsa tavaratelineelle ja istuutui huokaisten.
”Ai niin. Sirius käski viimeisessä kirjeessään… Odota niin etsin sen,” Jessica sanoi tajuten ettei hän muistanut, mitä Sirius oli käskenyt. Hän otti kirjeen taskustaan ja luki:
”Pyydän, että kerrot Wileylle, että pidän hänestä yhä, vaikka hän suuteli minua. Hän löytää jonkun toisen, jonkun joka on tarkoitettu hänelle. Niin että sillä viissin,” Jessica mutisi nieleskellen kyyneliään.
”Kiitos, Jessica, kun kerroit tuon minulle. Ja anteeksi se kaikki mitä olen sanonut sinulle,” Wiley sanoi ojentaen kätensä.
 Jessica ymmärsi, että tässä oli tilaisuus haudata sotakirveet.
”Kerroin sen vain Siriuksen vuoksi, saat anteeksi, jos sinä annat minulle anteeksi. Sirius tahtoisi, että me olemme ystäviä,” Jessica sanoi ja tarttui Wileyn käteen.
”Totta kai annan anteeksi,” Wiley sanoi.
”Hyvä. Ja sanothan minua Jessiksi? Kukaan muu kuin Fred ei kutsu minua Jessicaksi,” Jessica lisäsi.
”Vain jos sinä kutsut minua Williksi,” Wiley tokaisi.
”Totta kai. Ikävöitkö sinä Siriusta?” Jessica kysyi vaihtaen puheenaihetta.
”Ikävöinkö? Totta kai. Tuntuu todella oudolta kun Hekka ei enää tuo minulle yllätyksiä Siriukselta, tiedäthän Sirius tapasi lähettää minulle aina jotain kesän alussa keskellä ja lopussa,” Wiley sanoi huokaisten. ”Sirius oli yksi rohkeimmista ja ihanimmista pojista, joita tunsin. Hän oli aina ystävällinen eikä tehnyt kenellekään mitään pahaa,” Wiley jatkoi. Hekka oli Wileyn pöllö.
”Olen samaa mieltä kanssasi, Will. Sirius oli paras kaksoisveli. Hän lohdutti minua aina kun minulla oli vaikeaa, hän auttoi minua, hän kiusasi minua usein, mutta tuli jälkeenpäin pyytämään anteeksi, sain aina mennä hänen huoneeseensa juttelemaan hänelle, vaikka keskellä yötäkin,” Jessica lisäsi. ”Sirius oli ihmeellinen, hän oli tullut isään. Sirius sopeutui aina mihin tahansa tilanteeseen eikä hän koskaan huutanut tai suuttunut kenellekään, minua lukuun ottamatta,” Hän jatkoi. ”Muistan kun kerran menimme uimaan yhdessä. Olimme silloin kymmenenvuotiaita, Sirius virnisti minulle tuttuun tapaansa ja sitten häntä ei ollutkaan. Ei auttanut vaikka kuinka huusin häntä, Sirius oli kadonnut.
 Lopulta Sirius ilmestyi esiin puun takaa. Se oli hänen käsityksensä leikistä, se oli hänen omaa taikuuttaan,” Jessica lopetti.
”Siriuksella oli ihmeelliset taikavoimat,” Wiley sanoi pyyhkien kyyneliään. ”Hän oli ainutlaatuinen,”
”Niin oli,” Jessica oli samaa mieltä.
 Hän vaipui taas yhteen muistoihinsa Siriuksen kanssa:
Jessica käveli Tylypahkan käytävillä Veriton kanssa, kun Sirius kavereineen tuli vastaan.
”Kappas, Kalkaros ja Oka. Mitä kuuluu?” Verito kysyi. Hänen äänessään oli täyttä ivaa.
”Moi, Jess,” Sirius sanoi ja oli kuin ei huomaisikaan Veritoa.
”Sirius! Miksi sinä puhut tuollaisille? Kuolonsyöjien penskoja!” Sam tokaisi, kun ei tiennyt, että Jessica oli Siriuksen kaksoissisko.
”Kiitos vain, Sam,” Sirius sanoi.
”Miten niin kiitos?” Sam kysyi ihmeissään.
”Kun haukut isääni kuolonsyöjäksi,” Sirius selvensi.
”Häh?”
”Jessica on minun kaksoissiskoni,” Sirius sanoi.
 Silloin jo Sirius ja Jessica puolustivat toinen toisiaan niin kuin kaksosten kuuluikin.
”Jess! Huhuu missä maailmoissa sinä pyörit?” Wiley kysyi naurahtaen.
”Muistojen maailmassa,” Jessica vastasi ja hymyili ystävälleen.
”Hienoa, mutta juna pysähtyi jo ja…,” Wiley aloitti.
”Voi ei! Unohdin mennä valvojaoppilaiden vaunuun!” Jessica sanoi.
”Niin no. Onhan sekin ongelma,” Wiley totesi. ”Mutta itse asiassa tarkoitin sitä ettei sinulla ole päälläsi koulupukua,” Tyttö jatkoi.
 Jessica kiskaisi koulupukunsa päälleen tavallista nopeammin. Wileyn avulla tyttö harjasi ja letitti hiuksensa.
”Nähdään, Will. Minun täytyy mennä ensiluokkalaisten mukana järvelle, se on joku uusi sääntö,” Jessica lisäsi ja halasi Wileytä.
”Nähdään. Tulen kirjastoon huomenna tuntien jälkeen,” Wiley huikkasi juostessaan muiden mukaan vaunujen sekaan.
 Jessica riensi ensiluokkalaisten seuraan hymyillen näille. Tyttö raivasi tiensä Hagridin luokse.
”Hei, Hagrid. Minä tarjoan auttavaa kättäni,” Hän sanoi hymyillen.
”Jessicahan se siinä! Missäs Sirius on?” Hagrid kysyi katsellen ympärilleen kuin etsien.
 Jessican ilme musteni.
”Sirius kuoli,” Tyttö sanoi tuntemattomalla äänellä. Äänellä jota Jessican suusta ei koskaan kuullut.
”Miten?” Hagrid kysyi kauhuissaan.
”Lucius Malfoy,” Jessica selvensi.
 Hagrid taputti Jessicaa olalle.
”Pärjäätkö sinä?” Hän kysyi.
”Silloin kun en muistele Siriusta,” Jessica sanoi ja hymyili väkisinkin.
”Hyvä. NONIIN ONKO KAIKKI EKALUOKKALAISET TÄSSÄ? HYVÄ EIKUN MENOKSI!” Hagrid huusi.
”JOKAISEEN VENEESEEN TULEE AINAKIN YKSI VALVOJAOPPILAS!” Hagrid jatkoi huutaen.
 Ensiluokkalaiset tekivät tilaa valvojaoppilaille.
 Jessica meni ensimmäiseen veneeseen hymyillen ujoille ensiluokkalaisille. Hän muisti, kuinka hän oli itse ollut joskus ujo ensiluokkalainen. Silloin oli Siriuskin ollut mukana. Jessica katsoi Tylypahkaan päin, jotta ensiluokkalaiset eivät huomaisi hänen kyyneliään.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kommenteja?

[Lööperiikka]

Ihana!
Tuo Jessican suru on niiiin koskettavaa...  Ihmeellistä että Willey ja Jessica ovat ensin viha miehiä ja sitten sydän ystäviä...
Mutta päällisinpuolin pidin kovasti!

[amorgirl]

Asia on sit niin et se Sirius herää niinku henkii. ONKO SELVÄ??? Hyvä.



Pidin, ööh, muaki vähä häiritti se et eka ne vihaa toisiaa sit sydänystäviä. mut eipä paljoo.

ÄÄh, miks tää on aina näi vaikeeta? no pidin ja haluun lisäää



<3:llä am

[Feliicia]

Eiii! Sirius! Miten sä pystyt olemaan noin julma???!!!!
Muuten pidätkö tai piditkö, miten sen nyt ottaa, sellaista Potterfanin ficcejä blogii. Ajattelin vaan kun toi on jatkoo siihen Harry Potter ja Karmea Totuus. Mun oli ihan pakko kysyy. Jos oot se niin ne kaikki muutkin ficit on tosi hyvii jos et niin tää ficci on tosi hyvä, mut miten voit tehdä tollasta Jessille?? Jatkoa nopeesti, kiitos!

[Vaarallinen Komentoija]

Luku tuli vasta tänään betaltani (joka on siis ainakin vuottiksessa) joten laitan sen nyt tänne.
Lööperiikka, kiitän kommentistasi. Hyvä jos Jessin suru on edes jonkun mielestä kostettavaa, minä kun luulin heittäväni sitä liikaa. Ja se Jessin ja Wileyn ystävyys, halusin heistä kaverit ja niin siinä sitten kävikin
amorgirl, katsotaan nyt, Siriusasia on kyllä hieman vaikea toteuttaa..., kiitos jokatapauksessa kommentistasi.
HarryPotterFan4Ever, minä olen julma *nauraa ilkeästi*. Jeps, pidän Potterfanin ficcejä bloogia, mutta en ole käynyt siellä piiiiiiiiitkään aikaan. Huh... Minä kun luulin ettei kukaan pidä ficceistäni Olen niin ilkeä niin siksi voin kiusata Jessiä. Kiitokset kommentistasi.

Luku 7

Jessica avasi Suuren Salin ovet ja asteli Luihuisten pöytään. Hän vilkuili ympärilleen ja näki Veriton, joka istui juttelemassa Scorpiuksen kanssa.
”Hei, Ver ja Scorp!” Jessica huudahti ja istuuntui Veriton viereen.
 Verito jatkoi jutteluaan, niin kuin Jessicaa ei olisikaan. Jessica huokaisi.
”Mitä isoisäsi teki Kalkarokselle?” Verito kysyi Scorpiukselta.
”Hän otti hänet kiinni ja vei Iskunkiertokujalle, sen jälkeen Kalkaros kuoli Avada Kedavraan”, Scorpius sanoi ja nauroi.
 Kiukku valtasi Jessican, kun hän kuunteli Scorpiusta. "Rauhoitu", tyttö käski itseään.
”Sinusta se on hauskaa, vai?” Jessica kysyi Scorpiukselta.
”Totta kai. Se on oikein kaikille verenpettureille. Isoisä sanoi isälle, että kun he saavat Harry Kalkaroksen kiinni niin he tappavat tämänkin”, Scorpius sanoi nauraen.
”Yrittäkää vain, Scorpius!” Jessica huudahti vihan vallatessa hänet.
”Me olemme Malfoyita ja Malfoyt tappavat kaikki verenpetturit”, Scorpius sanoi.
”Olkaa vaikka Okia, mutta ette te saa tappaa toisia!” Jessica huudahti ja ryntäsi pois salista.
 Jessica käveli Pöllölään, etsi taskustaan pergamentin palasen ja kirjoitti:
                             "Hei, äiti, isä ja Freddie!
Täällä kaikki on ihan erilaista verrattuna viime vuoteen. Verito suuttui minulle, minä suutuin Scorpiukselle. Hän sanoi että hänen isoisänsä tappaa sinut, isä! Tutustuin uudelleen Wileyhin ja hän vaikuttaa mukavalta tytöltä. Olemme kavereita. Sen takia Verito suuttui minulle, olen hänelle kuin ilmaa.  Rakkaudella
                     Jessica Kalkaros."

Jessica otti yhden koulun pöllöistä ja laittoi sen matkaan. Sen jälkeen tyttö lähti Luihuisten oleskeluhuonetta kohti pyyhkien kyyneliään.
”Kuudesluokkalainen”, Jessica ilmoitti tunnussanan.
 Seinään tuli ovi ja Jessica astui sisään. Luihuisten oleskeluhuone oli kokonaan vihreä, lukuun ottamatta harmaita sohvia. Jessica näki Veriton, Scorpiuksen ja muut kaverinsa istuvan sohvilla. Tyttö käänsi heille selkänsä ja kiiruhti tyttöjen makuusaliin.
 Tyttöjen makuusali oli vihreä ja harmaa. Sängyt olivat vihreät ja peitto harmaa. Jessica istuutui sängylleen ja pidätteli kyyneliään. "Miksi kaikki muuttuu? Miksen voi olla enää muiden kaveri?" Jessica kysyi itseltään. Tyttö tiesi, että hän joutuisi etsimään vastaukset kysymyksiinsä, mutta sen aika ei ollut nyt.
 Jessican poskille valui kyyneliä ja lopulta tyttö oli mahallaan makaamassa tyynyjä vasten. Hän kuuli heikosti, kun joku tuli sisään ja sulki oven perässään.
”Jess”, kuiskasi Jessicalle liiankin tuttu ääni.
 Jessica kääntyi ja näki Emmetin seisovan oven edessä.
 Lainkaan ajattelematta Jessica nousi ylös, juoksi poikaystävänsä luokse ja suuteli tätä.
 Emmet silitteli Jessican hiuksia vastaten samalla suudelmaan.
”Olen pahoillani”, poika sanoi suudelman jälkeen. Hän otti nenäliinan ja pyyhki sillä hellästi Jessican kyyneleet.
”Mistä?” Jessica kysyi istuutuen sängylleen.
”Kaikesta. Ymmärrän kuinka tärkeä Sirius oli sinulle ja olen pahoillani siitä, että muut vain nauravat Siriuksen kuolemalle, vaikka se on sinulle tärkeä asia”, Emmet sanoi ja istuutui Jessican viereen.
 Jessica nypläsi päiväpeittoa. Tyttö painoi päänsä Emmetin syliin ja nukahti. Onneksi sentään Emmet ymmärsi häntä.
 Emmet nosti tyttöystävänsä pään pois sylistään ja meni itse nukkumaan tämän viereen. Kumpikaan ei kuullut kun Verito, Anna ja Erika tulivat makusaliin.
”Kyyhkyläiset”, Verito sanoi tuhahtaen. ”Minä en ymmärrä Jessicaa. Ensin minä kelpaan hänelle mutta Kalkaroksen kuoltua en kelpaakaan”, tyttö jatkoi ja irrotti pompulan hiuksistaan.
”Sinä itse et halua enää olla Jessin ystävä”, Anna sanoi hiljaa ja Erika nyökkäsi. ”Sanoit, että et voi olla sellaisen ystävä, jonka isä ei ymmärrä velhomaailman parasta”, Erika jatkoi.
”Oletteko tekin nyt minua vastaan? Voi minua onnetonta, ei yhtään ystävää maan päällä”, Verito sanoi ja oli itkevinään. Tyttö niiskautti ja painoi päänsä.
 Erika ryntäsi heti Veriton luokse vakuuttamaan, että hän ainakin oli tämän puolella. Anna sen sijaan riisui vaatteensa ja puki vihreän yömekkonsa päälleen. Hän ei antautuisi Veritolle. Ainakaan niin helpolla kuin tämä luuli.
 Anna kampasi hiuksensa kahdelle paksulle letille. Hän pesi hampaansa ja meni nukkumaan.

                           ****

”Jess! Herää!” Anna huusi tytön korvaan. Hänellä oli itsellään jo vaatteet päällä, mutta Jessica nukkui yhä.
”Mmm… Ihan kohta”, Jessica mutisi ja käänsi kylkeä.
 Anna huokaisi. Jessica oli sanonut jo viisi minuuttia sitten, että heräisi 'ihan kohta'. Annalle ei siis jäänyt vaihtoehtoa.
”Aguatulio!” Tyttö sanoi ja osoitti Jessican kasvoja sauvallaan.
 Sauvasta lensi jääkylmää vettä Jessican kasvoille.
”Anna! Mitä ihmettä sinä touhuat?” Jessica kysyi kiljuen.
”Sinä et noussut”, Anna sanoi viattomana.
”Ja senkö takia sinä heität vettä minun päälleni?!” Vihainen luihuinen kysyi.
”Itse asiassa, minä taioin sen veden”, Anna mutisi. ”Ja meillä alkaa Pimeyden Voimilta Suojautumisen tunti viiden minuutin päästä”, tyttö jatkoi.
”Joo joo”, Jessica mutisi harjatessaan hiuksiaan. Hän kaivoi kirjansa matka-arkustaan ja puki päälleen. Tunti alkaisi kohta.
”Jess, kiirehdi jo”, Anna hoputti. Anna ei koskaan myöhästynyt tunneilta, Jessica taas myöhästyi joka päivä.
”Ääh, joo joo, olet aivan kuin Fred”, Jessica sanoi. Samassa pöllö lensi ikkunan taakse ja koputti siihen. Anna meni avaamaan.
”Sinulle tuli kirje”, tyttö huikkasi.
”Varmasti äidiltä tai Frediltä, isä ei kirjoita melkein koskaan”, Jessica mutisi avatessaan kirjettään.
                            "Hei, Jessica
Minä vastaan nyt kirjeeseesi koko perheen puolesta. On tosi kivaa, että olet alkanut nähdä Rohkelikoissakin valoisat puolet. Älä huolehdi isästä, hän osaa kyllä. Lucius Malfoy ei tule tappamaan isää.
 Isä käski muuten sanoa, että setvisit välisi Veriton kanssa, mutta minulle on ihan sama. Kaikki ei aina käy samalla tavalla, kuin viimeksi, sen sinä tiedät, Jessica.
 Minä muuten tulen opettamaan Suojautumista Pimeyden Voimilta, sillä sain sen paikan. On kiva nähdä sinut taas! Nähdään pian,
          Fred Kalkaros."
”MITÄ?! Miten Fred voi päästä opettamaan?” Jessica kysyi raivoissaan. ”Nyt hän varmasti vahtii minua kuin koiraa”, tyttö jatkoi vihreät silmät salamoiden.
---------------------------------------------
Siinp. Kiusasi Jessiä vähän enemmän

[Feliicia]

Jee!Taas seuraava luku on ilmestynyt! En muuten ole varmaankaan ainoa joka pitää ficeistäsi. Ne kaikki ovat hyviä! Luku oli ehkä hiukan lyhyt tai sitten olen vaan sekaisin . Hyvä kuitenkin oli! :)Jatkoa?

[Lööperiikka]

Voi vitsi ihana! Tietääks muute noi muut luihuset että Jess on Siriuksen sisko? 
Jatkoa jälleen ronkuan.

[Kukkamaaria]

Kommentoin nyt tähänkin, kun vauhtiin olen päässyt yllätyskö tuo, että seuraan tätäkin vuotiksessa? en vain voi sille mitään, tykkään ficeistäsi! no niin, rakentavat ovat lomalla ja tulevat taas myöhemmin takaisin Jatkoa

[Vaarallinen Komentoija]

Ilmoittelen samalla tännekin, kun menin vuottikseeenkin ilmoittelemaan. Kahdeksas luku lähti juuri tänään betalleni, joten heti kun se tulee laitan sen tänne. Samalla ilmoittelen sellaisen asian, että tämä ihanainen ficcini loppuu kahdeksannen luvun jälkeen, sillä olen laiska, enkä jaksa enäää kirjoittaa tätä.
 ps. Saatte aika ihanan lopun, itse ainakin pidin Kahdeksannen luvun voi ennakkoon lukea tuolta:

http://potterfaninficceja.blogspot.com/

 En jaksanut odottaa että se tulee betaltani joten laitoin sen sinne heti.