// Alaotsikko: K-11 Luna/Draco
Ficin nimi: "Rakastan sua vaikket sitä tiedä, kuvittelet että en sua silmissäni siedä"
Kirjoittaja(t): TiiaRanDom
Oikolukija/Beta: Ei ole
Tyylilaji/Genre: Fluff, Romance (Angst)
Ikäraja: K-11
Paritus/Päähenkilöt: L/D
Yhteenveto/Tiivistelmä/Summary: Mitä tapahtuu, jos ei itse uskalla itse tunnustaa? Ehtivätkö he ajoissa seuraavaan auringon nousuun?
Varoitukset: Siiirappista rakkautta :_D
Siirsin vaaleat laineet pois silmiltäni. Tutkailin poikaa parinmetrin päästä. Tyttöjä pyöri hänen ympärillään. Miksi hän minut valitsisi ? Mietin itsekseni. Käännyin, ja lähdin kävelemään kohti korpinkynnen oleskeluhuonetta.Yritin etsiä häntä katseellani. Mihin hän on voinut kadota näin äkkiä? Mietin, ja yritin karistaa hihkuvaa tyttölaumaa kannoiltani.
Istuin sängylleni. Kyyneleet valuivat poskiani pitkin. Kukaan ei ymmärtänyt että en vain pitänyt hänestä, vaan rakastin häntä. En voisi elää, jos en saisi olla hänen lähellään, jos en saisi pörröttää hänen vaaleita hiuksiaan, jos en voisi ikinä pitää häntä kädestä. Joku kosketti olkapäätäni. Hätkähdin hiukan ja pyyhkäisin äkkiä kyyneleet silmäkulmistani pois ja yritin hymyillä. "Hei Cho.. Mitä sinä täällä teet?" Kysyin ja katsoin häntä punaisilla itketyillä silmillä. "Luna, onko jokin hätänä?" Hän sanoi ja katsoi minua kummastuen. "Ei mikään." Sanoin ja yritin näyttää hyvinkin hilpeältä. Sillä hetkellä tunsin itseni todella typeräksi. Miksi valehtelisin ystävälleni, kun hän kummiskin yritti vain auttaa. "Älä höpsi, näenhän minä ettet ole kovin hyvässä vedossa." Cho sanoi ja istuutui sängylle viereeni. Kyyneleet alkoivat taas virrata silmistäni. "Sä voit kertoa mulle jos haluat." Cho jatkoi ja halasi minua lempeästi. Halaus kesti varmaan minuutin. Kun Cho vihdoin päästi irti sanoin; " Kiitos. Minulla on jo parempi olo." "Oikeesti? Lupaathan kertoa mulle jos sulla on jokin hätänä. Aina." Cho vielä varmisti. "Tietenkin kerron." Sanoin ja hymyilin hiukan poissaolevana. "Minun pitää nyt mennä. Cedric odottaa jo minua. Koita pärjätä." Cho sanoi ja iski silmää. Sitten hän poistui huoneesta. Kyyneleet kihosivat taas silmiini. Cholla meni hyvin Cedrikin kanssa.. Kunpa minullakin olisi noin hyvä tuuri. Kyynel tipahti aukinaiselle kirjalle sängylläni. Pyyhkäisin kyyneleet silmistäni. Olenpas minä lapsellinen. Itkeä rakkauden takia vaikka en ole vielä edes koittanut mitään. Otin paperin laukustani ja pyyhin silmäni vielä kerran. Sitten nousin, ja marssin päättäväisenä alas oleskeluhuoneeseen. Kävelin pihalla sateessa kohti Hagridin mökkiä. Kohta alkaisi taikaeläintenhoitotunti rohkelikkojen kanssa. Sitä ennen minun olisi ollut tarkoituksena käydä käytävillä pälyilemässä että näkisinkö kuuluisaa Harry Potteria. Tai niin ainakin sanoin Crabbelle ja Goylelle. Oikeasti yritin etsiä sitä somaa, aina poissaolevaa tyttöä. Josta minä oikeasti välitin. Pyrähdin juoksuun. Joutuisimmeko olemaan pihalla hoitamassa räiskäperäisiä sisuliskoja tälläisessa säässä? Ajattelin ja hidastin vauhtia. Olin jo melkein perillä. Miksi ketään muita ei ollut tullut tunnille.? ajattelin ja vilkuilin ympärilleni. Kohta joku tarttui minua olkapäästä. "Minne olet menossa? Tuliko sinulla ikävä Hagridia?" Crabbe kysyi ihmeissään. "Öh, ei. Olen vain menossa tunnille.." Sanoin, ja jatkoin matkaani kepein askelin. "Ööh, Draco.. Tunnit peruttiin minähän sanoin jo." Crabbe sanoi ja yritti hölkätä perässäni. Pysähdyin kuin seinään. "Et ole missään vaiheessa sanonut että tunti olisi peruttu." Sanoin ja katsoin Crabbea oudoksuen. "Olenpas! Silloin kun olimme syömässä. Mutta sillonhan sinä vain kuolasit set blondin tytön perään !" Crabbe sanoi ja marssi tiehensä.
Kysymys siis kuuluu, jatkanko tätä ficciä?
Sanokaa vaan ihan rehellisesti mielipiteenne.