Author: Milgia
Pairing: Tonks/Remus
Rating: K11
Genre: romance, drama, fluffy?
Disclaimer: Muut paitsi rouva ja Edgar ovat Rowlingin omaisuutta.
Warnings: Ihmeellinen romantiikka sanoisin. Remus on ehkä hieman OC.
Summary: Kuinka ystävänpäivä sekoittaa kaikin tavoin ihmisten päät ja sydämet.
A/N: Tämä osallistuu Ystävänpäivä- haasteeseen, hieman myöhässä mutta en ole keksinyt loppuratkaisua tähän ja nimikin jäi vaiheeseen. Ficin nimi on hyvin mielenkiintoinen, eikö teistäkin, en keksinyt mitään, sitten luin tämän ficin läpi ja tuo tuli ensimmäisenä mieleeni. Omistettu Rowenalle puspus, etenkin nuo suudelmat <3
U-käännös
Oli taas jokavuotisen suklaavaraston täydennyksen aika, ystävänpäivän aikoihin suklaata myytiin erikoistarjouksina, joten valinnanvaraa löytyi.
Supermarket kyltti välkkyi päiväsaikaankin keltaista valoa. Punaiset liukuovet avautuivat joka hetki kun ihmisiä lapsineen ja kärryineen joko tulivat kaupasta tai meni sisään. Parkkipaikka oli puoliksi tyhjä, niiden autot olivat parkissa, joille ystävänpäivä oli päivä muiden joukossa.
Harmaatakkinen ja meripihkasilmäinen mies oli yksi niistä, hän ei koskaan erityisemmin juhlistanut ystävänpäivää, ainoastaan käyden suklaaostoksilla.
Harmaa takki oli auki, harteilla lepäsi keltainen kaulahuivi ja miehen kävellessä aina välillä näkyi vilahdus ruskeaa neulepuseroa. Remus väläytti hymyn kassaneidille joka istui tylsistyneenä keltaisessa kauluspaidassaan.
Remus nautti jästihetkistään, jästivaatteissa, jästirahoilla ja jästikaupassa, kuin pieni loma levon hetki. Ainoastaan taikasauva muistutti taikuudesta.
Marketin järjestys oli muuttunut vuoden aikana, Remus katseli yläviistoon, lukien nopeasti keltaisilta tauluilta, mistä löytyi makeishylly.
Joka vuosi Remus vannoi ostavansa jotain erikoisempaa suklaata ja joka vuosi Remus ei edes yrittänyt valita toffeen tai mansikan makuista suklaata. Mukaan tarttui vain tummaa- ja maitosuklaata.
Ostosten löydyttyä, Remus vaelteli käytävillä, kuunnellen, tarkkaillen ja katsellen muiden puuhia ja tavaroita mitä myytiin. Remus pysähtyi tarkemmin katselemaan virvokehyllyn kohdalla, monien vuosien jälkeenkin Coca Cola herätti Remuksessa hilpeyttä.
Keskittyneesti Remus tutkaili tölkkien ja pullojen etikettejä, kuullessaan naisäänen huudahduksen.
»Remus, mitä sinä täällä? » Tonks huudahti käytävän päästä. Remus nyökkäsi kohteliaasti vastaukseksi.
»Kauppareissulla, täydennän varastojani, entä sinä? » Remus kysyi.
»Syödäkin pitää joskus» Tonks näytti koria ja pyyhkäisi vaaleanpunaiset hiuksensa korvan taa.
»Teeman mukaiset hiukset, sopivat sinulle» Remus huomautti.
»Kiitos» Tonks punastui, nainen käänsi katseensa muualle, harhaillen hyllyn pulloja ja rupesi nauramaan.
Tonks nappasi vaaleanpunaisen pullon hyllystä,
»Katso, lemmenjuomaa» Tonks nauroi ja heilutteli pulloa miehen silmien edessä. Remuksen kasvoille vääntyi hämmästyksen ilme.
»Eihän tässä ole edes ole mitään aineksia, pelkästään jotain E-alkuisia aineita» Tonks ihmetteli.
»Sitä kutsutaan limonaadiksi,» Remus kertoi.
»No toimiiko se edes? » Tonks kysyi.
»Ainoastaan maistuu ja tuoksuu makealta, juotava jota myydään vain ystävänpäivänä,» Remus sanoi tutkaillessaan valkoista etikettiä vaaleanpunaisine teksteineen.
»Kokeillaan, haluan maistaa,» Tonks ehdotti.
»Tonks, et sinä voi, sinun täytyy ostaa se jos haluat maistaa,» Remus huokaisi.
»Niinhän sitä luulisi,» Tonks iski silmää, eikä kestänyt sekuntiakaan kun Tonks oli jättänyt keltaisen takkinsa koriin ja korin miehen jalkoihin.
»Hei kassaneiti, onko teillä maistiaisia tästä lemmenjuomasta? Tonks kysyi uteliaasti samalta naiselta jolle Remus oli tullessaan väläyttänyt hymynsä.
»Taitaa meillä olla, tilaisuus oli kyllä eilen…» nainen empi.
»Mutta emme me haluaisi ostaa mitään josta emme tiedä mitään» Tonks yritti.
»Se on kyllä totta, pomo ei haluaisi että tuotteita palautetaan liikaa,» nainen sanoi.
»Kiitos, voit siis tuoda meille pienet maistiaiset? » Tonks kysyi toiveikkaasti nojaten tiskiin.
Remus olisi halunnut hakata päätään hyllynreunaan, miten nainen voikin olla niin kokeilunhaluinen ja yllytyshullu. Jälleen yksi hyvä syy, olla haluamatta enemmän kuin ystävyyttä.
»Tonks et ole tosissasi» Remus huokaisi.
»No en niin, mutta pakko se on kokeilla! » Tonks nauroi, ja tarjosi Remukselle lasillisien kuplivaa ja vaaleanpunaista juomaa.
»Minä en juo tuota» Remus kavahti.
»Mikset? » Tonks kysyi.
»Maistaisit nyt… Remus ole kiltti, et sinä kuole» Tonks arveli.
»Ehdottomasti ei,» Remus kieltäytyi ja hivuttautui kauemmas.
»Et uskalla, pelkäät että suutelet minua, luulet että se toimii oikeasti,» Tonks epäili, hymyillen viekkaasti kuin kettu. Remus katsoi naista yhä epäilleen, vuorotellen katse pysähtyi naisen silmiin ja lasiin. Ei hän voisi.
»Hyvä on, en pääse muuten sinusta eroon» Remus kohautti olkiaan, nappasi lasin Tonksin kädestä ja joi sen yhdellä kulauksella tyhjäksi.
»No, näetkö minut vaaleanpunaisten lasien läpi? » Tonks kysyi.
»Valitettavasti en,» Remus hymähti silmät tuikkien.
»Harmillista, taidankin tietää taikasanat,» Tonks sanoi mietteliäästi ja iski sitten silmää, silmien muuttuessa sinisistä kellertävän ruskeaan.
Tonks tuli Remuksen lähelle, pohkeet osuivat toisiinsa. Poski hipaisi poskea, Remus pystyi haistamaan naisen iholta heliotroopin tuoksun, joka oli yhtä aikaa pehmeä ja voimakas. Voimakaan amorin kaaren kehystämät huulet kuiskasivat kaksi sanaa,
»Kiss me…» kuiskaus sai aikaan kylmät väreet poskesta varpaisiin. Väreet aiheuttaneet huulet lähestyivät miehen karheita huulia. Remus antautui täysin suudelmalle. Hän ei antanut Tonksin mennä, oikea käsi hakeutui naisen lanteille.
»Toimii se» Tonks huokaisi. Remus ei siirtänyt kättään naisen lanteilta, se vain tuntui hyvältä ja jollain tavalla oikealta.
»Meidät häädetään kohta,» Remus sanoi ja sain Tonksin hymyilemään vinosti.
»Olemme maksavia asiakkaita» Tonks totesi.
»Mutta emme suudelmista, » Remus sanoi ja hipaisi peukalollaan naisen vasenta poskea.
»No mennään sitten,» Tonks hymyili ja veti Remuksen perässään.
Remuksen vaaleanpunainen huuma humahti ohi ensimmäisellä askeleella kaupasta ulos punaisista ovista. Käsi irtosi toisesta, mies jämähti niille sijoilleen kuin kengänpohjassa olisi purukumia.
»Remus? » Tonks käännähti ympäri.
»Olen pahoillani en pysty Tonks» Remus sanoi, katsellen kuluneita kengänkärkiään.
»Mihin et pysty? » Tonks kysyi.
»Tulemaan kanssasi» Remus sanoi.
»Emme me yhteiselle elämän tielle ole menossa, tule» Tonks nauroi.
»Et nyt ymmärrä» Remus selitti.
»En ymmärräkään, etkä sinäkään ymmärrä» Tonks huokaisi ja tuli lähemmäs Remusta.
»Kuules nainen, se on vakavaa, sydämeen sattuu,» Remus sanoi muina miehinä.
»Onko tullut mieleen että se voi olla positiivinenkin tunne, että sydän heittää volttia, vatsassa on perhosia, poskia kuumottaa…» Tonks punastui.
»En kommentoi» Remus sanoi ja yritti väkisin olla hymyilemättä. Tonksin hymy sai hänet väkisinkin hymyilemään, vaikka mieli olisi ollut kuinka musta. Hän ei halunnut myöntää naiselle että hänen sanansa olivat totisinta totta juuri sillä vaaleanpunaisella sekunnilla.
»Pidätkö kukista» Remus kysyi yhtäkkiä, rikkoen kiusallisen hiljaisuuden.
»Joistakin» Tonks sanoi.
»Tuolla on Claire’s Flower, näytän sinulle yhden asian,» Remus ehdotti ja näytti kädellään tien toiselle puolelle, josta paistoi vaaleanpunainen kyltti.
Rinnakkain he kävelivät suojatien yli tien toiselle puolelle, Remus avasi oven Tonksille ja astui hänen perästään sisään liikkeeseen. Kukkakauppa oli täydessä loistossaan, ruusuja oli kymmeniä eri värejä vain ystävänpäivän kunniaksi.
»Oih» Tonks huokaisi.
»Ne ovat kauniita, niin hauraita mutta kauniita. Pidän niistä, vaikka ne kuihtuvatkin nopeasti pois» Remus huokaisi ja hipaisi vaaleanvihreän ruusun terälehteä. Remus meni kyykkyyn jotta tunsi ruusun tuoksun nenässään.
»Minä en pidä ruusuista, ne ovat pistäviä,» Tonks sanoi. Remus käänsi päänsä ja katsoi Tonksia.
»Aluksi ne pistävät, mutta jos otteet ovat oikeat ne eivät pistä, sitten pystymme keskittymään ja näemme niiden kauneuden,» Remus sanoi.
»Mutta mies ei voi olla kuin ruusu» Remus huokaisi raskaasti. Hän poimi käteensä vaaleanvihreän ruusun ja pyöritteli sitä sormillaan.
»Minä kantaisin huolta, rakastaisin tuota piikikästä ruusua, jos minulle sellainen suotaisiin, näkisin sen kauneuden enkä välittäisi vaikka piikit raapisivat kämmeniäni,» Tonks laski kätensä miehen olalle. Remus laittoi oman kätensä naisen käden päälle.
»Et sinä tätä halua, ei se riitä sinulle, tarvitset jotain parempaa, piikittömän tulipunaisen ruusun, et likaisenväristä ja piikikästä » Remus sanoi. Hetken pilasi rusahdus ja sen jälkeinen naksahdus jotka kuuluivat kun Remus nousi kyykystä seisomaan. Mies joutui ottamaan tukea läheisestä kylmiön kulmasta. Tonksin ilme oli suorastaan kauhistunut.
»Onko teillä jokin hätänä» naismyyjä vaaleanpunaisessa paidassa tuli kysymään huolestuneen näköisenä.
»Ei ollenkaan, nämä ovat vain iän tuomia ongelmia,» Remus hymyili. Remusta ärsytti, polvi rupesi oikkuilemaan aivan väärällä hetkellä, pilaten kaiken.
»Autan sinua» Tonks lupasi.
»Haluan ostaa vielä jotakin» Remus sanoi ja linkkasi toisen kylmiön luo.
»Haluaisin ostaa noita vaaleankeltaisia ruusuja» Remus pyysi.
»Laitetaanko pakettiin? » myyjä kysyi ystävällisesti. Remus empi hetken.
»Sellaiseen että voin antaa ne melkein heti,» Remus sanoi. Myyjä nyökkäsi ja sitoi ruusut nopeasti ja vaivattomasti.
»Olkaa hyvät» myyjä sanoi.
»Kiitos» Remus nyökkäsi.
Tonks tarjoutui auttamaan, hymyillen mies otti avun vastaan ja tarttui naista käsivarresta.
»Halusit huolehtia ruusuista» Remus sanoi.
»Vain siitä tietystä» Tonks nyökkäsi ja painautui lähemmäs Remusta.
»Et saa sitä, se ei kuki vielä, se tarvitsee vielä hetken aikaa,» Remus sanoi hiljaa.
»Kuinka kauan, odotan niin kauan kun on tarpeen,» Tonks kiehnäsi Remuksen olkapäätä vasten.
»Kun tietäisi,» Remus huokaisi. Molemmilla oli hyvä olla hiljaa toisen lähellä.
»Remus, enhän tehnyt väärin kun suutelin sinua? » Tonks kysyi varovaisesti.
»Olen ylpeä sinusta että uskalsit,» Remus sanoi.
»Mutta et kuitenkaan tahdo…» Tonks huokaisi.
»En… sinä et nyt yhtään ymmärrä, minä en tahdo, en voi, enkä pysty aloittamaan parisuhdetta ystävänpäinä, se on täysin luontoni vastaista» Remus mongersi ja vältteli Tonksin kasvoja.
»Sinä ja sinun luontosi, paskat sanon minä, teit vasten luontoasi kun suutelit minua, kun kerroit tunteistasi ja kun ostit minulle kukkia. En jaksa sinun jääräpäisyyttäsi, mitä minun pitää tehdä että lasket muurisi? »
»Jos olet tuota mieltä niin voit unohtaa minut,» Remus kommentoi takaisin katkeraan äänensävyyn.
»Ei hemmetti sinun kanssasi, nyt minulta menee hermot kun olet noin lapsekas! » Tonks ärähti.
»Nyt kuuntelet minua! Koita nyt päättää sinä avuton mies, et halua edes ottaa asiaa tosissasi, mikä kyrsii? Mikä vikana, onko vika minussa? » Tonks älähti.
»Ei mikään, etkä ainakaan sinä, oikeastaan minä taidan ärsyttää itse itseäni… tai mistä minä tiedän, en tiedä mistään mitään vaikka sinä ehkä luulet niin ja Harrykin luulee, tai no tiedän minä vaikka mitä asioita mutta en rakkaudesta, rakastumisesta, tunneasioista tai siitä kuinka olla jonkun kanssa enemmän kuin ystävä. EN MINÄ TIEDÄ! » Remus pulputti kaiken mitä sylki suuhun toi ja liikehti levottomasti joka suuntaan.
»MINÄ EN TIEDÄ NYMPHADORA! » Remus huusi.
»Älä nyt hermostu» Tonks huokaisi ravistellen päätään.
»No itsepä käskit minun kertoa,» Remus tuhahti.
Ohikulkijat seurasivat kiinnostuneina välikohtausta, yksi vanhempi naisihminen jäi katsomaan Remuksen ja Tonksin keskustelua ja osa vain kulki päätään kääntäen ohi.
»Meitä tuijotetaan Remus,» Tonks huokaisi.
»Itsepä tämän aloitit kun kysyit,» Remus tuhahti.
»Miten jaksat lietsoa tuota? » Tonks ihmetteli.
»En minä lietso, no miten on asianlaita, kestätkö minua seuraavat 60-vuotta? Jos nyt jo olet vaihtanut suuntaa kuin tuuliviiri? » Remus katsoi epäillen Tonksia, mitaten katseella päästä varpaisiin.
»Kestän, jos lupaat aikuistua tunneasioissa, uskon että et tiedä niistä, mutta voisit silti käyttäytyä kuin aikuinen ihminen, eikä seitsemänvuotias pikkupoika! » Tonks tuhahti.
»SEITSEMÄNVUOTIAS? Aliarvioit taas minua, mitenkä voin rakastaa naista joka aliarvioi minua? » Remus kysyi.
»Nyt teet taas tikusta asiaa! » Tonks älähti.
»Ja minäkö teen? » Remus jatkoi.
Yleisönä ollut naisihminen huokaili ja tuli lähemmäs Tonksia ja Remusta.
»Anteeksi herrasväki, kyllä se niin on toista pitää arvostaa jos avioliittoon aikoo. Ei tuollainen äkkipikaisuus mihinkään johda. Jos te noin kärkkäästi kihahdatte toisillenne joka kerta, kannattaa teidän vielä siirtää avioliittoa myöhemmäksi,» naisihminen sano lempeästi. Tonks katsahti Remukseen mitä-minä-sanoin-ilmeellä, johon Remus vain pyöritteli silmiään.
»No tehkääpä minut iloiseksi,» naisihminen vihjaili.
»Mitenkäs tuo sitten onnistuisi? » Remus kysyi huvittuneena.
»Miksikä te nuoret sitä nimitätte? Nuoleskelua? Vai oliko se imuttelua? » Naisihminen ihmetteli ääneen.
»Suudelmia» Remus iski silmää naisihmiselle. Remus kaappasi Tonksin syleilyynsä tehden tangotaivutuksen, Tonksin vaaleanpunaisten hiusten hipoessa maanpintaa, suudelma oli pikainen mutta intohimoinen. Tonks tunsi olonsa turvalliseksi Remuksen otteessa, vaikka oli vain yhden käden varassa maanpinnasta.
»Onhan sitä romantiikkaa vielä olemassa, olen aivan luullut että sitä ei enää löydy teiltä nuorilta. Kyllä minä muistan kun Edgar suuteli minua tuolla tavalla, oli se romanttista,» naisihminen huokaili katsellessaan parin romanttista hetkeä.
»Ohhoh» Tonks sanoi pölmistyneenä ja ihastuneena kun Remus nosti naisen ylös.
»Kyllä miehesi osaa romanttinen olla kun vain haluaa,» naisihminen sanoi ja lähti hymyillen pois.
»Odottakaa, rouva, saatte nämä kukat kiitokseksi,» Tonks huudahti ja lähti viemään Remuksen ostamaa kimppua naisihmiselle. Remus hymyili ja katseli naisen perään kädet taskussa.
»Kiitos paljon tyttönen, pidä huoli miehestäsi, älä päästä häntä menemään» naisihminen sanoi ja taputti Tonksia poskelle.
»Pidän, enkä päästä karkuun, kiitos oikein paljon» Tonks kiitti.
»Nyt pilaan romanttisen hetken, Remus, mikä muutti mielesi? » Tonks kysyi varovaisesti.
»Sellaisia ei kysellä ikinä, käytösetiketti kieltää, hyvien käytöstapojen vastaista» Remus valisti.
»Ihan kuin et aikoisi vastata? » Tonks nauroi.
»Ja rikkoo etikettiä jos vastaa etiketin vastaiseen kysymykseen» Remus sanoi.
»Hyvä on, ei ole pakko vastata» Tonks huokaisi ja antoi asian olla.
»Anteeksi…» Remus sanoi yhtäkkiä rikkoen hiljaisen hetken.
»Mitä oikein pyydät anteeksi? » Tonks kysyi uteliaana.
»Etten osaa puhua itsestäni, tai tunteistani suoraan» Remus sanoi.
»Pystyn elämään asian kanssa» Tonks sanoi ja pysähtyi kadulle valkoisen ja punakattoisen talon eteen.
»Tuletko? » Tonks kysyi kaivaessaan avaimiaan keltaisen takin taskusta.
»Jos en nyt tällä kertaa…» Remus mutisi.
»Tulisit nyt, ostin kahvia, nyt voin tarjota sinulle kahvia tai teetä, kuinka haluat. Kyllä minulla on whiskya myös,» Tonks ehdotti kaikkea, kunnes ovi aukesi.
»Minulla oli muitakin asioita hoidettavana, en nyt taida tulla» Remus sanoi.
»En voi pakottaa, kiitos ruusuista» Tonks hymyili ja halasi kevyin ottein Remusta, joka ei ollut vieläkään tottunut niin läheisiin tekoihin.
»Ole hyvä, ilo oli minun puolellani,» Remus hymähti, parin askeleen päässä hän heilautti kättään kääntymättä ja jatkoi matkaansa.
****
A\N2: Vähän lyhyt tuli, mutta koitakaa kestää ja sitten vielä Rowenalle omistettu päätös, Ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti, paitsi ettei kun Voldemort murhasi heidät.
