Ficin nimi: Rakas/Kade/Järjetön
Kirjoittaja: Nukkemestari
Fandom: Sherlock Holmes
Tyylilaji: raapaleet (ns. ”Watson angst”)
Ikäraja: K11
Paritus: Watson <3 Holmes
A/N: Tämä oli siitä jännä tuotos, että kirjoitin alkuperäisen version kännykkään. Kokeellisista syistä säilytämme originaalin pötkömuodon, se tuo jotenkin ajatuksen omaisuutta. Runollisuutta? Vähän hämärää meininki kenties..
Kolme raapaletta, Rakas, Kade ja Järjetön. Nimet voi vaihtaa oikeastaan mihin tahansa järjestykseen sillä kaikki raapaleet ovat yhtä ja erikseen.
Rakas/Kade/Järjetön
Rakas
Siellä hän kököttää
taas kuin kuolleena.
Joskus hän on niin
poissa ja silti ihan
lähellä.
Minkäs minä sille
voin että järki on
hänen toinen
rakkaansa?
Voi jos voisin
käpertyä hänen
tuijottaessa vain
tyhjää: ehkä hän
palaisi takaisin tälle
planeetalle, eikä
vaeltaisi ainoan
oikean vihollisensa
ja rakkaansa, aivojen
seurassa niillä
synkillä poluilla joille
minua ei kutsuta.
Ei hän sallisi minun
edes koskettaa itseään kun hän on
tuossa masennuksen
syvimmässä tilassa,
paitsi jos ei huomaisi
ollenkaan.
Tässä ajatuksessa
astelen lähemmäksi.
Hän ei katsokaan
minua kun asetun
hänen eteensä.
Hitaasti, hänen
rauhaansa
häiritsemättä
lähestyn häntä.
Suutelen patsaan
huulia ja lähden.
Ei hän huomaakkaan.
Kade
Hänen ollessaan
innoissaan jostain
tapauksesta hän on
vain hiukan
lähempänä meitä
minua.
Usein hän rakastelee
aivojensa kanssa
ennen paluutaan.
Minun pitäisi kai olla
vain iloinen hänen
puolestaan, häntä on
kuitenkin ilo katsoa
tässä tilassa ja tuollaisena häntä
rakastan hiukan
enemmän kuin siinä
masentavassa
kuolleisuudessa kun
hän ei saa tarpeeksi
kiinnostavaa tapausta.
Mutta olen
tällöin kenties
kade.
Säästä tuota intoa
minullekkin, Holmes.
Ajattelen kun
katselen häntä
kumartuneena
jonkun pienen
pienen asian
puoleen, joka olisi
jäänyt keltä tahansa
muulta
huomaamatta.
Annatko minulle
hiukan huomiota
ennen kuin vaivut
vaeltamaan synkän
järkesi kanssa?
Mielestäni ei aina
kannata elää
järjessä!
Ratkaisehan nyt se
tapaus ja tule,
Holmes.
Järjetön
Tumma hahmo. Taas
vain patsaana
sohvalla.
”Jestas, Holmes”,
suustani putoaa,
kilahtelee lattialle.
Äkkiä hän
värähtääkin hereille
tähän maailmaan,
kuin sanani
kerrankin
lävistäisivät kuplan.
”Watson, Sinäkö täällä metelöit?”
”Kyllä.” Totean
tuohtuneena, vaikka
tämä on ihana
tilaisuus.
”Olisit hiljempaa, en
pysty…
Ajattelemaan!”
”Sinähän muutut
tuollaiseksi silloin
kun sinulla ei ole
mitään ajateltavaa!”
”Nämä ajatukset
ovat… Tylsistyttäviä.”
”Mitä ihmettä sinä
edes ajattelet? Näytät
aina kuin patsaalta!”
”Tässä tapauksessa
sinua, Watson.”
”Olenko minä tylsä?”
”Olet. Et. Tutkimus
mielessä* kyllä, mutta
ajattelin sinua
toiselta kantilta.”
Hän huokaa. ”Hmm…
Mietin…” vaikenee ja
pelkään hänen
vaipuvan taas
synkkään.
Mitäs usutin.
”Holmes, älä mene.”
Hän katsoo, hymyilee
hiukan.
*Holmes näkee helposti missä Watson on ollut ja mitä tehnyt, kuten tiedämme.
A/N: Tämä menee jossujb:lle, kun se tartutti muhun Holmes kautensa… Ja onhan se kapteenini! Menkää sen ficcilistaukseen jos haluatte lukea lisää Holmesista ja Watsonista!