Nimi: Saanko luvan
Kirjoittaja: Minä, littlerose
Beta: elzz- ja suklaamurunen
Genre: paaaljon siirappia=fluff
Ikäraja: K-11
Paritus: Harry/Draco, oletettava Hermione/Ron
Summary: Seitsemännen luokan lopuksi Dumbledore on päättänyt järjestää tanssiaiset, joihin kaikki tulevat, vaihtoehtoja ei ole.
Varoitukset: Niinkuin tuohon ylemmäs on kirjoitettu, homoparitus (!) ja siirappia.
A/N: Siivosin iTunesiani kasiluokkalaisten diskoa varten lataamistani kappaleista ja törmäsin High School Musicalin 'Can I Have This Dance'-kappaleeseen, joka jäi päähän soimaan erittäin kivasti. Rupesin myös muistelemaan omaa ainoaa kertaani kun olen hitaita suostunut tanssimaan ja ajattelin että olisi hauska kirjoittaa ficci Harrysta ja Dracosta tanssimassa hitaita kouluaikoina, koska myöskään heitä kukaan ei osaisi odottaa tanssilattialle.
Tämä taitaapi olla myös ensimmäinen suomenkielinen nettikuntoon päätynyt ficci.
Suuret kiitokset elzz-lle joka korjasi typot ja virheet pois tekstistä, sekä suklaamuruselle, joka ratkaisi minun ja elzz-n väliset kiistanaiheet.
*
Luku 1
Tummatukkainen poika seisoi yksin pienessä ulkonemassa huoneen nurkassa ja katseli muiden tanssia. Neljännen luokan fiaskon jälkeen Harry ei ollut halunnut kutsua ketään tanssiparikseen kun uudet tanssiaiset järjestettiin heidän viimeisenä kouluvuotenaan.
Eihän hän edes pitänyt tanssimisesta, miksi siis pyytää tyttöä tansseihin ja kuunnella sitten tämän tyytymätöntä marinaa koko ilta, kun Harry ei suostunutkaan tulemaan tanssilattialle?
Ikävää Harryn ja muiden samassa tilanteessa olevien kannalta, sillä Dumbledore oli edellisen vuoden pieleen menneen juhlan takia loitsinut Lipetitin avustuksella pahaa-aavistamattomiin seitsemäsluokkalaisiin loitsun, joka piti kaikki juhlasalissa juhlan alusta loppuun asti.
Tytöt olivat itkeskelleet parien puutumista, pojat sen sijaan olivat ottaneet asian positiiviselta kannalta ja varustautuneet kunnolla. Seamuksen matka-arkun pohjalta oli, yllätys yllätys, 'löytynyt' muutama pullo tuliviskiä ja jok'ikinen pullo oli jotenkin kummasti päätynyt juhlasaliin.
Harry, joka ei ollut ihan yhtä innoissaan aivottomasta kännäämisestä, oli lisäksi tuonut mukanaan näkymättömyysviittansa, ottaen huomioon, ettei todennäköisesti jaksaisi olla muiden seurassa kovinkaan kauaa (mikä oli parin kolmen pullon jälkeen osoittautunut hyväksi ideaksi).
*
"Dracoliini, missä sinä olet?" Pansyn sirkutus kantautui yhä vaaleatukkaisen nuoren miehen korvin kun tämä luikki pakoon huoneen toiselle puolelle.
Hitto soikoon, ei olisi pitänyt pyytää Parkinsonin lehmää tansseihin, Dracohan vihasi häntä, ja olisi muutenkin ennenkuulumatonta, että Malfoy alentuisi tanssimaan kuraveristen ja verenpettureiden seassa. Toisaalta minkäs teet, olisihan ollut huomattavasti nöyryyttävämpää tulla juhliin ilman seuralaista, sehän vaikuttaisi siltä, ettei kukaan olisi huolinut Dracoa partnerikseen!
Pansyn ääni kantautui aina vain lähempää ja lähempää, ja Dracon katse alkoi olla epätoivoinen. Mihin hän voisi piiloutua? Eihän tässä typerässä huoneessa edes ollut mitään piilopaikkoja! Suoria seiniä kyllä riitti vaikka millä mitalla, mutta Draco ei alentuisi matkimaan tapettia, se oli varma. Erehdyksekseen blondi poika katsoi taakseen ja onnistui jotenkin kiinnittämään Pansyn huomion itseensä.
"Siellähän sinä olet, et arvaakaan kuinka olen etsinyt sinua!!" Tyttö lähti asteleman Dracon luokse nopein varmoin askelin, ettei vaan taas kadottaisi poikaa. Draco luovutti ja päästi syvän huokaisun, joka muuttui kimeäksi, ei kovin malfoymaiseksi kiljahdukseksi, kun hänet kiskaistiin taaksepäin, pois juhlaväen silmistä.
*
Draco oli pakokauhun valtaama. Mitä helvettiä? Hän-joka-jääköön-nimeämättä oli kukistettu vuosi sitten, ja kaikki tiedetyt kuolonsyöjät istuivat elinkautista Azkabanissa, joten kuka hänet haluaisi siepata? Hän makasi puoliksi jonkun päällä, ja tämän ”jonkun” kylmän hikinen käsi oli hänen suullaan, estäen blondia huutamasta. Draco yritti huutaa ja puri lopulta suunsa edessä olevaa kättä.
"Ai saatana, mistä hyvästä tuo tuli?!" Matala kähähdys paljasti sieppaajan henkilöllisyyden ja Draco lopetti heti.
"Mitä helvettiä Potter?" Hän yritti kääntyä toiseen päin, mutta samassa ote tiukentui.
Uusi kuiskaus palautti Dracon nykyhetkeen
"Nyt pidät susi kiinni jos et halua että Pansy huomaa meidät!" Vasta Harryn huomautettua asiasta, Draco huomasi Pansyn olevan alle metrin päästä heistä, pää kääntyillen kuin petolinnulla, joka etsi saalistaan.
No ei Potterin seura Pansyn seuraan verrattuna voisi olla niin kamalaa, ottaen huomioon ettei arpinaama ainakaan lähtisi perään jos hän päättäisi häipyä...
*
Pansyn mentyä Harry päästi irti Dracosta, ja poika kipusikin nopeasti pois hänen sylistään. Sinänsä harmi, Harry ajatteli. Ei hänellä olisi ollut mitään sitä vastaan että toinen olisi jäänyt siih– tai siis sillä tavalla heitä ei huomattaisi niin helposti... Olihan heillä näkymättömyysviitta, muttei sekään enää riittänyt kun käytännössä puhuttiin kahdesta aikuisesta, ja he olisivat olleet pienemmässä tilassa sylikkäin.
Mutta miksi hän edes oli pelastanut Malfoyn? No toisaalta, poikien välit olivat parantuneet Voldemortin kukistumisen jälkeen. Tietenkin he riitelivät edelleen, mutta sanoissa ei enää ollut samankaltaista vihamielisyyttä kuin ennen, minkä lisäksi Harry oli huomannut katselevansa platinablondia ehkä hieman useammin kuin oli terveellistä. Harry tiesi olevansa bi, sen hän oli huomannut jo viidennellä luokalla, mutta edelleen sama kysymys. Miksi Malfoy?
Tummatukkainen poika havahtui mietteistään kun Draco tönäisi häntä hiukan.
"Hei Potter, en kysy miksi teit tuon, mutta kiitos nyt kumminkin"
Harry oli äimänä. Dra– tai siis Malfoy oli juuri kiittänyt häntä? Ehkä heidän oli aika aikuistua, kouluhan loppuisi alle kuukauden päästä ja molemmat olivat periaatteessa jo aikuisiakin...
"Ei se mitään, olisit kohdannut kurjan lopun jos Pansy olisi löytänyt sinut. Niin ja voit kutsua minua Harryksi?"
Hetken Malfoy näytti yllättyneeltä, ja virnisti sitten malfoymaiseen tyyliinsä.
"Selvä, Harry." Blondi istui hänen viereensä, olkapäät koskettivat toisiaan, ja Harryn oli yhtäkkiä tukalampi olla.
"Vai että sinunkaupat seitsemän vuoden jälkeen?" Dracon äänestä kuulsi huvittuneisuus.
Oliko se pelkkää huvittuneisuutta, vai oliko siinä ollut jotain muutakin? Harry pudisteli päätään. Hitto soikoon, ei hän niin paljon ollut juonut tuliviskiä, että alkaisi tuijotella Mal– siis Dracoa.
***
A/N2: Kommentteja?
