Kiitokset kommenteista
leofurioso ja
Purriainen!
//Pitkät ficit on kyllä kivoja, mutta niiden kanssa on aina se riski, ettei idea kanna, ja ettei ficci tule koskaan valmiiksi
Lyhyitä on helpompi kirjoittaa ja saada jopa valmiiksi
Tässä tulee taas kolme raapaletta, tällä kertaa mukaan ovat päässeet myös
Greta,
Shinou ja
Murata.
Ensimmäisessä hallitsevana genrenä Angsti, kaksi jälkimmäistä ovat kevyempiä.
PalasiaWolfram puri huultaan. Hän puri kovaa. Kipu ei kuitenkaan tuonut unohdusta, ainoastaan levisi.
Kyllä hän oli huomannut, että Yuuri toisinaan tuntui hänen seurassaan epävarmalta.
Kyllä hän oli suhteen alkuaikoina pelännyt, että Yuuri purkaisi kihlauksen sen epävarmuuden takia.
Pelko oli kuitenkin hitaasti haihtunut, siitä oli tullut huuruinen muisto, pelkkä mielikuvituksen ylireagointi.
Hän oli kuitenkin koko ajan uskonut siihen, että Yuuri rakasti häntä, rakasti samalla tavalla kuin hän rakasti Yuuria.
Wolfram otti viereiseltä jalustalta maljakon käsiinsä ja hiveli sen kylmää pintaa hetken, ennen kuin paiskasi arvoesineen kaikin voimin lattiaan.
Yuuri oli valehdellut, teeskennellyt. Ja Wolfram oli uskonut.
Wolfram oli maljakkoa pienempinä palasina.
Vanhemmat ja niiden vaikeusVälillä Gretaa hämmensi perin pohjin se seikka, että hänellä oli kaksi isää.
Alussa hänellä oli ollut suuria ongelmia kutsua ainoastaan toinen heistä apuun vaikkapa johonkin pikkupulmaan, sillä jos hän kutsui ”isää”, tulivat aina molemmat paikalle.
Siitä seurasi väistämättä aina vähintään väittelyä, jollei ilmiriitaa. Wolfram ei voinut hyväksyä, että Yuuri pystyisi auttamaan jossakin, missä hän ei, ja sama päti myös Yuuriin, joka piti itseään Wolframia miehekkäämpänä.
Gretasta oli tuntunut typerältä kutsua vanhempiaan myös Yuuri-isäksi ja Wolfram-isäksi, silloin hänestä tuntui kuin hän olisi puhutellut kirkonmiehiä.
Kerran hän oli erehtynyt sanomaan Wolframia äidiksi, eikä tekisi sitä virhettä toista kertaa.
Etunimet saivat siis kelvata.
Parittajat”Shinou…” Muratan ääni oli käskevä, mutta huvittunut, kun hän tarttui hiiviskelevän Shinoun viitanliepeeseen.
”Eeeh, mitä nyt? Ajattelin vain käydä ottamassa vähän raitista ilmaa”, Shinou laittoi kädet puuskaan työntäen alahuulensa mutrulle osoittaakseen loukkaantuneisuuttaan. Häneen ei sitten koskaan luotettu.
”Ja ehkä vähän sotkea asioita? Wolfram ja Yuuri ovat pihalla ottamassa aurinkoa”, Murata sanoi tietäväisesti.
”Ja mitä se minua liikuttaisi?” Shinou yritti ohittaa syytökset, mutta punehtuvat posket paljastivat hänet. Minkä Shinou sille mahtoi, että oli vastikään löytänyt parittajanlahjansa!
”Ei mitään riivaamisjuttuja”, Murata sanoi varoittavasti.
”Vain minuutti? Kiltti…” Shinou kerjäsi.
”Hyvä on sitten. Mutta Yuuri nylkee minut elävältä, jos paljastumme.” Murata luovutti silmät tuikkien.
************************************