A/N: Prologi! En tiedä miksi, mutta olen itse herkkä otiväkivallalle ja nyt ahdisti kirjoittaa tätä... kaiken lisäksi olen aivan avuttoman alussa! Jos saan edes 10 000 sanaa, olen tyytyväinen!
PROLOGI
Sirius itki äänettömästi.
Hänen isänsä oli pettynyt -ei, raivoissaan Tylypahkan tapahtumista. Orion oli karjunut naama punaisena nuorimmalle pojalleen, koska tämä oli ”joutunut” väärään tupaan. Sirius oli yrittänyt seisoa suorassa ja sanoa väitteensä uhmakkaasti. 11 vuotias poika oli kuitenkin murtunut isänsä raivon alla ja vajonnut polvilleen. Orion oli potkaissut poikaa lujasti mahaan ja käskenyt poikaa nousemaan. Kun poika ei itkultaan ja kivultaan kyennyt nousemaan, oli potkuja tullut useampia ja jokainen oli ollut aikaisempaa lujempi. Äiti Walburga oli istunut nojatuolissa hiljaa pitäen vanhempaa poikaa tiukasti sylissään. Äitinsä sylissä istunut Regulus oli riuhtonut itseään irti, mutta äidin ote oli pitänyt, eikä hän ollut päässyt auttamaan nuorempaa veljeään.
Kun Sirius oli kyynelehtinyt tuskaiset kyyneleensä loppuun niin, ettei itkusta huolimatta kyyneliä tullut, nosti isä poikansa syliinsä. Ei hellästi, vaan kovakouraisesti ja puhuen ankarasti koko ajan. Orion oli asettanut Siriuksen jalkojensa päälle mahalleen ja vetänyt poikansa housut alas. Isä oli ensin puristellut sileää takamusta lujasti, ja Sirius oli joutunut puremaan hammasta estääkseen tuskaiset huudot, jotka tahtoivat purkautua pojan huulilta. Edelleen riuhtova Regulus oli puristanut silmänsä kiinni ja anellut vanhempiaan lopettamaan veljen kidutuksen. Äiti oli kuiskannut vanhemmalle pojalle kylmästi ”Hän ansaitsee sen. Hän on verenpetturi. Ota sinä opiksesi” Äiti oli tarttunut sauvaansa ja loitsinut Regulukseen taian, joka pakotti tämän pitämään silmiä auki. Samaan aikaan Orion oli kohottanut kätensä korkealle ja sanonut pojalleen ”Sirius, olkoon tämä opiksesi!”
Seuraava ääni oli tuskainen huuto, jota Sirius ei voinut tukahduttaa; Orion oli lyönyt kämmenensä lujaa poikansa paljaalle takamukselle ja nyt siinä näkyi punainen jälki. Vaikka Sirius oli saanut tähän asti rajoitettua itkun äänettömiin kyyneliin, kuului nyt jokaisella uudella ja kovemmalla iskulla tuskan parkaisu.
”Lopeta” Sirius sanoi hiljaa, kun isä huusi jälleen haukkumasanoja pojalleen. ”Sattuuko? Itkeekö meidän pieni Rohkelikkomme vielä lisää, kuin pieni vauva?” Orion kysyi pilkallisesti ja puristi kynsillään poikansa takamusta niin, että pienet verinorot valuivat sileitä jalkoja pitkin. Sirius puri hammasta, eikä inahtanutkaan. ”Rohkelikko on Rohkelikko!” hän sanoi urheasti.
”Ei sitä sanaa tässä talossa!” Orion jyrähti ja nousi seisomaan tipauttaen näin Siriuksen lattialle. Poika inahti, kun hänen päänsä osui kovaan kivilattiaan. ”Onko selvä?” Orion kysyi pojaltaan säestäen tiukkaa äänensävyään lujalla potkulla. Sirius inahti jälleen ja käpertyi sikiöasentoon.
”Nouse ylös ja vastaa minulle!” Orion karjaisi ja tarttui taikasauvaansa. Sirius yritti nousta, mutta kipu levisi aaltoina ympäri kehoa ja esti poikaa nousemasta. ”SANOIN YLÖS!” Orion komensi ja heilautti sauvaansa. Poika lennähti seinän viereen seisoma-asentoon, mutta Siriuksen jalat eivät kantaneet ja hän rojahti polvilleen maahan.
”YLÖS!” Orion karjui ja taikoi kahleet, joihin hän sauvan kiepautuksella asetti poikansa. Nyt Sirius riippui seinällä jaloistaan ja käsistään kuin seinävaate. ”Noin. Nyt sano minulle, ymmärrätkö sinä” Orion sanoi ja heilutteli sauvaansa. Sirius kohotti katseensa uhmakkaasti ja sanoi lujaan ääneen: ”Minä olen Rohkelikko” Orionin silmät pullistuivat lähes ulos päästä ja kasvot punoittivat entistäkin enemmän. Silmäkulmassa sykki elohiiri ja otsaan pullistui raivokohtauksesta varoittava verisuoni. ”MITÄ HELVETTIÄ SINÄ SANOIT?!” Orion karjaisi ja tarrasi poikansa kurkkuun puristaen lujaa. Sirius riuhtoi käsiään, mutta ne eivät irronneet kahleista, ja pojalta alkoi happi loppua. Sirius kähisi ja aneli isäänsä, mutta Orion ei irrottanut otettaan. Vasta kun Regulus huusi armoa veljelleen, päästi isä poikansa irti. Sirius haukkoi henkeään ahnaasti ja kyyneleet valuivat hänen siloisia poskiaan pitkin.
”Älä itke! Poraaminen on Rohkelikko tyttöjen hommaa!” Orion karjaisi ja heilautti sauvaansa. Sauva sivalsi Siriuksen ihoa kuin ruoska, ja Orion heilautteli näkymätöntä ruoskaa poikansa jalkoja vasten useampia kertoja. Kun Siriuksen jalat olivat täynnä punaisia ja verisiä viivoja -syviä ja vuotavia haavoja- Orion heilautti sauvaansa toisella tavalla. Siriuksen paita ja housut lennähtivät kokonaan pois, ja asettuivat siistiin pinoon. Poika roikkui velttona kahleissa yllään vain kalsarit. ”Sääli pilata noin sileää kehoa” Orion totesi kylmästi ja sivalsi ruoskallaan Siriuksen rintaa ja vatsaa. Siriuksen hengitys vaikeutui ja muuttui korisevaksi. Hänen tajuntansa häilyi valveen ja tajuttomuuden rajalla.
Orion käänsä taikoen pojan toisin päin ja sivalsi muutaman oikein lujan iskun Siriuksen selkään. Tajuttomuuden aalto lähti pojan jaloista ylöspäin ja viimeinen ajatus Siriuksen mielessä oli synkkä.
Hitto, hieno alku kesälomalle
