Andromeda: 'Rakkaalle Tedille', K-11 || Angst, Andromeda/ted, itsemurha.

[Dead_cat]

Nimi: Andromeda: 'Rakkaalle Tedille'
Kirjoittaja: Dead_cat
Ikäraja: K-11
Genre: angst, deathfic
Varoitukset: Itsetuhoisuus // Beyond lisäsi.



Surumielinen nainene käveli pitkin katua.
Hän oli pukeutunut mustaan ja hän asteli hitaasti kohti kirkkoa. Yhtäkkiä hän seisahtui kirkon ovelle miettimään; Halusiko hän tätä?
Mennä rakkaan kuolleen aviomiehensä jästihautajaisiin. Hän voisi palata tyhjyyttä huokuvaan, muistoja herättävään taloonsa. Hän voisi mennä hänen tyttärenpoikaansa katsomaan. Mutta Doran ajatteleminen teki kipeää.


 Hän kääntyi lähteäkseen mutta pysähtyi. Hän käänsi katseensa kirkkoon. Se maalautuu kauniisti taivasta vasten. Hän parahtaa itkuun haudaten kasvonsa käsiinsä ja hän repäisee pompulan vaaleiden(oli vähän epäselvuuksiä ton hiusten värin kanssa) hiustensa ympäriltä päästäen ne valloilleen. Hän menetti tyttärensä, rakkaansa ja siskonsa. Dora kuoli urhoollisesti taistellen miehensä rinnalla. Kuolonsyöjät, mukaanlukien luultavasti Bella, olivat tappaneet hänen miehensä. Hänen siskonsa joka oli tappanut hänen tyttärensä oli kaatunut taistellessaan.


Hän oli paha ja on edelleen mutta hän oli uskollinen kuolemaansa saakka. Andromeda rakasti silti hänen puhdasverisyyskiihkoisia siskojaan. Vaikka se kiistivät sukulaisuutensa hänen kanssaan. Hänen äitinsä poisti hänet suvusta hänen naituaan Tedin. Kirkon ovet avautuivat ja seurue lähti marssimaan hautausmaalle.


Andromeda nousi ja liittyi kulkueeseen haluten hyvästellä miehensä. Hänen mielensä oli täynnä sekasortoa. Lopulta kun koitti hyvästien aika Andromeda kaivaa esiin ruusun jonka Ted antoi hänelle heidän ensitreffeillään. Andromeda oli loitsinut sen kuihtumattomaksi. Sitten Andromeda pudottaa ruusun hauta-arkun päälle ja alkaa lausua hyvästejään:
"Rakkaalle Tedille.." hän aloittaa mutta purskahtaa itkuun ja juoksee pois.


Päästyään pois ihmisten silmistä hän ilmiintyy rannalle jossa hän kävi usein Tedin kanssa. Hän ei halunnut olla erossa Tedistä ja Dorasta. Silloin hän nostaa katseensa korkealle kalliolle. Andromedan suu kääntyy hymyyn ja hän nousee seisomaan. Hän katsoo hetken kalliota ja sitten hän laskee sauvansa maahan. Hän lähtee kävelemään kohti kalliota ja kävelee aina vaan varmemmin. Ja huipulla hän katsoo merta joka huokuu sinisyyttä. Andromeda riisuu mekkonsa ja siirtyy reunalle.
"Ted ja Dora, minä tulen" hän sanoo ja hyppää.


"Andromedan muistolle" Iäkäs velho sanoo vähäiselle ihmismäärälle. Toisella rivillä istuva molemmat siskonsa menettänyt Narcissa Malfoy sortuu kyyneliin.


// Ancka lisäsi puuttuvat alkutiedot.

[Sleeping Sun]

Okei, mitäs tästä nyt sanoisi.
Ensinnäkin ficin alkuun on yleensä tapana laittaa kaikki tiedot, kuten nimi, ikäraja, genre, tekijänoikeudet...
Näistä löytyy enemmän tietoa finin yleistopiceista, joissa kerrotaan ficcien kirjoittamisesta ja säännöistä.

Itse teksti oli tavallaan kaunis, ilmeisesti kuitenkin melko nopeasti kirjoitettu, ja jotkut tunnelmat jäivät hieman hatariksi. Andromedan ajatukset ja tunteet olivat sinällään uskottavia, mutta koko juttu olisi kaivannut enemmän kuvailua ja pohjustusta.

Ei pidä lannistua tästä, sillä tekstissä oli paljon hyvää, ja jokainen kehittyy, kun vain kirjoittaa. Kun seuraavan kerran laitat tänne tekstejäsi kannattaa joko tarkistaa ne huolellisesti kirjoitus-ja kielioppivirheiden varalta, tai hankkia oikolukija. On nimittäin paljon mukavampi lukea virheetöntä tekstiä.

- Sleeping Sun kiittää (ja tsemppiä vaan jatkossakin kirjoittamisen kanssa!)

[Dead_cat]

Kiitti SleepingSun

Tää on mun eka ficci joten tää on vähä huono Mut kiitti kommentista kuitenki mulla on vähä epäselvyyksiä nuitten juttujen kaa jotka on tossa alussa.