A/N: Anteeksi tuhannesti, että tässä on kestänyt, Kreetan matka ja muu on pikkaisen hidastanut kirjoittamista. Julkaisen seuraavan osan nopeammin, voin luvata sen.
Hucca: Mukavaa, että olet pitänyt tästä! Toivottavasti miellyttää jatkossakin!
ReginaRiddle: No niin, nyt ei sinunkaan tarvitse enää lueskella vanhoja osia, kun uusi on tarjolla.
(Viittaan kommenttiisi Theo-Blaise raapalesarjassasi.) Ja joo. Dracolle kyllä taitaa tosiaan löytyä noita ottajia oikein olan takaa...
Pyhimys: Oii, paljon kiitoksia! Mukavaa, että olet pitänyt minun näkökulmastani kirjoitetusta Astoriasta!
Upsila: Äh, älä syytä itseäsi, ei kaikkea aina voi muistaa kommentoisa ja sitä paitsi nämä kaksi merkintää ilmestyivät heti peräkkäin. =)
Niin, minäkin pidän enemmän Astorian, kuin Pansyn tyylisistä tytöistä. Mukavampaa seuraa ihan todellisessakin elämässä.
Ja vielä kiitokset perään kehuistasi, olen hyvin immarreltu!
Lavinia:
Kahden kuvan tulkinnassa olet osunut nappiin. Totta puhuen tämän ficin aikana Astoriasta voi välittyä hyvin ristiriitainenkin kuva, sillä hän ajattelee itseään sekä vastenmielisenä näkynä, että yhtenä harvoista puhdasverisistä, jotka ovat arvolleen uskollisia. (Kuten muun muassa tämä uusi osa antaa ymmärtää.)
Jep,
Sokerista vahingoniloa oli sopiva kontrasti edelliselle. En halunnut tyrkätä teille heti alkuun ihan kamalaa angstipommia pelkästään.
Saa tosiaan nähdä, miten tuon Dracon kanssa rupeaa edistymään, mahdollisuuksia on niin monia. Sitä kun ei koskaan tiedä, miten käy.
Täytyy muuten sanoa, että tuon kauneusasian olen huomannut itsekin useaan otteeseen. Pansy ja muut ovat typeriä kuin käyttäytyvät noin, mutten leimaisi heitä saman tien ficin pääpahiksiksi, koska tuollainen on valitettavasti naisten keskuudessa aika normaalia. Lapsellista ja typerää, mutta tavallista.
Kiitokset kommenteistanne, kirjoitan jatkoa mitä pikimmiten!
Part 5 Luihuistytöt leipovat siirappista aviounelmaa, mutta kuka hoitaakaan tiskit?10.04. 1998 Tämä päivä on ollut sangen ikävystyttävä. Koulussa ei ole tapahtunut mitään muuta tavallisesta poikkeavaa kuin Dracon ja Pansyn välien viileneminen ja siitä syntyvät draamat. Suoraan sanottuna en jaksa pohtia heidän typeriä suhdekuvioitaan toisin kuin puolet tupani muista tytöistä. Suurin osa heistäkään ei ota kantaa tilanteeseen suoraan, vaan yrittää tarjota lohduttavaa olkapäätä väärinymmärretylle Dracolle. Yleensä poika näyttää yksinkertaisen tyytyväiseltä saamastaan huomiosta – mokomakin itsetyytyväinen käärme, mutta välillä olen huomaavinani hänessäkin joitakin kyllästymisen merkkejä.
Pansy taas pitää Dracolle mykkäkoulua, jonka olen kuullut johtuvan heidän välisensä avioliittosopimuksen ongelmista. Huhujen mukaan Draco on pyytänyt isäänsä jättämään Pansyn pois vaimovaihtoehdoista. Daphnen mukaan sellaisen tiedon kuuleminen oli saanut Pansyn tolaltaan, sillä tyttö oli tietenkin kuvitellut olevansa Dracon tuleva morsian.
Tämä puolestaan on synnyttänyt tuvan tyttöporukoissa kuohuntaa – jokainen tahtoo olla mahdollinen seuraava rouva Malfoy. Niinpä luihuistytöt ovat ottaneet kunnia-asiakseen mielistellä nuorempaa Malfoyta minkä kerkeävät, eikä kukaan astukaan hänen eteensä vilkaisematta ensin pikaisesti peiliin.
Itse en tietenkään moiseen alennu, minä olen itseäni kunnioittava puhdasverinen nainen, enkä hukkaa aikaani moiseen typeryyteen. Mitä sitten jos Malfoy ei katso minua toista kertaa? Se ei ole menetys eikä mikään, kun miettii kuinka monia muita tyttöjä hän katselee päivittäin vaikka olisi seurustelusuhteessa. Onhan Draco tavallaan viehättävä, mutten antaisi hänen tulla liian lähelle, etten vain ihastuisi mokomaan naistenmieheen.
Dracon ja Pansyn avioliittokuvioista muistui mieleeni Daphnen aivan kynnyksellä häämöttävä avioliitto . Vanhempamme ovat nimittäin hyvin kiireisiä asian kanssa ja ovat jo etsineet Daphnelle toinen toistaan varakkaampia ja aristokraattisempia ehdokkaita. Sisko on totta kai onnensa kukkuloilla, hän kun on aina ollut hyvin romanttinen ihminen. En itse asiassa lainkaan ihmettelisi, vaikka hän saisi miehensä kanssa aikaan vuosisadan rakkaustarinan. Daphnen onnella on kuitenkin myös kääntöpuoli – kaiken sen avioliittosählingin jälkeen kaikki alkaisi alusta – kohteena minä. Minä, joka olen välillä turhankin pessimistinen ja varma siitä, että päätyisin naimisiin jonkun suuruudenhullun suvunperillisen kanssa, jolle olisin vain lastentekokone ja halujen tyydyttäjä.
Täytyy myöntää, että välillä vihaan Daphnea ja hänen täydellistä onneansa.
