Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, osa 76 || K-11

[Upsila]

Auh, jatkoa oli tullut jo viime viikolla, mutta en ilmeisesti huomannut tätä, joten eiköhän korjata se virhe ja kommentoida sitten.

Hahaha, Daphne tosiaankin seonnut tuon treffitapauksen jälkeen - tyttö on päättänyt rakastua jokaiseen luihuispoikaan, eikä kukaan ole näyttänyt säästyvän tytön rakastuneilta katseilta. No, hyvä, että Daphne oikeastaan on löytänyt innostuksen johonkin eikä jäännyt murehtimaan luihuisten pilkkailua.

Pansyn käytös on varmasti todella häiritsevää - varsinkin, kun Astoria tietää, että tuo toinen luihuistyttö voi keksiä mitä vaan pahasuopaista, mutta kun tämän suunitelmat eivät ole selvillä niin kannattaa sitten olla varuillaan.

Oikein hieno osa, selkeää ja hyvää tekstiä taas, tykkäsin taas. Kiitos, jatkoa tulemaan vain.

[Glorisablet]

Isosisko Daphne ei suinkaan ole seonnut päätettyään yhtäkkisesti rakastua jok’ikiseen Luihuisen naimaikäiseen poikaan. Kaikki keinot, joilla hän välttyy muuan Gregory Goylen vaimokkeeksi joutumiselta ovat sallittuja. Kun Greengrassin vanhemmalla tyttärellä on flirttiä Milesin, Theodoren, Dracon ja Blaisen kanssa, itseensä tyytyväinen rouva Greengrass ei edes muista Goylen pojan olemassaoloa. Mitä sitten, vaikka Goyle onkin hyvää sukua? Theo, Blaise, Draco ja Mileshan ovat yhtä hienon - ellei hienommankin veren ohella Goylea varakkaampia, puoleensavetävämpiä. Kertakaikkisesti sellaisia vävymahdollisuuksia, joita jokainen aatelisperhe havittelee tyttäriensä puolisoiksi.

Astoria olisi paniikissa joutuessaan valitsemaan elämänkumppaniaan, mutta ymmärrän miksi vanhempi Greengrass suhtautuu noin rennosti ottaen huomioon millaisista valionuorukaisista on kyse. Ja jos kävisi niin valitettavasti, ettei yhteiselo kullattujen kattojen alla muodostuisikaan romanttisia unelmia vastaavaksi, nuori rouva voisi huolehtia edustusvaimon tehtävistä ja ottaa rakastajan/ rakastajia tuomaan kaivattua romantiikkaa ylelliseen elämäänsä.

Mikään ei tule kääntämään Pansyn huomiota Astoriasta, sillä hartailla toiveilla ei ole tapana toteutua. Siispä jäämme vartomaan ratkaisevaa askelta, jonka pikkunarttu on jossain vaiheessa ottava.

[Belsissa]

Odoshi: Mukavaa, että olet pitänyt jälleen!

Upsila: Daphne on vähän höpsö, mutta kyllä minäkin alkaisin viljellä rakastuneita katseita tupatovereihin päin vastaavassa tilanteessa. Pitää muistaa, että Goyle häämöttää edelleen taustalla.

Ja niin, Pansysta ei voi ikinä tietää. Saa nähdä, mitä hänellä on mielessään.

Lavinia: Gregory Goyle on todellinen painajainen jos miettii tulevia aviomiesehdokkaita, joten minäkin ymmärrän tyttöä oikein hyvin.

Ja joo, loppujen lopuksi Astorian/Daphnen tilanne ei ole hirveä, kun MELKEIN kaikki vaihtoehdot ovat miellyttäviä. Rakastajiahan voi tosiaan ottaa.

Part 13 Kutsuja pilvilinnoihin

21.04.1998
 
Et voi uskoa, mitä tänään tapahtui! Draco Malfoy pyysi minut päättäjäistanssiaisiin! Tämä ei voi olla totta! Olisitpa nähnyt Pansyn ilmeen! Olin varma, että hän alkaa kyynelehtiä keskellä suurta salia, mutta ei sitten antanutkaan draamanhakuisuutensa mennä niin pitkälle vaan osoitti suuttumuksensa ainoastaan tönäisemällä minua kävellessään ohitseni.

Mutta että Draco! Onhan poika ollut minulle hyvin ystävällinen lähiaikoina, mutten uskonut, että hän sentään pyytäisi minua tansseihin. Eivätkä nämä ole mitkä tahansa arkiset kestit vaan päättäjäistanssit, joita muistellaan vielä vanhoillakin päivillä. Siispä parikaan ei voi olla kuka tahansa ja niinpä monet luihuiset pyytävätkin seuralaisikseen mahdollisia tulevia morsiamiaan. Siksihän tämä niin suuri juttu onkin! En halua kuvitella olemattomia, mutta tämä nyt kertoo vähintäänkin siitä, etten ole pojalle vain kaverin pikkusisko.

Vaikka kutsu on mielestäni uskomaton kunnia ja lämmittää sydäntäkin mukavasti on sisareni vielä enemmän innoissaan kuin minä. Kummallisinta on, että hän osoittaa sen hyvin selvästi huolehtimatta juurikaan Pansyn reaktiosta toisin kuin ennen, jolloin hän oli enemmän varuillaan ystävänsä suhteen, vaikka pahassa paikassa puolustikin minua. Nyt kaikki kuitenkin on toisin, Pansy saa raivota, itkeä ja haukkua, mutta sisareni ei välitä. Kysyinkin häneltä asiasta, mutta Daphne vain sanoi olevansa iloinen, ettei Pansy saa aina kaikkea haluamaansa ja että mopsinkasvoinen on hänen mielestään aivan väärä tyttö Dracolle.

Tästä minä toki punastuin, eihän tässä vielä ollut kyse siitä että olisin jollain tavalla ”Dracon tyttö”! Ajatus tuntuu minusta tavallaan hyvin houkuttelevaltakin, mutta toisaalta myös täysin utopistiselta. Minähän olen poikaa kaksi vuotta nuorempi, enkä edes mitenkään viehättävä ja luonteeltanikin suhteellisen mitäänsanomaton. Mitä kukaan muka näkee tytössä, joka on kaikkea muuta kuin oma-aloitteinen ihmissuhteiden suhteen? Mitä vetoavaa on yksinäisessä, joka nyhjää makuusalissa runoja rustaten?

[Belsissa]

Part 14 Epävarmuus huutaa – apatia vastaa

22.04.1998

En ole vieläkään päässyt selville ajatuksistani. Tänään minua jälleen masensi verrata minua ja Daphnea toisiimme. Miksiköhän Draco ei pyytänyt sitä parempaa Greengrassien tytöistä? Sitä sosiaalisempaa, iloisempaa ja kauniimpaa. Minä olen eristäytynyt, usein apaattisen tai vähintäänkin kyllästyneen oloinen, eikä ulkonäkönikään viesti elinvoimaisesta luonteesta. Daphnen kiharat ovat suklaanruskeat, silmät orvokinsävyiset ja vartalokin niin pitkä että muodokaskin. Minä puolestani olen tylsä vaaleine hiuksineni ja niin kovin tavallisen ruskeine silmineni. Varteni lyhkäisyyttä en lukisi edukseni ja ryhtinikin on surkea, vaikka miten yrittäisin sitä oikoa. Muotojakaan minulla ei juuri ole.

”Sinulla on persoonalliset kasvonpiirteet”, Daphne totesi valittaessani hänelle ulkonäöstäni. Persoonalliset? Mitä se on verrattuna virheettömiin nukenkasvoihin? Onhan Luna Lovekivakin persoonallinen kamaline retiisi- ja korkkikoruineen, mutta se ei siltikään tee hänestä mitenkään viehättävää! Sama taitaa päteä minunkin tapauksessani.

Daphne tosin sanoi myös jotain muuta, minkä aion painaa mieleeni. Hän kehotti minun leikkimään itsevarmaa Dracon seurassa. Kukaan ei halua tyttöä, joka ei usko itseensä ja joka on lysähtänyt kasaan. Ei etenkään kukaan Malfoy. Sellaista tyttöä Draco saattaisi katsoa kuukauden tai kaksi, mutta siihen se jäisikin. Kartano tarvitsee täydellisen emännän.

Vaikka tiedän, että moinen voi käydä voimilleni ja olla käytännössä mahdoton toteuttaa niin siltikin päätin yrittää. En oikeastaan edes ymmärrä miksi, eihän minulla hinkua avioliitoon ole. On vain kovin imartelevaa, että joku on kerrankin kiinnostunut minusta ja eihän Draco tietenkään hullumpi ole… mutta ehkä on silti parempi, etten anna unelmilleni liiaksi valtaa!

[ReginaRiddle]

Draco on näemmä vihdoinkin saanut tehtyä jotain Mun on vaikeaa ajatella Daphnea ruskeetukkasena ja Astoriaa blondina, mun päässä se menee just toisinpäin

Ja joo, loppujen lopuksi Astorian/Daphnen tilanne ei ole hirveä, kun MELKEIN kaikki vaihtoehdot ovat miellyttäviä. Rakastajiahan voi tosiaan ottaa.

Se on yhtä hirveä ku kaikki muutkin insestiparitukset. Jos tähän alkaa tulla tommosta paritusta niin en kyllä enää lue

[Upsila]

Oh, aina kun minulla on kiire niin täällä pursuaa hyviä jatkoja ja uusia, herkullisia ficcejä luettavana. Kun minulla on tylsää ja selailen Finiä niin silloin ei ilmesty mitään. No, kaksi päiväkirjamerkintää oli jäänyt väliin, mutta eiköhän nyt korjata se virhe.

Ihanaa, että Astoria on iloinen ja onnessaan siitä, että Draco pyysi hänet mukaan päättäjäistanssiaiseen, vaikka epävarma tyttö tulikin lopulta siihen aatoksiin, että miksi luihuispoika valitsi hänet eikä Daphnen. Olisi pitänyt tosiaan arvata, Pansy ei oikein ilahtunut uutisesta, joka kiiri mopsinaamaisen korviin.

Minä taas kuvittelin Daphnea aina ennen ruskeatukkaisena tyttönä ja Astoriaa vaaleana, mutta myöhemmin on tultua ajateltua Daphnea myös blondina - sekä yhä vieläkin ruskeahiuksisena - mielikuvitus temppuilee sitten nykyään kivasti. Joten ei oikeastaan tuottanut vaikeuksia kuvitella Daphnea ruskeahiuksisena, vaikka nykyään vaaleus oli täyttänyt mieltäni enemmän.

Hmm, Astoria oli epävarma ulkonäöstään. Hän oli edelleenkin sitä mieltä, että sisar oli se kaunein häneen verrattuna ja pohti kuumeisesti, että Draco olisi voinut valita se kauniimpi Greengrass, mutta valitsikin hänet; tyttö, joka rustaisi päivät pitkät runoja ja vetäytyi lähinnä kuoreensa kuin innostuisi sisarensa lailla tanssiaisista.

Saa nähdä mitä tanssiaisista tule, oikein hienot osat, ihanat yksityiskohdat, jotka toit hienosti esille ja kertakaikkiaan upeaa luettavaa. Jatkoa mahdollisemman pian ehdottomasti!

[Belsissa]

Olen ottanut tämän ficin kanssa asenteen, ette vastaa kommentteihin kuin uusien lukujen yhteydessä, mutta tämä järkyttävä väärinkäsitys on pakko korjata:

Ja joo, loppujen lopuksi Astorian/Daphnen tilanne ei ole hirveä, kun MELKEIN kaikki vaihtoehdot ovat miellyttäviä. Rakastajiahan voi tosiaan ottaa.

Se on yhtä hirveä ku kaikki muutkin insestiparitukset. Jos tähän alkaa tulla tommosta paritusta niin en kyllä enää lue

Ei, ei, ei ja vielä kerran ei! Tarkoitin tällä lähinnä sitä että Astorian tai/ja Daphnen tilanne ei ole niin hirveä, en paritusta! Itsekään en tästä kirjoittaisi! Anteeksi kun ilmaisuni oli epäselvä ja järkytti.

[Odo]

Oij jatkoa tullut peräti kaksi osaa sitten viime kommentointini! 

Draco on tehnyt jotain ja vielä noin yllättävää! Ihan, että päättäjäistanssiaiset. Pansykin päättänyt näyttää todellisen karvansa kiukuttelulla. Mielenkiintoista mitähän sitten itse tanssiaisista tulee, ken tietää. 

Äh, taas tulee tämmöistä ihmekommenttia, mutta mukana edelleen.
Ja tykkään edelleen (yllätysyllätys).  <3

~Od

[Glorisablet]

Minun olisi pitänyt kommentoida uusia merkintöjä jo eilen, mutta vuosituhannen krapula teki sen mahdottomaksi. Huimasi, päätä jomotti eikä mikään pysynyt sisällä ennen iltapäivää. Luulin loppuni koettavan, mutta tässä sitä ollaan edelleen kommentoimassa.

Arvaas mitä, Pansy -chérie? Lukijasta alkaa eittämättä tuntua siltä että Luihuisen prinsessalle vuosia uskollisuutta osoittanut hovineiti on repimässä kirjallista valaa kappaleiksi. Oikkuilijattaren onnea ja tyytyväisyyttä ei enää pidetä sydämen asiana, joiden hyväksi vanhemman Greengrassin neidin tulisi puurtaa aamusta iltaan yöunet ainoina lepohetkinään.

Astoria suhtautuu Astoria/Dracoon hyvin, hyvin maanläheisesti odottamatta liikaa. Vaaleaverisen nuorukaisen osoittama ystävällisyys on lämmittänyt neidon sydäntä, mutta hän on vähätellyt itseään. Hänhän on kaksi vuotta Luciuksen poikaa nuorempi, kaukana viehättävästä, luonteeltaan tylsä, sosiaalisesti aloitekyvytön yksin nyhjöttävä runotyttö ollakseen ”Draco Malfoyn oma”. Mitä Draco sitten näkee häikäisevästä isosiskostaan poikkeavassa Astoriassa? Muutakin kuin persoonalliset kasvonpiirteet. Satumetsästä tulleen keijukaisen, joka vaikuttaa liian särkyvältä kovaan maailmaan, mutta jota sisäiset voimavarat pitävät yllättävän hyvin koossa. Muista tytöistä eteerisyydessään eroavan tytön, joka on oma itsensä eikä ole Pansyn ja hovineitien tavoin olevinaan. Astoria on raikas ja erilainen kuten villiruusu, Luna Lovekiva pelkkä mulkosilmäinen kummajainen.

Daphnen neuvo oli ehtaa kultaa. Lisää itsevarmuutta ennestään edustavan näköiselle naisenalulle vetoamaan Luihuisen jääprinssiin. Pieni pää pystyyn ja ryhti suoraksi.

Kartano tarvitsee täydellisen emännän synkentää neiti Greengrassin kultaisia unelmia asettaessaan tälle lisää paineita. Tyttönen voi mennä ties kuinka pitkälle ollakseen täydellinen Malfoyn rouva niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Aiemmat osat vihjasivat jo syömishäiriön mahdollisuuteen, mutta viimeistään täydelliseksi kartanonrouvaksi pyrkiminen pistää miettimään tulevatko synkät pilvet taas peittämään auringon sen ehdittyä tulla vasta hetkeksi paistamaan…

Tanssiaisia odotellessa.

[Belsissa]

Kiitän kaikkia yhteisesti kun on vähän kiirus tässä kirjoitellessa. Olette ihania kaikki! ♥

Part 15 - Kehutkin kuolevat rampoina

23.04.1998

Sain tänään kirjeen äidiltä.

Olin toivonut, ettei hän saisi tietää tästä Draco-jupakasta, mutta Daphne ei sitten ollut malttanut olla kertomatta. Minä jopa riitelin asiasta hänen kanssaan, mutten voinut olla pitkään vihainen, kun tyttö sanoi yrittäneensä vain auttaa. Välillä Daphne on ehkä hieman turhan hyväuskoinen, etenkin sukulaistemme suhteen. Hän luulee, että he muuttuvat tuosta vain, kunhan olen hieman eduksi suvulle tai sanon jotain oikein. Väärin, väärin, väärin! Se ehkä toimii hänen tapauksessaan, mutta minä en olekaan äidin suosikkitytär!

No, mikä kirjeessä sitten oli niin järkyttävää? Tässähän se selviää:

Hyvä Astoria

Sain sisareltasi kirjeen, jossa hän kertoi, mikä onnenpotku sinua on kohdannut! Miksi ihmeessä et ole kirjoittanut minulle? Etkö sinä ymmärrä, että tässä on tilaisuutemme! Mutta ehkä minun ei pitäisi olettaa liikoja, olethan vielä kovin nuori, etkä ole koskaan osoittanut minkäänlaista vainua tällaisten asioiden suhteen…

Olin hyvin, hyvin yllättynyt kun luin tapahtuneesta. Odotin nimittäin, että Draco  pyytäisi ehkä Daphnea. Onhan siskosi kuitenkin hänen ikäisensä ja näin paremmin kehittynyt, enemmän nainen. Tietenkin on erittäin hienoa, että nuori Malfoy pyysi juuri sinua. Minulla nimittäin oli jo erinäisiä kauhukuvia tulevaan huvikauteesi liittyen, sinä kun päästelet suustasi välillä ties mitä.

Olet varmasti miettinyt, mitä kummaa sinun seuraavaksi täytyisi tehdä pitääksesi mahdollisen kosijasi mielenkiinto yllä. Ehdotan, että alat kiinnittää erityistä huomiota ulkonäköösi. Daphne voi auttaa sinua ryhtisi kanssa, sillä se on ehkäpä suurin ongelmasi. Sinun täytyy oppia kantamaan itseäsi! Myös hiuksesi kaipaavat jotakin… ehkä sinun pitäisi pyytää sisartasi auttamaan sinua niiden laitossa… Eiköhän hän tiedä muutenkin mitä tehdä suhteesi, kun en itse ole siellä neuvomassa.

Ole kiltti, äläkä pilaa tätä! Hymyile, älä nyrpistele nenääsi, äläkä puhu liikaa! Kyllä sinä sen pojan vielä saat kiedottua pikkusormesi ympärille, usko pois!

Rakkaudella,

Äitisi

Kuka tässä on tuonut suvulle kunniaa? Minä! Kuka on Malfoyn tanssiaispari? Minä, EI Daphne! Miksi siis äiti nostaa hänet edelleen jalustalle? Miksei hän voi kehua minun saavutustani, eikä vain ihmetellä sitä? Miksi hänen täytyy aina olla tuollainen?

Olen vihainen Daphnellekin, vaikken enää siitä syystä, että hän lähetti mokoman kirjeen. Olen vihainen, koska hän on niin käsittämättömän täydellinen!  Miksi ihmeessä Draco ei valinnut häntä vaan minut? Miksi ihmeessä jos kerran sisareni on se parempi versio minusta?

[Odo]

Ihanaa tähän on tullut jatkoa!  <3

Ää, tässä luvussa näkyy todella selvästi tuo Astorian katkeruus, mutta myös se kuinka suku edelleen jaksaa pitää sitä huonompana kuin Daphnea. Voi toista.  <3 Ää, mukava luku silti, vaikka tunnelma olikin sellainen kireämpi. En osaa kommentoida tätä nyt yhtään, mutta jatkoa odotetaan edelleen ja kerroinpahan lukeneeni. 

~Odoshi

[ReginaRiddle]

Jee jatkoa!

Toit roppakaupalla ihanaa inhimillisyyttä Astoriaan tällä luvulla. Onhan se tosi ymmärrettävää, että jos kaikki fanittaa sun siskoa niin kyllä sustakin aikanaan tulee kateellinen. Niin kateellinen, että oikeen erikseen pakko "hähähä tällä kertaa mä oon parempi kuin Daphne".

Koska me saadaan tietää Daphnen sulhanen

[Glorisablet]

Daphne nostettiin jälleen jalustalle ja Astoria-sisar tyrkättiin alas juuri kun hän oli kavunnut jalustalle onnellisten sattumien kautta. Toisenlainen äiti olisi ollut vilpittömän onnellinen varjoon jäävän tyttären päihittäessä kerrankin tähtityttären. Rouva Greengrass saattoi alentuvasta asennoitumisestaan huolimatta päättää vastauskirjeensä sanoihin ”rakkaudella äitisi”. Kiistatta herttaisinta ja kauneinta, mitä hän on eläessään sanonut nuoremmalle tyttärelleen. Äidillisissä neuvoissa oli jotain viileällä ja hakevalla tavalla sööttiä kannustamassa.

Miksi ihmeessä kerran sisareni on se parempi versio minusta?

Ihan kuin välistä olisi unohtunut jotain.

Osoitettuaan orastavan kyvykkyytensä äidilleen Astoriaan suhtaudutaan “katsellaan” -asenteella, mutta tulevissa osissa tyttö saattaa alkaa saada jo arvostustakin. Ei häntä missään nimessä enää enempää voida dissata.

[Belsissa]

Odoshi: Tunnelma tulee varmasti olemaan kireänlainen joissakin tulevissakin osissa, mukavaa, ettei se haittaa!
ReginaRiddle: Jjep, mikäs Luihuinen tyttö olisi jos ei kateutta tuntea - tai pikemminkin: mikäs ihminen hän silloin olisi? Daphnesta kyllä kuullaan vielä. Malta toki odottaa!
Lavinia: Aivan oikein, Astoria saattaa hyvinkin vielä nousta.

Kiitos jälleen kaikille!

***

Part 16 - Unelmia, jotka eivät mitä todennäköisimmin tule koskaan toteutumaan

25.04.1998 

Äiti lähetti uuden kirjeen. Menemme huomenna katsomaan minulle pukua Matami Malkinilta.

Minulla olisi siitä jo hyvin selkeä kuva mielessäni, mutten usko äidin suostuvan hankkimaan moista pukua. Hänen mielestään se olisi varmaankin mauton. Liian provosoiva tai jotakin sellaista. ”Et kai tahdo näyttää tytöltä, joka antautuu miehelle ensimmäisen tilaisuuden tullen?” hän varmaankin tuhahtaisi. Ja pah. Hän ei vain ymmärrä, ettei kaiken tarvitse aina olla niin kovin siveellistä!

Unelmamekkoni olisi tummanpunainen syvään uurrettu kaula-aukon kera. Mukana voisi olla myös hieman mustaa pitsiä, sekä rubiineja. Alaosa taas olisi kapea, mikä on tavatonta tanssiaismekossa, mutta en haluakaan näyttää tavanomaiselta. Tuossa mekossa kuitenkin on kaikki väärin. Minun ikäiseni tytön ei kuulu käyttää tummia värejä, vaan pikemminkin heleän vaaleanpunaista. Koristukset tulevat todennäköisesti olemaan kukkia, eikä pääntie ainakaan avara. Viimeksi mainitussa ominaisuudessa puuttuu jos ei muu niin ainakin äidin maku peliin. Uskon joutuvani heittämään myös unelman kapeasta mekosta romukoppaan. Sen näkee sitten huomenna.

Yllätyksekseni äiti näyttää unohtaneet Daphen naittamisen hetkeksi. Sen sijaan tyttö itse etsii edelleen sopivaa kumppania kissojen ja koirien – tässä tapauksessa Hestian ja Floran – kanssa. Löysin itse asiassa eräänä päivänä hänen yöpöydältään lappusen, johon oli kirjoitettu jokaisen ehdokkaan hyvät ja huonot puolet. Jotenkin tulee mieleen ne kirjeet, joita hän lähetti minulle ensimmäisenä vuotenaan Tylypahkassa. 11-vuotias Daphne oli listannut jokaiseen kirjeeseensä koulun ihanimmat pojat, jotka vaihtelivat melkeinpä päivittäin. Yhden niistä muistan ikuisesti: sen missä tyttö vannotti menevänsä aikuisena naimisiin Severus Kalkaroksen kanssa!

[Odo]

Astorian unelmien mekko kuulostaisi kivalta!! Mutta tosiaan, hän tuskin tulee saamaan sitä. 

Ja voi ei tuon Daphnen kanssa, todellakin hinku naimisiin tai sitten vain pelaa varman päälle, etttei huonoa vaihto-ehtoa löydy. Silti et vieläkään kertonut kenelle se naitetaan! Odotan paljastusta! Toivotttavasti saisi edes jonkun mieluisan, eikä Goylea, vaikka puhdasverisestä ja hyvästä suvusta onkin! Nauratti muuten tuo Severus Kalkaros Mutta toisaalta, ihan ymmärrettävää jos tyttöparka on ihastunut vähän jokaiseen ja löytänyt sitten kylmän viileän (luultavasti puhdasveriseksi luulemansa) tuvanjohtajansa Severuksen. Kiva, kun nyt tuli tätä jatkoa näin nopeasti.

~Odoshi

[Belsissa]

Odoshi: Kyllä Daphne vielä miehen saa, malta vain odottaa vielä jonkin aikaa! Kiitos kun jälleen kommentoit!

Part 17 -  Kun alttarilla odottaakin vain arkku
26.04.1998

En saanut toivomaani pukua. Se ei kai ollut yllätys.

Yllättäen äiti kuitenkin kysyi myös minulta toiveita sen suhteen! Olin aivan ymmälläni, enkä oikein tiennyt mitä pyytää. Pelkäsin nimittäin menettäväni uudet oikeuteni saman tien jos sanoisin jotakin väärää. Niinpä aloitin varovasti toteamalla, etten oikein välittäisi mistään pastelliväristä. Ällistyksekseni äiti vain nyökkäsi ja kysyi Malkinilta, olisiko tällä jokin tanssiaismekkooni sopiva kangas, joka ei olisi pastellisävyinen, muttei toisaalta tummakaan. Totta kai hänellä oli. Malkinilla on kaikkea.

Loppujen lopuksi mekostani loihdittiin aivan upea. Ei sellainen unelma kuin ihanteeni, mutta oikein, oikein ihana silti. Malli on aika perinteinen, yläosa korsettimainen ja helma hyvin leveä. Väri on kullanruskea ja sekä yläosassa, että kerroksia omaavassa helmassa on kultaisella langalla kirjailtuja kuvioita. Puku ei ole perinteisimmästä päästä, vaikka kovasti se siltä kuulostaakin. Siinä on jotakin kummaa viehätystä, joka syntyy hipiäni ja kankaan kohdatessa. Matami Malkinin sanoin: mekko on kuin minulle luotu.

Tänään ei sitten tapahtunutkaan mitään muuta kummallista. Dracoakaan en nähnyt koko päivänä. Sen sijaan Daphne pyöri jaloissani hieman liikaakin. Hän on nyt erittäin ärsyttävää seuraa, kun ajattelee saavansa minulta vertaistukea miehenmetsästyksessä. Minun kai pitäisi olla innoissani, auttaa häntä ja yrittää siinä samalla kiinnittää Dracon huomiota, mutten vain jotenkin jaksa. Tunnen, ettei Draco edes ole kiinnostunut minusta. Miksi muka olisi? Olen vain ruma tyttönen, jolla ei ole edes omaisuutta sen enempää kuin kilpailijoillaan. Draco tarvitsee rikkaan, aristokraattisen ja kauniin naisen, ei pikkusiskoa.

[Glorisablet]

Kolmeen asti baarittelu ja neljään tuntiin jääneet yöunet (kiitos naapurille imuroimisen aloittamisesta klo 8.00 ja tulematta jättäneelle Nukkumatille!) eivät takaa rakentavaa palautetta saati mitään tolkullista.

Unelmat eivät aina toteudu, vaikka olisivat realistisia. Onhan perhe Greengrassilla rahaa, jolla teettää ties minkälaisia imaginatiivisia pukuluomuksia. Esimerkiksi sellaisia, mistä Astoria haaveili. Hänen unelmaleninkinsä kelpaisi sulostuttamaan omaa vaatekomeroani helmihenkarista riippuen (puku ja leninki parhaita sanavalintoja). Siinä olisi asu, jossa olisin edukseni valkoisine ihoineni, vahvoine meikkeineni ja noenmustine hiuksineni. Saisin vielä enemmän huomiota kaikenmaailman baarisammakoilta. 

Mikäköhän rouva Greengrassille on tullut kun puhdasverinen velhotar on hylännyt hetkeksi säkenöivän Daphne-ballerinan naittamisen? Daphne joutui turvautumaan koulutoverien apuun, jotta löytäisi Goylea parempia ehdokkaita runopoika Theodoren rinnalle. Severus Kalkaros listattuna koulun ihanampiin poikiin! Hahhha, käkätän. Juomamestari ei ensinnäkään ole enää mikään poika, edustavan näköinen eikä edes puhdasverinen. Mielentilahäiriö menköön iän piikkiin.

Olisin varmaan jaaritellut seuraavaan osaan eli 17:sta liittyvistä odotuksistani, ellei uusi merkintä olisi ilmestynyt viihteellä huidellessani. Astoria ei saanut kohtalokkaalle velhottarelle sopivaa tanssiaispukua, muttei sentään joutunut sonnustautumaan jonkun Pansy Parkinsonin suosimaan vaaleanpunaiseen röyhelöviritykseen. Hänen äitinsä kuitenkin kuunteli sen verran tyttärensä toiveita että otti tyttärensä väritoiveet huomioon. Kultaan vivahtavassa leningissä on tiettyä eteerisyyttä erottamassa runotytön edukseen pastelliruususista - ja kehystämässä oikein Astorian persoonallisen kaunista olemusta.

Astoria harmittelee melkein aina olevansa mitättömyys, josta kukaan ei voisi kiinnostua aidosti. Kuulostaa turhalta nurkumiselta ja itsesäälissä kylpemiseltä, mutta ymmärrän täysin häntä. Olen itsekin saanut ihmisiltä lähinnä töykeyttä, ivaa, halveksuntaa ja alentuvuutta osakseni, joten minun on vaikea uskoa jonkun haluavan olla kaveri. Luottamus on yhtä kaukana kuin taivaan tähdet.

[Odo]

Jeij jatkoa tullut taas, kiva että olet taas innostunut kirjoittamaan tätä tälleen nopeaan tahtiin, kun tuossa jossain välissä olikin vähän taukoa.

Ihanaa, että annoit Astorialle mukavan puvun, vaikkei juuri sellaisen unelmien mekon kuin toivoikaan. Ei sentään mitään kammatusta, jota tyttö itse inhoaisi! Taaskaan en osaa oikein sanoa mitään, taas sait tähän tuommosta inhimillisyyttä ja epävarmuutta Astorian mietteissä, olen oikeasti tämän myötä alkanut kiinnostua hahmosta paljon. ♥

~Odoshi

[Upsila]

Muutaman osasen myöhässä, pahoitteluni. NanoWrimo, koe, sarjan katseleminen uudestaan ja uudestaan, stressi, mahakipu ja kaikki ovat hieman vienneet aikaa kommentoinnille suurimman osan, eikä minulle jää siis kovinkaan paljon aikaa kommentointiin; nytkin vieressäni on uskonnonkirja, nanoa pitäisi jatkaa ja samalla tekee mieli katsella jotain kivaa youtubesta. Noh, yksi kerrallaan.

Mukavaa, että olet innostunut tosiaan kirjoittamaan tiuhaan tahtiin, Astoria on ollut ahkera päivitellessään päiväkirjansa merkintöjä. Astoria oli vihainen äidilleen ja sisarelleen - Daphnelle siksi, että oli sortunut lörpöttelemään äidille ja rouva Greengrassille siitä, että hänen mielestä Daphne olisi kuitenkin parempi valinta Dracolle ja naisellisempi kuin Astoria kuvailessaan vain epäreilusti nuoremman tyttärensä huonoja puolia.

Mutta ei onneksi ollut kauan, molemmat olivat jo Matami Malkinilla sovittamassa uutta pukua - ihanaa, että Astoria sai kauniin puvun, vaikka unelmamekko ei ollutkaan. Onneksi tyttö kuitenkin piti siitä kovasti ja pääsi tutustumaan pukujen maailmaan. Rouva Greengrass unohti hetkkesi Daphnen naittamisen jollekin pojalle - Severus Kalkaroksen listattuna ihanimpiin poikiin nauratutti kovasti.

Astoria-parka kärsii aika huonosta itsetunnosta, mutta emmeköhän kaikki ole aina välillä räpiköineet itsesäälin pinnalla ja ajatelleet olevamme mitättömiä - mutta toivottavasti se puku kuitenkin piristi Astorian haurasta mieltä. Kyllä hän on säkenöivä.

Kiitos näistä uusista merkinnöistä, toivottavasti lisää tulee mahdollisemman pian!

[Belsissa]

Lavinia: Oli hauska kuulla, että Astorian unelmaleninki miellytti sinuakin - se on nimittäin myös yksi omista mekkohaaveistani. Mutta voin kuvitella, miten hyvin kyseinen leninkin sopisi yhteen ominaisuuksieni kanssa ja tulen melkein kateelliseksi.

Daphne on todella tehnyt hieman suuremmankin virhearvion, mutta sen tosiaan voimme pistää iän piikkiin. Onneksi.

Niin, Astorian tuntemukset ovat tosiaan valitettavia, mutta osaa hän tosiaan olla ärsyttäväkin valittaessaan jatkuvasti tekemättä asioille mitään. No, ehkä tyttö vielä saa jostain hieman lisää itseluottamusta tai toivotaan näin.

Odoshi: "Vähän taukoa". Uups! Olihan sitä vähän enemmänkin, mutta aina ei vaan inspiraatio ole parhaimmillaan. Ja joo, eiköhän se Daphne jonkun löydä!

Upsila: Olen todella yllättynyt, että tuollaisen työmäärän lisäksi kuitenkin jaksoit kommentoida! Suuret kiitokset vaivannäöstäsi!
Joo, näitä osia on nyt jälleen tullut tiuhempaan tahtiin ja yritän pyrkiä siihen vastaisuudessakin. Voi tosin olla, että inspiraatio töksähtää jossakin vaiheessa taas vaihteeksi...
Rouva Greengrass osaa olla kamala, olisin minäkin vihainen! (Tosin varmaan myös näyttäisin sen selkeämmin...)

Suuret kiitokset kommenteistanne!

***

Part 18 - Nuorallatanssintaa
27.04.1998

Juttelin pitkästä aikaa Dracon kanssa. Hän kohtelias, mutta harmikseni viileällä tavalla.  Aihekaan ei ollut mikään sen kummoisempi kuin tanssiaiset ja miten niissä toimitaan. Minun täytyy myöntää, ettei itseluottamukseni ainakaan noussut, sillä poika vaikutti hyvin pitkästyneeltä. Tuntui kuin Draco olisi keskustellut asiasta kanssani vain velvollisuudesta eikä ollenkaan omasta halustaan. Miksi hän edes pyysi minua tanssiaisiin kanssaan? Ehkä hän vain pyysi ensimmäistä vastaantulijaa, koska ei halunnut Pansyn roikkuvan lahkessaan.

Daphne käski minun rauhoittua. Hänen mielestään olen hysteerinen ja vielä karkotan Dracon pois tällaisella käytöksellä. Tottahan se on. Minun pitäisi ryhdistäytyä. Jos poika pitää minua vain kaverinsa pikkusiskona niin minun täytyy muuttaa se käsitys! Toisin sanoen pistää kaikkeni peliin. Jos vain onnistuisin näyttämään suhteellisen viehättävältä tanssiaisissa, niin voisin ehkä onnistua valloittamaan hänet itselleni. Mutta siihen tosiaan tarvitaankin paljon…