Nimi: Kuurankukista ja särkyneistä kyynelistä
Kirjoittaja: Upsila
Genre: Angst, femme, ripaus romancea
Paritukset: Luna/Hermione (Hermione/Neville)
Ikäraja: S
A/N: Tälläistä sain sitten aikaan, vaikka loppua myöten teksti tuntui hieman karkailevan käsistä, mutta toivottavasti tämä on edes luettavaa. Kiitos ihanalle nettiystävälleni, joka auttoi otsikon keksimisessä ja korjaili muutamia virheitä, kun olen liian sokea siihen.
Kuurankukista ja särkyneistä kyynelistäLunan likaisenvaaleat hiukset olivat kietoutuneet huuruun, kun Hermione siveli toisen tytön poskenkaarta ja upotti surumielisen suudelman tyhjää lupaaville huulille, vaikka katkeruus ja häivähdys uneliaisuutta saivatkin sydämen routaantumaan ja kyyneleitä keräämään pimeyden ympärilleen.
Luna hymyili, muttei sanonut mitään, antoi vain pakkasyön sivellä alastomia puita hellyydellään. Kädet kietoutuivat epäröivästi toistensa ympärille, kosketus oli särkyvää ja kevyttä, kuin unelmaa. Luna antoi Hermionen laulaa, vaikka unelmat särkyisivät aamun siivilöidessä toisen tytön siroille kasvoille levottomuuden varjon.
Hermione valitsi Nevillen. Nevillen, jonka askeleet viestittivät epävarmuudesta ja kömpelyydestä.
Nevillen, jonka hymy oli ujo ja arka, eikä tämä saanut aikaiseksi mitään yritettyään poskelle levinneistä punaisista läikistä huolimatta pyytää rohkelikkotyttöä aamukävelylle.
Nevillen, joka repäisi Hermionen Lunalta ujoudellaan, liian hiljaisella puhellaan ja sydämellään, joka oli valmiina kietomaan toisen rakkauteensa.
Luna nukahti, tuhisi hiljaa ja raotti aavistuksen kuivuneita huuliaan. Huomisen särkyneet sirpaleet saisivat odottaa hetken, vain pienen hetken.
Rohkelikkotyttö painoi kevyen merkin toisen hiusrajaan, siveli vielä sinertäviä huulia ja peitti jälkensä lähdettyään.
Luna nukkuu, eikä herää silloinkaan, kun Neville asettaa hellästi helmenvalkoisen krysanteemin toisen syliin.
”Anna anteeksi.”