Ikäraja: S
Genre: femme, angst, ficlet(159 sanaa)
Paritus: Elladora Musta/OC
Vastuuvapaus: Kaikki minkä Rowlingin luomaksi tunnistatte, hänelle kuulukoon. Minä en siis ole luonut Elladoraa enkä tapahtumapaikkaa, ainoastaan leikin niillä.
Summary: Tuuli pyyhkäisi yksinäisen kyyneleen pois kasvoilta ja tyttö uskotteli itselleen, ettei sitä koskaan siinä ollut ollutkaan.A/N: Ideahan siis lähti ihan puhtaasti siitä kun satuin lukemaan Pyhimyksen antamaa Mustien laaja ja vaiherikas sukupuu-haastetta(johon tämä ficlet muuten osallistuu hahmolla Elladora Musta
), ja klikkailin tietenkin itseni sivulle, jolla tuo sukupuu oli. Silmiin pisti heti nimi Elladora Musta, ja taisin siinä samalla sitten kehittää itselleni jonkinasteisen pakkomielteen kirjoittaa tästä henkilöstä. Femmeä tästä ei alunperin todellakaan pitänyt tulla, mutta sitten satuin lukemaan Ruskapojan femmen, ja jotakin tapahtui.
(syyttäkää tai kiittäkää siis heitä, kummin vain haluatte)17.5.1867Kirpeä syystuuli puhalsi vasten Elladoran kalpeita kasvoja hänen katsoessaan merta kohti. Tylypahkan satama aukesi hänen edessään tavallisen tuulisena ja hiljaisena. Lokit kirkuivat. Tuuli pyyhkäisi yksinäisen kyyneleen pois kasvoilta ja tyttö uskotteli itselleen, ettei sitä koskaan siinä ollut ollutkaan.
”Ella?” Kalliston ääni kuului takaa kuiskauksena. Tuuli pyyhki vaaleita kiharoita pitkin nuoren naisen kasvoja, mutta Ellasta Kallisto näytti yhä hennolta keijukaiselta, jonka tuuli saattaisi särkeä ja lennättää pois hetkenä minä hyvänsä. Ellalle Kallisto oli yhä se sama keijukainen, joka hän oli ollut ensimmäisenä koulupäivänäkin. Kuin näitä vuosia, jotka repivät heidät erilleen, ei olisi ollut.
”Ella? Sano jotain, mitä tahansa!” Kallisto aneli. Ella avasi suunsa vastaukseen, mutta sanat kuolivat huulille tuoden suuhun saman veren maun jonka värillä hänen hiuksensa peittivät päätä. Ei ollut enää mitään sanottavaa.
”Minä pyydän, sano jotakin”, tyttö kuiskasi, mutta tuuli varasti äänen eikä se koskaan saavuttanut Ellaa. Harmaat silmät tuijottivat ulapalle kuin näkisivät sen ensi kertaa. Jokin oli särkynyt niiden silmien takana, eikä sitä jotakin voinut enää korjata.
A/N2: Elän kommenteistanne