Author: Nagare-
Rating: K-11
Pairing: Jasper/Alice
Genre: Romance
Fandom: Twilight
Warnings: No
Stataus: One-Shot, Jasperin näkökulmasta
Summary: Alice on järjestänyt jotakin tärkeää Jasperille.
Pyydän hirveästi anteeksi..jos joitakuita ei kiinosta tämä paritus, tai jos teksti on tönkköä : D
Istuin rauhassa laiturin päässä, ennen kuin tunsin pian jonkun istuvan syliini, kevyesti. Kasvoilleni häivähti hymy.
"Alice rakkaani" Sanoin ja avasin silmäni, niiden katse osui aivan yhtä ihaniin silmiin, mitä olin odottanutkin. Tummat silmäni kohtasivat heleää toffeeta olevat ja niiden kirkkaus, iloisuus sai minut jo hymyilemään.
"Minäpä minä" Alice heläytti sointuvalla äänellänsä, ja tuon huulet hipaisivat omiani. Vedin Alicea hivenen lähemmäksi, niin että välissämme oli enään muutama millimetri, vaikka Alice istuikin sylissäni. Kaaduimme jossakin vaiheessa laiturille niin että Alice makasi päälläni. Naurahdin hivenen mutta suutelin silti Alicea huulille. Jossakin vaiheessa käteni pörröttivät Alicen tummia hiuksia, ja vampyyrineito vain nauroi heleästi. Vedin keuhkot täyteen vampyyrineidon huumaavan ihanan tuoksua, joka sai veden herahtamaan kielelleni.
"Olet aina yhtä ihana" Sanoin ja vampyyri hymyili minulle. Tämä loikkasi pian ylös ja katsoi minua tuikkivilla silmillänsä.
"Minulla on sinulle yllätys.. mutta se on kylläkin kotona" Alice sanoi ja hymyili pirteästi.
"Miksi minusta tuntuu, että se on jotakin neutraalista?" Kysyin leikkisästi nousten ylös, tarttuen Alicea kädestä.
"Ehkä on ehkä ei" Alice sanoi olkiaan kohauttaen, pitäen minut epätietoisena. Huokaisin alistuneesti.
"Nooh, ei kai auta muu kuin tulla mukaasi.." Sanoin antaen pikaisen suudelman vielä Alicelle kaulalle, lähtien juoksemaan jo edeltä kotiamme kohti. Alice sai minut helposti kiinni, ja hypähti selkääni. Tuon kurkusta kuului pientä murinaa, mutta siihen sekoittui naurun häivähdys. Juoksin kotimme pihalle asti, kunnes Alice loikkasi pois selästäni, suudellen niskaani ensin.
"Olet todellakin vaarallinen pieni hirviö" Sanoin leikkisästi hymyilen. Alice tyytyi vain nauramaan.
Vampyyrineitoni tarttui kädestäni kiinni, vetäen siitä iloisesti hymyilen.
"Tämä voi tulla vähän yllätyksenä.. mutta se on tarkoituskin." Alice sanoi ja kohotin kulmiani katsoen häntä kysyvästi. En liiemmin pitänyt yllätyksistä, mutta Alicen sanomana, ne tuntuivat mukavammilta, kuin jonkun muun sanomana. Astuin Alicen perässä sisälle taloon. Olin tuntenut oudon iloisuuden talosta, jo ennen kuin astuimme sisälle, mutta sinne astuessa, se ylittyi kokonaan. Kaikki olivat paikalla, Edward, myös Bella, Carlise ja Esme, sekä Rosalie ja Emmett. Katsoin kaikkia osittain kysyvästi. Miksi he olivat yht` äkkiä tällä tavalla ”isolla joukolla”.
”Etkö muista, mikä päivä tänään on?” Alice kysyi osittain pettyneenä. Pudistin päätäni niin että hiukseni sotkusutivat hivenen.
“Syntymäpäiväsi, hölmöni” Alice sanoi, ja kohottautui sen verran että sai suudeltua minua pienesti huulilleni. Vastasin tuohon kevyeen suudelmaan. Alicen erkaannuttua, katsoin vampyyriä yhä kysyvästi. Alice pyöritti silmiään.
“Etkö arvaa? Halusin kerrankin viettää syntymäpäivääsi, en sanonut siitä mitään sinulle, koska tiesin ettet antaisi siihen lupaa. Kaikki muut tiesivät ideastani, siksi olet aina heidän lähettyvillään tuntenut iloisuutta, tai että he ovat iloisia” Alice selitti iloisena, katoin tuota osittain säälivästi.
“Alice kulta, olen elänyt jo muutamia vuosikymmeniä ilman syntymäpäivieni viettoa, miksi nyt yhtäkkiä pitäisin?” Kysyin hämmentyneenä. Eikö Alice tiennyt, ettei syntymäpäiväni merkinneet minulle mitään? Tunsin pian jonkun kovan laskevan kätensä olkapäälleni.
“Jazz, älä pilaa Alicen iloa, hän on ollut kokoajan kun olet ollut poissa, aivan tohkeissaan. Anna hänelle tämä päivä” Edward kuiskasi hiljaa korvaani. Käänsin katseeni tuohon, nyökäten hivenen jähmeästi. Tajusin vasta nyt, että Alice oli kokoajan pitänyt kättänsä omassani, rauhoittaakseen minua, sillä Bellan veren haju tuoksui voimakkaana ympäri huonetta. Huomasin sen itsekin vasta nyt, mutta tajutessani sen, oli jo liian myöhäistä. Jähmetyin paikalleni.
“Anteeksi… olin ihan kokonaan unohtanut.. vereni hajun” Bella sanoi hivenen anteeksipyytävästi.
Edward meni Bellan luokse, kietoen kätensä tuon vartalon ympärille. Alice vilkaisi kiinnostuneena minua.
“Ei se sinun vikasi ole..” Sanoin, yrittäen kuulostaa kohteliaalta.
“Mutta Jazz, jos sinua ei haittaa, lähdemme tästä Bellan kanssa.” Edward sanoi, ja nyökkäsin hieman. Tiesin sen johtuvan minusta, hän ei tahtonut että tein mitään, mitä katuisin hetken päästä, saatikka sitten kun tulisin takaisin ``tajuihini``. Bella katosi pian Edwardin kanssa ovistamme käsikädessä. Katselin hetken kaksikon perään, kunnes havahduin siihen, että joku pörrötti hiuksiani.
“Aijai Jasper! Ajoit jo kaksi ulos!” Kuulin Emmettin sanovan virnistellen. Naurahdin tukahtuneesti. Alice tunnisti sen heti.
“Emmett! Ei näin!” Tämä torui, ja mottasi muutaman kerran Emmetiä heiveröisillä nyrkeillänsä. Emmett nauroi huvittuneesti. Tiesin että se oli sitä, pieni heiveröiseltä näyttävä tyttö, yritti aiheuttaa pientä kipua edes, isohkokokoiselle, muskeliselle vampyyripojalle. Rosalie ilmestyi pian Emmetin viereen.
“Ääh. Emmett anna Jasperin olla, Kyllä täällä muillakin on vaikeaa, mutta…” Rosalie aloitti, mutta Emmett keskeytti tuon suudelmalla.
“Tiedän, tiedän. Et pidä Bellasta” Emmett sanoi suoraan, Rosalie näytti hivenen loukkaantuneelta.
“Ei minulla mitään häntä vastaan ole.. vain sitä että hän tahtoo.. olla yksi meistä.. “ Rosalie alkoi selittelemään. Katsoin häntä hivenen oudosti.
“Ja minusta taas se olisi..” Aloitin, mutta Alice keskeytti minut laskemalla sormensa huulilleni.
“.. sopivaa. Koska et halua kuvitella elämääsi.. osittain ilman Edwardia.” Alice sanoi, ja nyökkäsin. Kaikkihan sen tässä perheessä tiesi. Että kun Bella kuolisi, Edward seuraisi häntä, ja koko perhe menettäisi näin kaksi perheenjäsentä. Oli minulla muitakin syitä, miksi tahtoisin Bellasta vampyyrin. Alice näytti hivenen surkuttelevalta.
“Näiden oli tarkoitus piristää sinua.. mutta kaikki katoavat..” Alice sanoi minulle kun Emmett ja Rosaliekin lähti pois, mutta tällä kertaa he menivät Rosalien huoneeseen. Käännyin kokonaan Alicea kohti, hymyilen tuolle lempeästi. Asetin sormeni tämän leuan alle, suudellen kevyesti tuon huulia.
“Paras asia, mitä voin toivoa, nyt kun on syntymäpäiväni, on vain se, että sinä olisit kanssani, kokopäivän” Sanoin ja hymyilin tuolle lempeästi.
“Jos niin haluat, niin jään” Alice sanoi ja hypähti kevyesti syliini, ja halaten minua lujasti. Laskin hetkeksi pääni tämän hiuksiin ja haistelin niiden pehmeää tuoksua. Miten onnellinenkaan olin, oman vampyyrini kanssa? Todella, ei enemmän kuin todella onnellinen, olin onnellisin kuin moneen vuoteen, tai niin kauan kun olin elänyt.
~~ Kommenteja kiitos ~~
//Kuura muokkasi ikärajan otsikkoon
