“No siinä tapauksessa saat heittää hyvästit suklaillesi.”
Toi kiristysmetodi tehois muhunkin. Ilkeää, Sirius.
Tepsis kyll miuunkin! Sirre on ilkee, mutta se on vaan pakko ottaa kovat aseet käyttöön, jos haluaa valmiiksi kirjoitetun esseen :'D
Ohan sille vaikka millon silmät päässä ja auki, mutta se, että millon se painaa asioita mieleensä on ihan oma juttunsa sitten. Ei sitä aina jaksa kirjotella kilometri kommentteja. Mie kiitän ja kumarran jälleen

Nimi: Puinen ystävä ei korvaa oikeita, mutta on silti ystävä
Ikäraja: Sallittu
Henkilöt: Remus, Sirius
Genre: Drama, Puolitoistaraapale
A/N: Spurttiin maanantain raapaleena ja raapalehtiseen
Sen puinen pinta tuntui hehkuvan lämpöä, kun koskin siihen. Lohikäärmeen sydänjuuri hengitti taikuutta sormiani vasten ja omassa sydämessäni kytevä taikuus levisi ympäri kehoani. Hetken kiertelyn jälkeen se jäi kämmeneen odottamaan, että pääsisi taian myötä purkautumaan.
“Kulta, onko se sopiva?”
Kuulen äitini kysyvän, mutta taikasauva kädessäni vie kaiken huomioni. Tiedän sen sopivan. En suostuisi antamaan sitä muille lainaan tai katkottavaksi. Se olisi tästä lähtien minun.
“Kulta?”
“Juu, on se. Täydellisen sopiva.”
Vastaan etäisellä äänellä, enkä itse edes tajua puhuvani. Kaupan ovikello kilahtaa, kertoen näin, että uusi asiakas on saapunut kauppaan ostamaan taikasauvaa.
“Ah, rouva Musta. Miten voin palvella?”
Lasken oman sauvani takaisin sen koteloon ja käännyn katsomaan sisään tulleita. Omat meripihkanväriset silmäni kohtaavat lämpimät harmaansiniset. Poika katseli minua uteliaani ja ehkä jopa varautuneena.
“Älä tuijota tuota rupusakkia, Sirius.”
Sirius. Nyt harmaasilmäisellä pojalla oli nimi. Kaunis nimi. Muun lauseen ohitin täysin, mutta pojan nimen painoin mieleeni. Tuon harmaasilmäisen pojan haluan tavata uudestaan. Ehdottomasti.
Nimi: Kontrasti
Ikäraja: Sallittu
Henkilöt: Jonkin asteinen Harry/Draco
Genre: Pohdiskelu, Puolitoistaraapale
A/N: Spurttiin tiistain raapaleena ja raapalehtiseen // Itse en niin tyytyväinen ole tähän, mutta onpahan nytten kuitenkin... Toivottavasti tykkäätte edes jotenkin

Ei koppavaa asennetta. Ystävällinen puhetapa, mutta pistävät sanat. Hän ei halua lähelle turhia keimailijoita. Smaragdinvihreä katse on lämmin, mutta sen takaa löytyy käsky: “Pysy kaukana. Älä tule liian lähelle.” Hän ei halua läheisiä, jotka saattaisivat joutua vaaraan hänen takiaan. Mustan kiharapehkon alta löytyy rohkean ihmisen ajatukset ja hän ajattelee kaikkia muita ennen itseään. Epäitsekkäin ihminen, jonka olen koskaan tavannut.
Kylmät harmaansiniset silmät. Halveksiva katse ja koppava asenne. Hännystelijöiden ja keimailijoiden ympäröimä. Ei oikeita ystäviä, vain ihailijoita ja vihamiehiä. Platinanvaaleat hiukset hämäävät suippojen kasvojen kanssa. Suu on aina vääntynyt rehvastelevaan tai ivalliseen hymyyn. Hän ajattelee itseään ja valitsee aina itseään kaikkein eniten hyödyntävän vaihtoehdon.
Silti he ovat yksi. He luovat toistensa välille kontrastin ja korjaavat käytöksellään toistensa vikoja. Toinen pitää itsestään hännystelijät kaukana, kun toinen kerää ne luokseen. Kiviset käytävät muuttuvat elävimmiksi heidän kohdatessa ja toisiinkin tulee eloa. Hännystelijät ja keimailijat puoltavat vahvempaa osapuolta tilanteissa ja muut kannustavat muuten vain. Silti kukaan ei ole huomaamassa iltaisin seitsemännen kerroksen käytävässä kahta hahmoa pujahtamassa vanhasta ovesta sisään tarvehuoneeseen.
Nimi: Suteilua
Ikäraja: S
//zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajojaHenkilöt: Remus, Sirius
Genre: Drama, Tuplaraapale, öh...
A/N: Spurttiin keskiviikon raapaleella ja raapalehtiseen // Arvatkkapa mitä! Tähänkään en oo kovin tyytyväinen, mutta vääntelyn ja kääntelyn jälkeen sain siitä vaan tälläsen... Toivottavasti kelepaa

Kynnet työntyivät esiin sormenpäistä ja luut pitenivät. Lihakset kasvoivat ja selkäranka kaartui ja kasvoi pidemmäksi. Kuului pari ikävän kuuloista rasahdusta ja korvat kasvoivat ja muuttuivat suipommiksi. Meripihkanväriset silmät kertoivat kivusta, johon ei ollut helpotusta. Raajat kasvoivat ja vääntyilivät vielä, kunnes lopulta lattialla makasi iso harmaa ihmissusi.
Kynnet rapisivat puista lattiaa vasten, kun susi nousi seisomaan, luoden hieman hölmistyneen katseen oven edessä istuvaan sekarotuiseen koiraan. Murina kantautui suden kurkusta , kun se paljasti hampaansa. Koira nousi neljälle jalalle seisomaan ja sen niskakarvat nousivat pystyyn. Koira näytti sudelle kellertäviä hampaitaan, nousten auktoritentinpääeläintä vastaan. Hiljalleen huone hiljeni murinasta ja kumpikin eläin rentoutui, kun kumpikaan ei liikkunut. Ne vain kuulostelivat toisiaan ja yrittivät selvittää mitä toinen aikoi.
Pian susi tunnisti kuitenkin koiran ja nosti suden arvoisella tavalla tassuaan, hieman kysyvänä koiraa kohti. Koira haukahti iloisen kuuloisena ja rynnisti ystävänsä luo. Jollain tavalla se tunsi, että sen tulisi alistua isomman eläimen edessä, mutta suden ryhtyessä leikkiin mukaan koira työnsi tunteensa kauemmas.
Parin tunnin päästä lattialla makasi kaksi hengästynyttä karvakasaa. Ne tuijottivat toisiaan herkeämättä, vaikka ovi avautui ja iso saksanhirvi ja rotta tulivat sisään. Rotta vinkaisi kysyvänä ja hirvi kopautti sorkallaan lattiaa. Kuitenkaan susi tai koira eivät reagoineet. Susi kuitenkin luovutti murahtaen ja ryhtyi hajottamaan vielä toistaiseksi ehjinä selvinneitä huonekaluja. Muu porukka lysähti makaamaan sivumpaan ja antoivat suden purkaa rauhassa aggressionsa.