Oi voi älkää tappako mua kun tää jatko veny tällee
Olen kamala ihminen, tiedän. Mutta ei tämmöset synny vaan yhtäkkiä.
Ainii, seuraavassa osassa kaikki haluaa tappaa kirjoittajan, koska lykkään siihen sellasen juonenkäänteen, että oksat pois.
MUTTA JOO:
Edward’s Point of ViewKoko viikko oli sujunut kohtalaisen mutkattomasti. Tanyasta ei ollut näkynyt jälkeäkään ja Bella oli siitä enemmän kuin mielissään. En minäkään ollut pahoillani. Ehkä ex-tyttöystäväni oli vaihtanut koulua? En tiedä, eikä minulla ole aikomuksena kysyäkään. Painukoot vaikka hevon kuuseen.
Kuten myös muuan Brad. Hän kieri Bellan ympärillä kuin koiranpentu omistajansa jaloissa. Bella ei näyttänyt huomaavan, mutta aivan takuulla Brad flirttaili hänelle - ja vielä minun silmieni edessä. Se sai sappeni kiehumaan, typerä britti. Saisi painua takaisin Lontooseensa.
Mutta nyt olimme vain minä ja Bella, siis teknisesti ottaen. Bella nukkui kainalossani hengittäen tasaisesti ja välillä hän mumisi jotain käsittämätöntä. Olin itse ollut hereillä jo varmaan tunnin verran ja katsellut rakkaani unta. Hän näytti taivaasta pudonneelta enkeliltä. Silitin Bellan hiuksia ja hymyilin itsekseni. Bella ynähti vähän ja suoristi kätensä paljaan rintakehäni yli.
”Jacob
ei osaa laulaa”, Bella mumisi rintakehääni ja jatkoi tasaista tuhinaansa samalla kun minä hytkyin naurusta paikallani. Tämä oli ensimmäinen yö yhdessä ja olin jo oppinut Bellasta paljon kaikenlaista. Hän oli mumissut unissaan muutamaan kertaan vihaavansa kahvia ja rakastavansa auringonnousuja. Hän myös ikävöi Phoenixia.
Otin hiussuortuvan Bellan poskelta ja vein sen hänen korvansa taakse. Bella hymyili.
”Huomenta”, Bella kuiskasi käheällä aamuisella äänellään ja nosti päänsä rintakehältäni katsoakseen minua silmiin omilla suurilla pähkinänruskeilla silmillään.
”Huomenta, rakas”, sanoin ja Bella kiemurteli ylös suutelemaan minua. Otin Bellaan vyötäröltä kiinni ja Bella laittoi oman kätensä niskani taakse vetäen minua lähemmäs. Bella kierähti päälleni ja voihkaisi. Irrottauduin Bellasta ja aloin suudella hänen poskeaan ja siirryin alemmas suutelemaan leukalinjan jokaista piirrettä, kaulaa alaspäin kaulakuoppaan. Bella huokaisi ja nosti pääni hänen kaulaltaan takaisin huulille. Suudelma oli kiihkeä ja pitkä, sellainen mitä voisi jatkaa ikuisesti.
Lopulta jouduimme irrottautumaan ja hymyilimme toisillemme. Bellan silmät olivat kirkkaat ja poskilla komeili suloinen puna.
”Tuollaisen hyvän aamun toivotuksen haluan sitten joka aamu elämäni loppuun asti”, kuiskasin Bellan korvaan. Bella kihersi päälläni ja suuteli nenänpäätäni.
”Saamasi pitää”, kuului kiihkosta raskas vastaus.
Ovelta kuului kolme tasaista koputusta.
”Hei nuoriso! Housut jalkaan ja aamupalalle!” Kuului äitini huvittunut huudahdus ja Bella pomppasi sänkyni reunalle istumaan. Hänellä oli päällään minun napitettava kauluspaitani - joka oli hänelle liian suuri - sekä minun bokserini. Hän oli valinnut ne yöpuvukseen kyläilynsä ajaksi. Hän näytti niissä aika seksikkäältä.
Bella katsoi minuun hätääntyneenä, mutta minä vedin hänet takaisin kainalooni.
”Ei Esme tänne tule. Jäädään tänne koko päiväksi”, mumisin samalla kun suutelin Bellaa hänen korvansa alapuolelta. Bella myhäili itsekseen, mutta vetäytyi irti.
”Se olisi mukavaa, mutta se voisi olla vähän epäkohteliasta”, Bella perusteli vetäytymisensä ja hymyili anteeksipyytävästi.
”Selvä, rakas. Puetaanhan sitten ja mennään alas”, vastasin ja hypähdin sängyltä.
Puettuamme menimme portaat alas suureen tupakeittiöön, joka erotti keittiön olohuoneesta muutamalla keittiötasolla. Olohuoneen sohvalla istuivat Jasper ja Alice katsomassa televisiota suuresta laajakuvatelevisiosta ja Esme teki keittiössä ruokaa. Sisustus oli ajaton ja vaalean sävyinen.
”No viimeinkin!” Alice heläytti nähdessään meidät. ”Minä jo luulin, että te olette vajonneet koomaan tai jotain.”
Bella nauroi ja painautui kylkeeni kiinni istuessamme Jasperin ja Alice seuraksi sohvalle.
”Mitä tänään suunnitelmissa?” Kysyin siskollani vähän kauhuissani. Alice näytti vähän mietteliäältä ja rypisti kulmansa mietteliäänä. Keittiöstä leijaili olohuoneeseen tuoreen pullan ja kanelin tuoksu. Bella koukisti jalkansa sohvalle ja nojasi minuun. Vein käteni hänen hartioilleen ja huomasin Bellan katsovan Aliceen huulet yhteen tiukasti puristettuina.
”Mennään elokuviin! Vähän kuin triplatreffeille!” Alice hihkaisi ja katsoi Jasperiin, joka väläytti Alicelle hyväksyvän hymyn. Alicen käännettyä päänsä, hän katsoi minuun anteeksipyytävänä.
”Onko se edes sana?” Bella kysyi epäilevänä ja hieroi niskaansa.
”Nyt on. Soitetaan heti Roselle! Tästä tulee hauskaa!” Alice ponnahti sohvalta ja hyppelehti yläkertaan Jasper vanavedessään.
Bella käänsi katseensa minuun ja rypisti kulmiaan.
”Oliko sitten pakko kysyä?”
”Anteeksi. Se lipsahti”, perustelin ja suutelin Bellan otsaa. Bella murahti leikilliseen sävyyn ja näytti kieltä kuin viisivuotias.
Esme tallusteli keittiöstä kädessään puinen tarjotin täynnä vastaleivottuja kanelipullia. Hän ojensi tarjotinta meille ja hymyili äidillisesti. Esme oli yllättävän nuorekkaan näköinen kahden 17-vuotiaan äidiksi. Minä ja Alice emme saaneet sanoa häntä Esmeksi päin naamaa.
”Kiitos äiti”, sanoin kun nappasin pullan tarjottimelta. Bella teki samoin ja alkoi nakerrella pullaa hajamielisenä.
”Tämä on tosi hyvää, rouva Cullen”, Bella tokaisi ja se sai Esmen hymyn leviämään.
”Kiitos kultaseni. Sano Esme vain, sana ’rouva’ saa minut tuntemaan itseni niin vanhaksi”, Esme naurahti ja käveli portaille tarjotin edelleen kädessään. Varmaan matkalla ruokkimaan Alicen ja Jasperin.
Vilkaisin kelloa, se oli vähän yli yksi päivällä.
Bella’s Point of ViewKello oli kolme minuuttia yli viisi.
Nojasin Alicen huoneessa hänen vaatehuoneensa oven vieressä ja tuijotin kelloa. Rosalie makasi Alicen leveän katossängyn päädyssä jalat reunan yli hipelöiden samalla kaulakoruaan.
Neljä minuuttia yli viisi. Alicen vaatehuoneesta kuului hyminää ja laatikoiden putoamista lattialle. Huokaisin tuskastuneena. Alice oli penkonut tavaroitaan tuolla lähemmäs kymmenen minuuttia, etsien minulle jotain puettavaa elokuvailtaamme varten. Kyseessä oli kuulemma erään hyvin paljon kehutun elokuvan ensi-ilta ja minun oli näytettävä tyrmäävältä.
Mitä järkeä oli näyttää tyrmäävältä jos Rosalie oli samassa ilmatilassa? Rosaliella oli päällään valkoinen puoleen reiteen ylettyvä silkkinen
hame, joka oli hennosti rypytetty ja V-aukossa oli helmikirjailua. Hänen kenkänsä olivat teeman mukaan valkoiset. Hänen hiuksensa oli koottu huolettoman näköiselle nutturalle.
”Nyt löytyi! Mitä pidät?” Alice hihkaisi ja käänsin laiskasti katseeni vaatehuoneen ovelle, missä Alice seisoi kädessään jokin vaaleanpunainen röyhelökammotus. Katsoin sitä kermaleivosta suu mutrussa.
”Tämä korostaisi hienosti silmiäsi. Kokeile!” Alice kihersi ja ojensi pukua minulle.
”Joo, odotas kun käyn ensin ruokkimassa yksisarviseni. Alice, minä en suostu pukemaan tuota”, huokaisin ja sysäsin Tuhkimon leningin pois kasvoni edestä ja kävelin huoneen toiseen päähän istumaan Alicen sähkönsiniselle säkkituolille.
”Bella, tätä menoa sinun on tultava sinne alasti. Mikään ei kelpaa!” Alice ulvoi ja heitti mekon muiden diskaamieni rääsyjen päälle. Kasa alkoi olla jo pidempi kuin Alice itse. Alice sukelsi takaisin vaatehuoneeseensa.
”No näytä jotain käyttökelpoista”, mutisin niin hiljaa, ettei Alice kuullut. Rosalie nauroi hiljaa.
Ovelta kuului kaksi koputusta, sitten ovi aukesi.
”Saako tulla sisään?” Esme kysyi ja sulki oven perässään, vastausta odottamatta. Esmen kädet olivat hänen selkänsä takana, Alicen pää kurkkasi vaatehuoneen ovelta.
”Se riippuu, mitä asiaa?” Alice kysyi kulmat koholla.
”Kuuntelin tuossa hetken aikaa vaatetaisteluanne, ja ajattelin tuoda näytille oman ehdotukseni”, Esme sanoi ja veti selkänsä takaa mustan
hameen. Siinä oli vyötärön kohdalla pientä helmikirjailua. Pidin siitä.
”No?” Esme kysyi ja ojensi hametta minua kohti. Nousin säkkituolilta ja otin hameen Esmen käsistä ja tunnustelin hametta. Se tuntui mukavalta.
”Kai tätä voisi kokeilla. Kiitos, Esme”, sanoin kiitollisena ja Alice murahti ja mumisi jotain käsittämätöntä.
Mekko näytti päälläni aika upealta. Siinä oli niskalenkki ja se ylettyi mukavasti vähän alle polven. Alice ja Rosalie olivat olleet hyvillään, että jokin viimeinkin kelpasi ja he olivat päässeet leikkimään kasvoillani ja hiuksillani.
Hiukseni oli laitettu laineraudalla keskikokoisille laineille ja silmäni olivat meikattu tummanpuhuviksi, mutta silti siisteiksi. Se korosti kivasti ruskeita silmiäni ja kirsikkahuulikiilto maistui hyvältä.
Alice oli jossain välissä ehtinyt pukea oman
keltaisen pukunsa, joka sopi hänelle kuin valettu. Siinä oli musta pitsinen vyötärönauha ja mustaa pitsiä vähän alareunassa.
”Noniin, nyt aletaan olla valmiita”, Rosalie huokaisi kun nousin Alicen kampauspöydän äärestä ja tarkisti vielä oman meikkinsä.
”Miksei pojat joudu tekemään tätä? Pääsevät aina niin helpolla”, Alice huokaisi ja sukaisi vielä hiuksiaan peilin edessä. Jätin sanomatta, että me olisimme voineet lähteä vaikka vanhoissa verkkareissa ja reikäisissä villapaidoissa. Jos olisin sanonut sen, Alice olisi luultavasti kuristanut minut siihen paikkaan. Tyydyin vain hymyilemään vienosti.
”Niin”, Rosalie mumisi ja korosti ryhtiään. Lähdimme Alicen huoneesta ja Rosalie ja Alice kopistelivat korkokengillään portaita pitkin alakertaan. Minä tyydyin odottelemaan, että ystäväni olivat turvallisesti alhaalla, jos minä sattuisin kaatumaan portaissa viiden sentin tappokorkokengilläni. Rose ja Alice pääsivät alas ja minä otin tukea kaiteesta ja katsoin tarkasti jokaista askelma, jonka astuin. Kun pääsin turvallisesti alas, olin melkein törmätä minua odottavaan Edwardiin, joka hymyili valloittavasti. Hymyilin takaisin ja laitoin käteni hänen minua varten ojennettuun kämmeneensä. Edward veti minut itseään vasten ilman varoitusta.
”Näytät upealta”, hän kuiskasi korvaani ja suuteli poskeani. Kylmät väreet menivät selkäpiitäni pitkin.
”Kiitos. Et sinäkään hassummalta näytä”, hymähdin takaisin ja suutelin Edwardia huulille. Edward hymisi tyytyväisenä kun hänen huulensa ja kielensä tutkivat huuliani. Hänen kätensä liikkuivat alaselälläni ja minä vedin Edwardia niskasta lähemmäksi.
”Maistut hyvälle”, Edward naurahti kun viimein irrottauduimme. Silmäni olivat menneet kiinni ja hymyilin itsekseni. Muistutin itseäni, että tuota huulikiiltoa olisi hyvä lisäillä illan mittaan.
Kävelin Edwardin käsikynkässä eteiseen, jossa heitin päälleni sinisen talvitakkini. Edward heitti napitettavan valkoisen kauluspaitansa päälle oman takkinsa ja kävelimme pihalle Esmen jäähyväishuutojen saattelemana. Kun pääsimme pation portaat alas, nostin katseeni jaloistani ja tuijotin pitkää limusiinia, jonka vieressä Alice, Rose ja Jasper seisoivat.
”L-limusiinilla?” Änkytin yllättyneenä ja tuijotin Edwardia suu auki. Edward nauroi makeasti.
”Millä muullakaan?”
”Missä on Emmett?” Kysyin, ja samassa sain vastauksen kun limusiinin ovi aukeni ja Emmett istui nahkaisella penkillä virne kasvoillaan. Hänen kädessään oli korkattu samppanjapullo ja hänen päässään oli mustavalkoraidallinen
panamahattu. Vain sikari puuttui.
”Tadaa!” Hän huudahti ja minä kohotin kulmakarvojani.
”Emmett haluaa aina näyttävän sisääntulon”, Rosalie selitti kun aloimme yksitellen pakkautua autoon.
”Sinähän se tiedät”, Emmett irvaili Roselle, joka valahti tulipunaiseksi. Kaikki yrittivät pidätellä nauruaan.
Emmett alkoi jakaa samppanjalaseja kun limusiini lähti liikkeelle. Minun ja Jasperin laseihin kaadettiin skumpan sijasta mansikkamehua. Siitä tuli vähän lapsellinen olo.
”Nostetaan malja…! Öö, mille?” Emmett mumisi ja katsoi kysyvästi Aliceen, joka näytti taas mietteliäältä.
”Edwardille ja Bellalle!” Alice hihkaisi ja muut kilistivät lasejaan minun ja Edwardin vaihtaessa suukon.
Matka Queensilta Manhattanille kului todella nopeasti hyvässä seurassa. Vasta nyt olin tajunnut, että olimme matkalla todelliseen ensi-iltaan Broadwaylle, kävelemään punaiselle matolle kuvaajien ottaessa meistä kuvia. Mutta miksi? Eihän kukaan meistä ollut julkkis, varsinkaan minä. Minähän olin niin tavallinen kuin olla ja voi ja välttelin huomiota kuin kissa hiirenloukkua. Vaarallinen, mutta jokin siinä kiehtoo.
”Miten me pääsimme tähän ensi-iltaan? Eikös näihin pääse vain julkkikset ja sellaiset?” Kysyin kummastuneena muilta. Emmett alkoi nauraa.
”Missä vaiheessa te aioitte kertoa Bellalle? Viikon kuluttua?” Hän hirnui ja hakkasi skumppavapaalla kädellään jalkaansa.
”Eikö Bella tiedä! Edward Anthony Cullen, saisit hävetä!” Alice parkaisi. Oliko Edwardin toinen nimi Anthony? Uusia asioita sen kuin paljastuu…
”Emmett näytteli elokuvassa ’Painajainen Elm Streetillä’ ja me olemme matkalla katsomaan tämän elokuvan ensi-iltaa”, Rosalie sanoi ylpeänä ja taputti Emmettin rintakehää ylpeänä. Minä olin kuin puulla päähän lyöty. Emmettkö elokuvassa? [A/N: Yep, Kellan näyttelee oikeasti kyseisessä leffassa]
”No sitten täytyy lähettää ohjaajalle kukkia”, minä mongersin ja väänsin kasvoilleni hymyn. ”Onnea nyt sitten. Edward, miksi et sanonut mitään?”
”Koska halusin nähdä ilmeesi kun Emmettin naama tulee yhtäkkiä valkokankaalle”, Edward sanoi ja virnisti.
”Ja enkö olisi päätellyt sitä alkuteksteistä?”
Edward ja muut alkoivat nauraa minun katsoessa heitä kuin hulluja.
Limusiini jätti meidät Kodak-teatteria vastapäätä olevalle elokuvateatterille. Emmett astui ensimmäisenä autosta ulos Rosalien kanssa ja narun takana olevat valokuvaajat punaisen maton molemmin puolin alkoivat räpsiä kuvia.
”Bella, hymyile hiukan ja yritä olla vaihtamatta ilmettä. Muuten huomenna sinusta on lehdissä hyvin huonoja kuvia”, Alice neuvoi ennen kuin puikahti Jasperin perässä matolle.
”Valmis?” Edward kysyi astuessaan ovesta ulos ja ojentaen kätensä minulle. Mieleni teki sanoa, että en. Tartuin Edwardin käteen ja nousin autosta vääntäen samalla kasvoilleni jonkinmoisen hymyn. Älä kaadu, älä kaadu, älä kaadu; rukoilin jalkojani samalla kun kävelimme punaista mattoa pitkin kohti ovea.
”Tänne Isabella!”
”Katso tänne Isabella!”
”Täällä!”
Salamavalot olivat sokaista minut, mutta yritin pitää silmän auki ja hymyillä. Edward vilkutteli rennosti kuvaajille ja hymyili leveästi saattaen minua käsikynkässä kohti ovea. Vielä muutama askelma.
Ovia piti jo valmiiksi auki kaksi kaapin kokoista mustiin pukeutunutta miestä. Pujahdimme ovesta sisään, missä muut jo meitä odottelivatkin. Elokuvateatterin aula oli iso, ja siellä täällä oli ihmisiä joita minäkin tunsin telkkarista. Emmett oli jo reportterien kynsissä antamassa haastatteluja.
”Sepä oli kokemus”, huokaisin ja katsoin Aliceen. Hänen silmänsä olivat kirkkaat ja hymy mitä levein.
”Se oli hauskaa!” Alice nauroi ja hyppelehti innosta. Ei kuitenkaan mitenkään pistävästi, muuten kimpussamme olisi ollut kymmenen reportteria lisää.
Samassa helvetti aukeni edessäni. Noin kymmenen metrin päässä minusta kahden vanhan tädin takana seisoskeli Tanya punaisessa iltapuvussa hiukset laitettuna. Hänen seuranaan oli joku meihin selkäpäin oleva blondi poika.
”Bella? Oletko kunnossa? Valahdit valkeaksi kuin lakana”, Jasper kysyi minulta ja katsoi samaan suuntaan mihin minä mollotin silmät suurina. Ei tänään, ei tänään. Mitä hittoa tuo tekee täällä? Ei, ei, ei…
”Oho, joo. Hei Ed, mennäänkö ostamaan popcornia?” Jasper sanoi Edwardille ennen kuin hän ehtisi reagoida ja kääntää katsettaan ratkaisevat viisi milliä.
”Mennään vain. Pärjäättekö te?” Edward kysyi ja minä nyökkäsin jäykästi. Jasper antoi Alicen suupieleen suukon ja pojat katosivat. Alice alkoi katsella samaan suuntaan, mihin minä vaivaantuneena vilkuilin. Käänsin selkäni Tanyaan päin, ettei hän vahingossakaan tunnistaisi minua.
”Mitä? Mitä?” Alice kysyi ja kurotteli kaulaansa.
”Shh! Tanya on siellä!” Minä sihisin ja työnsin Alicen hartiasta takaisin koroilleen.
”Ai. No ei hän tänne näe jos minäkään en näe”, Alice yritti keksiä selitystä ja vilkuili vaivihkaa selkäni taakse.
”Sinä et näe sinne, koska olet hyvällä tuurilla karttakeppiä pidempi!” Suhahdin ja Alice pyöräytti silmiään. ”Ja älä katsele sinne, hän voi nähdä minut ja tulla hakkaamaan minut kuoliaaksi.”
”Ei hän sinua tapa. Ja sali on iso ja täynnä ihmisiä. Todennäköisyys, että tapaisitte tänä iltana on melkein yhtä pieni kuin minä”, Alice jatkoi ja virnisti.
Yritin tuudittautua siihen ajatukseen, mutta en onnistunut. Minä ja Tanya samassa ilmatilassa oli yksinkertaisesti liian paljon. Puistatus kulki läpi selkärankani.
