Skins: Kuvittele, S, Effy Stonem

[sugared]

!---- STOP! SPOILAA JAKSOA 4x07 (vähän) ----!

Kirjoittaja: sugared
Fandom: Skins 4
Paritus: Effy/Freddie
Ikäraja: S
Genre: angst
Disclaimer: Skinsin oikeudet kuuluvat sarjan käsikirjoittajille ja E4:lle, enkä saa tuottoa Effy-paralla leikkimisestä.

A/N: Hohoo, ensimmäinen tekstini ikinä, jonka syntymiseen ei kulunut kahta viikkoa. :---D Joo, tavallisesti minulla menee raapaleidenkin kirjoittamiseen ikä ja terveys. Tämä syntyi yöaikaan ja (yllättäen) Effy-jakson jälkimainingeissa. Pimahtaneesta Effystä on paljon helpompi kirjoittaa kuin cool!Effystä. En kyllä tiedä, onnistuinko siltikään tavoittamaan sitä, mitä yritin. Eli siis joo. Effy odottaa sairaalassa Freddietä, joka ei koskaan tule.

***

Kuvittele

Effy sulki silmänsä ja kuvitteli Freddien sairaalasängyn viereen pitelemään hänen kättään.

Mutta Freddie ei ollut siinä.

Pojan tilalle oli ilmestynyt ihmisenmuotoinen musta aukko, jonka tyhjät silmäkuopat tuijottivat häntä syyllistävinä sängyn jalkopäästä. Hän oli kuvitellut Freddien pois, ja nyt tämä oli poissa. Hänen syytään!

Mutta se oli tapahtunut! Freddie oli tapahtunut!

Hän toisteli sanoja kuin mantraa, mutta taika ei toiminut. Freddie oli luvannut olla siinä, pidellä hänen kättään. Vai oliko hän sittenkin kuvitellut kaiken? Mitä jos kaikki hyvät hetket ja kaikki pahat hetket olivatkin vain hänen sirpaloituneen mielensä tuotosta? Mitä jos ei ollutkaan ketään muuta kuin hän?
Effy sulki silmänsä ja yritti uudelleen.

[flehi]

Miksei tätä ole kommentoitu, vaikka tää on ollu täällä vaikka kuinka pitkään? Minäpä muutan nyt asian heti tältä istumalta!

Ensinnäkin tää kyseinen jakso on ihan kamala, kuten mielestäni koko nelos tuottiksen loppu. Oli siinä kestämistä kerrassaan kun pitki itkua turhustuaen ja väen väkisin kattoa viimesetkin jaksot vaikkei olis oikeestaan ees halunnu. Tykkään niin paljon Freddiestä ja Effystä yhessä etten oiken tiedä miten päin olla.
Teksti oli tietenkin niin tyylipuhdasta ja itelleen uskollista ku ennenki (oonkohan mä sanonu tän joskus ennenki?) sulla. Mikä ominaisinta tää kuulostaa vähän siltä ku jokaista sanaa, muotoa ja lauseen rakennetta ois mietitty pitkään ja hartaasti. Siks varmaan saat näin lyhyen raapaleenkin kuulostamaan niin hyvältä. Uskomattoman kiva pikkunen.

Mitä jos ei ollutkaan ketään muuta kuin hän?

Effy on niin ihana kun se on niin sekaisin ettei se tiiä itekkään sen enempää kuin lukijakaan, tai katsojat, tai kaverit... tai kukaan. Effy on upea hahmo ja sä osaat kirjottaa siitä niin hienosti.

En oikeen osaa kommentoida lyhyitä tekstejä, mutta koin saavani tästä nyt kuitenki tarpeeks irti. Kiitos siitä. Oot taas hämmästyttäny mahtavalla kerronnalla, mikä toimii upeasti näinkin lyhyesti. Ah. Kiitos vielä kerran (;

[sugared]

Ja miksen minä ole vastannut, vaikka tästä kommentista on niin paljon aikaa! Nyt pitää kyllä ryhdistäytyä tämänkin suhteen. Eli ihan ensimmäiseksi iso kiitos kommentistasi, piristi kovasti tätä laiskaa myöhäisiltaa.

Allekirjotan kyllä täysin tuon, että ko. jakso ja kauden loppu oli ihan hirveitä. Musta ei ole koskaan erityisen hyvä idea tappaa päähenkilöitä, ja etenkin tässä tapauksessa, kun kaikkien tulevaisuus jäi Freddien kuoleman jälkeen niin avoimeksi, se tuntui erityisen tyhmältä vedolta.

Raapaleiden kohdalla mulle itselle on erityisen tärkeää, että jokainen sana on oikealla paikallaan, kun niitä kerran on käytössä niin vähän. Ihana kuulla, että olen mielestäsi onnistunut. Erityisesti se, että Effy tuntuu Effyltä, on minulle iso juttu, hän kun on yksi lempihahmoistani ja hänestä on hirmuisen kiva kirjoittaa. Kiitos vielä kerran kommentista, joka muuten oli varmasti ainakin pidempi kuin itse pohjateksti! :--D

[Fiorella]

Tämä oli niin lyhyt, että ihan harmittaa. Mutta kuvastaa sitä tunnelmaa oikein hyvin.

Neloskauden loppu oli niin järkyttävän surullinen ja turhaan sellainen. Toivoin onnellisempaa loppua ja jopa keksin siihen silloin itse paremman lopun omassa mielessäni, kun en hyväksynyt varsinaista lopetusta.

Effy ressukan sekavassa mielessä ei ollut edes varmaa lohtua siitä, että hänen rakkaustarinansa oli oikeasti tapahtunut, mutta oli hellyttävää, miten hän sinnikkäästi tahtoi uskoa sen tapahtuneen siitä huolimatta. <3 Tästä tuli niin semmoinen olo kuin sarjaa katsoessakin, että olisin tahtonut itse taluttaa Freddien siihen ja sanoa että kaikki on hyvin. Tykkäsin Freddiestä ja Effy on vieläkin minun pikku muru. (Jopa siinä PotC-leffassakin tuli vaan koko ajan mieleen että se on Effy! )