a/n: Päivitys jossa ei mennyt edes puolta vuotta? Sattuu näitä hairahduksia minullekin
tirsu: Pakko sanoa että sain kyllä aika mojovan naurukohtauksen kun luin tuon räkä-jutun.
Kiitos jälleen taas kaikille ihanan piristävistä kommenteista <3
8. Mitä täällä oikein tapahtuu? ”Blaise, jäätkö vielä hetkeksi”, professori Babblingin sanat pysäyttivät kyseisen pojan, kun tämä oli juuri poistumassa riimujentunnilta, ”Haluaisin puhu näistä viimeisimmistä esseistäsi.”
Professorin kasvot olivat vakavat ja Blaise saattoi arvata, ettei palaute tulisi olemaan hyvää. Hän ei ollut panostanut koulutehtäviinsä niin paljon kuin yleensä, sillä oli ollut niin hermostunut että Ginny kertoisi muille, mitä nimitystä hän oli tytöstä käyttänyt. Nyt hänellä ei kuitenkaan ollut aikaa jäädä vatvomaan pudonnutta tasoaan professorin kanssa, sillä hänen pitäisi mennä päästämään Luna pois vahtivuorosta. Hermione oli jo kadonnut, sillä tunti oli hieman venynyt ja tällä oli kiire seuraavalle tunnille.
”Anteeksi, mutta minä en nyt millään joutaisi…” Blaise yritti aloittaa selityksensä siitä, miksi ei voisi jäädä, mutta ei päässyt lauseen loppuun asti, kun Theodore ilmestyi hänen selkänsä taakse ja keskeytti hänet.
”Älä murehdi, kyllä minä hoidan pojat sinun puolestasi”, punapäinen poika totesi muka vakuuttavasti ja hymyili leveästi professorille.
”Mutta…” Blaise yritti vielä saada suunvuoron, mutta Theodore oli jo menossa.
”No sehän selvisi sillä”, professori Babbling tokaisi tyytyväisenä ja veti nipun Blaisen esseitä esiin pöytälaatikostaan ja asetteli ne pöydälle valmiiksi. Blaise itse katsoi vielä pahaa aavistaen ovea, josta toinen luihuinen oli juuri livahtanut ulos. Professori saattoi olla tyytyväinen tilanteeseen, mutta hän ei jakanut sitä tunnetta. Theodoren silmäkulmassa oli välähtänyt jokin, mistä hän ei pitänyt.
Kun professori oli lopulta saanut käytyä kaikki Blaisen esseet läpi varsin yksityiskohtaisesti ja saanut selityksen pojan pudonneeseen tasoon ja vakuutukset ettei niin tulisi jatkossa käymään, oli aikaa kulunut jo melkein toisen oppitunnin verran. Mahdollisimman nopeasti Blaise kokosi tavaransa ja hyvästeli professorin lähtien sitten katsomaan, millaista vahinkoa Theodore oli saanut aikaan.
Huojennuksekseen hän sai huomata, että kaikki näytti olevan kunnossa, niin pojat kuin huoneetkin. Theodore seurasi hänen nopeaa tarkastuskierrostaan sohvalta pelatessaan pikkupoikien kanssa muistipeliä.
”Luottaisit minuun nyt edes vähän”, tämä sitten sanoi jokseenkin loukkaantuneen näköisenä, ”Minä ihan oikeasti haluan auttaa.”
”Mahdollisesti, tai sitten haluat saada tietoosi kaikenlaista sinulle kuulumatonta, jota voit myöhemmin käyttää ties mihin tarkoitusperiin”, Blaise vastasi kurkistaen vielä vessaan, jossa kuitenkin oli kaikki aivan kunnossa, kuten muuallakin.
”Ai mitä muka? En usko että lastenkirjat sisältäisivät mitään, mitä en jo tietäisi”, Theodore puolustautui muina miehinä. Blaise loi tähän tutkivan katseen. Theodore ei hirveämin välittänyt lapsista ja hän tiesi sen. Jotain tämä siis halusi.
Nelivuotiailla oli menossa kova kilpailu. He kääntelivät muistipelikortteja suurin elein ja hihkuivat raivokkaasti jos sattuivat löytämään parin. He olivat niin keskittyneitä kilpailemaan keskenään, että aivan unohtivat Theodorenkin olevan mukana pelissä. Toisaalta, eivät he olleet kiinnittäneet uuteen nuoreen hirveämmin mitään erityistä huomiota koko sinä aikana, kun tämä oli ollut heitä vahtimassa.
Draco oli tietenkin aluksi hyvin kärkässanaisesti tivannut, kuka uusi tulokas oikein oli, mutta vastauksen saatuaan pojan mielenkiinto oli lopahtanut. Theodoren valju olemus ei ollut jaksanut kiinnostaa lapsista vaaleampaa ja tämä oli unohtanut vanhemman pojan paikallaolon hetkessä. Harry kuitenkaan ei ollut voinut täysin jättää heidän sen hetkistä kaitsijaansa huomiotta vaan oli ehdottanut Dracolle, että he ottaisivat tämän mukaan muistipeliin. Draco oli suostunut, mutta vannottanut Theodorelle, ettei tämä saisi voittaa, koska se ei olisi muka kohteliasta. Theodore oli kuitenkin hyvin nopeasti jäänyt ulos nuorempiensa vauhdikastempoisesta pelistä ja vain tyytynyt katselemaan kun lapset tappelivat kuvakorteista.
”Noh, sinä varmaankin nyt lähdet?” Blaise enemmänkin ehdotti kuin kysyi toiselta luihuiselta.
”Mikäs kiire tässä on?” Theodore uteli ja nousi sohvalta, ”Tunnit ovat tältä päivältä ohi, joten kummallakaan meistä ei ole kiire minnekään.”
Puhuessaan kalpea poika astui kokoajan lähemmäs Blaisea, joka mittaili tätä arvioivasti katseellaan.
”En jaksa uskoa, että viihtyisit täällä hirveämmin. Varsinkin kun Ron ja Hermione tulevat kohta”, Blaise selitti ja katsoi ikätoveriaan merkitsevästi silmiin. Theodore ei näyttänyt piittaavan katseesta tippaakaan, tuhahti vain huvittuneesti.
”Et kai sinä arastele esitellä minua uusille ystävillesi? Pitäisikö minun loukkaantua?” tämä uteli ja nauroi sitten, ”Voi Blaise, Blaise, sinä se sitten et jaksa luottaa minuun yhtään.”
Blaise tajusi Theodoren seisovan jo vähän liiankin lähellä ja otti väistöaskeleen taaksepäin, eikä hetkeäkään liian aikaisin. Ovi kävi ja Hermione pelmahti sisään Ron kannoillaan. Molemmat rohkelikot jähmettyivät ovensuuhun selvästi hämmentyneinä paikalle kuulumattomasta luihuisesta. Hermionen ilme oli lähinnä yllättänyt, mutta Ron näytti jotenkin epäilevältä.
”Iltapäivää”, Theodore tervehti kohteliaasti ja hymyili rohkelikoille. Hermione vastasikin tervehdykseen, mutta Ron pysyi hiljaa ja haki pikkupoikia katseellaan. Blaise huomasi että punapään kädessä oli uusi Huispaus-lehti, jota tämä hiljalleen puristi enemmän ja enemmän. Myös Theodore oli huomannut saman.
”Onko tuo uusin numero?” luihuispoika tiedusteli Ronilta joka nyökkäsi hieman yllättyneenä.
”Sinun kannattaa lukea se Blaise”, Theodore sitten tokaisi ja Blaise ehti vain vilahdukselta nähdä tämän silmissä pilkahtavan ilkikurisuuden kun tämä jo jatkoi, ”Siinä oli sinun isästäsi aika iso juttu.”
Hiljaisuus laskeutui teinien välille. Nuoremmat pojat pelasivat vieläkin piittaamatta ollenkaan mitä heidän ympärillään tapahtui. Blaise oli mennyt aivan lukkoon Theodoren möläytyksen vuoksi, eivätkä rohkelikotkaan selvästi tienneet, mitä sanoa tai tehdä. Theodore sen sijaan toivotti heille hyvät päivänjatkot mitä tyytyväisin ilme kasvoillaan ja katosi paikalta.
Ron pyöritteli lehteä kädessään, kuin ei tietäisi, mitä sillä tekisi. Oli täysin yleistä tietoa, että Blaisen syntymätodistuksessa tämän isän kohdalla ei lukenut kenenkään nimeä. Pojan äidin kyseenalaisen miestaustan huomioon ottaen, asiasta oli tullut varsin suuri pohdinnanaihe, eivätkä Ron ja Hermionekaan olleet täysin välttyneet keskusteluilta, joissa mietittiin tumman luihuispojan isän henkilöllisyyttä. Oli siis ymmärrettävää, että Ronin sormet syyhysivät päästä selaamaan aviisin sivuja, jos sieltä vaikka löytyisi hyvin tutunnäköinen naama. Toisaalta myös ajatus siitä, että Theodore Nott vain huijasi heitä omaksi huvikseen, kävi hänen mielessään. Nott ei vaikuttanut kaikkein luotettavimmalta ihmiseltä, ainakaan Ronista.
”Saanko katsoa”, Blaise sai lopulta pyydettyä kun oli ensin hetken koonnut itseään. Ronin ojentaessa hänelle lehteä Hermione avasi suunsa.
”Tarkoittiko hän isäpuoltasi?” tyttö kysyi varmistaakseen, että oli ymmärtänyt oikein. Blaise mietti mitä vastaisi ja käänteli lehden sivuja hiljalleen. Hän voisi käyttää Hermionen kysymystä pelastusrenkaana ja väittää että Theodore oli virheellistesti tituleerannut hänen isäpuoltaan isäksi tai sitten hän voisi vain myöntää totuuden. Hänellä oli hyvät syyt pitää isänsä henkilöllisyys omana tietonaan, eikä hänen lisäkseen miehen henkilöllisyyttä tiennyt kuin hyvin harva.
”Ei, vaan isääni”, Blaise lopulta päästi suustaan, eikä itsekään tiennyt oikein miksi. Hermionen silmät laajenivat ja tämä näytti siltä, ettei uteliaisuudeltaan meinannut pysyä housuissaan. Ron näytti huomattavasti vaivaantuneemmalta ja vain tuijotti Blaise kysyvästi. Blaise yritti etsiä tuosta katseesta jotain suurempaa merkitystä, samalla hän kuitenkin oivalsi että tässä olisi hänen tilaisuutensa osoittaa luottavansa rohkelikkoihin. Blaise ojensi avonaisen lehden Ronille joka otti sen vastaan peitellyn innostuneena, mutta eleestä ehkä hieman hämillään. Hermione oli salamana tämän rinnalla.
”Tässä on sinun isäsi?” Ron kysyi sitten jokseenkin yllättyneenä. Blaise nyökkäsi tarkkaillen visusti rohkelikkokaksikon ilmeitä ja eleitä.
”Dimitri Kerensky”, Hermione lausui lukemansa nimen ääneen maistellen sitä samalla.
”Hän ei näytä hirveän venäläiseltä”, tyttö sitten huomautti ja sai Blaisen jo hieman hymyilemään.
”No, hän ei olekaan hirveän venäläinen”, tumma poika selvensi sitten, ”Sukunimi on vanhaa perua ja en tiedä mitä isovanhempani ajattelivat etunimen antaessaan.”
”Se on kyllä varsin harhaanjohtava”, Ronkin myönsi.
Niin se tosiaan oli. Dimitri Kerensky oli pitkä ja varsin selvästi tummahipiäinen mies, jonka piirteistä ei löytynyt hippuakaan slaavilaisia piirteitä, kuten nimestä olisi voinut olettaa. Hermione nosti lehden ilmaan ja vertasi Laiturpuun loistokkaiden peliasussa poseeraavaa miestä Blaiseen.
”Kyllä teissä samaa näköä on”, tyttö sitten huomautti hyväntahtoisesti ja tottahan sekin oli. Tämä antoi sitten lehden takaisin Ronille.
”Tämä taitaa jäädä meidän keskeiseksi asiaksi”, Hermione totesi ja hymyili Blaiselle rohkaisevasti.
”Mieluusti”, Blaise vastasi, ”Tiedon leviämisestä olisi vain liikaa harmia kaikille.”
Hermione nyökkäsi myöntävästi ja kiinnitti sitten huomionsa Harryyn ja Dracoon, jotka vieläkin jaksoivat pelata muistipeliä.
”Minä vien heidät kylpyyn. Edellisestä on jo aivan liikaa aikaa,” Hermione sanoi ja lähti päättäväisesti kohti poikia. Näiden suostutteleminen pois muistipelin äärestä ja kylpyyn ei tulisi olemaan aivan helppoa.
”Mutta kun peli on kesken”, Harry ulisi vastaan kun Hermione ilmaisi kylvetysaikeensa myös pojille.
”Ei se haittaa”, Draco sanoi ja hylkäsi pelinsä yllättävän helposti, ”Kylpy on kivempaa.”
”Pyh, eikä ole”, Harry intti. Hermione ei voinut olla huomaamatta, että tämä oli selvästi voitolla pelissä. Harry oli kyllä muutenkin huomattavasti vaikeampi tapaus saada kylpyyn kuin Draco, mutta pelitilanne selvästi taisi vaikuttaa kumpienkin mielipiteisiin. Draco tuskin olisi lähdössä minnekään jos olisi voitolla.
”Pelatkaa vain peli loppuun”, Hermione tyynnytteli pientä ystäväänsä, ”Ammeen täyttymisessä menee hetki kuitenkin.”
Harry oli selvästi mielissään, mutta Draco loi tyttöön tympeän katseen kun tämä lähti täyttämään ammetta.
Ron tuli lähemmäksi seuraamaan lasten peliä ja ei aikaakaan kun Draco jo esitteli hänelle löytämiään pareja.
”Minulla on nämä koiwat, ja sitten powkkanat. Minun lemppawit on nämä, kun ne näyttää ihan minulta ja Hawwyltä”, lapsi selosti innoissaan. Korttiparin kuvassa oli kaksi pupua, musta angorakani sekä kermanvärinen lyhytkarvainen kani. Ronin oli pakko myöntää, että vaalean pojan yhdennäköisyysteoriassa oli jotain perää.
Juuri sopivasti, kun Harry rohmusi viimeisenkin parin itselleen, Hermione tuli ilmoittamaan kylvyn olevan valmis. Draco viskasi korttinsa ilmaan ja juoksi kädet ilmassa viuhuen pesuhuoneeseen. Harry vilkaisi sikin sokin ympäriinsä lojuvia kortteja ja sitten Ronia, ennen kuin otti itsekin jalat allensa. Jäi sitten siis Ronin vaivaksi kerätä kortit kasaan. Kylpyhuoneen ovi sulkeutui Hermionen jäljessä ja hetken kuluttua kuului loiskahdus ja Dracon naurua.
”Toivottavasti Hermione ehti laittaa itseensä jonkun vettä hylkivän loitsun”, Blaise sanoi ja naurahti. Roninkin oli pakko hörähtää ajatukselle litimärästä ystävästään, sillä mitään kuivaa puuhaa poikien kylvettäminen ei todellakaan ollut.
”Näitä kortteja on aivan liikaa”, Ron mutisi jatkaessaan urakkaansa. Hän kuuli vain Blaisen mutisevan jotain ja äkkiä kortit nousivat pyörteenä ilmaan ja asettuivat siististi laatikkoonsa.
”Olisi pitänyt älytä”, Ron naurahti noustessaan lattialta. Blaise istui sohvalla ja selaili Huispaus-lehteä.
”Kannatatko sinä sitten Laiturpuun Loistokkaita?” Ron kysäisi ja istui toisen pojan viereen sovalle lukeakseen lehteä tämän olan yli.
”Ei taida olla vaikeaa päätellä”, Blaise myönsi, ”Mutta en minä heitä vain isän takia kannata. Ovat he muutenkin hyviä.”
”Niinhän sitä voisi olettaa”, Ron hymähti hyväntuulisesti, ”Saat varmaan hyvät paikat otteluihin.”
”No en nyt menisi vannomaan. Yritän pitää matalaa profiilia”, Blaise puolusteli, mutta yhtä hyväntuulisesti kuin Ronkin.
”Ai niin”, punapää muisti ja mietti sitten hetken seuraavia sanojaan, ”Liittyykö koko tämä sinun isäsi salailu juttu jotenkin siihen, että hän on jästisyntyinen?”
Blaise hypisteli sivun reunaa hieman hermostuneena ja Ronia alkoi jo vähän kaduttaa, että oli kysynyt koko asiaa.
”Totta puhuen on, mutta ei sillä tavalla, kuin todennäköisesti luulet”, Blaise lopulta vastasi irrottamatta katsettaan lehden mainosaukeamasta.
”Eli ei muiden luihuisten tähden?” Ron varmisti ja sai vastaukseksi oudon huvittuneen naurahduksen.
”Ei lähellekään”, Blaise vahvisti toisen olettamuksen, ”Kyse on ennemminkin suvun sisäisestä konfliktivaarasta, jossa voi käydä huonostikin, jos isän henkilöllisyys tulee esille.”
Tumma luihuinen kohotti katseensa värikkäistä mainoksista ja kohtasi Ronin katseen, joka oli sekoitus monenlaisia tuntemuksia. Selvimmin erottuivat hämmennys, uteliaisuus sekä jokin, mikä vaikutti huolelta. Blaise räpäytti silmiään ja tajusi miltä hänen puheensa oikein kuulostivat.
”Suurempi uhka taitaa kuitenkin olla lehdistö, joka söisi isän elävältä, jos tieto leviäisi”, Blaise sitten lisäsi yrittäen ohjata Ronin ajatuksia pois niiltä selvästi synkkiin mielikuviin johtavilta raiteilta, minne tämä näytti ajautuneen.
Kauaa eivät Ronin ajatukset kuitenkaan pysyneet raiteillaan. Pesuhuoneen suljetun oven takaa kuului jokseenkin tukahtunut, mutta kuitenkin selkeä ”puff”. Ovi lennähti auki ja Hermione ilmestyi sakean sinisen savun seasta yskien. Tyttö oli toisella kädellä suojannut kasvonsa, kun taas toisella tämä selvästi etsi sauvaansa. Ennen kuin tyttö kuitenkaan ehti käyttää taikuutta, kuului pesuhuoneesta hyvin korkeanuottinen kiljaisu.
Savun seasta ilmestyi yllättäen alaston poika, joka juoksi selvästi säikähtäneenä katsomatta ollenkaan eteensä. Ei ollut epäilystäkään, etteikö poika ollut Draco, mutta jotain outoa tässä oli. Vasta kun poika pysähtyi ja jäi tuijottamaan vauhkona ympäristöään, Blaise tajusi, mikä oli kuvassa vialla. Draco oli kasvanut. Nelivuotias terävänenäinen pikkupoika oli tiessään ja tämän tilalle oli tullut kyllä yhtä lailla terävänenäinen poika, mutta hieman vanhempana versiona.
”Ei kuitenkaan tarpeeksi vanhana”, kaikki kolme teiniä ajattelivat tuijottaessaan vaaleaa poikaa joka yritti shokissa peitellä itseään. Tämä ei ehkä ollut enää neljä, mutta ei myöskään kuudentoista. Kahdeksan oli kannattavin veikkaus pojan iästä.
”Ööm… Mitä täällä tapahtuu?” kuului arka, mutta utelias ääni pesuhuoneen ovelta ja kiinnitti oitis kaikkien huomion itseensä. Harry seisoi oviaukossa pyyhkeeseen kääriytyneenä ja tuijotti heitä kaikkia tutkiskelevasti. Tummahiuksinen poika oli käynyt läpi samanlaisen ikäharppauksen kuin Dracokin, mutta näytti suhtautuvan tilanteeseen huomattavasti rauhallisemmin.
Blaise kirosi mielessään. Piti tämänkin vielä sattua tälle päivälle.
