Title: Taikaa yön pimeydessä
Genre: Fluffy ja vähän romancenpoikasta
Author: hymykuoppa
Paring: Ginny, ?
Raiting: K11
Summary: Kaikki kaipaavat hellyyttä, mutta kukin kokee sen eritavalla. Ja kun sanotaan yössä olevan taikaa, ei siinä olla ihan väärässä...
A/N: Vähän söpöstelyä pitkästä aikaa. En nyt tuosta ikärajasta tiedä, mutta laitoinpa K11, kun tässä kuitenkin jo vähän haaveillaan seksistä ja/tai hellyydestä.
Taikaa yön pimeydessä
Yön pimeys syleili häntä, häntä, puutarhan poikki kulkijaa, jonka paljaita jalkoja nurmi kutitti. Muutama tähti tuikki heikosti hämärällä loppukesän taivaalla. Tulenpunaiset hiukset näyttivät hiilenmustilta, vaalea iho hehkui tummasta ympäristöstä.
Hän oli hento kuin perhonen.
Jostain pimeyden keskeltä kuului hiljainen rasahdus. Tyttö kääntyi katsahtamaan taakseen näkemättä mitään tai ketään. Orava oli varmaan vain juossut pienen oksan päältä. Kääntyessään jatkamaan matkaansa joku seisoi hänen edessään. Hento henkäys pakeni tytön kapeilta huulilta.
”Kuka olet?”
”Kuka vain haluat minun olevan.”
”Älä jaksa pelleillä.”
”Olen se, jota olet etsinyt koko ikäsi.”
Tyttö kallisti päätään hieman vasempaan katsellessaan käheä-äänistä hahmoa. Ketä Ginny oli etsinyt koko ikänsä? Mieleen tulivat heti kaikki lapsuuden lelut, prinssit ja prinsessat. Kaikki tytöt etsivät prinssiä koko elämänsä.
”Oletko minun prinssini?”
Ei vastausta.
Tyttö ei toistanut kysymystään eikä jäänyt odottamaan vastausta. Viileä tuuli pyyhkäisi tytön ohitse saaden ihon kananlihalle. Hiukset heilahtivat olkapäiden yli selälle.
”Kuka olet?”
Hahmo astui askeleen lähemmäs punapäätä muttei vastannut mitään. Ei hänen tarvinnut. Heidän välillään oli yhteys, kipinöivä, jännittynyt yhteys, vaikka Ginny ei edes tiennyt kuka hänen kanssaan oli eksynyt yön pimeyteen.
Omituinen onnenaalto nappasi tytön mukaansa, hänen olonsa muuttui kihelmöiväksi. Mielihyvän tunne valtasi koko kehon, vaikka kukaan ei ollut hipaissutkaan hänen huuliaan tai vartaloaan. Pelkkä tunne siitä, että joku olisi voinut tehdä niin oli hänelle tarpeeksi. Ei hän tiennyt mitä hahmo tahtoi, mutta hänen fantasioissaan hahmo tahtoi hänet tässä ja nyt.
Hahmon käsi liikahti sulavasti nappaamaan taikasauvan.
”Val-”
”Älä.”
”Mitä?”
Ginny räpäytti silmiään kahdesti katsoessaan edelleen vastassaan olevaa hahmoa: ”Älä.”
”Etkö halua tietää kuka olen?”
Tytön huulille levisi pienoinen hymy. Hahmo oli hämmentynyt, melkein pettynyt.
”En.”
”Miksi?”
Ginny vilkaisi alas varpaisiinsa ja hymyili niille pimeyden läpi: ”Koska silloin kaikki taika katoaisi...”
Hiljaisuus.
”Valois.”
Mutta tyttöä ei enää näkynyt.