Kirjoittaja: Spirit M
Ikäraja: Sallittu
Tyylilaji: Draama, kun ei muuhun mene
Paritus/Hahmot: Weasleyt
Vastuuvapaus: Tämä fanfic on kirjoitettu ainoana tarkoituksena viihdyttäämään ja miellytämään mahdollisia lukijoita. Kaikki henkilöt, paikat yms, ovat J.K Rowlingin käsialaa, eikä fikkiä ole kirjoitettu rahallisessa mielessä.
A/N: Tämmöinen lyhyt, tylsä oneshot. Ensimmäinen fikkini, täysin mielikuvitukseton.
Tylypahkan pikajuna vuonna 1989
Molly Weasley peuhasi ympäri Kotikoloa.
-Billy, ole hiljaa, sinä kun et ole Tylypahkaan enää lähdössä! Charlie, ota jo laukkusi! Percy, kiitos kovasti. Ja te, George ja Fred, teidän ensimmäinen vuotenne Tylypahkassa koittaa ja te vain pälätätte! Molly kivahti. Oli Tylypahkaan lähtöpäivä ja yhdeksänvuotias Ron kitisi jotain siitä, ettei ollut saanut aamiasta. Ginny luki hekottaen Percyltä nappaamaansa liemien kirjaa portailla ja tuhristi nurkkaan epämääräisen kuvion.
-No niin, mennäänpäs jo! Arthur Weasley huikkasi ovelta josta oli juuri tullut sisään ja Percy oli ensimmäisenä isänsä perässä tavallisen ylpeä ilme naamallaan. Fred viittoi Ginnyä elekielellä jättämään kirjan rapuille ja seuramaan heitä. Ron roikkui kaksosten perässä ja Charlie otti virne naamallaan Percyn kirjan mukaansa. Jotenkin kaikki olivat pysyneet matkassa ja päässeet pian Lontooseen, King´s Crossin asemalle.
-Voi näitä jästejä, katso nyt, Arthur, roskaavatkin vielä! Molly supatti miehensä korvaan ja tämä nyökytti hajamielisesti laskien pylväitä. Oli ruuhka, ja oli mahdotonta erottaa kuka oli jästi ja kuka velho.
-Täällä! Fred ja George huusivat yhteen ääneen ja Molly talutti Ginnyn laiturille, Ron juoksi poikien luo, Percy tuhahteli kuin aikamies ja Charlie puheli leppoisasti Arthurin kanssa. Lopulta koko nurinkurinen joukko oli saapunut laiturille 9 ¾.
-Charlie, vanhimpana saat mennä ensin, Molly lupasi ja Charlie syöksyi laiturin läpi heilauttaen kättään hyvästiksi. Molly hymyili lempeästi ja taputti Percyä olkapäälle.
-Sinä sitten, Percy kulta. Percy lähti rauhallisemmin kohti rataa. Ginny hihitti ja Molly katsoi häntä tuikeasti.
-Pelottaako? Ron mylvi ja hekotti suureen ääneen. Percy suuttui, ja lähti juoksemaan hitaasti. Vain muutama metri ennen rataa hän kompastui ja punastui kaatuessaan maahan. Fredin ja Georgen silmät vuotivat naurusta ja Percy työntyi nopeasti pois.
-Hiljaa, pojat, nyt on teidän vuoronne! Molly kivahti, ja yhä hekottaen kaksoset häipyivät.
-Äitiii, minäkin haluan mennä Tylypahkaan! Ginny sanoi, kun kääntyi pois päin.
-Ei nyt, Ginerva, odota vielä kolme vuotta, Molly lohdutti ja piti Ginnyä lohduttavasti kädestä kun he olivat lähdössä.
-Mutta äitiii, Ginny nyyhkytti.
-Ginny, ole hiljaa, minä saan sinusta päänsäryn, Ron mutisi ja käveli asemalta pois.
-Mutta...,
-Ginnyli, kyllä sinäkin kohta pääset. Ihan ennen kuin huomaatkaan, Arthur sanoi.
Ja niin, ihan ennen kuin Ginny Weasley huomasi, oli vuosi 1992, ja samalta laiturilta, josta Weasleyt olivat lähteneet kaikkien muiden noitien ja velhojen kanssa Tylypahkaan, pääsi tuohon ihmeelliseen taikakouluun myös tämä noita, joka tunnetaan Ginerva Molly Weasleynä.
//Ai niin, kommausta?