Kirjoittaja Aihe: Twilight: One with Everything, K-11 | Rosalie/Emmett, osa 2/4  (Luettu 8870 kertaa)

Virheellinen

  • Vieras
Ficin nimi - One with Everything
Kirjoittaja - Virheellinen
Ikäraja - K-11
Fandom: Twilight
Genre - Milloin mikäkin, enimmäkseen draama, romantiikka ja ehkä huumorikin
Paritus/Henkilöt - Rosalie/Emmett on pääosissa, Rosalie kertojana
Disclaimer - En omista hahmoja, osa juonestakin on tavallaan Meyeriltä, mutta hän ei ole kirjoittanut tätä, vaan minä.
Mahdolliset varoitukset - Kiroilua, ’verikuvailua’
Summary - Rosalien ja Emmettin taipaleen alku.


1. Osa, Metsästys


“Rose..”, Edward huokaisi ja katsoi minuun pahoittelevasti. Tuhahdin ja käänsin selkäni hänelle.
“Ei Edward, ei se haittaa. Oikeasti”, huokaisin lähdin kävelemään ulko-ovea kohti, “minä menen metsästämään. Turha odottaa minua takaisin muutamaan päivään.”
“Oikeasti, Rosalie. Ei se johdu sinusta, minä vain en ole oikea sinulle”, Edward sanoi hiljaa ja minä nyökkäsin. Käännyin Edwardia kohti ja hymyilin.
“Vielä jonain päivän sinä löydät sen oikean. Se vain en ole minä”, Edward sanoi hymyili. Nyökkäsin ja juoksin ulos ovesta metsään. Juoksin hetken matkaa, noin kaksi kilometriä, ja sitten hyppäsin noin viisikymmentä metriä leveän joen yli vaivatta, ja jatkoin taas juoksua. En oikeastaan tiennyt minne mennä. Olin hämmentynyt, en oikeastaan ollut tottunut tulla torjutuksi. Edward oli komea, kyllä ja tiesin hänen tietävän sen, koska hän tiesi kaiken mitä ajattelin. Se oli oikeastaan aika tukalaa ja välillä unohdin sen. Kun ajattelin Edwardin loisteliaisuutta ja upeaa kroppaa, muistin ja sen jälkeen välillemme laskeutui tukala hiljaisuus.
Jatkoin vain juoksemista. Juoksin ja juoksin, vailla määränpäätä. Minun oli saatava aikaa ajatella. Pysähdyin nähdessäni sopivan kannon ja kävelin hitaasti istumaan sille. Kaikki pienet eläimet läheltäni juoksivat pakoon, jänikset, peltohiiret ja jopa linnut lähtivät pakoon maailman vaarallisinta saalistajaa, minua. Olin ollut uudessa kehossani ja mielessäni vasta vajaan vuoden. Ainoa hyvä puoli tässä olemassaolossani oli se, että tulisin aina pysymään 18 vuotiaan täydellisyydessäni. Nojasin kyynärpäilläni polviini ja huokaisin. Minulla ei ollut mitään. Carlisle ja Esme olivat minulle kuin vanhemmat, mutta siinähän se olikin. He olivat niin varovaisia suhteeni temperamenttini vuoksi. Ja Edward ei pitänyt minusta. Huokaus.

Istuskeltuani siitä hetken ja miettien elämäni kurjuutta, kuulin huudon. Oikeastaan se oli parkaisu. Nostin katseeni maasta ja nousin seisomaan. Kuuntelin. Etelästä kuulin muutaman peuran latkimassa vettä. Idässä oli varisparvi kuolleen haaskan kimpussa. Nuuhkaisin ilmaa. Se oli sateen jäljiltä kostea ja metsäinen. Sitten se tunkeutui luihin ja ytimiin. Veri, ihmisen veri.
En voinut itselleni mitään. Lähdin tuoksua kohti määrätietoisesti juosten. Se oli herkullisin, upein ja makein tuoksu, mitä olin koskaan haistanut. Väistelin puita ja nuuhkin ahneesti ilmaa. Kun olin tarpeeksi lähellä, kiipesin puuhun. Loikin hiljaa, ääntäkään päästämättä puusta puuhun. Kuulin vaimeaa murinaa ja käheää, vaivanloista hengitystä. Toinen hengitys oli raskaampi ja ahneempi. Toinen sydän löi lujempaa ja ahneemmin, toinen sydän oli jo luovuttamassa.
Katsoin maahan ja näin isoimman uroskarhun, minkä olin ikinä nähnyt. Se työskenteli ahneesti tuon huumaavan tuoksun tuottajan kimpussa. Hyppäsin alas puusta karhun taakse ja karhu käänsi verisen turpansa minua kohti. Hymyilin otukselle viekkaasti ja kohotin toista kulmakarvaani.
“No hei”, naurahdin ilkeästi ja hyökkäsin karhun kimppuun, joka ei ehtinyt reagoida vielä mitenkään. Hyökkäsin suoraan olennon kaulavaltimolle ja join sen kuiviin. Mainio alkupala ennen ihmistä, jota en todellakaan halunnut tappaa. Mietin Carlislea ja tämän pettymystä minuun. En ollut koskaan ennen maistanut ihmisverta, enkä halunnut sotkea saldoani. Heitin karhunraadon kahdenkymmenen metrin päähän ja kuulin sen rusahtavan jotain puuta vasten. Nyt kaikki keskittymiseni oli elämän ja kuoleman rajalla vaeltavassa ihmisessä. Miehen kasvot olivat veressä, hänen vasen kätensä vuoti vuolaasti verta. Nielaisin. Ei Rosalie, sinä et lankea nyt. Vedin syvään henkeä viimeisen kerran puhtaasta tuulahduksesta ja päätin olla hengittämättä.
Kumarruin miehen viereen ja tutkin tämän vammoja varovaisesti. Vaatteet hänen päällään olivat yltä päältä veressä, hänen kasvonsa olivat täynnä repaleita, käsi, sekä koko vasen olkapää oli revitty auki. Nielaisin uudestaan ja repäisin paidan miehen päältä tehdäkseni siitä siteen olkapään ympärille. Paidan -tai sen jäänteet miehen olkapäälle tyrehdyttämään vuolasta vuotoa. Huomasin hänen rintakehänsä ja jalkansa olevan täynnä karhun kynsien tekemiä syviä viiltoja, jotka vuotivat verta. Viiltoja lukuun ottamatta kroppa oli uskomaton. Ei Rose, ei nyt..
“Neiti..”, mies sanoi matalalla, kähisevällä äänellä. Käänsin katseeni miehen kropasta häneen ja näin maailman upeimmat kasvot. Vihreät silmät, ovaalin neliön muotoiset kasvot, vaalea iho ja ihanat, täyteläiset huulet. Hänellä oli mustat, kiharat hiukset ja voin erottaa tuskan ja veren keskeltä suloiset hymykuopat. Hän muistutti paljon Henryä. Samassa tein päätöksen pelastaa tämä mies.
“Shh.. älä puhu. Minä saan sinut pois täältä”, kuiskasin ja laitoin etusormeni miehen verisille huulille hiljaisuuden merkiksi. Mies nyökkäsi vaivalloisesti ja sulki silmänsä.
Nousin ylös ja mietin millä ihmeellä saisin herkullisen tuoksuisen, hyvännäköisen verisen miehen Carlislen luo ilman, että tappaisin hänet kesken matkan?
Kumarruin taas miehen puoleen ja hymyilin tälle, vaikka hänellä olikin silmät kiinni.
“Minä vien sinut pois täältä”, kuiskasin ja sipaisin miehen poskea. Tämän jälkeen hitaasti hivutin käteni miehen selän alle, ja toisen käteni hänen polvitaipeidensa alle ja nostin hänet syliini. Hän ei painanut minulle juurikaan mitään. Mies murahti tuskasta ja minä säikähdin ja vedin yhtäkkiä ilmaa keuhkoihini. Hänen huumaava tuoksunsa oli pyörryttää minut ja saamaan minut hyökkäämään suoraan hänen kurkkuunsa.
“Ei Rose, sinä et ratkea nyt”, kuiskasin itselleni ja lähdin juoksemaan kohti kotia, yrittäen muistaa mistä tulin. Hengittäminen ei tulisi nyt kysymykseenkään. Mies avasi silmänsä ja yskäisi vähän verta suustaan.
“Mitäh..”, mies aloitti ja katseli silmäkulmistaan ympärilleen. En usko, että hän näki sen ihmeellisempää kuin viivoja ja sumua, niin lujaa minä menin.
“Sulje vain silmäsi”, sanoin ja nuuhkaisin varovaisesti ilmaa. Hänen herkullisen tuoksunsa sekaan sekoittui vähän omaa, kukkamaista makeaa tuoksuani. Ne toimivat hyvin yhdessä, iroonista. Käännyin luoteeseen ja juoksin lujempaa kuin olin ikinä juossutkaan, kun kuulin miehen sydämensykkeen hidastuvan. Tunnistin kannon, jolta olin lähtenyt, kun juoksin sen ohi. Vasta tässä? Kuinka kauas olin oikein juossut?
“Nyt on varmaan aika surkea hetki esittäytyä, mutta minä olen Emmett”, mies köhisi ja hymyili vähän. Hymyilin hölmistyneenä takaisin ja tuhahdin.
“Niinkin voisi sanoa. Olen Rosalie”, naurahdin ja jatkoin juoksemista. Toivoin todella, että olisin vielä Tennesseen rajojen sisäpuolella, ja että pääsisin nopeasti kotiin.
Ennen kuin huomasinkaan, olin taas joella ja hyppäsin sen yli ja juoksin vanhalle kaksikerroksiselle hirsitalolle, jonka terassilla Carlisle jo odotteli minua. Oletin Edwardin lukeneen ajatukseni.
“Carlisle, sinun täytyy muuttaa hänet. Muuta hänet minulle”, sanoin enempiä ajattelematta ja säikähdin melkein yhtä paljon kuin Carlisle sitä, mitä olin juuri sanonut. Emmett yskäisi sylissäni tuskaisesti.
“Mutta Rosalie..”, Carlisle henkäisi ja otti Emmettin käsivarsiltani ja katsoi minuun hämmentyneenä.
“Hän tekee kuolemaa, Carlisle. Se on hänen ainoa toivonsa”, sanoin jo vähän hermostuneena ja Carlisle nyökkäsi ja ryntäsi sisälle taloon, luultavasti omaan pieneen lääkärinhuoneeseensa kellarissa. Lyyhistyin maahan ja aloin nyyhkyttää kyynelettömästi.
“Rosalie, kulta. Hän tulee loistokuntoon”, viereeni kyykistynyt Esme sanoi lempeästi ja silitti selkääni. Nyökkäsin vähän ja nojauduin häneen. Siinä minä olin, maassa lyyhistyneenä, nojaten adoptioäitiini, paita yltä päältä vieraan muukalaisen huumaavassa veressä.

--
Diih, kiitos kaikki jotka jaksoitte lukea. Risuja ja ruusuja saa heitellä, ja tätä tulee siis neljä osaa ja ne loput kolme ei ole yhtä lyhyitä kuin tämä. Toivottavasti.

~Virheellinen
« Viimeksi muokattu: 19.11.2014 15:47:15 kirjoittanut plööt »

mariamo

  • maggara.
  • ***
  • Viestejä: 213
Vs: One with Everything, K-13
« Vastaus #1 : 02.03.2010 21:39:25 »
AAAUHHH, tykkäsin  :o

Kivaa lukea jotain Rosesta ja Emmettistäkin :) Kiitos, jatkoa vain.

Lainaus
johdu sinusta, minä vain

En muita virheitä sitten löytänytkään. Ei mitään rakentavaa. Anteeks.

Jatkoa odotellen,

- ♥ , maria .
mitä jos tietäisit, että tämä kaikki päättyy tänään?

minnamoi

  • ***
  • Viestejä: 193
  • Kwop kilawtley
Vs: One with Everything, K-13
« Vastaus #2 : 03.03.2010 07:52:32 »
löysimpäs tän uuden ficin! :) tää vaikuttaa tosi kivalta ottaen huomioon etten hirveesti tykkää sellasist ficeist mis kerrotaan cullenien menneisyydestä (en kyl tiiä miks)... mut aion kyl lukee kaikki nää luvut! :) pari virhettä huomasin mut muuten teksti oli selkeetä ja helppolukusta! :)

Se oli herkullisin, upein ja makein tuoksu, mitä olin koekaan haistanut.

varmaanki pitäis olla koskaan ;)

Nostin katseeni maasta jo nousin seisomaan.

ja toiki varmaan kuuluis olla ja! :)

minnamoi♥
"Disco is back, motherfuckers!"♥

Virheellinen

  • Vieras
Vs: One with Everything, K-13
« Vastaus #3 : 03.03.2010 20:00:52 »
Kiitoskiitos :) Jatko on puolessa välissä kirjoittamista.

culliina

  • Jälleen täällä!
  • ***
  • Viestejä: 970
  • Illuxit novus dies
Vs: One with Everything, K-13
« Vastaus #4 : 03.03.2010 21:25:37 »
AIVAN MAHTAVAA!!!
Jotenkin aivan uskomaatoman hyvä ja ihana ja ja ja... täydellinen.
Loistavasti kirjotettu!
Kunhan t*ppara häviää.

Ava a la zilah

Phanny

  • slightly mad
  • ***
  • Viestejä: 446
  • ready for my close-up
Vs: One with Everything, K-13
« Vastaus #5 : 03.03.2010 22:42:01 »
Ihanaa, ihanaa, ihanaa! En tajua, miten Rosesta ja Emmettistä löytyy niin vähän ficcejä.
Kirjoitusvirheitä oli muutama, mutta ne onkin jo lueteltu.
Odotan nyt innolla seuraavaa lukua! :-)
freedom is just another word
for nothing left to lose

Lööperiikka

  • ***
  • Viestejä: 481
Vs: One with Everything, K-13
« Vastaus #6 : 04.03.2010 16:55:24 »
Oohh...Olen äimistynyt sillä tämä oli  todella ihanasti kirjoitettu.
On mukava lukea joistain muistakin kuin Bellasta ja Edwardista!  :)
 Osaa todellakin kirjoittaa! Jatkoa odottelen!

Deph

  • Herkuttelija
  • ***
  • Viestejä: 589
Vs: One with Everything, K-13
« Vastaus #7 : 04.03.2010 17:25:20 »
Tosi hyvältä vaikutti (: !
Virheitä en huomannut, ja muutenkin tosi hyvää tekstiä.
Rose/Emmett paritus ficcejä (pelkästään) on tosi vähän, joten on tosi kiva, että kirjoitat heistäkin.
Jatkoa jään odottelemaan (:
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista.
Samuli Putro - Olet puolisoni nyt

Avatar Irkku

Smile^

  • Vieras
Vs: One with Everything, K-13
« Vastaus #8 : 04.03.2010 17:38:21 »
Jes, tällästä oon oottanukki missä kerrottaan Rosen ja Emmettin alkuajoista! Kiitos :) Hyvältä ficiltä vaikutti ja teksti oli suijuvaa. Jatkoa odotellessa! :)

Nyna

  • ***
  • Viestejä: 38
Vs: One with Everything, K-13
« Vastaus #9 : 06.03.2010 18:53:23 »
Hienoa. =) Oon just lukenu Epäilyksestä ton Rosalien kertomuksen ja oon ilonen, että mainitsit Henryn, koska mua ois häirinny ihan kamalasti jos sitä ei ois mainittu. :-----D
Hyvä alku, jään odotteleen jatkoa.

Karkkiunelma

  • purkan metsästäjä.
  • ***
  • Viestejä: 90
  • ava by Lady Dynamite
Vs: One with Everything, K-13
« Vastaus #10 : 06.03.2010 21:52:37 »
Alku oli hyvä.
Rosalie ja Emmett on todella ihana pari ja vihdoinkin jotain muutakin paritusta kuin Edwardia ja Bellaa. En ole edes moneen Rosalie/Emmett ficciin törmännyt täällä joten kivaa kun joku sitä jaksaa meille tätä paria rakastaville kirjoittaa. ;)
En muuten edes tajunnut, jos tekstissä oli virheitä, koska olin niin keskittynyt tekstiin.
 Ja kovin rakentavaa palautetta en osaa antaa. Se on heikkouteni. ;D
Mutta jooo, jatkoa vaan heti kun ehdit.

Karkkiunelma
Crash, crash, burn let it all burn.
This hurricane chasing us all underground.  <3

jennumiu

  • ***
  • Viestejä: 234
    • We still are made of greed
Vs: One with Everything, K-13
« Vastaus #11 : 06.03.2010 22:03:48 »
oi, aivan ihana <3 tykkäsin tosi paljon , enkä virheitäkään löytänyt. jään odottelemaan jatkoa  :)
This is the way the world ends
Not with a bang but a whimper

Virheellinen

  • Vieras
Vs: One with Everything, K-13
« Vastaus #12 : 07.03.2010 16:57:57 »
Noniin, nyt on toinen osa valmiina. Tämäkin vähän tämmöine nysä, mutta toivottavasti tykkäätte.

2. Osa, Odotus


Nostin päätäni Esmen sylistä ja murahdin turhautuneena. Ei parkuminen mitään auttaisi, minun olisi nähtävä hänet. Varmistettava, ettei Carlisle tapa häntä. Ryntäsin sisään puisen hirsimökin ovesta avautuvaan olohuoneeseen ja jatkoin matkaani oikealla olevalle ovelle, joka veisi kellariin. Menin puolijuoksua portaat alas ja haistoin taas hänen tuoksunsa. Lopetin hengittämisen, mutta jatkoin matkaani. Sitten näin Carlislen ja Edwardin paikkaamassa hänen haavojaan. Emmett yski verta ja käänsi päätään minua kohti ja hymyili hieman tuskansa keskeltä. Nyt pystyin jo erottamaan hänen hymykuoppansa paremmin. Pikku-Henryn hymykuopat.
“Hei enkeli”, hän kähisi heikosti ja yskäisi uudestaan verta lattialle. Hymyilin hänelle vinosti ja muodostin huulillani hein. Sitten katseeni muuttui ärtyneeksi ja osui Carlisleen, joka työskenteli Emmettin vasemman jalan kimpussa.
“Carlisle! Mitä hemmettiä sinä teet? Muuta hänet!”, kiljuin ja Edward katsoi minuun kulmiensa alta.
“Mitä sinä siinä mulkkaat?! Hän kuolee, Emmett kuolee!”, huusin uudestaan ja kuulostelin Emmettin heikkenevän sydämen ääntä. Carlisle naksautti jotain, ilmeisesti Emmettin jalkaa, ja Emmett parkaisi.
“Minä korjaan ensin hänen murtuneet luunsa paikoilleen. Mene yläkertaan, hän tulee loistokuntoon”, Carlisle sanoi hiljaa ja laittoi lastan Emmettin pohkeeseen ja sideharson sen ympärille. Katsoin toimettomana kun hän niksautteli Emmettin luita paikoilleen Edwardin pitäessä Emmettistä kiinni.
“Rosalie, mene”, Carlisle sanoi jo vähän käskevämmin ja siirtyi Emmettin kaulan kohdalle. Astuin askeleen taakse päin. Ja toisen, ja kolmannen aina sitä mukaa, mitä lähemmäs Carlisle pääsi Emmettin kaulaa, hänen laiskasti tykyttävää kaulavaltimoaan.
“Tämä sattuu vähän, Emmett”, Carlisle kuiskasi Emmettin korvaan ja puri tätä. En kestänyt enempää ja juoksin kellarin portaat ylös kuunnellessani samalla Emmettin korviavihlovaa huutoa. Suljin kellarin oven perässäni ja jäin nojaamaan sitä vasten
“Minä odotan sinua, enkelini”, kuiskasin ja lysähdin ovea pitkin lattialle istumaan toimettomana.

Hänen silmänsä olivat kiinni. Niin haavoittuva, niin kaunis. Tavallaan. Carlisle oli purrut häntä vasta päivä sitten, mutta voin jo selvästi nähdä hänen ihonsa vaihtavan väriä normaalin punertavasta kalpeammaksi. Putsasin kuivunutta verta hänen kasvoiltaan kostealla liinalla ja kävin tarkkaan läpi jokaisen pienenkin yksityiskohdan hänen kasvoissaan. Hänen tuskin poskien lomasta erottuvat syvät hymykuopat, tummanruskeiden kiharien hiusten hiusraja, maailman kauniimpien silmien luomet, korkeat poskipäät..
Aikaisemmin olin vaihtanut hänen päällensä mustan t-paidan ja Edwardin kuluneet, Emmettille liian lyhyet, ruskehtavat khakit. Huokaisin kuullessani oven avautuvan takanani. Tunnistin askeleet oitis kuuluvan Esmelle.
“Hei. Miten hän pärjää?”, Esme kysyi huolestuneena ja laittoi portaiden juurella olevasta katkaisijasta valot päälle ennen kuin ehdin estää. Kellariin ei juurikaan päässyt luonnonvaloa.
Emmett murahti vähän valojen syttyessä ja Esme sammutti valon nopeasti. Emmett rentoutui taas ja jatkoin hänen kasvojensa ja kaulan puhdistamista.
“Hän ei pidä valosta. Se sattuu häneen”, kuiskasin ja käytin harmaan liinan vieressä olevassa ämpärissä, joka oli täynnä vettä. Huljutin liinaa vedessä hetken ja sen jälkeen puristin siitä ylimääräiset vedet pois. Nyt siirryin puhdistamaan Emmettin niskaa.
“Anteeksi, Rose”, Esme sanoi pahoittelevasti ja laski kätensä olkapäälleni, “en tiennyt.”
Huokaus.
“Et niin. Emmett ymmärtää kyllä”, sanoin ja heitin liinan ämpäriin ja nousin ylös jakkaralta, jossa istuin. Suukotin nopeasti Emmettin otsaa ja käännyin Esmeä päin. Hän hymyili vinosti.
“Taidat todella pitää hänestä”, Esme sanoi ja sipaisi äidillisesti poskeani kämmenselällään.
“Hän vain muistuttaa niin hämmästyttävän paljon Henryä”, kuiskasin ja loin katseeni maahan. Henry, pieni viaton poika. Ystäväni Veran ja hänen aviomiehensä kaunis poika. Tummat kiharat hiukset ja lumoavat hymykuopat.
“Sinun pitäisi syödä”, Esme sanoi ymmärtäväisellä äänellä ja vilkaisi ohitseni Emmettiin, “voin tulla mukaasi, jos tahdot. Edward jää varmasti mielellään hänen seurakseen.”
Tuhahdin ja pyöräytin silmiäni. Niin varmaan. Mutta minun varmaankin olisi hyvä käydä metsästämässä. Aamulla silmieni ympäriltä löytyneet tummat renkaat eivät oikein sopineet minulle. Nyökkäsin ja samassa Edward olikin jo portaiden puolivälissä.
“Joku mainitsi nimeni kauniin sointuisan”, Edward naurahti ja tuli niin sanottua normaalivauhtia loput portaat alas.
“Kyllä mainitsimme”, Esme hymähti ja pääsi kätensä valahtamaan alas olkapäältäni.
“Menkää vain, minä vahdin”, Edward mietti hetken nimeä, “niin, Emmettiä.” hän jatkoi ja virnisti.
“Kiitos”, kuiskasin minun ja Esmen lähtiessä samalla sekunnilla ulos talosta. Pihalla hengitin syvään raikasta Appalakkien vuoristoilmaa. Sisällä minua ei oikeastaan enää haitannut Emmettin veren tuoksu, olin tottunut siihen aika kohtalaisen nopeasti. Muuttuva veri ei tuoksunut enää niin houkuttelevalta kuin tuore. Ulkona oli kuitenkin helpompaa, sillä sisällä kurkussani odotti kuitenkin se pieni liekki, joka tahtoi hyökätä Emmettin kurkun kimppuun.
“Mennään”, Esme sanoi ja hymyili minulle. Vastasin hymyyn ja lähdimme juoksuun.  Juoksimme Mount Macya pitkin muutamia kymmeniä kilometrejä, kun jo saimme vainun kahdesta, melko lähellään toisiaan olevista puumista. Esme otti idästä saamaansa vainua kohden, minä jatkoin kohti pohjoista. Puumat olivat toisistaan erillä ehkä muutamia kilometrejä.
Otin vähän enemmän vauhtia ja kiipesin taas puuhun vaivatta. En haistanut puumaa enää niin voimakkaana, eli eläin olisi tuulen alapuolella. Hypin ketterästi puusta toiseen ja haistelin valppaana eri tuoksuja ympärilläni. Raikas alkusyksyn tuuli, joka hyväili hiuksiani ja kaulaani, oli lämmin. Hymyilin itsekseni, tämä oli parempaa kuin kaksituntinen lämmin kylpy.
Havahduin taas hetkellisestä horteestani kun haistoin puuman tulleen taas lähemmäs. Paljon lähemmäs, huomasin eläimen alapuolellani, kyyryssä, valppaana. Valmiina hyökkäämään pahaa aavistamattoman jänön kimppuun. Istuuduin oksalle ja katselin alas. Heiluttelin jalkojani ja tuin toisella kädelläni itseäni vanhaa puuta vasten, jonka kaarna oli jo irtoilemassa rungosta. Alapuolellani puuma hyökkäsi rusakon kimppuun, joka vinkaisi kauhuissaan ja katsoi saalistajaansa silmiin. Sen ruskeat silmät pyörivät päässä, kunnes lopulta lasittuivat ja katse kuoli puuman käsittelyn alla. Puuma repi rusakolta vasemman käpälän irti ja alkoi ahnaasti syödä tyhjään vatsaansa tuon pienen olennon jäänteitä. Juuri noin minkä aikoisin tehdä tuolle voimakkaalle, silti niin hauraalle kissaeläimelle aivan sekunnin kuluttua. Päästin itseni putoamaan oksalta ja tömähdin hiljaisesti maahan kissan vielä työskennellessä rusakon raadon kimpussa. Kyyristyin hyökkäysasentoon, ja juuri kun puuma oli kääntämässä päätään kuullessaan heikon murinani, se oli jo kuollut. Upotin hampaani helposti eläimen lihan läpi ja join sen kuiviin vain puolessa minuutissa. Nousin raadon päältä ja irvistin. Olin hirviö.
“Rose, joko sait syötyä?”, kuulin Esmen äänen noin viidenkymmenen metrin päästä. En viitsinyt odotuttaa häntä ja vastasin myöntävästi. Kävimme pikaisen keskustelun ja päädyimme siihen, että olimme syöneet, tai juoneet, kylliksemme ja lähtisimme kotiin. Aloitin juoksun ja vilkaisin vielä nopeasti puumaa. Sen katse oli tyhjä, silmät olivat täysin värittömät. En kestänyt katsella enää pidempään ja lähdin omaa tuoksuani seuraten kohti kotia. Esme ja minä tapasimme siinä kohtaa missä olimme erkaantuneet ja juoksimme hiljaisuuden vallitessa kotiin.


Virheellinen

  • Vieras
Vs: One with Everything, K-13
« Vastaus #13 : 08.03.2010 16:27:09 »
Nostan tätä vähän ku valahti alas heti kättelyssä.

Deph

  • Herkuttelija
  • ***
  • Viestejä: 589
Vs: One with Everything, K-13
« Vastaus #14 : 08.03.2010 16:53:34 »
Hyvä luku oli (:
Emmett on suloinen ja oli kiva lukea tarkkaa kuvailua Rosen metsästyksestä.
Teksti ei tökkinyt, mutta muutaman virheen huomasin:

Lainaus
“Hei. Miten hän pärjää?”, Esme kysyi huolestuneena
"Hei. Miten hän pärjää?" Esme kysyi huolestuneena.

Siis tuossa oli se virhe, että tuota pilkkua ei tarvita kysymysmerkin jälkeen (tälläinen virhe oli jossain muuallakin).

Lainaus
“Menkää vain, minä vahdin”, Edward mietti hetken nimeä, “niin, Emmettiä.” hän jatkoi ja virnisti.
"Menkää vain, minä vahdin", Edward mietti hetken nimeä, "niin, Emmettiä", hän jatkoi ja virnisti.

Tuossa taas oli se virhe, että Emmettiä sanan jälkeen tuli pilkku, ei piste. Pikkuvikojahan nämä ovat, eivätkä lukemista haittaa.

Mutta kaikenkaikkiaan, hyvä luku ja tykkäsin kovasti. Odotan jo sitä, kun Emmettistä tulee vampyyri :'D
Jatkoa toivoisin (:                                             
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista.
Samuli Putro - Olet puolisoni nyt

Avatar Irkku

minnamoi

  • ***
  • Viestejä: 193
  • Kwop kilawtley
Vs: One with Everything, K-13
« Vastaus #15 : 08.03.2010 17:11:56 »
jei uus luku! :) tykkään tosipaljon tästä ku tää on rosen näkökulmasta! :) kuvailua oli paljon ja teksti oli selkeetä! :)

Emmettille liian lyhyet, ruskehtavat khakit.

en tiiä onko toi niinkää virhe mutta ite kirjottaisin rusehtavat! :) ja sitten:

Esme otti idästä saamaansa vainua kohden, minä jatkoin kohti pohjoista.

toi oli vähä sekava lause... mietin kauan et miten toi ois pitäny ymmärtää tai sillai :D :D

nojoo jatkoa taas odottelen! :)

minnamoi♥
"Disco is back, motherfuckers!"♥

Smile^

  • Vieras
Vs: One with Everything, K-13
« Vastaus #16 : 08.03.2010 17:57:30 »
Uus luku, jipii! :)
Mukavaa ja sujuvaa testiä, pidän kovasti!
Emmett ja Rose<3
Jatkoa lisää!! :D

Karkkiunelma

  • purkan metsästäjä.
  • ***
  • Viestejä: 90
  • ava by Lady Dynamite
Vs: One with Everything, K-13
« Vastaus #17 : 14.03.2010 12:35:15 »
Suloinen luku, todentotta. Teksti helppolukuista ja niin ihanaa ! :D
Rose on niin ihana huolehtiessaan Emmettistä.
Laitathan jatkoa. :)

Karkkiunelma
Crash, crash, burn let it all burn.
This hurricane chasing us all underground.  <3

Belss

  • *
  • Viestejä: 2
Vs: One with Everything, K-13
« Vastaus #18 : 14.03.2010 18:05:50 »
Hmm.. Mitähän jatkossa tapahtuu ??? Tosi hyvä tarina, Odotan innolla jatkoa!  ;)

Allu

  • ***
  • Viestejä: 21
  • ava by: -orangejuice
Vs: One with Everything, K-13
« Vastaus #19 : 15.03.2010 15:37:53 »
Ihana ficci :) Joka kertoo Rosesta ja Emmettistä ♥ niitä en paljon ole löytänyt.
Jatkoa nopeasti  ;D
twilight ♥
team Emmett ♥