Nimi: October & April
Beta: nami-swan kiitoksia ♥
Vastuuvapaus: JK:n maailma, minä leikin. Biisi on Nightwishin
October & April, johon olin jo pitkään aatellu kirjottaa jotain.
Tyylilaji fluffy, angst
Ikäraja: K-11
Paritus: Luna/Draco, mainintana Draco/Lavender
Summary: Like April sun in October nightVapaa sana: Ensinnäkin finfanfun exchangeen
Juulian haasteeseen. FF100 sanalla
045.Kuu. Sananlaskuhaaste
Ei aamusella tiedä, kuinka lystiä illalla on. Ensimmäinen ficcini tällä parituksella, toivottavasti onnistuin.
October and April
She was like April sky
Sunrise in her eyes
Child of light
Shining star
Fire in her heart
Luna istui kiviportaikossa auringossa. Hän oli kietonut kätensä polviensa ympärille ja sulkenut silmänsä. Aurinko kutitteli keväisillä auringonsäteillään tytön kasvoja hellästi. Kiviportaat olivat kylmät ja kosteat; Luna ei vielä hallinut sulatusloitsua täydellisesti.
Luna avasi silmänsä kuullessaan kellon soivan. Iltapäivän viimeinen välitunti oli päättymässä, ja oppilaat alkoivat raahautua pihamaalta koululle, tyrkkien toisiaan portaissa, levittäen kuraa portaille, jotka Luna oli huolellisesti puhdistanut. Toisin kuin kaikki muut oppilaat, hän ei kiiruhtanut koululle. Professori Lipetit oli sairaana, eikä koko päivänä ollut pidetty loitsutunteja.
Hiljaisuus valtasi pihan, kun oppilaat olivat kadonneet linnaan. Vain pari Lunan vuosikurssilaista istui pihamaalla jutellen, loput olivat lähteneet kirjastoon. Luna pohti hetken, liittyäkö seuraan vai ei, mutta nähtyään Daniela Everstonin hän päätti lähteä kiertelemään pihaa. Everstonilla oli Lunasta hiukan hassu tapa haukkua häntä.
Luna nousi kiviportailta ja lähti kulkemaan kohti Hagridin mökkiä. Professori Hagrid olisi todennäköisesti pitämässä tuntia, ja Luna voisi rauhassa silitellä Hiinokkaa ja jutella sille.
Saavuttuaan mäen päälle, josta maasto lähti loivenemaan kohti mökkiä, Luna näki että Hagrid seisoi opetusryhmänsä kanssa parin kymmenen metrin päässä professorin mökistä. Luna hiippaili heidän ohitseen yrittäen aiheuttaa mahdollisimman vähän häiriötä.
”Hei Lööperi!” joku oppilas naurahti ja kaikki kääntyivät katsomaan. Luna pyörähti ympäri ja hymyili väkinäisesti. Olisi pitänyt arvata, että hän onnistuisi menemään katsomaan Hiinokkaa juuri silloin, kun Hagrid opettaisi kuudesluokkalaisia luihuisia ja rohkelikkoja. Luna tunsi katseet kaavussaan, silkkinauhassa, jonka hän oli solminut vasempaan jalkaansa, korvakoruissaan sekä pellavaisissa hiuksissaan. Hän ei välittänyt, vaan hymyili Hagridille.
”Hei professori Hagrid,” Luna tervehti kohteliaasti. Hagridin kulmat rypistyivät.
”Neiti Lovekivan pitäisi olla tunnilla,” hän sanoi vakavalla äänellä, mutta Luna näki että Hagrid virnisti.
”Professori Lipetit on kipeänä”, Luna selitti ja vilkuili muita oppilaita, jotka olivat alkaneet pulista keskenään. Vain yksi luihuinen katsoi häntä, ja Luna yritti olla hymyilemättä. Hän ei kuitenkaan onnistunut, vaan hymyili kengilleen pienesti hiplatessaan S.Y.L.K.Y-pinssiä, jota hänellä oli tapana pitää kaapunsa etumuksessa. ”Ajattelin mennä katsomaan Hiinokkaa.”
”Totta kai”, Hagrid sanoi ja viittasi tytön jatkamaan matkaa. Hagrid johdatti oppilaansa Hiinokan luokse sidotun eläimen luo ja alkoi kertoa rempsasta, olennosta, joka pystyi muuttamaan muotonsa kiveksi.
Luna kuunteli puolella korvalla kumartaessaan Hiinokalle, joka kumarsi samassa takaisin. Hevoskotka luotti tyttöön jo, eikä turhaan. Luna hymyili silittäessään sitä ja antoi piiloitellen sokeripalan. Hiinokka rääkäisi iloissaan ja kyhnytti nokkaansa Lunan poskea vasten.
”Se pitää sinusta,” joku huomautti. Luna käännähti ympäri, ja näki Dracon kääntyneen selin Hagridiin. Kaikki muut oppilaat kuuntelivat kiinnostuneina rempsan löytymisansoista.
Bright as day
Melting snow
Breaking through the chill
October and April
”Niin pitää”, Luna sanoi ja vilkaisi pojan silmiä. Ne olivat syvän harmaat, eivätkä ilkeät niin kuin ystäviensä ympäröimänä.
”Haluatko tulla tänä iltana?” Draco kysyi, ja Luna tiesi täsmälleen mitä hän tarkoitti. Hän nyökkäsi juuri ajoissa, ennen kuin Dracon ystävät huomasivat johtajansa kadonneen.
”Hei Lööperi,” Blaise sanoi ivallisesti muiden poikien räjähtäessä hekottamaan. Luna oli väsynyt jo Lööperi-vitsiin, eikä se enää ärsyttänyt häntä. Häntä ärsytti vain se, kuinka Dracon äsken niin kauniit silmät olivat muuttuneet ilkeiksi ja välinpitämättömiksi.
”Oletko nähnyt retiisejä viime aikoina?” Crabbe kysyi. Luna ei vastannut vaan painoi päänsä.
”Ai niin, niitä kasvaa korvissasi!” Theodore hekotti ja kurottautui heiluttamaan Lunan korvakoruja. Luna ei estellyt, kun Theodoren kylmät sormet hipaisivat hänen poskeaan ja näppäsivät toisen korvakorun heilumaan. Se hakkasi teräviä reunojaan Lunan poskea kohti.
”Kiva pinssi”, Blaise sanoi ja törkkäsi Lunan maahan. Luna puri huultaan, jottei sanoisi mitään ilkeää. Märkä nurmikko kasteli hänen takapuolensa aina pikkuhousuihin saakka, ja Luna tunsi kämmentensä aukeavan pikkukivien tunkeutuessa ihon alle.
”Zabini!” Hagrid ärjäisi ja kaikki kääntyivät katsomaan. Luna näki parin rohkelikkotytön kikattavan nähdessään hänet maassa. ”Mitä siellä tapahtuu?”
”Hiinokka”, Zabini etsi sanoja hetken, mutta jatkoi varmalla äänellä. ”Hiinokka tönäisi Lovekivan maahan.”
”Auta Luna ylös”, Hagrid murahti. ”Jo on, kun pitää nuorille herroille opettaa käytöstapoja.”
Zabini katsahti Lunaa, joka tajusi ettei pojalla ollut aikomustakaan nostaa häntä. Luna tuhahti ja nousi itse ylös tietäen, että Hagridilla ei ollut näköyhteyttä heihin.
”Homma hoidettu.”
”Ja tule hakemaan täältä yksi...” Hagrid rupesi selittämään ohjetta, ja luihuiset laahustivat hakemaan rempsalle sopivia ruokia. Vain Draco jäi hetkeksi paikoilleen.
”Tuletko?” hän kysyi hiljaa, kuin varmistaakseen, että kaikki oli hyvin välikohtauksen jälkeen. Silmät olivat muuttuneet takaisin niiksi syvänharmaiksi ja aistikkaiksi, eikä Luna voinut ne nähdessään tehdä muuta kuin nyökätä hiljaa. Hän janosi Dracon tätä puolta. Sitä vinoa hymyä, joka sai hänen sisällään läikähtämään. Sitä silmäniskua, kun poika hyvästeli hänet ja jätti yksin istumaan paikoilleen jähmettyneenä siitä, kuinka Draco oikeasti välitti.
He was like frozen sky
In October night
Darkest cloud
Endless storm
Raining from his heart
Dracon oli helppo livahtaa oleskeluhuoneesta. Sanoi vain tekevänsä pari juttua ja häipyi. Blaisea ei enää kiinnostanut, mutta Crabbe yritti aina keksiä hänelle ties minkälaisia salasuhteita. Poika oli oikeassa, paitsi että Dracon ei tänään ollut tarkoitus mennä Lavenderin luo, vaan Lunan.
Draco hiippaili tyrmän käytäviä pitkin, varjojen luodessa kauniita kontrasteja seinille. Portaat ylös, vasemmalle, portaat ylös, oikealle, hän muisti reitin unissaankin. Kukaan ei tullut häntä vastaan pimeillä käytävillä, mutta harvoin valvojaoppilaat kävivät täällä päin linnaa. Yleensä he vartioivat tähtitornia ja aulaa, jonne kaikki taitamattomat parit menivät viettämään iltaa. Draco tuhahti painaessaan puolivälissä matkaa korvansa aulaan vievään salaoveen. Granger oli saanut kiinni pari neljäsluokkalaista suutelosta, ja napsi heiltä pisteitä.
Aloittelijoita, Draco ajatteli ja jatkoi matkaa käytävää pitkin. Hän kuitenkin kiristi tahtia, sillä ei aikonut antaa Hermionelle sitä tyydytystä että saisi pojan kiinni keskiyön jälkeen käytäviltä, kun ei ollut hänen vartiointivuoronsakaan.
Saapuessaan avonaisen ikkunan luo Draco pisti päänsä ulos, ja näki että Luna oli jo paikalla. Varovasti Draco hypähti ikkunasta kerrosta alemmas, opettajainhuoneen parvekkeelle. Kuu loimotti taivaalla täytenä, ja loi valkean värin valöörin järven kirkkaaseen pintaan.
”Sinä tulit”, Draco kuiskasi ja asettautui nojaamaan opettajainhuoneeseen vievään oveen. Sen lasi hiukan helähti hiljaisuudessa, mutta se ei haitannut.
”En voinut olla tulematta”, Luna hymähti. Hän seisoi nojaten kiviseen kaiteeseen ja tuijotti järvelle. Kädet hipelöivät jotain, Draco ei tiennyt mitä.
”Minulla ei ole paljoa aikaa”, Draco selitti Lunan selälle. ”Minun pitäisi tehdä vielä Kalkaroksen essee, ja pojat ihmettelivät minne lähdin.”
Luna ei vastannut. Draco kohotti kulmiaan tytön viileälle käytökselle ja halasi Lunaa takaapäin tietäen, että toinen piti siitä. Luna käännähti ympäri nopeasti, ja ennen kuin Draco huomasikaan he suutelivat.
Tämä oli kuitenkin jotenkin erilaista kuin yleensä. Suudelma oli pitkä, mutta silti tuntui kuin se loppuisi pian. Lunan kädet roikkuivat kyljillä, eivätkä tempautuneet mukaan kuten normaalisti. Draco kiersi kätensä Lunan niskaan, mutta tyttö pysyi jäykkänä kuin puukalikka. Yhtäkkiä Draco tajusi Lunan itkevän, hän tunsi suolapisarat poskillaan.
”Miksi sinä-” Draco keskeytti suudelman hämmentyneenä ja katsoi tyttöä. Lunan ripset olivat paakkuuntuneet leviävästä ripsiväristä ja kyyneleistä, posket ja silmät punoittivat.
”Milloin sinä ajattelit kertoa minulle Lavenderista?” Luna kuiskasi ja otti askeleen taaksepäin. Draco ehti vain huomata lumisadepallon, jonka oli antanut tytölle joululahjaksi, ennen kuin se jo lensi kauniissa kaaressa metsään. Draco käänsi katseensa metsästä Lunaan ja näki, että tytön sydän oli särkynyt lumisadepallon mukana.
Coldest snow
Deepest thrill
Tearing down his will
October and April
”Lavender?” Draco kysyi ja kohotti kulmakarvojaan. ”Miten hän tähän liittyy?”
”Sinulla on suhde hänen kanssaan,” Luna kuiskasi ja katsoi Dracoa kuin toivoen, että tämä kiistäisi sen. Mutta Draco seisoi vain ja katsoi Lunaa.
”Niin?” Draco kysyi ja asettui nojaamaan seinään. Luna jäi katsomaan Dracoa pää kallellaan, hämmästyneenä lunamaiseen tapaan.
”Sinä et kiellä?”
”Luulitko sinä, että olet ainoa?” Draco naurahti, ja hänen silmistään näkyi, että hän oli yhtä yllättynyt kuin Lunakin.
Luna ei vastannut, hivuttautui vain kohti ikkunaa, jonka kautta hän pääsisi pois parvekkeelta. Loitsu, ja hups vain, hän olisi poissa.
”Mistä minä sinussa pitäisin?” Draco kysyi ivallisena. ”Sinä olet vain hupsu tyttö, joka on hyvä suutelija.”
”Senkin ansikki”, Luna kuiskasi pyyhkäisten kyyneleet poskeltaan. Hän heilautti sauvaansa ja lennähti ikkunalle. ”Et voi olla tosissasi!”
”En minä enää sinua olisi kaivannutkaan”, Draco huudahti Lunan kadottua. Hänen äänensä kaikui metsästä... kaivannutkaan, kaivannutkaan.
Mutta siinä Draco ei puhunut täysin totta.
Miksi hän ei kertonut kavereilleen menevänsä Lunan luokse, jos Luna oli vain leikkikalu? Miksi hän ei rehennellyt kavereilleen pyörittävänsä kahta tyttöä kerrallaan? Miksi hän oli kertonut Lavenderista, muttei Lunasta?
Draco jäi tuijottamaan järvelle. Pilvi oli purjehtinut kuun eteen, ja maailma pimeni hetkeksi. Sillä mustalla sekunnilla Dracon itsehillintä murtui, ja yksi ainoa kyynel pääsi karkaamaan. Draco pyyhkäisi sen äkäisenä pois, ja vilkaisi kuuta.
Like love and hate
World apart
This fatal love was like poison right from the start
