Nimi: Kolme sukupolvea Malfoyita
Kirjoittaja: Sirina Black
Ikäraja: S
Genret: draama
Paritukset: Lucius/Narcissa, Draco/Astoria
Varoitukset: eipä ole
Vastuuvapautus: En ole JKR, joten en myöskään omista hahmoja tai paikkoja, jotka hänelle tunnistaa kuuluvaksi.
Yhteenveto: Heistä jokainen kävi Tylypahkaa, mutta lopulta onko heissä mitään muuta samaa?
A/N: Spurttiraapalehaaste II, toinen kierros, maanantain raapale (kolmen tuplaraapaleen sarja). FF100, Luihuisen pojat, 024. Perhe.
Sekä viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä, vuosi raapalehtien II -haasteeseen kanssa.
Kolme sukupolvea Malfoyita
1.
Lucius Malfoy jos kuka oli aina osannut esittää roolinsa puhdasveristen vanhempiensa ainoana poikana ja perijänä paremmin kuin yksikään toinen. Hänet lajiteltiin Luihuiseen, aivan kuten jokainen sukunsa jäsen ennen häntäkin. Hän valitsi oikeat ihmiset ystävikseen, jokainen tietenkin hieman alempiarvoisesta suvusta kuin hän itse. Sillä eihän Malfoyn kunniakkaan suvun vesan sopinut kumarrella toisten nuorukaisten edessä.
Lucius menestyi sukunsa perinteiden mukaisesti hyvin koulussa, niin kaikissa oppiaineissa kuin ihmissuhteissaankin. Hän tiesi keiden kanssa olla hyvissä väleissä ja keiden kanssa ei missään tapauksessa saanut edes tervehdyksiä vaihtaa. Eikä se tietenkään tuottanut hänelle vaikeuksia, sillä jokainen hänen arvolleen sopivista oppilaista kuului hänen omaan tupaansa. Eivätkä Luihuiset koskaan vehkeilleet toisiin tupiin kuuluvien kanssa.
Lucius osasi olla jo kouluaikoinaan hyvin lipeväkielinen ja kaunopuheinen. Ja näiden kahden luonteenpiirteensä ansiosta hän pääsikin aina melkein kaikista pinteistä, pelkästään puhumalla opettajansa pyörryksiin korulauseilla ja kehuilla, joita ei tarkoittanut.
Hän oli oman tupansa oppilaiden keskuudessa pidetty, mutta samalla hieman pelätty ja muiden tupien oppilaat mieluummin kiersivät hänet kaukaa kuin joutuivat hänen tiellensä.
Ja samalla tavalla kuin ystävänsäkin, hän valitsi arvolleen sopivan morsiamen itseään vuotta nuoremmasta luihuistytöstä, jonka suku oli yhtä arvostettu ja kunnioitettu kuin hänenkin.
Narcissa Musta ja Lucius Malfoy avioituivat samana vuonna kuin Narcissa päätti opintiensä Tylypahkassa.
Ja aikanaan heille syntyi poika.
2.
Draco Malfoy käyttäytyi usein kuin hemmoteltu kakara. Ja sellainenhan hän olikin. Hän sai kaiken mitä halusi. Aina. Jos hän tahtoi uuden luudan, hänen ei tarvinnut kuin tirauttaa pari valekyyneltä ja saman tien hänen äitinsä lupasi puhua asiasta Luciukselle. Ja Lucius osti sen mitä poika halusi, koska Malfoyn suvun perillisellä piti olla kaikki parempaa kuin muilla lapsilla.
Dracostakin tuli Luihuinen, suvun perinteitä noudattaen. Hänen ei tarvinnut edes vetää kunnolla lajitteluhattua päähänsä kun se oli jo ilmoittanut hänen tupansa koko juhlasalille. Eikä hän tietenkään olisi voinut tyytyväisempi ollakaan, sillä hän ei pitänyt muita tupia ollenkaan kunniassa. Hänen mielestään Puuskupuhiin kuuluvat olivat liian naiiveja, Korpinkynnet taas lukutoukkia eikä Rohkelikotkaan olleet sen parempia.
Dracosta tuli oman vuosikurssinsa kruunaamaton prinssi, joka nautti jokaisesta kehusta tai imartelevasta sanasta. Ja aivan kuten isänsä aikanaan, hän keräsi ympärilleen ystäviä, joista jokainen kuului samaan yhteiskuntaluokkaan hänen kanssaan, mutta olivat kuitenkin alempiarvoisia kuin hän itse.
Toisin kuin isänsä, Draco ei osannut puhua itseään ulos ongelmistaan, paitsi jos kyseessä oli Luihuisen tuvanjohtaja. Ja Draco oli hyvä joutumaan vaikeuksiin muiden opettajien kanssa. Etenkin jos sattui olemaan samoilla tunneilla Rohkelikkojen kanssa.
Draco oli monessakin suhteessa isänsä kaltainen. Hänkin nai aikanaan omasta tuvastaan, itseään kaksi vuotta nuoremman Astoria Greengrassin ja sai tämän kanssa pojan.
3.
Scorpius Malfoy oli erilainen. Hän ei välittänyt siitä mihin tupaan kuului, kunhan vain pääsi johonkin tupaan, oli se sitten Korpinkynsi tai Luihuinen. Ja jos hän totta puhui, hän viihtyi paremmin Korpinkynnessä vaikkei ollut koskaan viettänyt päivääkään Luihuisissa.
Scorpius rakasti lukemista ja hän nautti saadessaan tutkia Tylypahkan jättimäisen kirjaston kirjoja rauhassa, ilman pelkoa siitä, että joku hänen tupalaisistaan kiusaisi häntä asiasta. Hän muisti kuin edellisen päivän sen hetken kun oli astunut kaikkien eteen ja antanut vararehtori Lipetitin asettaa lajitteluhatun päähänsä. Sillä oli kestänyt, ainakin Scorpiuksen mielestä, iäisyys päättää mihin tupaan hän oli soveliain ja pienen hetken ajan poika olikin pelännyt, ettei se lajittelisikaan häntä mihinkään. Kunnes hattu oli sitten huutanut kaikkien kuuluville, että hänestä tulisi Korpinkynsi, jolloin kyseisen tuvan oppilaat olivat taputtaneet innoissaan uudelle oppilaalleen.
Scorpius oli pelännyt mitä hänen vanhempansa, molemmat Luihuisen vanhoja oppilaita, sanoisivat hänen tuvastaan. Mutta toisin kuin oli pelännyt, hänen isänsä oli vain ilmoittanut miltei ystävällisesti, ettei välittänyt poikansa päätymisestä Korpinkynteen, sillä tärkeintä oli, ettei hänestä ollut tullut Rohkelikkoa.
Scorpius ei missään vaiheessa välittänyt siitä mihin tupaan hänen ystävänsä kuuluivat. Hän tuli kaikkien kanssa toimeen eikä milloinkaan valinnut ystäviään näiden yhteiskunnallisen aseman perusteella. Hän haalikin ympärilleen suuren joukon erilaisia, eri tupiin kuuluvia ihmisiä, joiden seurasta nautti suunnattomasti.
