kirppu rakkautta | S,L/S, romance, adventure...

[homsu]

Uaaah, minä olen kovin huono arvioimaan, joten en tiedä mikä tuo ikärajan ja genren laita oikein on, mutta kommentoikaa, niin korjaan, jos joku on pielessä.

Story: kirppu rakkautta
Author:homsu
Genre: romance (pienimuotoista siirappia),
Rating:S
Pairing: Lily/Sirius

1.luku

Kirjoitan kaiken päiväkirjaan. Sana sanalta surut kaikkoavat, sana sanalta ilot paisuvat, sana sanalta en enää pelkää. Kuihtuneessa, kermakaljan kastelemassa vihkosessa oli koko elämäni tuskineen ja iloineen. Suurin osa niistä oli unohtunut, suurin osa niistä haavoista oli parantunut, mutta kun avasin päiväkirjan niin monen vuoden päästä, tulvahtivat kaikki tunteet päin kasvoja.

Rakas päiväkirja,
Haluan kuolla, haluan unohtua ja kuihtua, tuskallisesti, hitaasti, kärsien. Jos minä olen toisia kiduttamaan, tehköön muut sen minulle. Minä en ikinä saa mielestäni Jamesin ilmettä.
"Minä en enää rakasta sinua." Niin minä sanoin, kliseesti, suoraan päin naama. Ja minä sitäpaitsi valehtelin. Minä rakastan Jamesia, mutta minä rakastan myös Siriusta. Ja minusta tuntuu, että minä en ole enää varma kumpaa enemmän. Minä kuitenkin valitsin Siriuksen, eikä enää ole paluuta. Minä en kuitenkaan kykene nousemaan tästä sängystä. Minä en näytä kasvojani enää missään. Eli ei ole väliä kenet haluan. Sillä minä kuolen nyt.
"Minä ymmärrän, Lily, minä ymmärrän. Mutta minä rakastan sinua. Älä unohda sitä"
"Minä en rakasta sinua. Unohda minut. Meillä oli hauskaa, mutta nyt minulla on uudet tuulet."
James oli kääntynyt ympäri. Hän oli kävellyt pois ja minä olin purskahtanut itkuun vasta tässä sängyllä.

Purskahdin itkuun. Herra paratkoon, Lily! Mitä sinä itket? Niin,  mitä minä itken? Minulla on rakas Sirius, rakas Sirius, enkä minä rakasta enää Jamesia. Tämä on sääliä, minä itken säälistä.
Koska olen masokistinen, käänsin toisen sivun. Siinä oli vain pari riviä ja loppu oli kuivuneista kyynelistä rypyssä.

James lähti Tylypahkasta. Hän menee Dumstrangiin. Ja kaikki minun syytäni.

Ehkä tuskani oli niin kovat etten enää jaksanut edes kirjoittaa, sillä seuraava kirjoitus oli vasta 24.toukokuuta

Rakas päiväkirja,
Kohta alkaa kesäloma ja nyt on jo melko lämmintä. Puissa on hiirenkorvia ja läksyjä ei tule enää paljoa. Mutta minulla ei ole aikaa ottaa rennosti. Minun täytyy keskittyä hermoilemaan järkevästi. Me teimme sen Siriuksen kanssa eilen. Kerron sinulle jos et muista. Vaikka mahdotonta sinun on olla muistamatta.

Minä päästin niiskauksen ja naurahduksen sekaisen äänen, totta tosiaan, mahdotonta

Minun täytyi odottaa valtavan kauan ennenkuin kaikki varmasti nukkuivat.Hiivin ihan hiljaa ulko-oville. Sirius oli säikäyttää minut kuoliaaksi.
"Hys, ole hiljaa, tule nyt" hänen äänestään loisti jännitys kun hän kiskaisi minut mukaansa.
"Odota tässä" ja minä odotin. Keväinen tuuli puhalteli yöpaidan helmaa ja olisi saanut minut hihittämään, ellei minua olisi hermostuttanut niin hirveästi.
Hetken ajan kuluttua puu rauhoittui ja pimeydestä kuului hiljainen haukahdus. Minä vapisin kauttaaltani, eikä ulkona ollut edes kylmä, kun ryömin kolosta sisään.
Ahdistuin siinä tunnellissa kovin, joten olin hyvin kiitollinen kun polveni kolahtivat puu lattialle ja Sirius nosti minut seisalleen.
"Sirius?"
"Niin?"
"Onko se vaarallista? Sattuuko se?"
"Mhm.. minä olen aika taitava tässä, joten ole huoleti."
Käteni hikosivat kun hän johdatti minut syvemmälle Rääkyvässä Röttelössä ja jätti lopulta seisomaan hämärän huoneen keskelle.
"Onhan sinulla kaikki tarvittava? Eihän mikään voi mennä pieleen?"
"Ole huoleti nyt, kyllä kaikki järjestyy" Sirius virnisti.
"Hyvä sinun on puhua, kun et ole vaarassa." minä mutisin.
"Rakas, luotatko  sinä minuun?"
"Tietenkin"
"Ole sitten huoleti"
Sirius tuli lähemmäksi ja suuteli lämpimästi. "Sinä et kadu sitä, lupaan. Se on mahtavaa." hän kuiskasi jä kylmät väreet värisyttivät selkäpiitäni.

Vilkaisin ikkunaan, josta kantautui hiljaista vihellystä. Olisipa hän vieläkin noin romanttinen.

Sirius meni pienen pussukan luo ja veti sieltä kasan jotakin tummaa ja rapisevaa.
"Kissan karvaa, Tiibuksen lehtiä ja..."
"Ei minua kiinnosta, tee se nopeasti!"
Sirius hymähti, hääräsi ikuisuudelta tuntuvan ajan aineksiensa parissa ja käänsi lopulta katseensa minuun.
Hän nyökkäsi ja minä astuin askeleen lähemmäs. Näin hämärässä kuinka hän veti taikasauvan esiin lausui rimpsun merkillisiä sanoja, teki kaikkea kummallista, mutta minä ne keskittynyt siihen. Tuijottelin varpaan kärkiäni hermostuneena ja pyyhin käsistäni hikeä yöhousuihin.
"Okei, sinun tulee ajatella ihmisyyttä täydestä sydämmestäsi, muuten eläin ottaa sinusta vallan, mutta kun olet muuttunut ja jos se onnistuu, niin ihmisyys on vielä sinussa, joten silloin sinun ei enää tarvitse pelätä. Seuraava vaihe on sitten takaisin ihmiseksi muuttuminen, mutta kerron siitä sitten, ettei sinulla ole liikaa ajateltavaa. Oletko valmis?" Siriuksen ääni väreili jännityksestä.
Ei, en minä ollut alkuunkaan valmis.
"Ei voisi valmiimpi olla." minä heläytin, suukotin Siriusta vielä nopeasti otsalle ja suoristauduin.
Sirius kohotti taikasauvan, minä puristin kädet nyrkkiin ja ajattelin.
Ajattelin kävelemistä kahdella jalalla, puhumista,suutelemista,nauramista, ihon kosketusta,tanssimista ja kaikkea mitä eläimet eivät tehneet.
Mutta sitten kun kipu tuli en voinut ajatella. Se oli kuin valtavaa kasvukipua kaikissa lihaksissa, vaikka minä pienenin, tuntui kuin minua olisi venytetty. Ihoa kihelmöi ja olin tulla hulluksi. Sitten se oli kuitenkin ohi.
Kohotin pääni kauas ylös ja näin kissan silmilläni Siriuksen jähmettyneet kasvot.
"Lily, vieläkö sinä olet siellä?"
Minä nauroin, tietenkin vain päässä sisälläni, sillä kissat eivät nauraneet. Suustani lähti vain naukaus.
"Mahtavaa! Se onnistui!" Sirius nauroi valtoimenaan ja minä juoksin haltioutuneena ympäri huonetta, huimaa vauhtia. Hyppäsin kevyesti pöydälle ja siitä Siriuksen syliin.



Hahaa! Olen varma, että kaikki ajattelivat jotain aivan muuta tuossa alussa. 
Kommenttia kiitos 

[homsu]

Se oli ihan mahtavaa, vaikka samalla tosi pelottavaa. Näin kaiken täysin tarkasti, paremmin kuin päivänvalossa ihmisenä. Pystyin liikkumaan ja hyppimään sulavasti ja vaivattomasti. Se oli mahtavaa.
Mutta sitten minua alkoi taas pelottaa, pelkäsin, etten enää voisi palata ihmiseksi.

Naurahdin. Jos olisin ollut hieman vanhempi, olisin ajatellut, että olin silloin "villi ja nuori ja ajattelematon", mutta niin vanha en vielä ollut. Se oli kyllä ajattelematonta ja nykyään Sirius ei suostuisi sellaiseen, mutta en minä sitä kadu, päinvastoin.

Sirius selosti kaiken selkeästi ja kärsivällisest, taas tuli ajatella ihmisyyttä täysillä ja minähän ajattelin. Aluksi minulle jäi karvaa, jonka Sirius poisti helposti, sitten enää viikset ja lopulta onnistuin muuttumaan ihmiseksi täysin. Kipukin katosi, mutta tarvin vielä harjoittelua, että se tapahtuu salamannnopeasti.

Tekstin alle olen piirrellyt vain kuvia minusta ja Siriuksesta eläimenä ja ihmisenä joten käänsin sivua.

Minä osaan sen! Osaan muuttua salamannopeasti ja Sirius sanoi, että kovin moni ei opi sitä näin nopeasti!

"Lily! Onko kohta valmista? Minulla on nälkä!" Sirius huhuili alhaalta puutarhasta.
Vilkaisin pölyistä ja likaista ullakkoa, joka minun olisi pitänyt siivota jo aikoja sitten. Konttasin pyöreälle ikkunalle ja huikkasin:
"Tuota, ei aivan vielä. Syö mysliä. Joko muuttomiehet tulivat?"
"Jo aikoja sitten. Etkö muka kuullut? He eivät sitten osaa ajaa yhtään hiljempaa!" Sirius mutisi ja katosi sisälle taloon.

[homsu]

JATKUU...
2.luku
Vasta kun päivä hämärtyi illaksi sain pyyhittyä kaikki pölyt, lakaistua lattian, pestyä ikkunat ja lopulta kaikki näytti sähkyvän. En vain ollut varma mitä kaikkea ullakolle laitettaisiin.
Ehkä tekisin siitä oman salaisen soppeni, kun en jaksanut olla vaimo enkä äiti. Kun halusin olla Lily voisin sulkeutua tänne vähäksi aikaa ja palata taas takaisin alakertaan energisenä ja pirteänä. Se ei varmasti haitannut Siriusta.
Raahauduin viimeisillä voimillani alakertaan, heitin rätin tiskialtaaseen ja keitin kahvia.
"Tuliko valmista?"
"Joo. Tarvitsetko jotain kunnon ruokaa?"
"En, tein leipää"
"Kuule, Sirius, saanko sisustaa ullakon miten haluan? Voisin tehdä siitä... hmm... Lilyn paikan.."
Sirius naurahti.
"Hyvä on, mutta minne ylimääräiset tavarat sitten laitetaan?"
"Ei meillä ole mitään ylimääräistä."
"No, mutta sitten kun on. Kaikissa taloissa on varasto tai ullakko täynnä vanhaa kamaa." Sirius intti.
"Laitetaan autotalliin. Me emme kuitenkaan osta autoa, vai kuinka?"
"No emme"
"Hienoa"


Uaah, tässä ei ole nyt vielä kovastikaan tapahtunut. Mutta jossain vaiheessa alkaa tapahtua.  
Kommenttia! pliiz  

[NeitiMusta]

Joo..

Mun täytyy kyllä myöntää, että alussa mä tosiaan kuvittelin jotain aivan muuta, ku et Lily kokeilis muuttuu eläimeks..   No, ihan hyvä vaan, et me tollain. Tai siis sillain, ettei se ollu liian selvää, mitä sit tapahtuu..

Mua käy sääliks Jamesii, koska se on kuitenki se, joka rakastu Lilyyn eka.   Vaikka onhan Sirius tietysti ihanampi ku James, mut James-parka..  Ja koska James menetti sen ystävät ja tyttöystävän ja sit sen piti lähtee Tylypahkasta..

Mä tykkäsin myös noista kohista, joissa Lily luki sen päiväkirjaa, koska sit pääsi vähän niinku lukee, et mitä oli tapahtunu..

Ainoo huomatus on se, että nää luvut on melko lyhyitä.. tietenkää se ei haittaa, jos niitä tulee sit useemmin..

NeitiMusta oottelee jatkoo!

P.S Mun oli pakko tulla lukeen tää, koska mun kaveri kutsuu mua Kirpuks.. SE vähän niinku herätti mun mielenkiinnon

[homsu]

voi ihanaa, ensimmäinen kommentti^^

kiitos Neiti Musta James on parka, mutta tykkään enemmän Siriuksesta C: Myönnetään, lyhyitä on, mutta yritän kirjoittaa usein.

Aamulla heräsin kiroiluun.
Se oli Sirius ja leivänpaahdin. Niillä kahdella oli kokoajan kränää.
Olimme edellis iltana sopineet, että tavarat purettaisiin tänään, kun talo oli nyt siivottu edellisen asujan tomuista.
Sirius sanoi kuitenkin lähtevänsä käymään Viistokujalla asioilla, joten minä päätin lähteä mukaan ja jättää hommat huomiseksi.
"Hyvä on, mutta sinun täytyy shoppailla omin nokkinesi, minulla on työbisneksiä."
Minä kohotin toista kulmakarvaani tavalla, joka sai Siriuksen aina vapisemaan.
"Ei sinulla ole töitä."
"Ei niin, se on katsos työhaastattelu"
"Luuletko saavasi?"
Sirius pyöräytti silmiään.
"Miksi olet noin naivi?"
"Koska sinä olet velho"
"En minä tietenkään jästi työtä hae!"
"Minne sitten?"
"Yhteen kauppaan Viistokujalle"
"Onko palkka hyvä?"
"Kohtalainen"
"Minäkin voisin katsoa töitä siitä läheltä."
"Onko sinulla aikaa käydä töissä?"
"Miten niin?"
"No kun tuo vauva" Sirius nyökkäili paisunutta mahaani kohti.
"Sitten kun hän on kasvanut tarpeeksi." Minä taputin vatsaani hymyillen.
"No, mennäänkö sitten?"

Ilmiinnyimme suoraan keittiöstä vaihdettuamme vaatteet ja olimme jäädä ihmismassan alle heti Viistokujalle ilmaantuessamme.
Sirius vetäisi minut kädestä sivuun.
"Ole varovainen"
Näytin kieltä ja kysyin:
"Onko se tässä lähellä? Voisin käydä kahvilassa ja kirjakaupassa."
"Ihan tässä."
Hän viittiloi takanaan olevaa näytteikkunaa ja minä hymähdin:
"Hyvin ilmiinnytty"
Sirius virnisti.
"Olen aika taitava siinä. No, mene nyt jo, haastattelu alkaa"
Annoin pikaisen suukon Siriukselle ja hihkaisin:
"Lykkyä tykö, äläkä kerro itsestäsi huonjoa puolia"
"Täytyy siis olla kokonaan hiljaa." Sirius naurahti ja pujahti sisälle johonkin pieneen tylsän näköiseen, toimiston tapaiseen, kauppaan.
Muistaakseni tässä lähellä oli yksi hyvä kahvila ja suunnistin sinne.
Kuppila oli ilokseni yhä paikallaan, joten astuin sisään.
Se oli kumminki muuttunut sitten nuoruus vuosien. Tai sitten minä olin muuttunut. Ilmassa oli savun katkera tuoksu ja sisällä oli hämärää. Kaikki pöydässä istujat olivat minua paljon nuorempia, mietin kävivätkö se mahdollisesti Tylypahkaa.
Yksi asiakas kuitenkin pisti silmään. Hän ei enää ollut kouluikäinen. Pitkä, mustahiuksinen, komea nuori mies naputteli mukiinsa kyllästyneen näköisenä.
James

[homsu]

Pyörähdin äkisti ympäri. Hän ei huomannut minua, minä en huomannut häntä. Kävelin kuin muina miehinä takaisin ovelle.
Lily! Mitä sinä hermoilet? Hän on aikuinen, sinä olet aikuinen, se oli vain hullua nuoruusaikaa. Teidän tulisi olla vain vanhoja ystäviä.
Enkelin viereen toiselle olalleni tupsahti punainen piru.
Ei tietenkään! Sinun täytyy vain käyttäytyä kuin hän olisi inha iilimato. Muistatko sen Hannahin ja Jamesin jutun?
"Ei heillä ollut mitään, mehän seurustelimme. Hän oli aina uskollinen." minä tuiskaisin äänen, käsi oven kahvalla, mutta punastuin korviani myöten kun pari nuorta tuijottivat minua silmät pyöreinä.
Et sinä voi lähteä kävelemään jonnekin toiseen kaukaiseen kuppilaan, vain Jamesin takia. Sinullahan on nälkä!
Mahani päästi pitkän valittavan äänen ja hukutti samalla kahden yliluonnollisen olennon äänen.
Käännyin ympäri ja kävelin takaisin tiskille.
Viimeistään nyt kaikki olivat huomanneet  minut.
"Ei voi olla totta! Lily?"
Puraisin kieltäni ja pyörähdin hymyillen ympäri.
"James? Sinäkö siinä?" esitin hieman hölmöä.
James hymyili silmät säteillen, silmät täynnä toivoa, minä purin hampaat yhteen.
"Tule tänne istumaan" hän hihkaisi.
Kuinka hän voi olla noin iloinen ja ystävällinen sen jälkeen mitä minä hänelle tein?
Jäykin askelin menin hänen pyötänsä luo ja istuin.
"No, mitäs sinulle kuuluu?"
"Hyvin, oikein hyvin. Työpaikkaa etsimässä. Miten itselläsi?"
"Menettelee. Tiedän yhden hyvän homman, jos alalla ei ole sinulle väliä. Tarjoilijana yhdessä mukavassa pubissa. Töihin pääsisi jo ensiviikolla" James säteili.
Oho! Onpas hän nopea tempoinen.
"Tuota, en voi aloittaa niin pian. Onko sinulla töitä?"
James näytti hetken kummastuneelta, mutta sain äänensä nopeasti takaisin.
"Olen toimistopäällikkö jästi alalla."
"Oho, se onkin varmarsti hyvä palkkaista työtä."
"Mutta melko raskasta"
Kun töistä ei ollut puhuttavaa molemmat jäivät hiljaisiksi, kunnes tarjoilija pelasti heidät.
"Kuuma kaakao, kiitos" minä sanoin
Juon sen nopeasti ja häivyn.
"Ei toki, ota oikein kunnon ateria, minä tarjoan. Meillä riittää paljon puhumista näin monen vuoden päästä." hän hymyili ja minä hymyilin takaisin vaivautuneena.
Vai tämä oli hänen kostonsa. Hän halusi keskustella ja vaivihkaa lipua kipeään aiheeseen. Pahin mahdollinen tapa.
"Kaksi isoa papu-riisi annosta?" tarjoilija toisti.
"Niin"
"Tulee pian"
Kun Tylypahkasta oli lupa läheä Viistokujalle, kävimme täällä aina syömässä ja tilasimme kahdet isot papu-riisi annokset.
"Muistaakseni sinä pidät siitä?" James tokaisi ja minä nyökkäsin.
"No, mitä sinä nykyään puuhailet?"
"Tuota, muutto puuhissa. Tavarat pitäisi juuri kantaa sisään  ja laittaa paikoilleen."
"Missäs päin asustelet?" James tavoitteli huoletonta sävyä.
"Kaukana täältä. Pieni idyllinen kylä." Minä takeltelin, kohta hän kysyisi sen.
"Hienoa seutua sellainen. Siellä on vain omakotitaloja."
"Joo" kohta, ihan kohta.
"Yksinkö sinä sellaisessa isossa talossa asut?"
"En sanonut, että se on iso."
"Omakotitalot ovat aina liian isoja yksin asumiseen."
Hänhän on suorastaan törkeä!
"Totta"
"Mutta asut siis silti yksin"
"En"
"Sitävähän minäkin" James naurahti. "Siskonko kanssa?"
"Älä pelleile. Petunia ja minä emme ole olleet yhteyksiä sitten kun lähdin Tylypahkaan."
"Niinkö vihainen hän on?"
"Joo"
Lisää vielä jotain muutakin, Lily! Muuten hän palaa aiheeseen.
"Kenen kanssa sinä sitten asut?"
"Siriuksen"
Siitähän sai kun urkki asioitani. James oli hetken hiljaa. Hän oli selvästikin ajatellut, että meidän juttumme Siriuksen kanssa oli vain ohi menevää sorttia. Silloin kun hän näki meidät yhdesä päivän ennen lähtöään, hän oli varmasti vain ajatellut, että minä hain vain lohtua Siriuksesta.
"Ah, sinulla siis on vanhoja tuttuja" hän sanoi vaisummin.
Voi kuinka läpinäkyvä sinä olet, James!
"Mmm"
"Mitä Siriukselle kuuluu?"
"Hyvää"
Ruuat tuotiin pöytään ja söimme hetken hiljaisuuden vallitessa.
"Missä sinä asut?" minä uskaltauduin kysymään.
"Kaupungissa"

jahaha, ehkä tästä jotain kehittyy

[NeitiMusta]

Mäkin tykkään toki enemmän Siriuksesta, mutta James-parka kuitenkin  No, nyt täytyy jättää tästä puhuminen ja kommentoida.. jos saisin tällä kertaa jotain järkevää aikaseks

OKei.. Elikkä.. Kommentoin eka tota uusinta. Musta olit hauskasti kuvannu sen, miten Enkeli ja Piru puhu Lilylle, ennenkö se meni sinne tiskille. Se oli hauskaa. Mut sit mua kävi taas sääliks Jamesii, koska se oli selvästi toivonu, et Lily ja Sirius ei ois enää yhessä.. No, Sirius on niin ihana, ettei sitä vaan voi vastustaa.. Ja ne on kuitenki ollu Lilyn kans yhessä pitkään

   "Lykkyä tykö, äläkä kerro itsestäsi huonjoa puolia"
"Täytyy siis olla kokonaan hiljaa." Sirius naurahti

Tää oli niiiiin hauska kohta!

Voi voi.. lisää näitä vaa mahollisimman äkkiä! Nää on aika hauskoja kavereita!

NeitiMusta.

[homsu]

kiitos taas Neiti Mustalle ihanista kommenteista. Oikeestaan se on hyväkin, että sun käy sääliksi Jamesia. Sillon mun kirjotus herättää ainakin jotain tunteita kiva että tykkäät. jatkuilee...

Olimme taas hetken hiljaa, minä yritin syödä mahdollisimman kova äänisesti, jotta hiljaisuus ei olisi huutava. Pari kertaa avasin suuni, mutten keksinyt mitään sanottavaa.
James sai lopulta koottua itsensä ja kysyi:
"Harrastatko sinä mitään?"
"Ei ole aikaa"
Tälläisiä lyhyitä keskustelu pätkiä me kävimme, tylsistä, arkisista aiheista, kunnes lautaseni oli tyhjä ja mahaa kivisti.
"Minne sinä tästä jatkat?" minä kysyin keskustelu sävyyn.
"Takaisin töihin. Minulla on nyt vain ruoka tauko"
"Voi, meillä on mennyt jo kovin kauan. Toivottavasti sinulle ei suututa tästä hyvästä." minä hätäilin ja nousin seisomaan keräillen takkiani ja laukkuani.
"Ei minulle suututa. Olen toimistopäällikkö" James hymähti ja minä myötäilin.
"Minun täytyy käydä vielä hieman ostoksilla, joten minun pitäisi varmaan hoitaa asiat ennenkuin kaupat menevät kiinni"
"Eivät ne mene kiinni vielä pitkään aikaan"
"Minun täytyy kävellä melkoinen matka yhteen toiseen kauppaan..."
"Sinä voit ilmiintyä"
"Totta! En tullut ajatelleeksi." minä naurahdin vaivaantuneena.
"Mene vain jos haluat, en minä pidättele." James tokaisi ja kaatoi loput oluestaan kurkkuunsa.
"Jäisin mielelläni, mutta sovin tapaamisen yhden ystävän kanssa..."
"Mene vain, ettei Sirius joudu odottelemaan."
Näinkö läpinäkyvä minä olen?
Lehahdin punaiseksi.
"Tosiaan, hei sitten."
"Lily?"
"Mitä?"
"Olisi kiva tavata vielä joskus"
"Niin, se olisi kivaa" minä valehtelin, pyörähdin ympäri ja katosin ovesta.
Minun olisi pitänyt lähteä tyylikkäämmin. Olisi pitänyt valehdella paremmin.
Puin takin yleni ja lähdin rivakkaan hölkkään. Kirjavan Noidan Mainiot Kirjat-kauppa oli vain korttelin päästä, mutta halusin kadota mahdollisimman pian Jamesin näkyvistä, hän todennäköisesti katseli perääni ravintolan ikkunasta. Sitten hän näkisi myös juoksuni. Ymmärtäisihän olla sekaantumatta enään elämääni.
En minä häntä vihannut. Vihasin vain itseäni, siksi en osannut, enkä halunnut tavata häntä.
Kauppa oli muiden Viistokujan kauppojen tapaan pieni ja hämärä. Kirjoja oli lattiasta kattoon,romaaneista tietokirjoihin. Myyjä oli vanha ja kärttyisä, sekin oli tyypillinen ominaisuus Viistokajun myyjille.
Potkaisin pari kirjaa tieltäni ja taiteilin itseni myyjän luo.
"Anteeksi, missä teillä olisi keittokirjoja?"
Myyjä käntyi hitaasti tarkkaili minua hetken päästä varpaisiin ja sanoi lopulta:
"Seuratkaa minua"
Kiertelimme ja kaartelimme kirjapinojen välissä kunnes löysimme keittokirja pinon.
Pitkän harkinnan jälkeen ostin romaanin, joka kertoi jostain Harry nimisestä pojasta, jolla on arpi otsassa. Kaduin ostosta jälkeenpäin, sillä päähenkilön sukunimi oli Potter.
Kävin vielä parissa kaupassa, ilmiinnyin sitten Siriuksen, tulevan, työpaikan eteen.
Sirius tuli ulos melko pian saapumesi jälkeen ja näytti pettyneeltä.
"Etkö saanut sitä?"
"Sain"
"Miksi sitten näytät tuolta?"
"Sain siivoojan paikan"
Minun oli vaikea pidätellä naurua.
Sirius kuitenkin huomasi ja tiuskahti:
"Sinulla ei ole vielä mitään hommaa ja palkkanikin on oikeastaan aika hyvä."
"Sehän hienoa"

[NeitiMusta]

Musta ois kiva jos kertoisit taas joskus ku Lily ja James tapaa. Ja sit se idea siit kirjasta oli hyvä Koska nythän Harryy ei oo ees olemassa.
Sirius on seksikäs siivooja.
Jatkoo!!!

NeitiMusta.