Noniin, tulipa kerran syysloma ja ficin viimonen luku!
Eli tää on nyt sitten tässä. ISO kiitos kaikille lukijoille ja erityisesti niille jotka on jotain kommenttiakin heittäny matkan varrella! Pahottelen suuresti tätä yli 3kk odotusaikaa, mut kesälajin harrastajana kesä tuppas menemään ulkona juostessa. Mutta, pidemmittä puheitta menkääs lukemaan ja kommentoikaa. Tää pätkä on vielä betaamaton, ajattelin että haluutte sen varmaan mad. nopeesti luettavaks.Ja jos jollain ois vinkkiä seuraavasta suomennosurakasta nii laittakaa viestiä! Vielä kerran kiittäen, Komu.
EDIT// Vaihdoin tilalle betatun pätkän! Suurkiitos Hidefini!
OSA 13 VAIN HARRY
Tuskaa täynnä oleva huuto kiiri halki hiljaisen talon, herättäen hetkessä Siriuksen rauhallisesta unesta johon hän oli viimein vaipunut. Hän lennähti huoneestaan käytävälle ja suoraan sen toiselle puolelle Harryn ovelle, repien sen lähes saranoiltaan. Taikasauva valmiina hän astui makuuhuoneeseen, valmiina taistelemaan mitä tahansa vastaan.
Se, mitä hän löysi, oli hänen kummipoikansa vääntelehtimässä vuoteellaan, kynsien kasvojaan tuskissaan huutojen kaikuessa vieläkin tämän kurkusta. Mies asetti sauvansa yöpöydälle sängyn viereen. Sirius nappasi kiinni teinin ranteista ja kiskoi ne alas tämän kasvoilta, irvistäen nähdessään pojan kasvoilla tämän itse aiheuttamat naarmut.
Remus astui huoneeseen, hänkin taikasauva koholla, ja kiirehti hänen vierellensä. ”Mikä on hätänä? Näkeekö hän painajaista vai onko tällä jotain tekemistä Voldemortin kanssa?”
“Voldemortin?” Sirius tiukkasi. “Miksi tällä olisi jotain tekemistä Voldemortin kanssa?”
“En osaa selittää sitä, Anturajalka, mutta hänellä on yhteys Voldemortiin ja joskus Harryn arpea särkee kun hän käyttää sitä yhteyttä.”
Sirius pomppasi lähes katon läpi kun tämä tajusi, että kuolleeksi oletettu hirviömäinen velho saattoi kiduttaa hänen kallisarvoista kummipoikaansa! Lähes tukehtuen raivoonsa, aikuinen velho kokosi itsensä ja nosti pojan istuma-asentoon, liukuen istumaan tämän taakse ja asettaen pojan nojaamaan itseään vasten. Hän ujutti kätensä Harryn käsiin ja piti niistä kiinni samalla vetäen teiniä taaksepäin itseään vasten ja alkoi sitten puhua pehmeästi pojan korvaan.
Heti kun Remus näki, että Sirius suojeli poikaa satuttamasta itseään, hän juoksi alakerran takalle ja otti yhteyden Tylypahkaan.
Severus astui tulesta sulavasti ja ensimmäinen asia jonka hän näki, oli järkyttynyt ihmissusi toisella puolella huonetta joka kurkisteli avonaisesta ovesta ylös portaisiin.
"Remus?"
“Vauhtia, Sev, kuulen vieläkin Harryn huudahdukset. Hän ei ole vielä selvinnyt siitä mitä nyt ikinä tapahtuukaan!”
He olivat puolivälissä portaita kun Luihuinen viimein kuuli huudot joiden takia hänet oli hälytetty apuun. Hän seurasi sutta makuuhuoneeseen ja löysi Mustan pitelemässä Poikaa-Joka-Elää, jottei tämä aiheuttaisi vammoja kummallekaan heistä kouristellessaan heikosti miehen käsissä. Veriset naarmut peittivät Harryn kasvoja ja Siriuksen käsiä ja veripisaroita oli lennellyt kaikkialle sängylle ja sillä makaavien ihmisten päälle.
”Sev, Merlinille kiitos! Nyt kelpaavat kaikki neuvot!”
Hän pudotti mukanaan tuomansa laukun sängyn jalkopäähän. “Kärsimätön kuten aina, Anturajalka. Luota minuun; teen parhaani.” Severus otti esiin sauvansa ja loihti diagnosointiloitsun poikaan.
“No, hyvä uutinen on se, että se ei ole mitään tiedät-kai-kukaan liittyvää.”
”Ja huonot uutiset?” Remus tiedusteli.
“Näyttää siltä, että Harry käy juuri läpi yöllistä kauhukohtausta”, Severus ilmoitti.
Sirius nosti katseensa sylissään olevasta lapsesta mieheen, joka seisoi heidän vieressään ja murahti. ”Jos näet silmieni pyörähtävän ympäri, ota se merkkinä siitä, että minulla ei ole hajuakaan mistä puhut.”
Remus nyökkäsi. ”Ei minullakaan, Sev. Mikä on kauhukohtaus ja miten se poikkeaa painajaisesta?”
Professori vaihtoi helposti äänensävynsä opettavaiseksi ja alkoi kertoa heille minkä kanssa he olivat tekemisissä. ”Painajaiset syntyvät unista. Ne ovat mielen visuaalisia tuotoksia jotka muuttuvat pahoiksi ja sen seurauksena syntyy pelkoa. Kauhukohtaukset, jotka ovat harvinaisempia, voivat aiheutua siitä, että joku syö huonosti, ei saa riittävästi unta, kokee paljon stressiä elämässään ja ne voivat olla myös perittyjä. Nuorilla ja aikuisilla ne aiheutuvat usein jonkun traumaattisen kokemuksen takia ja potilas voi myös osoittaa merkkejä passiivisuudesta, ahdistuksesta ja kyvystä olla tuntematta kipua.” Hän katsahti kahteen muuhun mieheen ja kysyi vitsikkäästi ”Kuulostaako keneltäkään tutulta?”
Harryn huudot olivat alkaneet vaieta Severuksen pitäessä esitelmää kauhukohtauksista. Yhtäkkiä poika nytkähti taaksepäin vasten Siriusta ja vaipui syvään uneen täysin rentoutuneena. Severus otti laukustaan voidetta sekä pehmeän kangaspalan ja levitti sillä voidetta lapsen kasvoilla ja kaulalla oleville naarmuille. Naarmut katosivat jäljettömiin lukuun ottamatta salama-arpea pojan otsassa. Animaagi huokasi helpotuksesta ja asetti lapsen hellästi takaisin sänkyyn ja peitteli hänet. Sitten hän viittoi muita siirtymään toiselle puolelle huonetta ja loihti sitten ’Kuuraannu’ -loitsun puhdistaakseen veritahrat.
Liittyessään muiden joukkoon Sirius sulki oven pehmeästi perässään ja kääntyi sitten ystäviensä puoleen. ”Mene takaisin nukkumaan, Remus. Täysikuuhun on enää viikko aikaan ja sinä tarvitset lepoa. Sev, miksi et jäisi tänne loppuyöksi; voit käyttää vanhaa huonettasi.”
Yksi musta kulmakarva kohosi kun liemimestari tarkkaili harmaasilmäistä kelmiä. ”Ja sinä teet…mitä?” Samalla hän otti kiinni Siriuksen käsistä ja levitti niille samaa voidetta jota hän oli käyttänyt Harryn kasvojen naarmuihin.
Sirius osoitti kohti Rohkelikon makuuhuonetta kun hänen kätensä vapautuivat toisen miehen otteesta. ”Nukun tuolla siltä varalta että hän tarvitsee minua.”
Nyt oli Remuksen vuoro kohottaa kulmiaan. ”Ja mitä luulet pojan ajattelevan kun hän herää ja löytää sängystään aikuisen miehen jota hän ei oikeastaan edes tunne?”
”Hänen sängyssään ei tule olemaan aikuista miestä.” Ja sen sanottuaan Sirius muuntautui suureksi mustaksi koiraksi. Hän tökkäsi päättäväisesti ovea nenällään ja Severus mutisi ilkeän kommentin asioiden tekemisestä itse ENNEN kuin muuntautui yhdeksi hemmetin piskiksi jolla ei ole käsiä. Koira murisi pehmeästi ja raapi tällä kertaa ovea pakottaen Remuksen avaaman sen ennen kuin Harry heräisi. Kaksi miestä katsoivat oviaukosta kun animaagi hyppäsi kevyesti sängylle ja laskeutui makuulle teinin viereen joka makasi nyt mahallaan. Koira venytti suurta ruhoaan ja nosti sitten päänsä pojan selälle ennen kuin huokasi syvään ja sulki silmänsä.
Remus ja Severus hiipivät hiljaa pois paikalta omiin huoneisiinsa jatkamaan keskeytynyttä untaan.
Harry heräsi seuraavana aamuna kavot haudattuna suuren mustan koiran kaulaan ja kädet kiedottuna sen rintakehän ympärille. Hämmästyneenä, hän nosti päätän, ja katsoi eläintä. ”Sirius?”
Vanhempi velho oli herännyt heti kun hän oli tuntenut Harryn liikahtavan ja nyt hän hyppäsi alas sängyltä ja muuntautui takaisin. ”Huomenta pentu! Sinulla oli aika paha kauhukohtaus yöllä ja minä halusin pysyä täällä ja varmistaa että olet kunnossa. Ajattelin, että sinua ei ehkä haittaisi sängyn jakaminen.”
Haukotellen ja venytellen poika ryömi pois sängystä. Hän nyökkäsi ja kiusasi ”Niin pitkään kun sinulla ei ole kirppuja.” Hän nauroi loukkaantuneelle katseelle jonka mies häneen loi ja kysyi sitten “Mitä ovat yölliset kauhukohtaukset?”
Sirius selitti rauhallisesti mitä ne olivat ja varoi visusti kertomatta hänelle miten kamala kokemus se oli ollut. ”Miten sinä voit?”, hän kysyi.
Harry lopetti päivän vaatteiden valitsemisen ja rupesi tunnustelemaan vointiaan. ”Kurkkuni tuntuu hieman karhealta, niin kuin minulle olisi tulossa flunssa, ja olen hieman jäykkä etenkin käsistäni.”
Animaagi nyökkäsi eikä vaikuttanut ollenkaan yllättyneeltä. ”Noh, menehän peseytymään. Minä menen katsomaan mitä meillä on aamiaiseksi. Tule sitten alas kun olet valmis.”
”Okei.”
Harry katosi pesuhuoneeseen Siriuksen poistuessa huoneesta. Hän hämmästyi nähdessään kylpyammeen täynnä höyryävää vettä. Noh, hän ei aikonut katsoa tätä lahjahevosta suuhun, vaan riisui vaatteensa ja astui varovaisesti kuumaan veteen. Hän upottautui veteen kaulaansa myöten ja istuutui ammeeseen tyytyväisesti murahtaen. ”Tämä tuntuu niin hyvältä. Ainoat, mitkä tästä ammeesta puuttuvat ovat pienet vesisuihkut.”
Sanat ehtivät hädin tuskin karkaamaan hänen huuliltaan kun vesi alkoi porista ja kuplia vesisuihkujen ilmaantumisen myötä. Muistuttaen itseään kysymään Siriukselta talon taikavoimista, Harry jatkoi rentoutumista omassa poreammeessaan.
Noin puoli tuntia myöhemmin poika asteli alakertaan keittiöön, eikä hän nähnyt ainoastaan Siriusta ja Remusta, vaan myös Severuksen. Kaikki kolme miestä tarkkailivat häntä hänen ilmestyessään keittiön ovelle. Poika jähmettyi paikoilleen ahdistuneena miesten tuijotuksesta.
Liemimestari lähestyi poikaa varovaistesi, varoen järkyttämästä poikaa enempää. ”Miten voit Harry?”, mies kysyi.
”Hyvin?” Harry inahti epämukavana saamastaan huomiosta. Ihmiset eivät yleensä tehneet siitä numeroa, jos hän sattui näkemään painajaisen tai saaman kauhukohtauksen tai miksi ikinä he sitä kutsuivatkaan.
Tajuten, että hänen kummipoikansa oli aikeissa paeta, Sirius sanoi hänelle “Harry, tule istumaan kanssani. Remuksen pitäisi olla kohta valmis aamiaisen kanssa. Voimme kaikki rentoutua ja puhua kun syömme.”
Luikahtaen opettajansa ohi, Harry sujahti tuolille vanhemman velhon viereen ja nojasi velhoon tämän laittaessa kätensä laihojen olkapäiden ympärille. Severus asettui tuolille heitä vastapäätä ihmissuden leijuttaessa muutamia kulhoja ja vateja pöydälle. Harryn suu alkoi kostua kun hän näki munakokkelin, pekonin, nakit, keitetyt perunat, keksit ja tuoreet, pilkotut tomaatit asetettuna hänen eteensä.
”Syö pois”, Sirius rohkaisi. ”Me emme ole muodollisia täällä. Suurimmaksi osaksi ajasta syömme juuri tällä tavalla perhekeskeisesti ja sinä voit syödä juuri niin paljon tai vähän kuin haluat. Ruokaa on aina lisää.” Hän suunnitteli pitävänsä huolta siitä, että poika söisi terveellisesti ja usein jotta tämä saisi hieman lihaa luidensa ympärille. Hän myös tiesi, että myös hänen tulisi syödä, joten hän päätti käyttää sitä edukseen ja saada pojan syömään kanssaan.
Harry otti hieman kaikkea, mukaan lukien pari siivua tomaattia, joka teki aikuiset kutakuinkin iloisiksi. Ollessaan talon kokki, koska animaagia ei ollut turvallista päästää lähellekään keittiötä, Remus alkoi tarkkailla teinin ruokamieltymyksiä. Hän oli todella tyytyväinen siihen, että Harry piti monista hedelmistä ja vihanneksista ja pisti sen mieleensä suunnitellessaan seuraavaa ostoslistaa.
Kalkaros nousi pöydästä kun muut söivät, otti neljä lasia kaapista ja kannun kurpitsamehua jääkaapista. Varmistaen, että hänen selkänsä oli muihin päin, jottei kukaan voisi nähdä mitä hän teki, hän kaatoi neljään lasiin mehua ja lisäksi Siriuksen ja Harryn laseihin ravintolientä. Hän palasi pöytään leijuttaen kaikille lasillisen mehua.
Remus katsahti Severusta hämillään. ”Anteeksi tuosta Sev, ja kiitos. Unohdin täysin juotavan!” Hän tiesi tarkalleen mitä toinen mies oli tehnyt juomille, koska he olivat puhuneet asiasta ohimennen yläkerrassa ennen kuin he olivat sännänneet alakertaan pelastamaan keittiötä Siriukselta ja tämän ideasta ruuanlaitosta.
Mies tyrmäsi anteeksipyynnön kädenheilautuksella. “Ei mitään Kuutamo. Teit mahtavaa työtä aamiaisen kanssa, kaikki on herkullista.”
Susi hymyili ja nyökkäili kahden muun lisätessä kehunsa ruuan herkullisuudesta. Hänestä oli ilo tarkkailla Harrya tämän lopettaessa ensimmäistä lautasellistaan ja sitten tarkistaessaan että se todellakin sopi, jatkaessa toiseen lautaselliseensa. Sirius ei santsannut kahta, vaan peräti kolme kertaa lisäten samalla hieman ruokaa vieressään istuvan pojan lautaselle ansaiten tönäisyn pojan kyynärpäästä vastapalveluksena.
”Olemme samassa veneessä, pentu. Voisimme molemmat saada hieman lisää painoa jotta olisimme terveitä. Me tulemme tarvitsemaan säännöllisesti ruokaa ja välipaloja ja lisäksi tietenkin paljon nesteitä.” Hän kääntyi virnistäen kohti poikaa.
”Minä myös unohdin näyttää sinulle huispauskentän joka on takapihalla.”
”Kentän?”
Kaikki kolme miestä nauroivat avoimesti hänen innostuneisuudelleen saaden Harryn punastumaan. Hän oli vieläkin hämmästynyt Severuksen käytöksestä muiden seurassa, mutta erityisen hämmästynyt hän oli siitä miten liemimestari käyttäytyi häntä ja kahta muuta Kelmiä kohtaan. Hän oli aina luullut että mies vihasi häntä, hänen isäänsä ja hänen isänsä ystäviä. Nyt mies istui siinä heidän seurassaan, syöden aamupalaa, nauraen, vitsaillen kuivaan tapaansa ja itse asiassa todella hymyillen Harrylle. Ja vasta eilen mies ei ollut pelkästään pelastanut hänen henkeään, mutta auttanut Hermionea tämän loukatessa itseään ja ilmaissut ylpeytensä Harryn saavutuksista!
”Herra?”
Pöydässä oli vain yksi henkilö jota hän olisi voinut kutsua sillä tavalla ja Severus antoi hänelle täyden huomionsa. ”Niin Harry?”
“Sirius kertoi, että minulla oli yöllä kauhukohtaus, joten oletan, että se on syy miksi olet täällä tänä aamuna. Luuletko että minä saan vielä uusia kohtauksia?”
“En aio valehdella sinulle Harry. En oikeasti tiedä. Jotkut ihmiset eivät koskaan saa niitä, joillakin niitä taas on usein. Uskon, että sinä sait sellaisen viime yönä kaikkien lähiaikoina kokemiesi koettelemusten takia. Eilinen hyökkäys Viistokujalla, viimeinkin menneisyydestäsi puhuminen Albuksen kanssa, Remus ja Sirius ja nyt yhtäkkiä sinulla viimein on oikea perhe ympärilläsi.” Sev keskeytti ottaakseen pienen kulauksen mehua ennen jatkamista. ”Luulen, että jos annat itsesi rentoutua ja tietää, että olet turvassa täällä, tietää, että ihmiset täällä todella välittävät ja rakastavat sinua, niin kauhukohtaukset eivät palaa.”
“Merlin, toivon niin”, Sirius mutisi. ”Siihen oli kauhea herätä, pentu. Luulin että joku yritti satuttaa sinua.” Hän kietoi lapsen syliinsä tiukkaan halaukseen, tyytyväisenä että poika halasi häntä takaisin.
”Olen pahoillani Sirius. Minulla on ollut ennen painajaisia, mutta minun setäni ja tätini eivät ole koskaan sanoneet mitään kauhukohtauksista. Ehkä se oli vain epäonninen sattuma.”
“Toivotaan niin, Harry”, Remus lisäsi väliin. “Mutta ennen kuin mitään tapahtuu, sinun on turha murehtia siitä.”
Hän nyökkäsi ja irrottautui kummisetänsä otteesta Severuksen noustessa ylös. ”Hyvät herrat, vaikka tämä aamu on ollut varsin nautittava, pelkäänpä että minun täytyy lähteä takaisin koululle. Minulla on paljon liemiä keitettävänä ennen uuden lukukauden alkua.” Hän kohotti kulmakarvaansa Harrylle ja kysyi leikkisästi ”Noh, kerrohan Harry, onko sinulla mielessäsi mitään erikoisia liemiä joita minun pitäisi tehdä varastoon sinua varten tänä vuonna?”
Harry irvisti miehelle ja pudisti päätään. ”Ei ole.”
“Hyvä on. Minä lähden nyt työn pariin. Jos joku haluaa auttaa minua tänä kesänä liemien tekemisessä”, hänen katseensa oli suunnattu Harryyn, ”En aio sanoa ei.”
Poika nyökkäsi innoissaan, toivoen että hän saisi toisen tilaisuuden kuluttaa hieman aikaa oikean Severus Kalkaroksen kanssa ja oppia tuntemaan hänet paremmin samalla työskennellen omia taitojaan kehittäen.
”Näkemisiin, Anturajalka, Kuutama, Poika-Joka-Elää.”
”Ole kiltti, ei sitä.”
Kaikki katseet kiinnittyivät hämmästyneinä lapseen Remuksen kysyessä “Miksi ei, Harry? Mikä siinä on vikana?”
”En oikeastaan halua olla Poika-Joka-Elää. Olen Harry. Vain Harry.” Hän kohautti olkiaan. “Ainakin siihen asti kunnes joku keksii paremman lempinimen.”
Severus nyökkäsi ymmärtäväisesti. “Hyvä on sitten, vain Harry. Odotan sinun tulevan käymään lähiaikoina.” Hän tökkäisi poikaa hellästi leuan alle ja heilautti hyvästiksi ystävilleen suunnatessaan kulkunsa kohti olohuoneen takkaa.
Kurkottaen kohti poikaa, Sirius pöyhötti sotkuista tukkaa vielä hieman lisää ja kysyi ”Joten, vain Harry, haluaisitko tulla katsomaan nopeasti huispauskenttää minun kanssani?”
Remus pysähtyi leijuttaessaan viimeisiä tiskejä pesualtaaseen jossa ne pesivät itsensä. ”Minun täytyy mennä käymään kaupassa, joten jos haluatte tai tarvitsette jotain, kertokaa nyt.”
Molemmat, poika ja mies, kertoivat hänelle muutaman toiveen, jotka Remus raapusti pergamentinpalaselle. Sitten kaikki lähtivät omille teilleen. Remus otti hieman rahaa työhuoneen kassakaapista ennen lähtöään ja Sirius ja Harry vaihtoivat päälleen sopivammat vaatteet lentämiseen.
Kun ihmissusi palasi, kaksi muuta olivat kasvoiltaa punaisia kovaa lentämisen tuomasta innostuksesta ja jahtausharjoituksesta jonka Harryn uusi sieppi oli saanut aikaan. He molemmat palasivat heti tukevalle maalle Remuksen kutsuessa heitä auttamaan ostosten laittamisessa kaappeihin. Harry auttoi Remusta laittamaan lounasti sillä välin kun Sirius ”valvoi” prosessia pöydästä käsin.
Päivä kului mukavasti ja Harry oli iloisempi kuin hän koskaan muisti olleensa: oikeastaan, hänestä tuntui, että hän voisi loihtia isoimman Suojeliuksen ikinä! Päivällisen jälkeen, miehet päättivät rentoutua olohuoneessa ja puhua Harryn mennessä vaihtamaan päälleen yöpukua.
Kun hän astui makuuhuoneeseensa, Harry tajusi, että hänen eiliset vaatteensa ja kaapunsa roikkuivat vieläkin tuolilla ja hänellä ei ollut mitään ideaa minne ne pitäisi laittaa pesua varten. Kun hän nosti kaapuaan, yhdestä taskusta kuului pehmeää rapinaa. Hän laittoi kätensä kaavun taskuun ja veti sieltä kermanväriset kirjekuoren jossa oli Siriuksen nimi. Hän läpsäisi itseään päähän tajuttuaan unohtaneensa antaa kirjeen kummisedälleen. Poika vaihtoi vaatteensa äkkiä ja loikki takaisin alakertaan.
Molemmat miehet katsoivat häntä huolestuneena hänen lennähtäessään huoneeseen huutaen “Sirius, olen niin pahoillani! Unohdin täysin antaa tämän sinulle eilen! Minun ei ollut tarkoitus unohtaa sitä, olen todella pahoillani.”
Sirius nousi ylös ja kietoi kätensä hätääntyneen lapsen ympärille vakuutellen “Ihan rauhassa, ei se mitään. Eilinen oli muutenkin aikalailla jännittävä päivä. En ihmettele jos unohdit jotain.” Hän johti pojan sohvalle ja istui alas tämän viereen ja avasi sitten kirjekuoren. Luettuaan ensimmäisen sivun hän nousi jälleen ylös ja alkoi kävellä ympyrää.
”Anturajalka?” Remus tiedusteli. “Mikä se on?”
”Tämä on kirje Dumbledorelta, joka kertoo yksityiskohdat oikeusjutustani jonka hän esitti Ministeriölle ja Velhojen neuvostolle minun puolestani. Hän kertoo todisteista, muutamista todistajalausunnoista ja muistoista, joita katsottiin ajatusseulasta.” Hän nakkasi ensimmäisen sivun kirjeestä viereiselle pöydälle ja katsoi sitten toista sivua.
Sirius pysähtyi paikalleen niin nopeasti, että oli yllätys ettei hän kaatunut saman tien. Hänen silmänsä suurenivat kun hän kuiskasi ”Ei.”
”Mitä siinä sanotaan, Anturajalka?” Remus nousi ylös, taikasauva osittain piilotettuna kädessään, valmiina hallitsemaan tilannetta jos toinen mies menettäisi malttinsa.
Kun hän ei vastannut, myös Harry nousi ylös ja liikkui hieman lähemmäs rohjeten kietoa kätensä kummisetänsä kyynärvarren ympärille. ”Sirius?”
Jäljelle jäänyt sivu hänen kädessään tippui lattialle kun hän viimein kiinnitti myrskyävän harmaitten silmiensä katseen jonnekin muualle kuin pergamenttiin. Harry lähes säpsähti kun hänestä tuli miehen katseen ainoa kohde velhon kuiskatessa
”Se on ohi.”
Poika nieleskeli yrittäen pitää kyyneleet sisällään, haluten olla vahva tätä miestä varten jota hän jo rakasti niin paljon. Astuen lähemmäs hän tiukensi otettaan. ”Mikä on loppu, Siri? Mitä Dumbledore teki?”
Sirius Musta, epäilty murhaaja, karannut vanki, Voldemortin oletettu oikea käsi, nyyhkäisi ja kiskoi hoikan lapsen käsivarsilleen, painaen hänet omaa rintaansa vasten. Harry roikkui hänessä, vavisten kivusta nähdessään kummisetänsä kyyneleet. Remuksen lämmin käsi tarjosi tuke ystävälleen hänen asettaessaan sen miehen olkapäälle tämän roikottaessaan päätään tappion merkiksi.
Kun Sirius viimein vapautti pojan halauksesta, mies tipahti polvilleen hänen eteensä, molemmat kädet reunustan hellästi pojan kasvoja. ”Tiedän että olen kysynyt sinulta tätä jo kerran Harry, mutta jos haluat, voisit tulla asumaan minun kanssani, ikuisesti.”
”Mutta miten?” Harry huudahti surun murtamana. “Miten voin asua kanssasi kun joku on aina jahtaamassa sinua? Miten me voimme lopultakin olla yhdessä jos sinun täytyy aina pälyillä olkasi yli auroreitten varalta?”
Sirius räpytteli hetken silmiään murtuneen lapsen edessä ennen kuin tämän sanat todella saavuttivat hänet. ”EI!” Hän veti lapsen takaisin halukseen, sormet kiertyen tummiin hiuksiin lohduttaen. ”Harry, pyhä Merlin, olen pahoillani! Sinä ymmärsit väärin; Dumbledore voitti. OLEN VAPAA!”
Harry nytkäytti päänsä pois Siriuksen suojelevasta rintakehästä ja tuijotti miehen hohtaviin silmiin. ”Vapaa?”
”Kyllä pieni, rakas lapsi. Vapaa! Vapaa kävelemään jälleen kaduilla, vapaa saamaan työpaikan jos haluan ja vapaa olemaan virallisesti Harry Potterin, Pojan-Joka-Elää huoltaja!” Poika oli alkamassa muodostaa protestia, mutta Sirius laittoi yhden sormen pojan huulille. ”Mutta minä luulen, että sanon heille että laittavat papereihin Vain Harryn, jos se sopii sinulle?”
Remus pudottautui polvilleen heidän viereensä ja liittyi juhlintahalaukseen nyt vapaan, Sirius Mustan, ja tämän rakastetun kummipojan kanssa, joka oli heille vain ’Harry’.
