Kuolema ei noussutkaan siivilleen || S, paritukseton, poista hahmo -haaste

[lanoliini]

Kirjoittaja: lanoliini
Ikäraja: S
Tyylilaji: Drama
Hahmot: Neville, Peter, George
Vastuuvapaus: Potter-hahmot kuuluvat Rowlingille, minä vain leikittelen niillä, enkä saa tästä minkäänlaista korvausta.

Tiivistelmä: Neville halaa äitiä, ja äiti halaa takaisin.

A/N: Jep! Pitkästä aikaa aivoni suostuivat purkamaan jotakin paperille ( tai no, näytölle  ), ja tällä kertaa näköjään jotakin melkoisesti omasta kirjoitustyylistäni poikkeavaa. Tekstin tyyli on minusta outoa (kyllä, sen kuuluu olla töksähtelevää), en yleensä kirjoita mitään tämän tyylistä, joten olisi kiva kuulla mielipiteitänne  Tämä osallistuu Poista hahmo -haasteeseen ja minäpä päätin poistaa (joo tiedän, tämä kuulostaa pahalta) Voldemortin.




Kuolema ei noussutkaan siivilleen



Peter seisoo takan vieressä ja katsoo Siriusta, joka paketoi ostamaansa leluluudanvartta yönsiniseen lahjapaperiin. Paperi on revennyt yhdestä kulmasta, ja kun Sirius huomaa sen, hän kiroaa hiljaa. Peter naurahtaa ja rauhoittelee Siriusta, vielä ei ole kiire. Remus astelee huoneeseen. Hän haroo ruskeita hiuksiaan ja huomattuaan rikkinäisen paperin, hän korjaa sen loitsulla. Sirius kiittää. Miehet hymyilevät toisilleen, ja Sirius kumartuu kirjoittamaan korttiin. Sulkakynän musteesta kostea terä raapii vaaleansiniseksi värjättyä pergamenttia.

Hyvää 3-vuotissyntymäpäivää kummipojalle!

Peter vilkaisee ranteessaan olevaa hopeakelloa. Kaavun hiha on peittänyt sen osittain, ja hän joutuu vetämään hihaa ylemmäs nähdäkseen viisarit, puoli kolme jo. Lattialla Peterin jalan vieressä on kirjavaan paperiin kääritty paketti, sen hän veisi Harrylle. Remus tökkää Siriusta kylkeen, tämä kirjoittaa liian hitaasti. Sirius nauraa ja sanoo olevansa valmis, Remus nyökkää hyväksyvästi.

Peter seisoo edelleen takan vieressä, paketti jalkojensa juuressa. Sirius ja Remus ovat jo eteisessä. ”Tule jo, Peter!” Remus huudahtaa, ja Sirius avaa ulko-oven. Peter vilkaisee kädessään pitelemäänsä vaaleanpunaista pakettia, se ei ole Harrylle, vaan tämän pikkusiskolle. Hänen kummitytölleen.

Remus huutaa uudelleen, ja Peter puristaa pakettia tiukemmin kädessään.

Kädessä on viisi sormea.




Neville halaa äitiä, ja äiti halaa takaisin. Isä pörröttää poikansa hiuksia ja sanoo olevansa ylpeä. Neville hymyilee isän sanoille. Tylypahkan pikajuna lähtee kahden minuutin kuluttua, sen pilli huutaa kimeästi. Oppilaita nousee junaan, pian Nevillenkin on mentävä. Joku vilkuttaa junan ikkunasta vanhemmilleen ja jossain itkee lapsi.

”Nähdään jouluna”, äiti sanoo. Hänen äänensä on pehmeä ja kaunis.
”Hyvää ensimmäistä kouluvuotta”, isä toivottaa, ja Neville huomaa isän silmien kiiltävän kosteina.

Karhea käsi koskettaa Nevillen poskea ja laskeutuu sitten hänen olalleen. Isä yskäisee karkottaakseen ääneensä hiipineen karheuden ja suoristaa ryhtinsä. Neville nyökkää, hänen kurkkuaan kuristaa, eikä hän saa sanaakaan suustaan. Äidin silmissä näkyy rakkaus, kun hän tarttuu isää kädestä ja katsoo Nevilleä lempeästi. Nevillen silmiä kirvelee, hänen tulee ikävä.

”Kirjoita meille heti, kun olet perillä”, äiti pyytää. Neville lupaa tehdä sen. Sitten hän kääntyy ja kävelee kohti junaa.

Nevillen taskussa ei ole yhtäkään makeispaperia.




George kiipeää portaat yläkertaan. Kolmatta porrasta hän varoo, sen narahdus saattaa herättää äidin. Ginnyn huoneen ovi on raollaan ja hetkeksi George pysähtyy kuuntelemaan siskon rauhallista hengitystä. Jostakin kuuluu rasahdus, ehkä hiiri juoksi lattian poikki. George ei näe, sillä rappusissa on hämärää.

Hän on varomaton ja rappusen narahdus saa äidin kääntämään kylkeään. Pojan sydän takoo rinnassa, kuin villipedon ahdistamalla kaniinilla, mutta pian se rauhoittuu. Äiti ei herännyt. George henkäisee helpottuneena. Hän painaa huoneen oven messinkikahvan alas, se naksahtaa hiljaa. Huoneessa on pimeää ja poika kiirehtii vetämään verhoja auki, valoja hän ei tohdi sytyttää. Kuunvaloa tulvii huoneeseen, vaikka vielä hetki sitten satoi. George istuu sängylle ja riisuu mutaisen kengän jalastaan. Toivottavasti lattiaan ei olisi jäänyt jälkiä, niistä äiti ei ilahtuisi. Hänen katseensa osuu vastapäiselle seinälle.

Fredin sänky ei ole tyhjä.




***

[Sirina Black]

Oi, aaawwww... Tämä oli todella suloinen, omalla erikoisella tavallaan. Täytyy myöntää, että kun huomasin sinun päättäneen poistaa Voldemortin siinä haasteessa, olin ensin, että ei tule onnistumaan, onhan ihka ihana pimeyden laardimme yksi tärkeimmistä hahmoista Potterversumissa. Mutta onneksi olin väärässä, onnistuit hyvin jättämään hänet pois.  

Kädessä on viisi sormea.

Vaikka en voi sanoakaan pitäväni Peterista, tässä hän oli oikein hyvä hahmoksi, sillä ilman laardi Voldea ei hän koskaan varmastikaan olisi vaihtanut puoltaan. Ehkäpä hän oli sittenkin vain niin pelkuri ja kaikkea, ettei uskaltanut väittää vastaankaan Voldemortille (toisin sanoen olen tyytyväinen, että hän kuoli kirjoissa).

Nevillen taskussa ei ole yhtäkään makeispaperia.

Neville jos kuka ansaitsisi saada vanhempansa takaisin. Row teki mielestäni väärin kun kirjoitti hänen vanhemmistaan hulluja, vaikka eivät he kyllä hulluja mielestäni ole, heidän mielensä vain ovat hieman järkkyneet. Kaunis ajatus, että Neville olisikin saanut kasvaa vanhempiensa kanssa eikä isoäitinsä kanssa. Ties vaikka hänestä olisikin tullut aivan toisenlainen kuin se hieman höperö ja huonomuistinen poika joka hän kirjoissa on.

Fredin sänky ei ole tyhjä[./i]

Ehdottomasti oma lempikohtani. Vaikken niin kauheasti tykkääkään Weasleyista yleensä, niin Fredin olisi pitänyt jäädä henkiin.. Olen edelleenkin katkera, että hän otti ja kuoli juuri kun oli saanut veljensä takaisin.


Kaunis ja samalla kuitenkin surumielinen ficci. Tykkäsin kovasti.


*Sirina kiittää ja kumartaa*

[Arte]

Oi, tämäpä oli ihanan koskettava ja onnellisen surullinen! Herkistyin ihan vallan, ihanan aiheen kyllä olet valinnut kirjoitettavaksi!

Oli ihanaa lukea, kuinka Peter iloitsi omasta kummitytöstään. Voin myös hyvin kuvitella, kuinka Harry on onnellinen pikkusiskosta, tulee aina mieleen, kuinka hän on aina ollut hieman kateellinen Weasleyiden lapsikatraalle. Ilman Voldemortia kyseinen skenaario ei olisi välttämättä ollenkaan mahdoton, todella suloinen!

Olen samaa mieltä Sirinan kanssa, Neville todellakin ansaitsee vanhempansa. Ihanin kohta oli tuossa, missä hänen isänsä sanoo olevansa Nevillestä ylpeä - sitä poika ei saa usein kuulla. Hänestä olisi varmasti tullut paljon itsevarmempi henkilö, jos hän olisi saanut kasvaa vanhempiensa kanssa.

Fredin menetys kirjoissa oli kauhea, joten oli ihanaa lukea tällainen positiivinen pätkä kaksosista! He ansaitsevat toisensa, Rowlingilta julmaa erottaa heidät.

Nyyh, herkistelen vieläkin! Kiitos! <3

[lanoliini]

Oi miten ihanaa palautetta! ;___; ♥

Zug: Kiitos paljon! Pelkäsin, ettei kukaan tajua tuota otsikkoa, mutta hyvä että niin ei ollut  Hyvä jos tuo töksähtelevyys (voiko sen oikeasti ilmaista tuolla sanalla xD) ei haitannut, minua vähän jännitti, että mitä mieltä siitä oikein ollaan! Neville on yksi suosikkihahmoistani ja minusta hän on joutunut kokemaan aivan liian kovia, joten luonnollisesti halusin kirjoittaa hänestä pienen pätkän, jossa hän olisi onnellisesti vanhempiensa kanssa. Hienoa jos sait tästä kivan lukukokemuksen!

Sirina Black: Kiitokset Sirina! En todella tiedä mistä tämä hullu Voldemortin pois jättämis -idea oikein ilmaantui, mutta en kertakaikkiaan voinut estää itseäni, kun inspiraatio hyökkäsi valloilleen. Kiva kuulla, että mielestäsi onnistuin tässä hullussa tavoitteessani. Peter on ollut minullekkin aika kaukainen hahmo, ehkä juuri siitä syystä nappasin hänet mukaan tekstiin. Itse olen melkoisen varma, että ilman Voldemortia kelmien ystävyys olisi säilynyt. Nevillen kohtalo koskettaa minuakin, joten olihan minun pakko kirjoittaa hänelle pätkä hieman erilaista tarinaa Fredin kuolema taas oli yksi pahimmista Rowlingin keksimistä jutuista ja se onkin yksi ainoita asioita, joka minua jäi kiukuttamaan seiskakirjan luettuani. Kiitokset vielä, ihanaa palautetta sinulta jälleen!  ♥

Arte: Hirmuisen suuret ja valtavat kiitokset sinulle! Palautteestasi tuli todella hyvä mieli, ja hienoa kuulla, että sinä sait tästä tekstistä jotakin irti. Olen ehdottomasti samaa mieltä sinun ja Sirinan kanssa, Nevillen olisi kuulunut kasvaa vanhempiensa kanssa, hänestä olisi varmasti kasvanut itsevarmempi jne. Ja niin kuin jo Sirinallekkin sanoin, niin tuo Fredin kuolema, arghhh... ihan pistää vihaksi. Mutta siis, kiitos vielä! 

[Julma-Nala]

Oi, tämä oli kaunis.

Minäkin vähän ensin katsoin, että mitäs hittoa, miten se muka Pimeyden Lordin sieltä poistaa, mutta hyvin olit onnistunut Tämä oli todella mukavaa lukemista, kun on tullut viime aikoina luettua lähinnä angstia. Hyvää spekulointia myös, esimerkiksi Harryn pikkusisko.

Teksti ei mielestäni ollut ollenkaan töksähtelevää, ainakaan huonolla tavalla. Nuo välihuomautukset toivat mukaan sen muistutuksen siitä, että kaikki voisi olla toisin. Selkokielellä ne siis sopivat hyvin tarinaan

Sitten pikkiriikkinen moitteen sija: Ei saa poistaa Tiedät-Kai-Ketä, se on koko sarjan paras hahmo! Haastavan hahmon kyllä valitsit. Hyvähän minun on puhua, poistan Harry Potterin Mutta eihän koko haasteessa olisi mitään ideaa, jos poistaisi vaikka Zacharias Smithin

Tykkäsin.

~Nala~

[lanoliini]

Hahah, kiitos nalinea! 

Kiva kuulla, että tykkäsit. Itseasiassa, kun törmäsin tuohon poista hahmo -haasteeseen, niin keksin heti ekana poistaa Harry Potterin, mutta sinä olitkin ehtinyt ensin. Seuraava mieleen pulpahtava oli sitten tuo Voldemort ja ajatus oli minusta niin hullu, että pakkohan minun oli se kokeilla toteuttaa (varsinkin, kun aivot akoivat syytää tätä tekstiä hirmuisella vauhdilla). Hyvä jos onnistuin  Ja pakkohan minun oli Harrylle pulpauttaa pikkusisko, koska olen melkoisen varma, että jos Lily ja James eivät olisi kuolleet, niin Harry ei olisi jäänyt heidän ainoaksi lapsekseen.

-lanoliini

[Scaramouche]

Huh, viimeinkin otin itseäni niskasta kiinni ja luin tämän.

Pakko sanoa että tämä oli hieno ja täysin odottamaton juttu. Tai siis, kyllähän sitä vähän jotain tällaista odottelikin kun päätit poistaa Voldemortin, mutta silti tämä tuli täytenä yllätyksenä. Hieno homma.

Erityisesti tämä kohta oli todella koskettava, ja melkein pääsi itku, sillä Neville on ollut mielestäni aina kirjojen symppis.

Nevillen taskussa ei ole yhtäkään makeispaperia.

Samaten tämä, koska Fred nyt vaan on Fred. 

Fredin sänky ei ole tyhjä.

Eli siis kiitos tästä, tykkäsin paljon. 

[lanoliini]

Oivoi, suuret kiitokset Salla!

Kiva kuulla, että onnistuin jopa yllättämään, vaikka jotain tämän suuntaisia odotuksia sinulla olikin. Se olikin tarkoitukseni   Nevillen ja Fredin otin tähän mukaan ehkä juuri siksi, että heidän kohtalonsa ovat jääneet itselläkin kaivertamaan. Fredin kuolema oli epäreilu ja samoin se, mitä Nevillen vanhemmille kävi. Siksi tuntuikin yllättävän hyvältä kirjoittaa jotakin tällaista!

Hienoa jos tykkäsit!


- lanoliini

[Upsila]

Oh, kerrassaan upea ficci! En saa suustani yhtään sanaa, luettuakin sain kaksi kertaa ja sanavarastoni on todella sekasorrossa, en tiedä mitä ja miten pitäisi kirjoittaa, joten pahoittelen kovasti jos tästä tulee nyt kovin epämukavaa ja epäsiistiä kommenttia. Piti kuitenkin ottaa itsestäni niskasta kiini ja kirjoittaa tähän kommentti, vaikka maailmanloppu tulisi näillä sekunneilla.

Pidin todella kovasti siitä, että päätit poistaa Voldermortin, monet henget olisivat taatusti säilynneet, kun noin paha julmuus olisi poistunut maailmasta. Lily ja James Potter olisivat hengessä, Harrylla olisi onnellinen perhe eikä hänen olisi tarvinnut kärsiä Dursleyiden luona. Fred olisi elossa, Peter olisi ehkä ystäviensä luona, Neville olisi itsevarma nuorukainen, jolla on perhe, Sirius, Tonks, Remus... kaikki olisivat elossa.

Vaikuttavin noista kolmesta (vaikka kaikki tekikin oikein kunnon vaikutuksen) oli ehdottomasti Nevillen pätkä. Minua säälittää ja surettaa sitä, että hänellä ei ole vanhempia rohkaisemassa, halamassa ja sanomassa olevansa ylpeä pojastaan sellaisena kuin hän on. Hänellä olisi ehkä ollut itsevarmuus, ei olisi niin kömpelö, hän olisi todella onnellinen ja iloinen niinkuin muut. Hänellä olisi kaipaamansa vanhemmat luonaan, Neville parka. Tuo todella herkistytti minua.<3 Onnistuit siis todella hyvin. Harrylle sisko, aww. Minäkin olen sitä mieltä, että hän ei olisi jäänyt ainoaksi lapseksi, jos Potterit olisivat jääneet eloon. Tuo oli todella suloinen pätkä, Peterkin on mukana ystäviensä kanssa, hymyilytti kyllä kovasti. Fredin sänky ei olisi todellakaan tyhjä jos hän olisi jäänyt eloon. Suloinen lyhyt pätkä tämäkin, et arvaakkaan miten pitkälle hymyni ulottuu nyt. Luultavasti taivaisiin asti, haha.

Äh, häiritsevä tämä lyhyt ja turhankin tönkkö ja sekava kommentti, anteeksi, anteeksi, anteeksi! Mutta halusin vain hartaasti ilmoittaa siitä, että pidin kovasti!~ Otsikkokin onnistui, kaunis ja sopii sataprosenttisesti tähän aiheeseen.

[lanoliini]

Nyt mun naamalle nousi kauhea ääliövirne  

Upsila: Kiitos kiitos! ♥ Usko tai älä, minä menin itse aivan totaalisen sanattomaksi, kun luin tuon sun kommenttisi!   Eilen lupasin, että kirjoitan sinulle tänään järkevämmän vastauksen, mutta luettuani uudelleen tuon sinun kommenttisi menin taas aivan kertakaikkisen sanattomaksi. Äääh, apuaa. Mitä minä nyt siis voisin sanoa? Ainakin sen, että olen hyvin paljon samaa mieltä kanssasi noista jutuista, mitä esille nostit (Nevillen olisi pitänyt saada varttua vanhempiensa kanssa, Harry ei olisi jäänyt ainoaksi lapseksi, henkiä olisi säästynyt, jne.). Kiva jso tuo otsikko mielestäsi sopi, ja ilmeisesti se on auennut ihmisille paremmin kuin odotin. Tai aukeneehan se, jos vain tietää mitä Voldemortin nimi tarkoittaa Voi ei, tästä vastauksesta tulee taas ihan kauhea, kun mä olen ihan sekaisin tuosta sun huippuihanasta palautteestasi. Täytynee vaan nyt kiittää ja kumartaa, muuten nolaan itseni täysin mutisemalla jotakin hämärää. Kiitos siispä vielä (miljoonannen kerran) ja lämmin halaus sinne!

ReginaRiddle: Minulle kelpaa aina ihkutus!   Olen itsekin vähän sellainen, että aivot pätkii pahemman kerran, kun pitäis jotakin järkevää saada kirjoitettua (enkä nyt siis tarkoita tällä, etteikö tuo sun palaute olis järkevä, mut u know). Huippuisot kiitokset sinulle!

[luka]

Aivan ihana! Tosi raflaavaa ottaa samantien se pahin dude veke fikistä, vautsi. Ja samoin tykkäsin myös siitä että tää on tosiaan vaan tällai lyhyt ja silti samalla valaiseva, saa ite miettiä asiaa lisää (: Toisaalta jäis vähän kaipaamaan lisää tällasia että mitenkäs ois käynyt mutta joskus vähän on paljon d:

Ylipäätään tykkäsin! Kiitos c:

[Feliicia]

Ihana, Neville kohta varsinkin oli ihana. Nevillellä taas vanhemmat, hienoa. Tietty ny Voldemort piti poistaa! (älä anna tuon vaikuttaa) Ihanasti kirjoitettu ja valaiseva vaikka olikin lyhyt. Kiitos!

[Neriah]

Oijoijoi, heti kun summaryssa varoittelit hahmovalintaasi, tiesin että olit valinnut juuri Voldemortin. Mutta pyhä peruna miten ihana fic! Rakastin erityisesti tuota kelmeistä kertovaa kohtaa, jossa Harrylla oli pikkusiskokin. Ai ihana.

Rupesi hirveänä surettamaan kun ajattelin, miten hyvin kaikki Potterversumissa olisi, jos Voldemortia ei olisi ollenkaan. Tietenkin se veisi pohjan koko tarinalta, mutta saa sitä unelmoida Osasit pujottaa tunnelman jokaiseen sanaan taitavasti, ja tätä oli ihanaa lukea. On ilo löytää jotain tällaista. Kiitos 

[amorito]

Vau, olipa tämä yllätyksellinen ja ihana! Ei ihan jokapäiväinen perusficci. Kursiivilauseet kunkin kappaleen lopussa toivat ihan oman tunnelmansa mukaan, kunnon silmänkostumisfiilikset erityisesti Neville- ja George-osuuksissa  :') Äläkä ihmeessä pyytele "töksähtelevyyttä" anteeksi; ei se ole outoa enkä minä ainakaan huomannut mitään häiritsevää. Hyvää, sujuvaa tarinankerrontaa vain. Tietysti jos tällainen tyyli ei tunnu omalta (en itse asiassa tunne ficcejäsi niin hyvin, että osaisin sanoa mikä sinun tyylisi on) niin ehkä sitten kirjoittajaa häiritsee - lukijaa ei ainakaan.

Ainut mistä huomautan on kelmipätkän pari lyöntivirhettä:

Hyvää 3-vuotis syntymäpäivää kummipojalle!

"3-vuotissyntymäpäivä" siis yhteen - siitä tulee aika himopitkä sana, mutta "syntymä"-sanan voi vaikka jättää pois jos siltä tuntuu.

”Tule jo Peter!” Remus huudahtaa

-> "Tule jo, Peter!"

Ei siis mitään isoja juttuja, hienosäätöjä vain.

[Hermione Granger]

Ihana, mutta myös surullinen...

[lanoliini]

Hyvä minä, vastasin vain kahteen palautteeseen, vaikka niitä oli tullut enemmänkin! Anteeksi kauheasti, korjaan heti tämän kauhean kömmähdykseni!


damned: Kiitos paljon damned! Onhan se totta, että tällä aiheella ficistä olisi saanut vaikka kuinka pitkän, mutta tällä kertaa päätin tyytyä tällaiseen yksinkertaiseen tyyliin. Tosi kiva kuulla, että että tykkäsit, vaikka jäitkin janoamaan vielä hieman lisää!

HarryPotterFan4Ever: Minunkin mielestäni Neville ansaitsisi saada vanhempansa takaisin, joten pakkohan minun oli sellainen kohta kirjoittaa. Ja olihan se varsin jännä kokemus poistaa itse päpahis Kiitokset palautteesta!

Neriah: Pyhä peruna, huhhuh et tiedä kuinka sait minut nauramaan (nukuinkohan viimeyönä liian vähän?). Hei aivan superkiva kuulla, että tykkäsit ja että en onnistunut munaamaan tätä ficciä! Kiitos huippuisosti kun annoit palautetta!  Pyhä peruna *hekottaa*

amorito: Kiitokset sinulle! Minä tosiaan olin aika epävarma tämäm ficin suhteen, kun tyyli ei tosiaan ollut omaani, mutta hyvä jos se ei välittynyt lukijalle ja tästä sai hyvän lukukokemuksen. Kiitos myös kun huomautit noista virheistä, niitä tahtoo vieläkin hyppiä tekstin sekaan välillä - mokomat!

Hermione Granger: Kiitos!

[sukkula]

Tää oli nätisti kirjotettu, kaikki oli hyvin IC, mutta ei "liikaa." Noissa oli sellanen ihana varovainen ja hiukan kokeileva pohjavire, joka teki näistä koskettavia. Ja ne kursivoidut lauseet ja pari virkettä ennen joka kohdan loppua oli aivan mahtavia. ihanaa, että Lordi Voldemort on poistettu, se kun on inhottava hahmo, vaikka kyllä mielenkiintoinen.

<3 sukka

[lanoliini]

Aww, onpas mulla ihania lukijoita!

sukkula: Kiitos paljon sinulle Lordi Voldemortin poistaminen oli minusta aika riskialtis veto, mutta kiva kuulla että onnistuin siinä hyvin, ja että pidit ficistä

Beatrice: Kyllä tämä itseasiassa on minun mielestäni surullinen, joten kai se jollain tapaa on tarkoitus sitten Lähinnä halusin saada lukijan ajattelemaan hieman haikeana, että kuinka asiat voisivat olla ilman Voldemortia. Kiitoksia paljon palautteestasi ja ihanaa kun tykkäsit!

[Natural]

Oi, tykkäsin tästä kovin!

Olen muuten aikalailla samaa mieltä mitä Beatricekin.

Tykkäsin kovasti tuosta pätkästä, missä kerrottiin Georgesta. Myö tuo kelmien kohta oli ihana ja Nevillestä kertova.
Äh, mitä minä tässä oikein selitän? Tykkäsin nuista kaikista!

Tuo otsikko oli todella mielenkiintoinen. Teksti oli koko ajan hieman koskettava ja surullinen (en tiedä onko tuossa nyt oikeat sanat). Tykkäsin tästä tekstin ideasta, siis, että kaikki saavat olla iloisia, kuten Neville<3 sai olla vanhempiensa kanssa ja George<3 sai olla veljensä kanssa. Myös tykkäsin siitä, että Harryllä oli pikkusisko Se oli jotenkin suloinen idea

Fredin sänky ei ole tyhjä.

Rakastui tähän kohtaan, kuten niihin muihinkin kursivointi kohtiin noiden pätkien lopussa.

Sellaista sain tällä kertaa aikaiseksi, mutta tykkäsin tästä todella kovasti.

Kiittäena ja kumartaen,
Natural

[Soracte]

Tuli kauheen haikee olo lukiessa, semmonen "voiku oiski noin" -tunne :/

Tykkäsin kauheesti noista kursivoiduista lauseista, ja siitä miten aika meni jokaisessa kohtajutussa semmosen pienen hypyn eteenpäin. Ja tosiaan, ensin aatteli että eihän Voldemortia voi poistaa, ei toimi potterit näin. Mutta toimipa silti, ja hyvin onnistuit.

Kauheen kiva oli lukea, kiitosta iltasadusta