Kiitos kommenteistanne! Tässä tulee sitten luku 4, joka on toiseksi tai kolmanneksi viimeinen. Tästä tuli lyhyt ficci, mutta ei voi mitäänLuku 4
”Petunia, sinä olet paremmassa turvassa kaukana minusta”, sanoin siskolleni kyyneleet silmissäni.
”Lily, mitä sinä tarkoitat?” Petunia ihmetteli.
”Tarkoitan sitä, että sinun täytyy muuttaa kauas minusta ja esittää, ettei sinulla ole sisarta ja Vernonille sanot, että meille tuli riitaa ja inhoat minua”, selitin.
”Ei, Lily, minä en halua jättää sinua!" hän huudahti ja halasi minua tiukasti. Oli aamu, ja Vernon tulisi aivan kohta hakemaan Petunian omaan kotiinsa.
”Sinun on pakko, Petunia, sillä lailla sinä olet turvassa kuolonsyöjiltä”, jatkoin jyrkästi.
Hetken aikaa väiteltyämme Petunia taipui pyyntööni, joskin erittäin vastahakoisesti ja sillä ehdolla, että hän saisi kirjoittaa minulle ja minä hänelle. Siihen olin suostunut, sillä en uskonut, että kukaan nappaisi kirjettä jästipostista. Nyt hyvästelimme viimeisen kerran, sillä kohta Vernon tulisi, eikä hän saisi aavistaa mitään. Pian Vernon tuli ja näin sisareni viimeistä kertaa.
Oloni oli kamala. Mitä jos Petunia turvajärjestelyistäni huolimatta tapettaisiin? No, nyt en edes saisi tietää sitä. Istuin olohuoneessa poikien kanssa katsomassa jotain FBI-sarjaa. Olin aina pitänyt niistä, mutta nyt en jaksanut siitä kiinnostua. Olin menettänyt vanhempani ja sisareni kahden päivän aikana. James piti kättään hartioillani, mutta hädin tuskin edes tunsin sitä. Yhtäkkiä hätkähdin. En tiennyt, mikä päivä nyt oli.
”Hei pojat, monesko päivä tänään on?” kysäisin toivoen kuulostavani normaalilta, mutta ääneni oli itkemisestä vieläkin käheä.
”Varmaan 18. päivä heinäkuuta, jossain siinä main”, James vastasi.
”Selvä, minun pitää mennä Lontooseen tässä joku päivä ostamaan koulukamat”, mietiskelin.
”Moneskos päivä se sinun koulusi alkaa?” Sirius kysäisi.
”1. syyskuuta”, vastasin miettien, mitä sanoisin, jos James tarjoutuisi tulemaan mukaan, en halunnut olla epäkohtelias, mutta en voinut siltikään ottaa häntä mukaan Viistokujalle.
”Ok, niin meilläkin”, James totesi. Älä kysy voitko tulla mukaan älä, ÄLÄ! toivoin hartaasti mielessäni, mutta silti:
”Voinko tulla mukaasi Lontooseen Lily?” Ei hemmetti. Ei hemmetin hemmetti.
”E-ei sinun kannata, minä kuitenkin kuljen suurimman osan päivää tomuisissa kirjakaupoissa ja ahtaissa vaatekaupoissa”, minä selitin ja yritin naurahtaa. Toivoin, että ajatus tomuisista kirjakaupoista ja ahtaista vaatekaupoista riittäisi pelottelemaan Jamesin jäämään kotiin.
”No, kyllä minä taidan sitten jäädä kotiin”, James sanoi ja sai minut huokaisemaan hiljaa helpotuksesta.
”Me ei voida Jamesin kanssa lähteä koulujuttui ostamaan, ennen kuin saadaan koulusta kirjeet, joissa kerrotaan, mitä kirjoi me tarvitaan tänä vuonna”, Sirius selitti.
Niin, minä en tiennyt mitään koulustani ja sen toimintatavoista. Edellisen kouluni rehtori oli lähettänyt nykyisen kouluni Tylypahkan rehtorille kirjeen, jossa oli pyytänyt, että voisin mennä jatkamaan taikuuden opiskelua tämän koulussa. Rehtorin nimi oli joku Dumbledore. No, jos kirjettä ei tulisi 25. päivään mennessä, menisin sinne Lontooseen Viistokujalle, (joka oli se velhojen kauppakatu) ja kysyisin kirjakauppiaalta, mitä kirjoja tarvitsisin.
Seuraavana päivänä kuitenkin huoneeni ikkunasta lensi pöllö, jolla oli nokassaan kirje. Arvasin, että se oli Tylypahkasta, sillä minun ”ystäväni” Amerikasta eivät olleet lähettäneet minulle yhtäkään kirjettä saavuttuani Englantiin. Katsoin kirjeen osoitetta. ” Neiti Lily Evans, Ikitie 7, Vierashuone, Umpula-Ipistö, Englanti” erittäin erikoinen tapaus ilmeisesti se rehtori, kun näin tarkan osoitteen laittaa. Kirjekuori oli suljettu sinetillä, jossa oli ilmeisesti uuden kouluni vaakuna. Käärme, mäyrä, kotka ja leijona ison T:n ympärille kerääntyneinä. Avasin kirjeen ja aloin lukea.
Hyvä neiti Lily Evans,
Tervetuloa Tylypahkan noitien ja velhojen kouluun.
Koska olette uusi oppilas, teidän olisi hyvä tietää, että matkustatte Tylypahkaan junalla, joka lähtee King´s Crossin asemalta, Lontoosta 1. syyskuuta laiturilta 9 ja ¾, jonne pääsee kävelemällä laitureiden yhdeksän ja kymmenen välissä olevan puomin läpi.
Pystytte jatkamaan samoja oppiaineita kuin aikaisemmassa koulussanne, sillä oppisuunnitelmamme ovat samankaltaiset. Ohessa luettelo kirjoista, joita tarvitsette.
Rehtorinasi toimii Albus Dumbledore (Merlinin ritarikunta, ensimäinen luokka, Suurtaikuri, Päänoita Ylihörhö, Kansainvälinen Velholiitto).
Hyvää loman jatkoa teille toivottaen,
Professori Minerva McGarmiwa,
vararehtori ja muodonmuutosten opettajaOlin suunnattoman helpottunut. Tässä oli selitetty kaikki, mikä minua oli huolettanut. Ansiomerkeistä päätellen se Dumbledore taisi olla joku nero. Sitten aloin tutkia kirjaluetteloani.
Oppikirjat:
Miranda Kanahaukka: Loitsujen käsikirja 7
Bathilda Bagshot: Historian taikakaudet
Emeric Muitto: Muodonmuutokset edistyneille
Phyllida Itiö: Tuhat taikayrttiä ja –sientä
Armos Ratkasis: Numeroiden maailma
Jomma Litkis: Taikajuomien valmistus edistyneille
Iski Synkhalli: Pimeyden voimilta suojautuminen 7
Koukku Kiemura: Riimujen Sana-aapinenVai, että sellaista tulossa. Nyt voisin lähteä joku päivä Viistokujalle. Voisin mennä vaikka maanantaina. Joo, lähtisin maanantaina Poimittaislinjalla. Olin kuullut siitä jonkin verran ystävältäni, joka kävi Englannissa eräänä kesänä. Minun pitäisi käydä Irvetassa ensimmäiseksi ja sitten voisin mennä ostamaan kaavut, kirjat ja muut jutut. Jos rahaa ja aikaa riittäisi, voisin käydä jästikaupoissakin pyöriskelemässä. Kohta lähtisin Tylypahkaan. James ja Sirius menisivät sinne toiseen kouluun ja näkisimme ehkä jouluna. En oikein tiedä mitä Jamesin ja minun välillä oli. Minä pidin hänestä, paljonkin, mutta emme voisi pitää yhteyttä toisiimme syksyn aikana, sillä Tylypahkaan ei kulkenut jästiposti, enkä minä voinut lähettää Jamesille kirjettä PÖLLÖLLÄ. Minun pitäisi jutella hänen kanssaan ennen lähtöäni.
Comments? 
