Noin ja nyt tulee uusi osa, toivottavasti saan näit lukui tulee nopeemmin ku Snouk suostui armollisesti betaamaan 
Luku 2
Heräsin aamulla auringonpaisteeseen. Nousin sängystäni ja kävelin ikkunan ääreen. Katselin pellolle ja pian sinne ilmestyi kaksi tuttua hahmoa: ne pojat rannalta, James ja Sirius. Ajattelin, että voisin mennä moikkaamaan heitä, ei minulla muutakaan tekemistä ollut, ja pojat olivat vaikuttaneet mukavilta. Varsinkin James. Vaihdoin nopeasti valkoiset farkkushortsit ja punaisen topin päälleni, ja juoksin keittiöön syömään pikaisesti yhden jogurtin. Sitten hyppelin pellolle, missä pojat makasivat maassa naureskelemassa.
”Mitä ihmettä te teette?” kysyin huvittuneena. He näyttivät aivan pikkulapsilta.
”Me katotaan pilvii”, James selitti, eilisen ujoutensa unohtaneena.
”Kato, James, tuol on delfiini!”, Sirius hihkaisi osoittaen pientä pilvenhattaraa taivaalla.
”Te olette aivan sekopäisiä!” nauroin ja istahdin poikien seuraksi maahan.
Päivät kuluivat. Pian muutostamme oli jo kulunut kaksi viikkoa. Välini poikiin ja erityisesti Jamesiin lämpenivät päivä päivältä, tosin Sirius oli aina siellä missä Jameskin, joten mitään ei päässyt tapahtumaan. Olin aika varma, että James piti minusta, sillä huomasin hänen katsovan itseäni silloin tällöin hieman unelmoiva ilme kasvoillaan. Olen myös varma, että olin itsekin jäänyt kiinni tuijottamasta hänen käsi- ja vatsalihaksiaan, sekä hänen pörröisiä sysimustia hiuksiaan.
Eräänä päivänä James ja Sirius kertoivat, että he järjestäisivät bileet Jamesilla, jonka vanhemmat lähtisivät sukuloimaan jonnekin hevonkuuseen. Sen verran tunsin jo poikia, että Sirius oli karannut kotoaan ja tullut asumaan parhaan ystävänsä luokse, jonka vanhemmat olivat ottaneet tämän avosylin vastaan. He kävivät jossakin sisäoppilaitoksen tyylisessä paikassa koulua, mutta heistä näki, etteivät he halunneet puhua aiheesta. En udellut sen enempää, sillä en itsekkään haluaisi kertoa vanhasta koulustani ja sen oppilaista, sillä oli velhojen lakien vastaista kertoa meistä jästeille. No, joka tapauksessa, pojat aikoivat kutsua pari parasta ystäväänsä, näiden tyttöystävät, Siriuksen tyttöystävän ja tietenkin minut.
”Petunia, saanko lainata käsilaukkuasi?” kysyin astuessani sisareni huoneen ovesta sisään. Hämmästyin nähdessäni siskoni ja jonkun pojan suutelemassa, joka tosin näytti enemmän kuolan vaihtamiselta. Petunialla ei ollut koskaan ollut poikaystävää. Minä kylläkin olin ollut pari kertaa jonkun jästipojan kanssa, mutta että PETUNIA?!
”Lily, voisitko olla ystävällinen ja koputtaa ensi kerralla?” Petunia sanoi muka herttaisella äänellä.
”Juu, anteeksi Petunia ja – öh?”
”Vernon, Vernon Dursley”, poika esittäytyi.
”Niin, Lily, oliko sinulla jotain asiaakin?” Petunia kysäisi minulta.
”Ai niin, joo, Petunia, voisitko lainata sitä punaista laukkuasi?” kysyin.
”Ai sitä, jonka ostin Macy´s:ltä? Tietysti! Olet sitten menossa bileisiin, vai?” Petunia kysyi
”Joo James ja Sirius järjestää, ku niiden porukat lähtee jonnekin”, vastasin.
”Uuu…James…”, Petunia kiusoitteli.
”Älä viitsi Petunia!” minä sanoin punastuen. Olimme erittäin läheisiä Petunian kanssa, joten olin kertonut hänelle kaiken Jamesista ja ihastuksestani häneen.
”No, oli miten oli, täs se laukku nyt on. Pidä hauskaa!” Petunia toivotti.
”Kiitti, Petunia!” vastasin ja säntäsin ulos sisareni huoneesta.
Menin Jamesin luokse ilta kuudeksi, niin kuin olimme sopineet. Minulla oli punainen olkaimeton mekko ja siihen sopivat kengät ja Petunialta lainaamani laukku.
”Moi, Lily!” James tervehti avatessaan minulle oven.
”Kuutamo ja Matohäntä ovat täällä jo tyttöfrendiensä kanssa, enää odotetaan Siriuksen naista”
Tiesin, että Kuutamo ja Matohäntä olivat lempinimiä Jamesin ja Siriuksen parhaille kavereille. James oli Sarvihaara ja Sirius Anturajalka. Kun Siriuksen ”nainen” viimein saapui paikalle, aloitimme juhlat.
”Mhitäh, the olitthe pisthäneeth tohon juomaanh?” minä mokelsin otettuani ”pari” ryyppyä poikien juomasta. En minä ensimmäistä kertaa kännissä ollut, ehei, minulla oli ollut paljon railakkaita juhlia ystävieni kanssa Kaliforniassa.
”En minäh mithään. She olih Anthurajalkah”, James mokelsi takaisin. Istuimme kahdestaan sohvalla. Sirius oli lukittautunut Anastasiansa kanssa huoneeseensa, Matohäntä, oikealtaan nimeltään Peter, oli sammunut ja hänen tyttöystävänsä lähtenyt ja Remus alias Kuutamo oli mennyt puutarhaan tyttöystävänsä Mandyn kanssa.
”Jamesh, minä thavallaan pidän sinhusta”, minä sanoin ja suutelin Jamesia. Hän vastasi suudelmaan ja minä kiedoin käteni hänen niskansa taakse.
”Niin minäkin pidän sinusta, Lily. Todella paljon”, hän mutisi jo selvemmin, aivan kuin olisi yrittänyt sanoa sen niin, että minä varmasti ymmärtäisin.
”Hih, katsokaa nyt heitä! Tämä pitää valokuvata!”
”Sirius, hienotunteisuus ei ole koskaan ollut vahvoja puoliasi”
Havahduin ääniin korvani juuressa. Päätäni särki aivan jumalattomasti. Mietin, missäköhän mahdoin olla, kun en muistanut mitään. Selvä, siis eilisiltana oli ainakin tullut juotua ja kunnolla. En jaksanut vielä avata silmiäni. Pikku hiljaa mieleeni palautui muistoja eilisestä. Siriuksen ja Jamesin bileet. Heidän ystävänsä Kaatuma ja Mutahuntu – ei – Kuutamo ja Matohäntä. Näiden tyttöystävät. Jollain erittäin vahvalla terästetty booli. Muut olivat jossakin ja minä ja James istuimme kahdestaan sohvalla. Sen enempää en muistanut. Avasin hitaasti silmäni ja nousin istumaan.
”Katsokaa, Lilytar herää!” kuului Siriuksen innostunut ääni.
”Joo, herään kyllä, mutta pidä Sirius pienempää ääntä”, mutisin silmät sirrillään kirkkaasta valosta, jota nyt tulvi ikkunoista.
”Oi, Lilyllä taitaa olla pikkuinen krapula!” Sirius hihkaisi
”Joo, ja sen takia sinun kannattaisi pitää pienempää ääntä”, sanoi Siriuksen vieressä oleva poika, jonka tunnistin Remukseksi.
”Oi, anteeksi Lilytar!” Sirius kuiskasi nyt äänellä, jota hädin tuskin kuuli.
”Tosi fiksua, Sirius, mutta miksi te halusitte ottaa musta kuvan?” ihmettelin.
”No, en nyt tiiä, miten tämän sanoisi, mutta sinä ja James makasitte ERITTÄIN epäilyttävässä asennossa tuossa sohvalla”, Sirius sanoi, onnistumatta peittää virnettään.
Katsoin viereeni sohvalle ja näin Jamesin vielä nukkuvan siinä todella sikeästi. Yhtäkkiä muistin loputkin illan kulusta ja karahdin tulipunaiseksi.
”Hah, minähän arvasin, että jotain tapahtui!” Sirus riemuitsi.
”No, voi miten mukavaa”, mutisin. Yhtäkkiä ryntäsin vessaan ja annoin kunnolla ylen.
”James, mitä sinä olet tehnyt, sinä panit Lilyn paksuksi!” kuului Siriuksen kauhistunut huuto olohuoneesta.
”Mitä?!” huusi James kauhistuneena. Lähdin kävelemään olohuonetta kohti aikomuksenani selvittää Siriukselle, ettei tämä ollut aamupahoinvointia, mutta Remus ehti ensin.
”Sirius, Lilyllä on Krapula”, hän selitti kärsivällisesti. ”Kun on krapula, oksentaa. Ja sitä paitsi ei aamupahoinvointi heti ensimmäisenä aamuna ala”.
”No huh, minä jo säikähdin, että Jamesista tulee isä, ja sitten hänen Kelmi-päivänsä ovat ohi, kun hän joutuu päivät pitkät vaihtelemaan vaippoja.”, Sirius huokasi dramaattisesti.
Tässä vaiheessa James oli saanut päätään sen verran selvitettyä, että pystyi selvittämään Siriukselle, ettei eiliseen liittynyt mitään muuta kuin yksi kännipusu.
”No ainakin te nuoleskelitte, joten tästä saan jutun juurta vielä pitkäksi aikaa.”, Sirius riemuitsi.
Kun olin saanut särkylääkettä, otin laukkuni ja lähdin raahustamaan rankkasateessa kotiin masentuneena siitä ajatuksesta, että päätyisin kuuntelemaan vanhempieni saarnaa siitä, kuinka vahingollista alkoholi oli nuorelle ihmiselle. Mutta, kun saavuin kotiin, kaikki muut ajatukset pyyhkiytyivät mielestäni nähdessäni talomme, tai sen, joka oli ollut talomme.
