3 tapaa herättää koko Weasleyn perhe keskellä yötä, S

[Jewwi]

Author: Jewwi
Genre:Drama?
Rating: S
Disclaimer: Hahmot eivät ole minun vaan kuuluvat J.K.Rowlingille jolta minä niitä lainaan.
Summary: Perustuu haasteeseen nimeltä 3 kertaa kolme
-3 tapaa herättää koko Weasleyn perhe


Charlie oli kuusi vuotias
kun hän heräsi keskellä yötä. Hän kömpi alas sängystään ja tassutteli paljain jaloin alakerran keittiöön etsimään äitiä. Äiti oli aina siellä. Joka kerta kun Charlie oli herännyt aamulla ja hoiperrellut vaarallisen näköisesti alas, oli äiti ensimmäisenä tervehtinyt häntä lieden äärellä hymyillen leveästi. Charlie nytkin käveli alas narisevia rappusia. Kun hän näki keittiöön, kaikkialla oli niin pimeää, että hän peräti säikähti. Nopeasti hänen katseensa kiersi ympäsri huonetta. Äitiä ei näkynyt. Paniikki täytti pienen pojan mielen, äiti oli siepattu. Huuto karkasi hänen pieniltä huuliltaan kaikuen tyhjässä huoneessa.
"Tietät-kai-kuka on siepannut äitin!"
Ylhäältä kuului kuinka hänen veljensä nousivat ja juoksivat alas. Isä oli ensimmäisenä alhaalla kauhu silmissään. Viimeisenä äiti käveli rauhallisesti alas paniikin täyttämään huoneeseen. Charlie ei ollut ikinä nähnyt kauniimpaa näkyä ja ryntäsi halaamaan äitiään.


Fred ja George olivat ensimmäistä vuottaan
Tylypahkassa kun Molly Weasley pyöri sängyssään miettien poikiensa jatkuvia tihutöitä. Hyviä poikiahan he olivat, mutta saattoivat tuottaa päänvaivaa ainaisilla kepposillaan. Vasta edellisenä päivänä oli tullut viimeisin kirje vahtimestari Vorolta, jota kaksoset aina kiusasivat. Huomenna alkaisi joululoma ja pojat saisivat kuulla kunniansa. Molly olisi muuten lähettänyt Räyhääjän mutta se olisi herättänyt liikaa huomiota. Pojat kokisivat elämänsä läksytyksen. Ikkunaan koputettiin. Molly nousi ja avasi ikkunan josta pöllö liisi sisään. Kädet täristen hän rapisteli kirjettä jossa oli Tylypahkan vaakuna.

Suruissamme joudumme ilmoittamaan ettemme voi enää hyväksyä herra Fred Weasleytä tai herra George Weasleytä kouluumme. Heidän käytöksensä on pöyristyttävää...
...Terveisin
Professori McKarmea

Mollyn itku kuului varmasti Tylypahkaan saakka, sillä koko Weasleyn perhe heräsi kauhuissaan, kuin painajasunesta.


Ron oli yhdeksän
kun hän sairastui lohikäärmerokkoon. Hänen äitinsä joutui pakottamaan hänet sänkyyn mitä kauneimpana päivänä.
"Miksi minä en saa mennä ulos?"
"Koska olet kipeä."
"Kyllähän Fred ja Georgekin huijasivat että olivat saaneet potkut Tylypahkasta!"
Totta kai heidän äitinsä muisti tämän tapahtuman. Kaksoset olivat jääneet kepposesta kiinni kirjoitettuaan allekirjoitukseen professori McKarmea eikä Minerva McGarmiva. Eivät he olleet muistaneet tuvanjohtajansa oikeaa nimeä. Ron ihaili isoveljiään. Nämä olivat niin rohkeita uskaltaessaan väittää vastaan äidille. Nyt hän itse ei saanut edes mennä leikkimään veljiensä kanssa lumihankeen. Joululoman loppuvaiheessa ei ollut hauskaa olla kipeä. Veljet kokeilivat lahjojaan pihalla, kun Ron joutui istumaan sisällä tuijottaen ulos. Hän parkui koko illan, mutta väsyi pian ja nukahti ikkunan ääreen. Yöllä hän heräsi polttavaan kipuun ja huusi sekä itki minkä kurkustaan pääsi. Koko perhe heräsi ja makasi sängyssään äidin lohduttaessa nuorinta poikaansa, tämän tuskan särkiessä hänen sydäntään.


A/N Eli ne tavat:
Perheen jäsentä vaaniva uhka
Äidin itku ja suru
Lapsen tuskanhuudot

[Eeyore]

tää ficci oli oikeestaan aika mukava
olit hyvin kirjottanu joka pätkän ja ne pystyi hyvin kuvittelemaan. nuo kolme asiaa kyllä pitävät paikkaansa varmasti joka taloudessa ^^

[Jewwi]

Eeyore: Kiitos, tuo oli oikeastaan ensimmäinen haaste mitä kokeilin, on mukavaa jos sitä on edes luettu.  

[ibi]

Kiva idea on ja toi just et on monta eri tapaa (:  Charlie oli just söpis <3

ibi

[Jewwi]

Kiitos kommenteistanne Scintilla ja Ibi. Pakko myöntää, ensimmäinen osa meni kuin vettä mutta erilaisten syiden keksiminen oli kyllä vaikeaa. Ihme että onnistuin edes jotenkuten

[Brenda]

Otsikko sai hymyn huulille, ainakin erikoisen olet onnistunut valitsemaan. Itse ficci alkoi ihanasti, ensimmäisen osan pikku-Charlie on ihan mahdottoman suloinen! Ihana yksityiskohta tuo, miten Charliekin on huomannut Mollyn löytyvän aina keittiöstä, siellähän hän todellakin hääräilee lähes aina.

Äitiä ei näkynyt. Paniikki täytti pienen pojan mielen, äiti oli siepattu.

Koko ficin paras kohta, awww. ^^ Voin niin kuvitella pienen pojan mielikuvituksen pörräävän ja hänen säikähtävän pahemman kerran, kun äitiä ei näykään. Jotenkin niin lapsenomaista.

Toisessa osassa jäin kaipaamaan jotain, mutta meni se ihan hyvin noinkin. Professori McKarmea! :'D Alkoi vain mietityttää tuo Räyhääjää ja miten Molly ei viitsi lähettää sellaista. Noh, ehkä hän ei ole valmis siihen Fredin ja Georgen takia vaan vasta Ronin kohdalla.

Kolmannessa ei oikein tapahtunutkaan mitään, käytiin läpi vanhoja juttuja ja selvitettiin tuo kaksosten pila. Tuli ainakin selväksi, kuinka paljon Molly rakastaa perhettään. Ensin ajattelin, ettei tuota A/N:ää olisi tarvinnut, mutta näin myöhemmin huomaan, miten hyvin se kokoaa ficin sisällön. Nämä "3 kertaa kun" -haasteet ovat kyllä ihania. ^^

[Jewwi]

Brenda: Oli kolmannessa aivan pakko selvittää poikien pila, ettei kukaan vain kuvittelisi minun oikeasti laittaneen McKarmea. Fredin ja Georgen kohdalla ajattelin ettei Molly vielä olisi "kovettunut" niin paljoa kuin Ronia kohtaan. Enkä usko että mitkään räyhääjät olisivat riittäneet Kiitos että viitsit kommentoida!

[pihlajanmarja]

Hahaa, minun idea. (itselläni vielä nuo kirjoittamatta... ) Nää oli oikein kivat, varsinkin tuo viimeinen. Charlie oli niin... Aww...

[czarina]

tää oli ficci light Tykkäsin paljon, kevensi mukavasti tunnelmaa... Pikku Charlie oli ihana, voin vaan kuvitella... Ja Fredin ja Georgin pila oli kyllä aika hassu ja parasta siinä oli se väärin kirjotus jonka takia ne sitte jäi kiinni.. Ron ysi vee ihaili varmasti nokkelia isoveljiään, tosi hyvin siis keksitty. :]

[Invisiblegirl]

Ihana ficcimöinen. Pidin kamalasti.

Toi hymyn huulille, olit saanut hyvin kuvailtua kaikki Charlien ja muut pieninä! Ihanan lutuisen kuuloisia

Minusta tässä oli kaikki ne kolme tärkeintä syytä. Ne pahimmat ja ne, jotka merkitsevät. Osaat kirjoittaa luontevasti ja hyvin. En löytänyt kirjoitusvirheitä.

Ihania nämä 3 kertaa kun -haasteet!

-Invisiblegirl

[Jewwi]

Ihanaa, tästä on pidetty  

pihlajanmarja: Loistavan idean keksit, onnea omaa tarinaasi

czarina: Tämähän on tälläinen "välificci", puhdistaa hyvin pään Kirjoitus virhe oli aivan inhimillinen, olikohan McKarmea McGarmivan lempinimi?

Invisiblegirl: Mitä muuta voi pikku-Weasleyistä odottaa kuin lutuista? Ajatella, pienet punaiset päät ja pisamat: AWW!

[Out There]

Tämäpä herttainen Tykkäsin paljon, kevyt luettava ja hauskasti kirjoitettu Jotenkin tuo viimenen kohta, Ronin rokko oli kauhean koskettava Teki mieli mennä silittämään pikku Ronia.. No onneks hänellä on Molly. Molly oli muuten kaikissa näissä aika keskeisessä roolissa.

[Jewwi]

Out There, huomasin itsekkin vasta jälkikäteen, että Mollyhan on niin keskeinen henkilö, mutta eikö se aika lailla ole Molly, joka pitää tuon sakin kasassa ja huolehtii? Sillä räikeäluonteinen äitihän todellakin vetää huomion itseensä... Pienten lasten elämässä useimmiten äiti tai isä on koko elämän keskus, maailman ihanin ja muutenkin paras henkilö (: Arthur on hieman Mollyn tossun alla... vai voiko kukaan väittää vastaan?

[Nat]

Loistavaa:D Ficci nosti hymyn huulille lukiessa. En itse olisi tajunnut että McGarmiwan sijasta kirjeessä luki McKarmea. Aivan loistavaa. Ja Pikku-Charlie oli todella suloinen.

Nat

[Jewwi]

Nat: Kiitos ^^ Voin kertoa että hymyilin myös tätä kirjoittaessa. Tuo McKarmea oli sinällään niin pieni muutos, ettei siihen kiinnitä huomiota. Otin idean kun olin pienenä väärentänyt äitini nimen johonkin, aivan väärin kirjoitettuna tietenkin ; )

Taika-ankka: Charlie on suloinen. Ei siitä vain pääse yli eikä ympäri (: Kiva että tykkäsit!

[LunaLuna]

Ihanan suloinen ficci.  Tykkään lukea Weasleyn perheestä ja tää oli aivan ihana!