Nimi: Hymy hyytyy huuliltamme
Kirjoittaja: Upsila
Ikäraja: S //zougati muokkasi ikärajan uusien ohjeiden mukaisiksi
Tyylilaji: draamaa, pikkuista rakkaushömppää myös
Paritus: Daphne/Hermione, (pieni viittaus Daphne/Theodore lopussa)
Vastuuvapaus: Kaikki ovat Rowlingin, en saa rahaa tästä
Tiivistelmä: Daphnen elämä kallistuu miinukselle päin.
A/N: Teki mieli kirjoittaa hieman Daphnesta ja Hermionesta. Pitäisi hieman hiota tätä, mutta julkaisinpa vain ajankuluksi.
Hymy hyytyy huuliltamme
"Menetkö taas ulos, Daphne?"
"Daphne! Kaksikymmentäyksi kertaa jo tässä kuussa!"
"Tapailetko salaa meiltä?"
Daphne huokaisi tuskastuneena, taas näin käy. Luihuiset olivat aina niin uteliaita missä missäkin asiassa, ja juorut kulkivat tässä piirissä ilmaakin nopeammin, joka vinkui juuri kevyenä tuulena ikkunoiden takanta ilmoittaen olemassa oloaan. Aina sama juttu, Traceyn kohmeat sormet pyörittelivät toisen luihuistytön huurukiehkuroita sormien välistä, Draco hymyili ivallisesti ja melankoliset syvät seinät kääkättivät, kun silmissä sumeni elämän valopilkku. Daphne toisin ei nähnyt muuta kuin harmaata elämässään.
Tyttö käännähti vastahakoisesti päätään äänien suuntaan, nyökäytti hädin tuskin päätään ja kiristi vauhtiaan punertavan nyrkin jyskyttäessä kaavun ummenissa. Daphnen mielialassa ei ollut minkäänlaista kehumista, hän lähinnä vietti aikaansa korkkitammen alla ja jakeli kevyitä suudelmia rutistuneiden pergamentin reunaan, joka tuoksui aina aavistuksen kevään sateelta. Daphne upotti korkkitammen alla aina jalkaansa valkoapilan kukintojen sekaan ja antoi puun karhean kaarnan raapia ihonsa naarmuiseksi. Hän olisi vapaa vain hetken ajan.
Daphne halusi myös jakaa onnellisuutensa Astoriallekin. Hän halusi pyörittää pikkusiskoaan tammen alla, upottaa käsiään ja jalkojaan muhevan mullan alle niin, että poskelle ilmestyy tahra. Tyttö halusi letittää siskonsa hiukset ja koristaa sitä kaisloilla. Astoria hymyilisi ujosti vapaudelle ja kikattaisi, kun sade kastelisi hänen hiuksensa märiksi. Astoria oli kuitenkin liian luihuismainen toteuttakseen Daphnen viattoman haaveen ja nyrpisti nenäänsä osoittakseen selvästi mielipiteensä asiasta.
Mutta kolmaskymmenesyhdes päivänä heinäkuuta tapahtui jotain niin mullistavaa, että Daphne halusi suojata sitä kaikelta; luihuisilta, perheeltään ja kaikelta mahdolliselta.
Rakkaus, se on niin hämmästyttävää. Se saa painamaan helliä suudelmia kaikentietäväisen vanilijan makeille huulille, upottamaan sirot kätensä tämän hiuksiin ja pitämään kädestä kiini auringonlaskussa. Daphne jakoi korkkipuunsa myös Hermionelle. Daphne hymyili aidosti ensimmäistä kertaa sinä vuonna.
Hermione oli unelmatyttö, hänellä oli mustetahra poskissa, kädet täynnä kirjoja ja selkä aavistuksen kumarassa. Märkinä syysiltoina he kuuntelivat tammen alla pehmeästi ropisevien sateiden ääntä. Hermione kertoi Daphnelle linnuista, punakylkirastaasta, mustarastaasta, hohtosinikasta ja punarintarastaasta.
Daphne rakasti niitä hetkiä enemmän kuin mitään muuta. Se tuntui kaukaalta haetulta sokeriselta unelma, joka kuitenkin toteutui kaikista vaikeuksista ja hämäristä öistä huolimatta. Mutta onnellisemmatkin hetket eivät kestäneet ikuisesti. Astoria yllätti heidät, kiskoi Hermionea irti Daphnesta, huusi, kiljui ja raivosi.
"Kuraveriset ja puhdasveriset eivät sovi yhteen, vaikka olisivat viimeisemmät lajit maapallolla, ymmärsitko!?"
"En ymmärtänyt."
Samana päivänä Hermione kuitenki kurottautui suutelemaan Ronia, mikä sai Daphnen hukuttautumaan tuliviskiin, hoipertelemaan erakkoluonteisen luihuispojan syliin ja itkemään katkera kumpu sydämessään Theodoren olkapäätä vasten. Päiväkirjan kellastuneet sivut, lentelevät rastaat saastuneen Englannin ilmoilla ja kokeilevat, epäröivät suudelmat. Daphne repäisi ne muistot itsestään irti, rutisti ja repi kaikki pois elämästään. Silmien alapuolella lepäsi tummunut varjo, iho näytti vahamaiselta lampunvaloa vasten ja Theodoren kasvoilla ei enään viipynyt ymmärtäväisyys, olivatko ne suudelmat vain lohdutukset?
Luihuiset ovat kunnianhimoisia, täydellisiä puhdasverisiä ja hyljeksivät kuraverisiä. He eivät tee virheitä ja kannustavat pimeyden puoliin kuuluvia paholaisia.
Daphne kuitenkin teki virheen, mikä kiskoi hänet irti rakkaudesta.