Kirjoittaja Aihe: Hymy hyytyy huuliltamme| Daphne/Hermione, S  (Luettu 2159 kertaa)

Upsila

  • aallotar
  • ***
  • Viestejä: 1 248
    • and here are all your lies
Hymy hyytyy huuliltamme| Daphne/Hermione, S
« : 04.02.2010 18:26:10 »
Nimi: Hymy hyytyy huuliltamme
Kirjoittaja: Upsila
Ikäraja: S //zougati muokkasi ikärajan uusien ohjeiden mukaisiksi
Tyylilaji: draamaa, pikkuista rakkaushömppää myös
Paritus: Daphne/Hermione, (pieni viittaus Daphne/Theodore lopussa)
Vastuuvapaus: Kaikki ovat Rowlingin, en saa rahaa tästä
Tiivistelmä: Daphnen elämä kallistuu miinukselle päin.
A/N: Teki mieli kirjoittaa hieman Daphnesta ja Hermionesta. Pitäisi hieman hiota tätä, mutta julkaisinpa vain ajankuluksi.



                                                               Hymy hyytyy huuliltamme


"Menetkö taas ulos, Daphne?"
"Daphne! Kaksikymmentäyksi kertaa jo tässä kuussa!"
"Tapailetko salaa meiltä?"

Daphne huokaisi tuskastuneena, taas näin käy. Luihuiset olivat aina niin uteliaita missä missäkin asiassa, ja juorut kulkivat tässä piirissä ilmaakin nopeammin, joka vinkui juuri kevyenä tuulena ikkunoiden takanta ilmoittaen olemassa oloaan. Aina sama juttu, Traceyn kohmeat sormet pyörittelivät toisen luihuistytön huurukiehkuroita sormien välistä, Draco hymyili ivallisesti ja melankoliset syvät seinät kääkättivät, kun silmissä sumeni elämän valopilkku. Daphne toisin ei nähnyt muuta kuin harmaata elämässään.

Tyttö käännähti vastahakoisesti päätään äänien suuntaan, nyökäytti hädin tuskin päätään ja kiristi vauhtiaan punertavan nyrkin jyskyttäessä kaavun ummenissa. Daphnen mielialassa ei ollut minkäänlaista kehumista, hän lähinnä vietti aikaansa korkkitammen alla ja jakeli kevyitä suudelmia rutistuneiden pergamentin reunaan, joka tuoksui aina aavistuksen kevään sateelta. Daphne upotti korkkitammen alla aina jalkaansa valkoapilan kukintojen sekaan ja antoi puun karhean kaarnan raapia ihonsa naarmuiseksi. Hän olisi vapaa vain hetken ajan.

Daphne halusi myös jakaa onnellisuutensa Astoriallekin. Hän halusi pyörittää pikkusiskoaan tammen alla, upottaa käsiään ja jalkojaan muhevan mullan alle niin, että poskelle ilmestyy tahra. Tyttö halusi letittää siskonsa hiukset ja koristaa sitä kaisloilla. Astoria hymyilisi ujosti vapaudelle ja kikattaisi, kun sade kastelisi hänen hiuksensa märiksi. Astoria oli kuitenkin liian luihuismainen toteuttakseen Daphnen viattoman haaveen ja nyrpisti nenäänsä osoittakseen selvästi mielipiteensä asiasta.

Mutta kolmaskymmenesyhdes päivänä heinäkuuta tapahtui jotain niin mullistavaa, että Daphne halusi suojata sitä kaikelta; luihuisilta, perheeltään ja kaikelta mahdolliselta.

Rakkaus, se on niin hämmästyttävää. Se saa painamaan helliä suudelmia kaikentietäväisen vanilijan makeille huulille, upottamaan sirot kätensä tämän hiuksiin ja pitämään kädestä kiini auringonlaskussa. Daphne jakoi korkkipuunsa myös Hermionelle. Daphne hymyili aidosti ensimmäistä kertaa sinä vuonna.

Hermione oli unelmatyttö, hänellä oli mustetahra poskissa, kädet täynnä kirjoja ja selkä aavistuksen kumarassa. Märkinä syysiltoina he kuuntelivat tammen alla pehmeästi ropisevien sateiden ääntä. Hermione kertoi Daphnelle linnuista, punakylkirastaasta, mustarastaasta, hohtosinikasta ja punarintarastaasta.

Daphne rakasti niitä hetkiä enemmän kuin mitään muuta. Se tuntui kaukaalta haetulta sokeriselta unelma, joka kuitenkin toteutui kaikista vaikeuksista ja hämäristä öistä huolimatta. Mutta onnellisemmatkin hetket eivät kestäneet ikuisesti. Astoria yllätti heidät, kiskoi Hermionea irti Daphnesta, huusi, kiljui ja raivosi.

"Kuraveriset ja puhdasveriset eivät sovi yhteen, vaikka olisivat viimeisemmät lajit maapallolla, ymmärsitko!?"
"En ymmärtänyt."

Samana päivänä Hermione kuitenki kurottautui suutelemaan Ronia, mikä sai Daphnen hukuttautumaan tuliviskiin, hoipertelemaan erakkoluonteisen luihuispojan syliin ja itkemään katkera kumpu sydämessään Theodoren olkapäätä vasten. Päiväkirjan kellastuneet sivut, lentelevät rastaat saastuneen Englannin ilmoilla ja kokeilevat, epäröivät suudelmat. Daphne repäisi ne muistot itsestään irti, rutisti ja repi kaikki pois elämästään. Silmien alapuolella lepäsi tummunut varjo, iho näytti vahamaiselta lampunvaloa vasten ja Theodoren kasvoilla ei enään viipynyt ymmärtäväisyys, olivatko ne suudelmat vain lohdutukset?

Luihuiset ovat kunnianhimoisia, täydellisiä puhdasverisiä ja hyljeksivät kuraverisiä. He eivät tee virheitä ja kannustavat pimeyden puoliin kuuluvia paholaisia.

Daphne kuitenkin teki virheen, mikä kiskoi hänet irti rakkaudesta.
« Viimeksi muokattu: 27.11.2014 23:22:01 kirjoittanut zougati »
I'd rather have one sunflower from you than a million roses from any other boy.

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 392
Vs: Hymy hyytyy huuliltamme, K-7
« Vastaus #1 : 04.02.2010 19:58:10 »
Tämä oli aika suloinen. Mielenkiintoinen paritus ja nikkisi saivat minut pysäyttämään modehommat ja lukaisemaan tämän läpi. Tyylisi on kivan tarinallinen ja hieman sellainen söpön unelmoiva, josta itse tykkään todella paljon. Ihanan pehmeää kuvailua ja tykkään sanavalinnoistasi ja yksityiskohdista, joita kerrot.

Lainaus
Daphne upotti korkkitammen alla aina jalkaansa valkoapilan kukintojen sekaan ja antoi puun karhean kaarnan raapia ihonsa naarmuiseksi. Hän olisi vapaa vain hetken ajan.
Esim. tämä oli kovin ihana, antaa hyvän kuvan mieleen.

Olet kyllä oikeassa, tätä olisi voinut vielä hieman hioa, korjailla pieniä kirjoitusmokia pois ja sellaista. Jotkut rakennejutut ei aina ihan oikein olleet, mutta eipä ne nyt niin kauheasti haitanneet. Tätä kohtaa en vain ymmärtänyt:

Lainaus
Tyttö käännähti vastakohtaisesti päätään äänien suuntaan,
Tarkoitatko tytön kääntävän vastahakoisesti päätään? Jotenkin en saa tuota vastakohtaista sopimaan tähän, jää hämmentämään.

On kovin surullista, ettei Daphne ehdi olla onnellinen kuin muutaman lauseen verran, ja sitten tuleekin jo Astoria ja särkee koko kauniin kuvan. Olisin kovin toivonut tälle usvaista loppua, josta olisi voinut toivoa vielä edes jotain tyyliin "rakkaus voittaa kaiken", mutta eipä aina niin voi käydä, harmi! Tämä oli kovin söpö välipala, kiitos!


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Upsila

  • aallotar
  • ***
  • Viestejä: 1 248
    • and here are all your lies
Vs: Hymy hyytyy huuliltamme, K-7
« Vastaus #2 : 04.02.2010 21:30:09 »
Arte, kiitos kommentistasi!<3 Kuten mainitsinkin tuossa, että parantamista on, pitää hioita ja vähän korjailla enemmän. En ole kovin pitkäaikainen ficcien kirjoittaja, mutta eiköhän harjoittelemalla kehity. Tuossa oli tosiaan virhe, minun piti kirjoittaakin vastahakoisesti, mutta jotenkin tuo sana lipsahti vastakohtaisesti. Tekstin kanssa kamppailin paljon, ja yritän parantaa taitojani parhaani mukaan. Kiitos oikein kovasti ihanasta ja rakentavasta kommentistasi!
I'd rather have one sunflower from you than a million roses from any other boy.

*ssalla

  • one winged angel
  • ***
  • Viestejä: 88
Vs: Hymy hyytyy huuliltamme, K-7
« Vastaus #3 : 05.02.2010 11:10:20 »
woaah, ihana. ensiksi ajattelin että Daphne/Hermione olisi jotakin... pwp tapaista... mutta tämä olikin ihana <3 valitan rakentavan kommentin puuttumista. kerro kun muokkailet tätä parenpaan suuntaan niin luen uudestaan...? (: (:

löve, *ssalla
Sanoja on niin paljon, kuinka osaan valita ne oikeat?

Sytytä kynttilä syntiselle,
sytytä maailma tuleen.

Upsila

  • aallotar
  • ***
  • Viestejä: 1 248
    • and here are all your lies
Vs: Hymy hyytyy huuliltamme, K-7
« Vastaus #4 : 05.02.2010 13:27:14 »
*ssalla, oi, kiitos piristävästä kommentista! (: Ajattelin tässä vähän korjailla tekstiä ja lisätä ehkä muutamaa lausetta lisää, jotkut sanat toistuvat vähän liikaa. Mutta kerron, kun saan tekstin kokonaan korjattua ja siistiävylimääräiset jutut pois tieltä. Kiitos kuitenkin kommentistasi!<3
I'd rather have one sunflower from you than a million roses from any other boy.