// Alaotsikko: Severus/Regulus, K-11, Drama
Kirjoittaja: Börje
Ikäraja: K-11
Paritus: Severus/Regulus
Genre: Drama
Vastuuvapaus: Rowling omistaa (:
Varoitukset: Kiroilua
A/N: Osallistuu FF10 sanalla 7. Noidankattila
Enää minun ei tarvitse katsella sinua salaa
Hän on taas täällä. Kuhnusarvion apuna. Saan katsella häntä, salaa tietysti. Hän ei saa tietää. Jos saisi olisin kuollut, häpeästä. Voin kuulla juorun jo päässäni: "Orion Mustan poika, Regulus Musta katselee sitä puoliveristä, Severus Kalkarosta."
Kylmät väreet kulkevat pitkin selkärankaani. Muistutus itselle: Älä ajattele tuollaisia!
Totuusseerumi ei ole vaikea valmistaa, mutta rohkelikot, eivät tunnu osaavan edes sitä. Täytyy tuntea myötätuntoa Severusta kohtaan. Hän joutuu auttamaan heitä.
Joku tökkää minua kyynerpäällä. Olen siis taas jäänyt tuojottamaan häntä liian pitkään. Hemmetti. Käännän huomioni liemeeni. Vittu. Se on muuttanut väriään harmaaksi, vaikka sen pitäisi olla sinertävää.
Yritän saada sen takaisin siniseksi, mutta valitettavasti epäonnistun. Tai ehkä se ei ollut niin suuri vahinko. Severus kiertää juuri tätä puolta luokkaa, kun Kuhnusarvio kiertää rohkelikko puolta.
Yritän kuitenkin tehdä totuusseerumilleni, jotain ettei siitä tulisi täysin epäkelpoista. Olen juuri ottamassa ottamassa vampyyrinverta kun valkea ihoinen käsi ilmestyy omani rinnalle. En voi olla erehtymättä siitä. Olen tuojotellut noita käsiä liikaakin.
"Lisäät pari tippaa vettä, niin se saa värinsä takaisin."
Nostan katseeni viereeni ilmestyneeseen Severukseen ja katseemme kohtaavat.
Kauniit silmät
Severuksen silmät ovat kuin meri. Musta, kylmä, synkkä meri, josta kuka tahansa ei saa kiinni. Silti niistä voi löytää sen hohdon. Se pieni lämmin pilke mitä on vaikea nähdä. Erotan sen kuitenkin helposti, ihmisten lukeminen on helppoa kun sen kerran oppii. Mustista silmistä voi lukea myös tietynlaisen vihan. Ei minua kohtaan, vaan veljeäni kohtaan. Muistutan häntä liikaa. Olemme kuin kopiot, tosin Sirius on meistä se komeampi.
Kumpikaan ei käännä katsettaan pois, siinä on tiettyä jännitettä, mistä kumpikaan ei halua luopua. Minä en ainakaan. Kurkkuani alkaa kuivaa, liemeni on ihan pilalla, mutta en välitä. Välitän vain minun vieressäni seisovasta, minua katsovasta Severuksesta. Kerrankin saan hänet lähelleni, aijon nauttia siitä mahdollisimman paljon.
Kuitenkin hetki särkyy kun Kuhnusarvio kutsuu Severusta ja tämän on käännettävä katseensa pois. Helvetti. Koko huomioni saa nyt pilalla oleva totuusseerumini. Silti hymyni on korvissa, ei haittaa huonot arvosanat, pilalle menneet liemet. Severus katsoi minua.
Ilmeisesti haaveilin taas liian kauan ja taisin epähuomiossani lorauttaa liikaa vampyyrin verta noidankattilaani. Tai nykyisin entiseen noidankattilaan.
Hups
Noidankattila on sulaneena möykkynä pöydällä, niin sanotun totuusseerumin valuessa pöytää pitkin lattialle. Irvistän, tästä ei hyvää seuraisi. Nostan katseeni kiertämään hälisevää luokkaa -nämä ilmeisesti huomasivat virheeni- ja kohtaan taas katseesi. Nyt siihen on ilmestynyt huvittuneisuus. Huulillasi karehtii hupsu hymy. Jään tuojottamaan sinua, enkä huomaa, että lientä valuu kaavunhelmalle saaden myös sen syöpymään.
"Regulus Musta, jälki-istuntoa lauantaina kello 18.00 tässä luokassa ja luihuinen menettää kymmenen tupapistettä", Kuhnusarvion pettynyt ääni kaikuu korviini vihdoin.
Huomaan, että noidankattilani on hävinnyt, samoin liemi. Pöydällä on silti syöpymisen merkkejä. Loppu tunti kuluu kuunnellessa luihuisten sihahduksia menetetyistä tupapisteistä ja rohkelikkojen naureskellessa asiasta.
Severus lähti ensimmäisten mukana, kun minä pääsen vasta viimeisien joukossa. En kerennyt nähdä häntä enää. Samperi.
Raahautuessani kohti tupaa taisin vajota taas omaan maailmaani, sillä havahdun siihen kun, joku vetää minut syvennykseen. Kun pääsen hämmenyksen yli huomaan mustan silmäparin katsovan minua.
"Herra Musta taisi tänään olla omissa maailmoissaan?" Ääni kysyy ja voisin kiljua onnesta. Kerrankin minulle tapahtuu jotain hyvää.
Nyökkään vastaukseksi ja tunnen, että minua hiukan suurempi keho painautuu omaani vasten. Puren huultani estääkseni huokaisun karkaamasta suustani.
"Mielesi ei ole vahvimpaa laatuaan. Lukitilismia on helppo käyttää, kun sen taitaa", Severus kuiskaa kasvot parin sentin päässä omistani.
Henkäisen terävästi. Lukitilismi, hän on liian kiero. Ohuet huulet painautuvat omiani vasten kokeilevasti, mutta kuitenkin varmasti. Kätesi kiertyvät ympärilleni ja minulla kestää hetki ennen kuin tajuan vastata suudelmaan ja kietoa omat käteni ympärillesi.
Enää minun ei tarvitse katsella sinua salaa.
// Sca laski ikärajaa
