kiitoksia kommenteista
katriqqq : Kiva, että pidit videosta ja luvusta
Ja kiva tietää, että suomennos on hyvä. Ja onhan tuo kahdeksanvuotiaiden yökylä meikkailu hieman outoa, mutta en sille oikein mitään voi kun tätä vain suomennan ja tämähän on fiktiota, kuten sinäkin sanoit
Anaid : Kiva, että pidit
ja tosiaan olisi kauheaa, jos joutuisi samaan tilanteeseen kuin Bella
Arosalie : Nojaa ehkä se kuulostaa hieman hassulta, mutta enkuksi tuo oli 'Aro, Marcus and Caius had warned me to act like I didn't know...' tai jotenkin tuollein. En keksinyt parempaakaan suomennosta.. Ja kiva, jos pidit luvusta ja videosta
Rassermus : Kiva, että pidät
Anteeksi, että postaan uuden kappaleen vasta nyt, mutta on ollut hieman aikapulaa ja sellasta.. mutta joo toivottavasti pidätte
Kappale 5: Oppitunteja
Bellan näkökulma:
Kahden seuraavan vuoden aikana nautin suuresti molemmista maista.
Kun ensimmäisenä pääsin takaisin Volterraan, huomasin -kuten minulle oltiin luvattu- että tornin seinälle oltiin kiinnitetty suurikokoinen taulutelevisio, parhaat äänentoistolaitteet, jotka rahalla sai sekä kaikki mahdolliset pelikonsolit. Sen edessä oli mukava valkoinen nahkasohvakalusto ja sohvapöydän päällä oli kaunis shakkilauta, joka oli tehty eebenpuusta ja norsunluusta.
Avoimen olohuoneeni toisessa nurkassa oli suuri pöytä, jonka päällä oli Janen muokkaama tietokone, jossa oli kaksi 32 tuuman näyttöä. Huoneen perällä erillisessä osassa, oli suuri keittiö, joka saisi kokit kuolaamaan, valtavalla määrällään kiiltäviä keittiölaitteita, jotka olivat graniittitasolla. Huoneessani oli valtava sänky, joka oli peitetty sähköpeitolla sekä valkoisella, sinisellä ja hopeisella peitteellä.
Ympäri tornin seiniä oltiin ripustettu korvaamattomia alkuperäisteoksia maalauksista, jotka olivat toinen toistaan kauniimpia.
Kun olin saanut kalustettua huoneeni ja saanut tavarani huoneeseeni ja kylpyhuoneeseeni, huomasin ilokseni, että he olivat poistaneet rappuset, jotka veivät makuuhuoneeseeni, kuten olivat luvanneet. Huoneeni oli nyt 100 jalan korkeudessa ja ainoa tapa, jolla sinne pääsi oli kilvelläni levitointi. Se oli juuri niin korkealla, etteivät vampyyrit voineet hypätä sinne, ja pystyivät pääsemään sinne vain jos minä toin heidät ylös. Sen takia siitä tuli täydellinen pakopaikka, jossa pystyin viettämään omaa aikaa ilman että kukaan tuli keskeyttämään.
Sopeuduin nopeasti uuteen aikatauluuni. Santiago oli pitänyt sanansa. Uusi kiiltävä hopeinen Audi R8 oli odottamassa saapumistani. Olin kuitenkin opetellut ajamaan linnan toisilla autoilla, koska en halunnut romuttaa uutta autoani.
Ajotunneista tuli pian yksi päiväni suosikki hetkistä. Aloitin Ariel Atomilla yksityisellä radalla. Santiago juoksi vampyyrinopeudellaan vierelläni, ja opetti kuinka pientä ajoneuvoa tulisi ohjata. Yli-innostuneena kahdeksan vuotiaana onnistuin kolaroimaan jo ensimmäisellä oppitunnillani.
Olin pyytänyt ja rukoillut Santiagolta, että hän antaisi minun mennä kovempaa. Olin vedonnut siihen, että kunhan menin suoraan niin sillä ei olisi väliä kuinka kovaa menisin. Santiago oli kieltäytynyt, mutta, koska olin niin itsepäinen, en kuunnellut häntä ja painoin pienen Atomin kaasua. Vauhti oli niin innostavaa, että olin unohtanut, että radan loppu oli lähellä eikä minulla ollut tarpeeksi aikaa pysähtyä. Onneksi, kiitos kilpeni, minä ja Atom olimme kunnossa. Ylpeyteni sai kuitenkin kovan kolauksen, ja seinässä, johon olimme törmänneet, oli suuri kolo. Tietenkin Santiago kiusasi minua siitä vielä useana vuotena, jotta nolostuisin valtavasti. Felix ja Demetri, jotka katselivat kaikkia ajotuntejani, mainitsivat myös välillä tapahtuman. ”Tällaisina hetkinä sitä toivoo, etteivät vampyyrit eläisi ikuisesti ja ettei heillä olisi täydellinen muisti” mutisin pian kolarin jälkeen kun kaikki kolme vampyyria nauroivat minulle.
Opin lopulta ajamaan kunnolla. Nautin autojen vauhdista. Santiago halusi, että osaisin hallita minkälaista autoa tahansa. Olin edennyt Atomista Hummeriin ja siirryin nopeasti sen jälkeen Pagani Zondaan. Olin yrittänyt monia autoja, muskeliautoista eksoottisiin, ennen kun aloin ajamaan lähes ainoastaan Audiani.
Santiagon ajotunnit sisälsivät myös kisailua, driftailua, kiihdytyskilpailuja ja valtavasti autotemppuja. Tietenkin Santiago näytti minulle kuinka pystyin tehostamaan autoni suoritusta. Pian minä jo viritin Audiani hänen valppaiden silmiensä alla.
Vaikka en ollut saanut suostuteltua vampyyreita asentamaan uima-allasta linnaan, he ilmoittivat minut kuitenkin uimakursseille julkiselle uimahallille. Huomasin nopeasti, että olin huomattavasti sulavaliikkeisempi vedessä kuin maalla. Tämä yllätti Felixin ja Demetrin.
Nyt kun asuin linnassa, Felix ja Demetri olivat päättäneet, että minulla oli ylimääräistä aikaa. He opettivat kuinka eri pelejä pelattiin minun monilla pelikonsoleillani, jotka olivat asennettuna huoneessani. Minun täytyi myöntää, että pidin heidän kanssaan Mario Kartissa ja Halossa kisaamisesta paljon enemmän kuin mitä ulkoapäin näytti. Oli huvittavaa katsoa, kun kaksi vampyyria, jotka olivat vuosisatoja vanhoja, murjottivat kun voitin heidät.
Suurin osa muista oppitunneistani oli melko tavallisia. Hieman edistyneempiä, mutta nautin niistä vieläkin. Yksi asia, joka oli muuttunut, olivat Alecin oppitunnit. Nyt, kun hänellä oli listani, menimme tavallisesti viikoiksi matkoille toisiin maihin tutkimaan niitä. Tietenkin varmistimme, että sää oli pilvinen, jotta voisimme olla ulkona. Yleensä yksi tai kaksi vampyyria tuli Alecin, Felixin, Demetrin ja minun seuraksi. Jane yleensä. Hän näytti nauttivan suuresti kaksosensa kanssa olemisesta, ja hän tuli mukaan ainakin puolille matkoistamme. Toisetkin tulivat mukaan vuorollaan. He näyttivät nauttivan minun uteliaisuudestani, kun tutkin uutta paikkaa. Varsinkin Heidi piti mukanamme olosta. Hän raahasi minut suurimpiin ostoskeskuksiin ostaakseen tavaroita minulle.
Kymmenenvuotiaana olin käynyt kaikissa maanosissa paitsi Antarktiksella. Olin oppinut myös monia uusia kieliä.
***
Pian Volterraan toisiksi kuudeksi kuukaudeksi saapumisen jälkeen, juuri kymmenvuotis syntymäpäivienin jälkeen Aro, Marcus ja Caius kutsuivat minut keskusteluhuoneeseen.
”Bella, sinähän tiedät että pidämme sinua jo perheemme jäsenenä ja kuinka muut vampyyrit pitävät meitä kuniinkaallisina. Meillä olisi ehdotus sinulle” Aro aloitti.
Katselin heitä hermostuneesti, epävarmana minne keskustelu oli johtamassa.
”Haluaisimme kruunata sinut Volturien prinsessaksi,” Aro selitti.
Olisi vähättelyä jos sanoisin, että olin shokissa. Tunsin kuinka kyyneleet tulvivat silmiini valtavasta ilosta. ”Olisi ihanaa olla virallisesti osa perhettänne” sain sanotuksi ennen kun antauduin onnen kyyneleilleni. He kaikki tuijottivat minua hämmentyneinä, kun suolainen vesi virtasi poskiani pitkin. Sain tyyneyteni pian takaisin ja halasin heitä kaikkia rohkeasti.
Kaikki vampyyrit olivat tyytyväisiä, kun olin hyväksynyt heidän ehdotuksensa. He antoivat minulle jopa kauniin tiaran. Aloin pian kutsua Aroa, Marcusta ja Caiusta sedikseni, Didymeä ja Sulpiciaa tädeikseni ja Felixiä, Demetriä, Santiagoa, Heidiä, Janea ja Alecia serkuikseni.
Oli kuitenkin yksi asia josta en pitänyt perheessäni: heidän ruokailutapansa. Nyt kun olin tarpeeksi vanha ymmärtämään, että he lähettivät Heidin ”houkuttelemaan” heidän ruokansa. En ollut iloinen siitä, että tulevana vampyyrina minun pitäisi tappaa viattomia ihmisiä elääkseni.
Päätin pitää vakavan keskustelun Aron kanssa. Löysin hänet kirjastosta, etsimässä kirjallisuutta myyttisistä olennoista. ”Aro-setä, voisinko puhua kanssasi teidän ruokailutottumuksistanne?” kysyin huolettomasti toivoen ettei hän kieltäytyisi.
Aro kääntyi hämmentyneenä minuun päin. ”Mitä haluaisit tietää?”
”No, tiedän, että tapatte ihmisiä selvitäksenne, ja tiedän että, kun minusta tulee vampyyri minun täytyy juoda verta. En kuitenkaan usko, että voisin koskaan tappaa viattomia ihmisiä vain ruoaksi” selitin. Olin jo ajat sitten hyväksynet sen, että vampyyriperheeni tappoi ihmisiä säännöllisesti, mutta tiesin, etten halunnut tehdä sitä jos olisi jokin muu vaihtoehto. ”Onko mitään erilaisia tapoja elää?” kysyin , toivoen että olisi jotain muita vaihtoehtoja.
Aro-setä huokaisi, ”Ajattelimme, että voisit ottaa tämän esille pian, ja olen iloinen kun voin kertoa sinulle, että on toinenkin vaihtoehto” hän lupasi.
”Pari vuosisataa sitten meillä oli vierailija, joka pysyi luonamme 80 vuotta. Hänen nimensä oli Carlisle Cullen eikä hän ole koskaan juonut ihmisverta.
Hänellä oli kultaiset silmät. Ne muuttuivat kuitenkin mustiksi, kun hänellä jano. Hän joi vain eläinten verta” Aro jatkoi.
Mietin kuulemaani, helpotus virtasi ylitseni, kun tiesin että oli toinenkin vaihtoehto. Sitten tajusin jotain, ”Jos on mahdollista selvitä eläinten verellä niin miksi ette kaikki tee niin?” kysyin katsoen uhmakkaasti Aro-setään.
Aro näytti anteeksipyytävältä. ”Vaikka on mahdollista ylläpitää ruokavaliota, se on lähes mahdotonta vampyyrille, joka on maistanut ihmisen verta. Sillä on sama ero kuin tavallisella riisillä ja pihvillä.”
”Ihmisten veri maistuu tuhat kertaa paremmalle kuin eläinten, ja se oikeasti tyydyttää verenhimomme. Carlisle kertoi meille, että eläimet täyttävät, mutta ne eivät tyydytä janoamme täysin. Kun olemme vuosisatoja juoneet ihmisten verta, olemme jo niin tottuneita siihen, että olemme riippuvaisia siitä” hän yritti selittää. ”Se on sellainen ruokavalio, joka pitää aloittaa heti kun sinut on muutettu. Se on vähän niinkuin ’et voi kaivata jotain sellaista mitä sinulla ei ole koskaan ollut’” hän naurahti hieman. ”Me kutsuimme Carlislea vegetaristiksi, koska hän ei ruokkinut itseään meidän tavallisella elinkeinollamme” hän kertoi minulle.
Pohdin tätä hetken aikaa ja nyökäytin päätäni, hyväksyvästi hänen selitykselleen. ”Eli on mahdollista, että selviän pelkillä eläimillä, kun minut on muutettu, ettei tarvitsisi koskaan tappaa ihmisiä?” tarkensin.
”Kyllä” hän varmisti. ”Itse asiassa, jos haluat voisimme viedä sinut tapaamaan yhtä näistä laumoista, jotka noudattavat tätä elämäntapaa. Ehkä voisimme jopa järjestää asiat niin, että voisit elää heidän luonaan, kun sinut on muutettu” hän ehdotti.
”Onko heitä enemmänkin kuin yksi?” kysyin yllättyneenä.
”Kyllä, Carlislen lauma tietenkin. Hänellä on nyt perhe, jotka seuraavat hänen esimerkkiään. En tiedä missä päin he nyt ovat, mutta luulen heidän olevan jossain päin Amerikkaa, he muuttavat parin vuoden välein, jotta Carlisle voisi jatkaa työtään lääkärinä sairaaloissa” hän keskeytti puheensa ja odotti, että hänen sanansa uppoisivat minuun.
”Lääkäri?” kysyin ihmeissäni.
Aro-setä hymyili. ”Kyllä, hänellä on niin hyvä itsekuri, että hän on omistanut olemassaolonsa ihmishenkien pelastamiseen” hän vahvisti. Minä olin vaikuttunut.
”Toinen vegetaristivampyyrien lauma elää Denalissa, Alaskassa. He muodostuvat kolmesta naispuolisesta sisaruksesta, sekä Eleazarista ja Carmenista, kumppanuksista. Eleazar oli ennen osa Voltureja. Hänen lahjansa avulla hän sai tietoonsa muiden lahjat, olen kuitenkin varma, ettei se toimisi sinuun. Hän on hyvä ystävämme, mutta kun hän löysi sielunkumppaninsa, hän halusi kokeilla uutta elämäntapaa”
”Olemme vieläkin yhteydessä häneen, ja hän näyttää olevan tyytyväinen elämäänsä. Me jopa mainitsimme hänelle, että olemme juuri kruunanneet uuden prinsessan” hän iski silmäänsä minulle. Rypistin otsaani, huolestuneena. ”Älä huolestu, emme kertoneet hänelle kuka sinä olet tai sitä, että olet ihminen” hän vakuutti minulle. ”Sinä tiedät, ettemme voi antaa kenenkään tietää, että kiersimme omaa sääntöämme, kun annoimme sinun elää” hän muistutti minua.
Huokaisin, helppottuneena. ”Mutta koska hän on niin läheinen ystävämme, halusimme kertoa hänelle, että olemme kruunanneet uuden prinsessan ja että hän on erittäin voimakas. Eihän se ole pahitteeksi jos kiertää huhuja erittäin voimakkaasta Volturi prinsessasta. Tietenkin he olettavat, että olet vampyyri” Hän vaikutti huvittuneelta, kun hän ajatteli sitä.
”Toivottavasti se auttaa vampyyreja pelkäämään meitä niin etteivät he riko sääntöjä” hän selitti. ”Emme halua lähettää kaartia hoitamaan toista vastasyntyneiden sotaa niinkuin silloin Etelä-Amerikassa” Värisin; Aro oli kerran kertonut minulle vastasyntyneiden sodista, ja ne kuulostivat kaameilta. Antaisin mielelläni huhujen minusta levitä, jos ne estäisivät vampyyrisotia, jotka Felix, Demetri, Santiago ja Jane joutuisivat selvittämään.
”Jos haluamme löytää sinulle vegetaristi vampyyrilauman ainakin ensimmäisiksi vuosiksesi tai pidemmäksi aikaa jos kiinnyt heihin, suosisittelisin Carlislen laumaa” hän pohti. Nostin kulmakarvaani. ”He ovat enemmän perheen tapainen ryhmä. Heihin kuuluu kolme paria sekä yksi miespuolinen henkilö. He elävät ihmisten joukossa. Sitä paitsi,-hän pohti- ”kuulin että se yksinäinen henkilö, Edward ei ole koskaan löytänyt kumppania..” hän hiljeni vihjaavasti.
Katsoin häneen vihaisesti. ”Olen vain kymmenen vuotta Aro-setä,” sanoin tiukasti. ”Olen aivan liian nuori sinun paritusyrityksillesi” tuhahdin.
Hän virnisti minulle. ”Mutta et pitkään pieni prinsessa, et pitkään..” Hän nauroi samalla, kun käveli pois. Minä purin hampaani yhteen ja yritin tukahduttaa haluani heittää hänet seinään.
***
Pohdin eläinten metsästämisen mahdollisuutta pari päivää. Vaikka olinkin tehnyt päätökseni, tulla vegetaristivampyyriksi, minun oli vaikea kuvitella vampyyri metsästämään villieläimiä.
Felixin ja Demetrin epäonneksi, päätin, että halusin nähdä havainnollistuksen, ja että he olisivat täydelliset vampyyrit näyttämään sen.
”EI MISSÄÄN NIMESSÄ!” he molemmat huusivat minulle, kun kysyin heiltä. ”Kun me metsästämme, me annamme vaistojemme johtaa meitä. Me voisimme yrittää metsästää sinua vahingossa” he yrittivät päästä sen yli.
Pyöritin silmiäni ja valitin ”Älkää viitsikö!” Annoin heille parhaan mutristukseni ja koiranpentusilmät. ”Olkaa kilttejä,” kerjäsin. ”Ettehän edes voisi satuttaa minua, vaikka yrittäisittekin, ja otan Janen mukaan” muistutin heitä.
Pystyin näkemään päätöksestä horjumista, joten ehdotin jotain mistä he eivät voineet kieltäytyä. ”Pidän ylimääräisiä taistelu- ja pelaamishetkiä kanssanne koko kuukauden ajan” lupasin.
He katsoivat toisiaan sekunnin ja voihkaisivat alistuneesti.
”Jee!” taputin ja hypin ympäri innostuneena.
”Manipuloiva pieni prinsessa” Demetri kuiskasi hiljaa Felixille, joka nyökkäsi.
Esitin, etten olisi kuullut moista, kun tanssahtelin onnellisena pois päin.
***
Seuraavana yönä matkasin mukavasti Janen selässä metsän läpi pois Volterrasta. Felix ja Demetri seurasivat meitä laahustaen. Tunsin itseni riemastuuneksi. Rakastin kyytejä vampyyreiltani. Nopeus ja puiden vilahtaminen ohitse oli mahtavaa.
Nautin siitä niin paljon, että melkein petyin, kun pysähdyimme ja Jane hyppäsi puuhun ja kiipesi niin, että näimme Felixin ja Demetrin selkeästi.
Jane osoitti hiljaa lähellä olevaa metsäkaurislaumaa. Hän rypisti nenäänsä hieman, kun niiden tuoksu osui häneen ja mutisi: ”Ne eivät tuoksu erityisen hyvältä” ennen kun hiljeni.
Katsoimme alas kohti Felixiä ja Demetriä, jotka valmistautuivat metsästykseen. Olin kiitollinen, että minulla oli kehittynyt näkö, jonka avulla näin kun he hiljaa kiihdyttivät kohti saalistaan ennen kun he hyppäsivät ilmaan ja laskeutuivat kahden kauriin päälle. Vain parin sekunnin päästä molempien kauriiden kaulavaltimo oli poikki, ja kahden vampyyrin hampaat olivat uponneet niiden hauraaseen lihaan.
Seurasin kiinnostuneena, hieman pettyneenä, koska se ei ollut kestänyt erityisen pitkään. Mutta onneksi, kun Demetri oli kuivattanut kauriin, hän sai vainun villisiasta, ja lähti sen perään. Jane ja minä seurasimme häntä. Hän ärsytti sitä jonkun aikaa kunnes se tuli vihaiseksi ja yritti hyökätä hänen kimppuunsa syöksyhampaillaan, ennen kun Demetri päätti vihdoin tappaa sen. Hän suoristui ja nauroi. ”No hän maistui ainakin paremmalle kuin kauris” hän totesi, ”mutta ei kuitenkaan lähellekkään niin hyvälle kuin ihmiset.”
Annoin hänelle alentavan katseen ennen kun huomasin Felixin puuttuvan. ”Missä Felix on?” kysyin hämmentyneenä. Seurasimme jälkiämme takaisin päin ja Demetri ja Jane huomasivat hänen tuoksunsa ja seurasivat sitä kunnes löysimme Felixin, nauramassa, kun suuri ruskeakarhu yritti raapia ja purra häntä. Hänen paitansa ja kaapunsa olivat revityt. Hän näytti nauttivan siitä, kun hämmentynyt karhu yritti tappaa häntä. Odotimme kärsivällisinä kunnes Felix kyllästyi ja päästi karhun tuskistaan.
Palatessamme kotiin päin, Felixin ainoat kommentit olivat, ”No, karhun kanssa tappeleminen ennen sen syömistä on todella paljon viihdyttävämpää kuin peloissaan olevan ihmisen syöminen. Se ei kuitenkaan ole yhtä täyttävää kuin ihmiset.” Pyöritin silmiäni, ja asetuin nauttiakseni paluu matkasta.
***
Ainoat oppitunnit joista en kahden vuoden aikana pitänyt, olivat tanssitunnit, joita kaikki vampyyrit olivat vaatineet. Koska olin niin kömpelö, astuin koko ajan Renatan varpaille. Renata piti tanssituntejani nyt kun minulla oli täysi hallinta kilvistäni ja pystyin käyttää sitä lähes kaikkeen, tavaroiden lennättämisestä tavaroiden nostamiseen, jopa niin suurien kuin rekat, ja tavaroiden sieppaamiseen sekä heittämiseen. Pystyin jopa suojaamaan kaikki molemmilla kilvilläni 5 mailin säteellä.
Salaa, kun olin oppinut perusasiat enkä enää jatkuvasti astunut Renatan varpaille, minä oikeastaan nautin näistä tunneista. Valitin kuitenkin ääneen enkä koskaan kertonut, että nautin tunneista.
Didyme oli kehittänyt musiikin opetustani. Silloin kun en ollut tutkimassa muita maita, opettelin kovasti soittamaan kitaraa, huilua, selloa ja pianoa. Harppu oli kuitenkin edelleen suosikkini.
***
Äitini oli erityisen tyytyväinen siitä kuinka hyvin kehityin. Hän näytti nauttivan siitä kun olin hänen kanssaan, mutta hän näytti nauttivan myös siitä kun olin Volterrassa, koska se oli hieno kokemus. Hän oli erittäin kokeilunhaluinen henkilö, joka rakasti kokeilla kaikkea uutta. Niiden kuuden kuukauden aikana joina en ollut hänen kanssaan, hän otti kaikkia mahdollisia yökursseja, joogasta kakun koristeluun. Hänen mielenkiintonsa ei kestänyt erityisen pitkään ennen kun hän siirtyi uuten asiaan joka vei hänen mielenkiintonsa. Hän nautti uusien asioiden kokeilusta ja minä olin onnellinen rohkaistessani häntä, iloisena että hänellä meni hyvin ilman että olin valvomassa häntä. Renee oli minulle enemmän isosisko kuin äiti, ja minä autoin häntä aina kun pystyin.
Olin aika varma, että hän epäili, että Voltureissa oli jotain outoa, mutta hän näki kuinka he rakastivat, kun olin siellä, ja että he jumaloivat minua, joten hän antoi minun mennä heidän luokseen kuudeksi kuukaudeksi, huomaten myös kuinka hyvä mahdollisuus tämä oli minulle. Hän rakasti sitä, että he olivat vieneet minut vierailemaan lähes koko Eurooppaan (en ollut kertonut hänelle, että olin ollut lähes kaikissa muissa maanosissa) ja minä lähetin hänelle aina kuvia matkoiltani.
Olimme varmoja että hän ei tiennyt mitä he oikeasti olivat, jos hän olisi tiennyt hän olisi estänyt minua menemästä sinne jo aikoja sitten, mutta ollaksemme varmoja, rajoitimme hänen yhteydenottonsa Aron ja Marcuksen puheluihin joskus Didymekin puhui hänelle. Minä tietenkin soitin hänelle päivittäin.
Onnistuin saamaan pari uutta ystävää, kun palasin Phoenixiin, mutta pysyin kuitenkin Chantalin ja Breezen lähellä. He olivat aina kiinnostuneita uusista Italian tapahtumistani. Kerroin heille kaiken minkä pystyin jättäen pari yksityiskohtaa sanomatta.
Elämäni jatkui tälläisena pari vuotta. Olin tyytyväinen, että pieni ihmisperheeni sekä suuri vampyyriperheeni, näyttivät onnellisilta.
