Kiitos taas ihanista kommenteistanne (:
Ginerva, tuota mulla ei oo mitään kuvia enkä ehi nyt etsii, mutta googlen kuvahausta löytyy aika varmasti jos laittelee niitä merkkien nimiä (:
Joo, tiedän, etten laittanut lyhyttä pätkää tästä luvusta, mutta en ehtinyt laittaa sitä. Sitä paitsi ajattelin että haluatte varmaan mieluummin koko luvun nyt ettekä sitä lyhyttä pätkää sillä olen seuraavan viikon poissa. En pääse koneelle lainkaan. Mutta juu tässäpä on 22. luku, toivottavasti pidätte (:
Kappale 22: Kevättanssit
Kuten tavallisesti Edward herätti minut seuraavana aamuna aloittamaan uuden viikon koulussa. Hän suuteli minua pehmeästi, kunnes olin hereillä. Valitin, kun hän lopetti ja hän nauroi. ”Sinusta on tulossa erittäin ennustettavissa oleva aamuisin Bella”, hän mumisi.
Halasin hänet tiukasti minuun. ”Olet paras herätyskello koskaan”, mutisin hänen rintaansa.
Pystyin kuulemaan virnistyksen hänen äänestään, kun hän vastasi: ”Tuo on hyvä tietää rakas”.
Pystyin kuulemaan hänen äänestään jotain erilaista, joten nousin istumaan ja katsoin hänen kultaisiin silmiinsä huolestuneena. ”Edward mikä on hätänä?”
Hän katsoi hetken poispäin minusta huokaisten. ”Alice näkee pari vaeltajaa kulkevan tästä ohi joskus tällä viikolla”, hän selitti. ”Joten olen varmaan hieman ylisuojelevainen, kunnes he ovat poissa”.
Rypistin otsaani. ”Edward minä pystyn pitämään huolta itsestäni. Minulla on kilpi muistatkos”, muistutin häntä.
”Tiedän”, hän vastasi hiljaa, ”mutta en voi sille mitään, että haluan suojella sinua Bella, se on osa minua”
Annoin sen olla nyt ärsyyntyneenä hänen suojelevaisuudestaan, mutta salaa onnellisena samaan aikaan. Tiesin suorasta lähteestä kuinka suojelevaisia vampyyrit pystyivät olemaan – jopa Felixillä ja Demetrillä, jotka voitin jatkuvasti kamppailuissa, näytti edelleen olevan ylivoimainen tarve suojella minua. Ajattelin, että se oli varmaan joku vampyyri juttu.
Hän jätti minut pian sen jälkeen, jotta voisin valmistautua, luvaten tavata minut koululla; tänään olisi ensimmäinen päivä, jolloin ajaisin uudella autollani kouluun.
***
Ajoin koulun parkkipaikalle ja parkkeerasin sulavasti Edwardin Volvon viereen. Siinä ajassa missä sammutin auton, Edward oli jo avaamassa oveani minulle. Hän auttoi minut ulos ennen kuin tarttui koululaukkuuni ja heitti sen olalleen. Kävelimme käsi kädessä toisia Culleineita kohti välittämättä kaikista tuijotuksista, joita sain uuden autoni vuoksi. Nähtävästi se ei ollutkaan niin huomaamaton kuin olin ajatellut.
Lounaaseen mennessä koko koulu tiesi, että minulla oli uusi auto – yksi pienessä koulussa olemisen haittapuolista oli se, että mikä tahansa muutos oli suuri uutinen. Kun Emmett liittyi kanssamme pöytään, hän näytti erittäin huvittuneelta. ”Kuulin, että makaat Edwardin kanssa ja hän osti sinulle auton vähän niinkuin maksuna, Bella”, Emmett nauroi. Vieressäni Edward murisi.
”Oikeastaan”, Jasper keskeytti, ”minä kuulin, että te kaksi menitte naimisiin ja auto oli Bellan häälahja Edwardilta”, hän mainitsi.
”Pidän tuosta juorusta enemmän”, Edward mutisi.
Virnistin. ”Hyvä tietää, että pitäisit minusta enemmän vaimonasi kuin huoranasi” Koska minut oltiin kasvatettu vampyyrien seurassa, olin omaksunut monia perinteisiä arvoja ja näkemyksiä ja minulla oli täysin aikomuksena mennä naimisiin Edwardin kanssa lukion jälkeen, jos hän kosisi minua. Minä vain yksinkertaisesti toivoin, että hän oli pitänyt hänen 1900-luvun näkemykset avioliitosta ja että hän kosisi pian. Tietenkin, jos hän ei kosisi, ei olisi mahdontonta omaksua pari 2000-luvun näkemystä ja kosia häntä itse. Tiesin jo, että halusin viettää ikuisuuden hänen kanssaan ja en nähnyt mitään syitä miksi meidän pitäisi odottaa avioliittoa – vaikka tiesin, että monet ihmisistä paheksuisivat sitä tai ajattelisivat, että olen raskaana.
Yksi suurimmista asioista, jotka olivat tielläni, oli se tosiasia, etten ollut kahdeksantoista, vielä – mutta se ei olisi ongelma enää parin kuukauden päästä. Minun täytyi kuitenkin myöntää, että toinen syy miksi halusin mennä naimisiin seuraavan vuoden tai kahden sisällä oli se, että halusin kokea hääni ihmisenä ja halusin, että vanhempani olisivat siellä. Halusin, että Charlie voisi saattaa minut alttarille ja tiesin, että parin vuoden sisällä olisin vampyyri ja olisi mahdotonta pitää yhteyttä häneen sen jälkeen. Tietenkin äitini näkemykset avioliitosta olivat täysin erilaiset kuin minun. Hänen tuhoisen aikaisen avioliiton Charlien kanssa jäkeen, hän oli hyvä puolestapuhuja siitä, ettei naimisiin saanut mennä ennen kolmikymppisiään. En odottanut innolla sitä, että minun pitäisi kertoa hänelle, että menisin naimisiin ennen sitä – miten tapahtuisi, jos saisin tahtoni läpi.
Keskustelu väheni tuon jälkeen Edwardin vakuutellessa minulle, että minun ei pitäisi koskaan edes ajatella kutsuvani itseäni huoraksi.
Liikuntatunnin aikana sinä iltapäivänä, onnistuin ilmoittamaan Jessicalle, että autoni oli murskaantunut, kun puu oli kaatunut sen päälle viime viikkoisen myrskyn aikana ja, että minun oli pitänyt ostaa uusi auto. Tiesin, että koulun juoru kellona hän levittäisi uutisia varmasti ja toivoin, että arvailut päättyisivät silloin, kun ihmiset saisivat tietää totuuden.
Ne eivät loppuneet, mutta viikon aikana ne sentään vähenivät hieman. Ainakin, kun soitin Volterraan antaakseni heille päivityksen, he olivat myötätuntoisia. He olivat myös tyytyväisiä siitä kuinka hyvin Cullenit olivat suhtautuneet minun lahjani paljastukseen. ”Jos vain muutkin vampyyrit ottaisivat uutiset vastaan noin”, Marcus mutisi. ”Carlisle oli aina myötätuntoinen ja avarakatseinen mies.”
”Niin”, Aro oli samaa mieltä. ”Mielestäni, sen perusteella miten hyvin he ovat asiat hoitaneet tähän menessä, meidän pitäisi alkaa harkita heidän kutsumistaan Volterraan tapaamaan prinsessaamme virallisesti jotta voisimme selittää kaiken.”
”Oikeasti?” kysyin toivekkaana. ”Minun ei pidä enää salata sitä heiltä?”
”Niin”, Caius vastasi. ”Ehkä voisimme järjestää jotain sinun seuraavalle lomallesi.”
”Kiitos todella paljon kaverit”, sanoin kiitollisena. Olin ikionnellinen siitä ajatuksesta, ettei minulla olisi salaisuuksia Culleneilta.
Demetri ja Felix tietenkin saivat hupia siitä, että olin heittänyt Emmettin ikkunan läpi. He ulvoivat naurusta. ”Lyön vaikka vetoa, että hän oli järkyttynyt”, Felix sanoi. ”Muistan miltä minusta tuntui, kun heitit minut ensimmäistä kertaa seinään.”
Hihitin. ”No sinun ei olisi pitänyt kutsua minua söpöksi.”
”Minä toivoin, että olisimme olleet siellä näkemässä!”, Demetri sanoi haikeasti. ”Minusta olisi ollut mahtavaa nähdä heidän reaktionsa.”
Nauroin tuolle ennen kuin ryhdyin keskusteluun uudesta autostani Santiagon kanssa. ”Hyvä valinta Bella”, hän kehui minua. ”Olen opettanut sinut hyvin, prinsessa”, hän sanoi ylpeänä.
”Kiitos Santi”, sanoin kiitollisena, ettei hän nähnyt punastustani hänen kehustaan puhelimen kautta.
Yhtä puhelinsoittoni puolista ei otettu yhtä onnellisesti vastaan kuin muita uutisia. Kun mainitsin, että Alice oli nähnyt kiertolaisten kulkevan alueen läpi, pystyin kuulemaan heidät kaikki hermostuneina. ”Ole erittäin varovainen Bella”, Aro varoitti. ”Muista, että veresi tuoksuu erityisen hyvältä vampyyreista. Mitä todennäköisemmin, jos he tapaavat sinut, he yrittävät syödä sinut.”
Voihkaisin. Miksi minun piti tuoksua niin houkuttelevalta vampyyreiden mielestä. ”Tiedän Aro-setä, älä huolehdi. Osaan pitää huolta itsestäni”, vakuutin hänelle.
”Emme kouluttaneet sinua kolmeatoista vuotta turhaan”, Demetri totesi.
***
Lauantaiaamuna huomasin ajavani Culleneille aikaisin. Se oli Alicen vika tietenkin – hän oli ehdottanut, että olisin siellä aikaisin aamulla, jotta hän voisi koko päivän valmistella minua illan kevättansseihin – jotka eivät alkaisi ennen kuutta tänä iltana. Itse vihasin itsensä laittamis-vaihetta. Saatoin rakastaa shoppailua, mutta minulla ei vain ollut kärsivällisyyttä istua tuntien ajan kunnes hiukseni ja meikkini olisivat valmiit. Tämän takia olin alunperin ajatellut viettäväni suurimman osan aamustani Edwardin kanssa ennen kuin suuntaisin Culleneiden talolle iltapäivällä valmistautuakseni. Valitettavasti Alice oli nähnyt suunnitelmani ja kun kerjäykset, anomukset ja suun mutristukset eivät olleet toimineet minuun, hän oli soittanut Charlielle. Charlie oltiin lumottu pettämään minut ja olin lähtenyt talosta tänä aamuna nyrpeänä ja mumisten närkästyneenä: ”Oman isänsä pettämä.”
Charlie oli nauranut. ”Mene vain Bells, anna Alicen pitää hauskaa ja viettää hyvää aikaa illan tansseissan.” Olin ajanut pois vihoissani ärsyyntyneenä, että Alice oli pilannut suunnitelmani.
Sillä hetkellä, kun astuin autostani ulos Culleneiden kartanon edessä, minut vetäistiin Edwardin käsiin. Huokaisin onnellisena. ”Alice on järjestämässä kaikki tavarat huoneeseensa ja tekemässä viime hetken korjauksia mekkoihin”, hän ilmoitti minulle. ”Joten sinulla on hetki aikaa ennen kuin hän varastaa sinut pois.” Virnistin onnellisena edes pari minuuttia lyhyemmästä Barbie ajasta.
”Voisimme pysyä vain tällä tavalla”, mutisin tyytyväisenä hänen käsissään.
Hän nauroi. ”Niin paljon kuin rakastaisinkin sitä, Jasper haluaa pelata laivanupotusta kanssasi, kun kerran olit niin hyvä shakissa”, hän sanoi nostaessaan minut ylös ja tuudittaen minua käsissään, kun hän kantoi minut sisälle.
Jasper oli jo odottamassa, laivanupotus peli oltiin jo aseteltu pöydälle. Emmett vetelehti lähellä, hän halusi selvästi nähdä pelin. Esme tuli keittiöstä säteillen. ”Hei Bella”, hän sanoi kiirehtien halaamaan minua heti, kun Edward laski minut alas. ”Leivoin sinulle keksejä”, hän ilmoitti minulle ojentaen minulle lautasellisen suklaahippukeksejä.
Virnistin hänelle. ”Kiitos Esme, nämä näyttävät herkullisilta.”
Hän hymyili minulle. ”Ole hyvä Bella. On mukavaa käyttää keittiötä viimeinkin.”
Asettauduin istumaan pöydän eteen Jasperia vastapäätä. ”Sinä tulet häviämään”, ilmoitin hänelle luottavaisesti.
Hän virnisti. ”Enpä usko rakas”, hän sanoi venyttäen sanojaan, hänen silmänsä saivat kilpailuhenkisen valon.
Asettelimme pelinappulamme erillisille laudoille tuijottaen varovaisesti toisiamme. Edward liittyi Emmettin seuraan katsoen meitä kiinnostuneena. ”Sinä voit aloittaa ensimmäisenä”, tarjosin Jasperille. ”Sinä tulet tarvitsemaan sitä.”
”Enpäs tarvitse”, hän sanoi itserakkaasti. ”Mutta minut ollaan kasvatettu siihen, ettei naiselle saa koskaan väittää vastaan, eli A5”, hän aloitti.
”Ohi”, vastasin. ”F7?”, kysyin.
”Ohi.” Hän nosti kulmakarvojaan minulle. ”C4.”
Voihkaisin. ”Osui”, mutisin vastahakoisesti. Jasper puhkesi voitonriemuiseen hymyyn. Jatkoimme pelaamista ja hän upotti nopeasti pari laivaani. Korvaukseksi löysin ja upotin pari hänen laivaansa. Pian meillä molemmilla oli vain yksi laiva jäljellä – kumpikaan meistä ei ollut löytänyt pienintä laivaa.
Tuijotin vihaisesti Jasperia yrtittäen saada hänet menettämään hermonsa, jotta minä voittaisin. Hän hymyili minulle sotaisasti. Olimme molemmat käyttäneet paljon erilaisia taktiikoita pelin aikana, mutta, koska minulle oltiin kerrottu Jasperin empaattisesta lahjasta, päätin, että olisi aika käyttää sitä häntä vastaan. Yritin tuntea oloni pelokkaaksi toivoen, että se toimisi häneen, mutta korvaukseksi huomasin oman pelkoni lisääntyvän, kun Jasper purskahti nauramaan. ”Minun täytyy antaa sinulle kunniaa siitä, että yritit Bella, mutta tuo ei toimi minuun.” Hän virnisti. Edward nauroi hiljaa takanamme.
Puhkuin vihaisesti, pelkoni täysin poissa. Tartuin keksiin lautaseltani ja otin haukun siitä miettiessäni vaihtoehtojani. Aloin yhtäkkiä miettimään tuskaa. Ajattelin, että menettäisin Edwardin ja tunsin tuskan huuhtoutuvan ylitseni. Edessäni Jasper säpäsähti täysinäisessä kärsimyksessä. ”Bella, ole kiltti ja lopeta, saat minut haluamaan hyppätä kalliolta epätoivossa”, hän anoi.
Virnistin. ”Luulin, että sanoit ettei se toimisi”, ilmoitin hänelle. Tunsin kuitenkin hieman syyllisyyttä, joten lopetin tuskan luomisen häneen. Hän teki siirtonsa ja toivoin, että olin harhauttanut häntä tarpeeksi, että hän tekisi väärän siirron. Hän ei tehnyt. ”D4.”
Kirosin. ”Osui”, sanoin vastahakoisesti.
Yhdessä siirrossa vielä, hän oli voittanut. Virnistin alistuneena ojentaen kättäni. ”Hyvin pelattu Jazz”, sanoin kätellessäni häntä.
”Kiitos pelistä Bella.” Hän virnisti minulle voitonriemuisena.
Emmett loikkasi sohvalta ja työnsi Jasperin sivuun. ”Minun vuoroni”, hän ilmoitti aseuttatuessaan Jasperin paikalle ja alkaessaan asetella laivojaan.
Kohautin olkiani ja virnistin. ”Jos sinä todella haluat hävitä Emmett, niin ole hyvä vain.”
Hän pudisti päätään. ”Ei ikinä, minä aion todellakin voittaa sinut tällä kertaa”, hän sanoi järkähtämättömästi.
Virnistin. Ajattelin, että voisin kerätä pari pistettä lisää Emmettiä vastaan eikä minua haitannut huijata saadakseni ne.
Aloitimme pelin ja annoin kilpeni liukua näkymättömästi Emmettin laudan päälle tuntien hänen laivojensa asetelman. ”A1”, sanoin luottavaisesti.
Hänen itsevarma virnistyksensä katosi. ”Osui”, hän sanoi vastahakoisesti.
Hän löi ohi omalla vuorollaan ja oli minun vuoroni taas. Jälleen kerran valitsin pettämättömästi oikean. ”Osui.”
Hän valitsi taas. ”Ohi.”
”Osui.”
”Ohi.”
”Osui.”
Jatkoimme ja minä upotin kaikki hänen laivansa omahyväisesti ilman, että epäonnistuin kertaakaan, kun Emmett jatkoi sokeasti arvailuja siitä missä omat laivani olivat.
Minä voitin. Hymyilin omahyväisesti Emmettille, joka näytti ällikällä lyödyltä ja hämmentyneeltä, kun hän tutki lautoja. Pian ymmärrys valkeni hänen kasvojen piirteissä. ”Sinä huijasit!” hän huusi hyppien ylös ja osoittaen minua.
Minä vain istuin siinä valtava virnistys kasvoillani, kun tartuin toiseen keksiin lautaseltani ja pureskelin sitä hitaasti. ”Todista se”, härnäsin turvattuna sillä, että olin ainoa, joka pystyi näkemään kilpeni; ei ollut mitään mahdollista tapaa, jolla hän voisi todistaa, että olin huijannut.
Hän rypisti otsaansa sanattomana ja ärsyyntyneenä. Hänen takanaan Rose nauroi. ”Hyvin tehty Bella, harvoin kukaan saa Emmettiä sanattomaksi.”
Virnistin hänelle noustessani ylös ja venytellessäni jalkojani. ”Bella 3, Emmett 1”, julistin.
Alice ilmestyi portaiden yläpäähän. ”Voi hyvä, olet valmis. Rose nappaa Bella, meidän pitää alkaa valmistautua.” Kurkistin kellonaikaa, kun Rose nosti minut ylös. Se ei vielä edes ollut puoli yhtätoista ja hän halusi alkaa valmistautua. Voihkaisin, kun minut kiidätettiin ylös portaita ja asetettiin tuoliin, joka oli Alicen vaatekaapin suuren peilin edessä.
Rose ja Alice alkoivat valmistella minua ensin, koska se ei kestäsi heille puoliakaan niin pitkään kuin mitä se kestäisi minulle. Laitoimme päälle musiikkia – ja lauloimme mukana, kun he tekivät hiukseni ja meikkini ennen kuin he näyttivät mekon, jonka Alice oli suunnitellut minulle.
Luonnokset, jotka olin nähnyt, eivät tehneet kunniaa. Se oli syvän violetin värinen olkaimeton mekko, joka myötäili vartaloani ennen kuin se levisi lanteillani ja laskeutui polvieni kohdalle. Siinä oli monimutkainen kukka helmikoristelu yläosassa ja helman oikealla puolella. Kun katsoin ompeleita läheltä, huomasin, että Alice oli ommellut helmet käsin kiinni. ”Voi Alice, se on kaunis”, puuskahdin. ”Minä en melkein halua pitää sitä, koska pelkään, että tuhoan sinun kauniin suunitelmasi.”
Hän murisi minulle. ”Ei tuollaista ajattelua Bella. Tein sen sinulle käytettäväksi enkä katsottavaksi.” Nyökkäsin nöyrästi ja laitoin sen päälleni. Hän katosi hetkeksi ennen kuin hän palasi Rosen Jimmy Choon piikkikorkoisesten kenkien kanssa. Ne olivat täsmälleen saman sävyiset kuin mekkonikin. ”Tässä, laita nämä jalkaan.”
Kiinnitin ne jalkoihini ja nousin ylös kääntyen katsomaan itseäni peilistä. Tummasilmäinen kaunotar katsoi takaisin minuun. ”Vau, kiitos kaverit, näytän mahtavalta”, sanoin arvostaen.
He virnistivät. ”Ole hyvä Bella”, he sanoivat ennen kuin he kääntyivät laittaakseen itsensä valmiiksi. Istuin ja katsoin, puhuen heidän kanssaan päättäjäistansseista, jotka olivat tulossa pian. Alice oli tietenkin jo alkanut suunnittelemaan mekkojamme myös sitä varten.
Loppujen lopuksi olime täysin valmiita koruja lukuun ottamatta. Alice ja Rose johdattivat minut arkulle, joka oli täynnä antiikkisia koruja. ”Valitse jotain täksi illaksi Bella”, Rose rohkaisi minua.
Katsoin heihin kiusaantuneena. ”Tuota oikeastaan minulla on jotain omia koruja. Perin ne joltain rikkailta sukulaisilta jokin aika sitten”; myönsin. Heidän silmänsä levisivät mielenkiinnosta. ”Edward!” huusin hiljaa tietäen, että hän kuulisi minut. ”Voisitko hakea minulle sen kassin, jonka jätin autoni etupenkille?”
Pian ovelta kuuluin kevyt koputus ja Alice ajelehti vastaamaan siihen. Hän otti kassin Edwardin käsistä ja pamautti oven nopeasti kiinni hänen naamansa edestä ennen kuin ehdin nähdä vilaustakaan hänestä. ”Ai, ai, Edward”, Alice kuritti häntä. ”Haluan, että saat täyden vaikutelman Bellasta, kun tulemme portaat yhdessä alas, eikä hetkeäkään aiemmin.”
Kuulin hänen huokaisevan hiljaa alistuneesti oven toisella puolella. Nähtävästi hän tiesi paremmin eikä yrittänyt vastustaa Alicea. Alice tuli takaisin avaten pienen kassin, jonka olin tuonut ja vetäen ulos samettiset koru rasiat. ”No mitä sinulla on Bella?”
Avasin suurimman rasian näyttäen heille kaulakorun – kolme valkokulta säiettä, josta roikkui suuri päärynän muotoinen ametisti. Ajoittain ketjujen joukkoon oli käpertyneenä kimaltavia timantteja. ”VAU”, Alice henkäisi. ”Esme tule katsomaan tätä!” hän huusi.
Esme oli pian huoneessa ihaillen korua yhdessä Alicen ja Rosen kanssa. Tartuin seuraavaan rasiaan ja avasin senkin näyttäen heille sopivat korvakorut; päärynän muotoiset ametistit, joista pienet ketjut roikkuivat ja jotka oltiin koristeltu hyvin pienillä timanteilla, jotka kimalsivat valossa. ”Sinun korusi ovat kauniita rakas”, Esme sanoi, hänen äänensä oli kunnioituksen valtaama.
Hymyilin. ”Kiitos Esme”, sanoin, kun paljastin mitä oli turvasssa viimeisessä rasiassa. Se oli hieno kolmisäkeinen rannekoru; pienoisversio kaulakorustani.
Kun he olivat lopettaneet korujeni – syntymäpäivälahja Didymeltä, kun olin täyttänyt kaksitoista, ihailun, laitoin ne kaikki varovaisesti päälleni samalla, kun Alice ja Rose päättivät mitkä korut laittaisivat itse päälleen.
Viimeinkin olimme täysin valmiit ja paljon yllätyksekseni oli aika mennä alakertaan tapaamaan parimme.
Odotimme portaiden yläpäässä, kun Esme meni alas valmistamaan pojat meidän tuloomme – Alicen vaatimus. Kun he olivat valmiit, menimme riviin; minä olin keskellä, Rose oli oikealla puolellani ja Alice oli vasemmalla puolellani. Käsistä pidellen laskeuduimme portaat alas. Tiesin, että näytimme mahtavilta. Vieressäni Rose piti yllään kaunista tiukkaa satiinista jäänsinistä cocktail pukua. Se korosti hyvin hänen tappavan kaunista vartaloaan ja koruja, joita hän piti, mitkä sisälsivät vaalean sinisiä kiviä, jotka vetivät huomion hänen viehättävälle kaulalleen ja hänen platinan värisiin hiuksiinsa. Alice näytti uskomattoman sievältä mekossa, joka oli melkein täysin vastakohta Rosen pukuun. Se oli haalean pinkki mekko olkaimilla ja keveä helma, jotka saivat hänet näyttämään keijulta.
Kun me matkasimme hitaasti alas, katsoin kolmea poikaa, jotka kaikki odottivat alhaalla rannekukat käsissään. Heidän kaikkien suut olivat auenneet, kun he tuijottivat omia kumppaneitaan. Minun silmäni olivat lukittautuneet Edwardin silmiin ja näin rakkauden ja jumaloinnin niissä, kun lähestyin häntä. Hän näytti puvussaan kreikkalaiselta jumalalta – minun henkilökohtaiselta Adonikseltani.
Saavuimme viimein kumppaneidemme luokse ja päästimme irti toistemme käsistä, silmäni ei koskaan irroneet Edwardin silmistä. Hän nosti kättäni ylös asettaen pehmeän suudelman sille, kun hän asetti rannekukan juuri Volturi rannekoruni yläpuolelle. ”Näytät kauniilta rakas”, hän ilmoitti minulle pehmeästi.
Hymyilin ylös hänelle. ”No sinä näytät sievältä itse Edward.”
Tietämättäni Esme liihotteli ympärillämme ottaen kuvia. Lopulta hän onnistui saamaan huomiomme ja poseerasimme pariin kuvaan, kun hän onnellisesti napsi niitä. Carlisle tuli seisomaan hänen taakseen. Hän hymyili. ”Te kaikki näytätte mahtavilta”, hän ilmoitti meille. ”Pitääkää hauskaa tänään.”
Kiitimme häntä ja suuntasimme ulos. Kun olimme ulkona, Edward johti minua Vanquishilleen. Kun nostin kulmakarvaani, hän selitti: ”Minusta on mukavaa viedä se ulos erikoistilaisuuksiin.” Virnistin hänelle ja menin sisään. Seurasimme muita, jotka olivat Rosen BMW:ssä, koululle. Tanssiaiset pidettäisiin liikuntasalissa.
Kun saavuimme parkkipaikalle, siellä oli muutama oppilas paikalla ja heidän suunsa loksahtivat auki, kun he näkivät Edwardin auton. ”No muut oppilaat ovat varmasti huomanneet, että Cullenit ovat saapuneet”, totesin Edwardin auttaessa minut ulos autosta.
Hän virnisti. ”No, kun on niin kaunis tyttöystävä kuin sinä, on ymmärrettävää, että häntä haluaa näytellä.” Pyöritin silmiäni nojaten Edwardiin, kun matkasimme liikuntasalille muiden Culleneiden kanssa.
Alice, Rose ja minä seisoimme sivussa, kun pojat ostivat lippumme, katsoen kirkkaasti koristeltua huonetta. Alice nyrpisti nenäänsä hieman. ”Minä olisin voinut tehdä paljon paremmin”, hän mutisi.
”Ehkä sinun pitäisi tarjoutua koristelemaan päättäjäistanssit sitten”, ehdotin.
Hänen kasvonsa kirkastuivat. ”Voi Bella, mikä loistava idea. Siitä tulee niin hauskaa!”, hän intoili ennen kuin hän vaipui hiljaisuuteen, kun hän mietti ideoitaan hänen uudesta projektista.
Tutkin huonetta löytääkseni Angelan ja olin onnellinen, huomatessani hänen rupattelevan Benin kanssa, tiesin, että hän oli ihastunut Beniin. Huomasin myös, että suurimalla osalla huoneen pojista oli katseet tähdätty meihin kolmeen, himo oli selvä heidän kaikkien silmissä.
Edward kietoi kätensä omistushaluisesti ympärilleni tuijottaen vihaisesti poikia, hiljainen murina kohosi hänen rinnastaan. Nojasin häneen. ”Oletan, ettei heidän ajatuksensa ole erityisen puhtaita?” kuiskasin.
”Ei”, hän vastasi. ”Suurin osa heistä on riisumassa teitä kolmea ajatuksissaan tällä hetkellä.” Värisin inhosta. Kääntyen vedin Edwardin kasvot alas ja suutelin häntä intohimoisesti.
Kun irrottauduin lopulta, katsoin ylös Edwardin huvittuneeseen ilmeeseen. ”Oletan, että heidän ajatuksensa ovat hieman pettyneet nyt?” kysyin.
Hän virnisti ja nyökkäsi ennen kuin hän johdatti minut tanssilattialle. Suurin osa lauluista oli suhteellisen nopeita, mutta rytmi oli sopiva latinolaiseen tanssiin. Kiitos Renatalle, olin hyvin varustautunut ja näytti siltä, että Edwardin elämän edellisenä vuosisatana hänkin oli tullut hyväksi tanssijaksi. Pian olimme kiertelemässä tyylikkäästi toistemme ympärillä. Muut Cullenit liittyivät seuraamme ja muut oppilaat tekivät automaattisesti tilaa heille tanssilattialla.
Sen jälkeen kun olin lopettanut yhden tanssin liikkellä, jonka Heidi oli vaatinut minut opettelemaan, johon sisältyi se, että kiedoin molemmat jalkani Edwardin vyötärölle, kun hän veti minut hitaaseen ympyrään, Emmett vihelsi minulle. ”Vau Bella, sinulla on taitoja.” Virnistin hänelle ja kohautin olkiani. ”Kuinka sinä voit näyttää niin sulavalta ja seksikkäältä tanssilattialla Rosen kolmen tuuman koroissa ja silti onnistut kompastumaan omiin jalkoihisi ja pitämään ylläsi kahta tarjottimellista ruokaa?” hän kysyi.
Tuijotin häntä vihaisesti siitä, että hän oli tuonut tuon tapauksen taas esille ja sitten kohautin olkiani. ”Olen varmaan vain sillä tavalla lahjakas”, vastasin ylevästi.
Takanani Jasper nauroi. ”No saanko sitten tämän tanssin kanssasi nuori neito?”, hän kysyi hänen etelän murteella.
Virnistin hänelle. ”Voi tietenkin sinä hyvä herra”, sanoin parhaalla etelänkaunotar murteellani, kun otin hänen kätensä.
Alice tarttui Edwardiin ja pyöritti hänet pois luotamme. Lopun illan ajan vaihdoimme pareja ja huomasin, että niinkin isoksi vampyyriksi Emmett oli melkein yhtä sulava kuin Jasper ja Edward tanssilattialla. Jotenkin kuitenkin aina, kun hitaat laulut soivat, päädyin Edwardin lohduttaviin käsiin.
Tietenkin tanssit päättyivät aikanaan ja me suuntasimme vastahakoisesti kotiin. Olin jotenkin helpottunut, että viettämällä koko illan joko Edwardin, Emmettin tai Jasperin kanssa, olin välttänyt tanssipyynnöt Mikelta, Ericiltä, Tylerilta ja muilta.
Kaiken kaikkiaan se oli loistava ilta ja, kun Edward suuteli minua jäähyväiseksi ulkoportailla, kun hän oli toimittanut minut kotiin, olin täysin tyytyväinen ja halkeamaisillani onnesta. ”Hyvää yötä rakkaani”, hän kuiskasi, kun menin sisälle.
Charlie oli odottamassa minua sisällä. Hän loi arvioivan katseen minuun, hänen ilmeensä muuttui ylpeäksi, kun näki minut. ”Näytät kauniilta Bells”, hän totesi. ”Oliko sinulla hauskaa?”
Virnistin. ”Se oli mahtavaa isä”, sanoin onnellisena.
”Hyvä, Esme soitti ja lupasi minulle kuvia”, hän mainitsi. ”Sinun on parasta lähettää pari äidillesi, tiedät, että hän haluaa tuhansia.”
Irvistin tietäen äitini taipumuksesta tulla yli-innostuneeksi pienimmästäkin asiasta. Epäilemättä, kun hän näkisi Edwardin kuvan, hän alkaisi intoilla Edwardista ja kuulustelisi minua hänestä jokaisena hetkenä, jonka hän saisi. ”Joo isä, muistan lähettää hänelle pari”, vakuutin hänelle.
Puhuimme hetken pidempään ennen kuin menin ylös sänkyyn täydellisen tyytyväisenä elämääni.
