Jatkossa kesti hieman kauemmin,
Mutta nyt ei oikein iske tän ficin kirjoittaminen..
Tää oli hieman tönkköä minun sekä betan mielestä.
Kiitos Chewylle
LUKU NELJÄ EDWARD POV. OSA 1.Ajoin ison, valkoisen talon pihaan. Talo näytti samalta kuin kymmenen edellistä taloa. Postiluukussa luki: 34 MASEN. Olin käynyt täällä viimeksi kaksikymmentä vuotta sitten, kolmevuotiaana. Nyt olin saanut täältä töitä ja päättänyt muuttaa Chicagosta New Yorkiin. En tuntenut täältä vielä ketään, vaikka olisin kovasti halunnut tutustua erääseen tyttöön. Tosin unelmani ei tulisi koskaan toteutumaan, tyttö oli liian jäätävä. Tuskin edes tulisin näkemään koko tyttöä koskaan uudelleen.
Pysäköin hopeisen Volvon oven eteen hiekkatielle. Päätin hakea laukut myöhemmin, nyt kaipasin vain lepoa. En muistanut paljoakaan täällä asumisesta, eikä vanhempani halunnut kertoa, koska siihen liittyi perheemme synkin salaisuus.
Sisällä kaikki huonekalut olivat peitetty valkoisilla lakanoilla. Kammottavaa. Peittämättömät tasot olivat pölykerroksen peitossa.
Suuntasin ensimmäisenä keittiöön. Lattia oli haaleanmarmorista, tasot sinertävää marmoria. Keskellä keittiötä oli iso neliön muotoinen taso, missä oli hana ja hella. Kaksipuolisella jääkaapilla oli tammenpuiset ovet, samoin muilla keittiökaapeilla. Myös keittiön tuolit olivat tummaa puuta.
Olohuoneen seinät olivat beiget, yhdessä seinässä oli fototapetti, kuviona oli mustavalkoinen kukka. Sohvat olivat vaaleanvihreät. Sohvia oli kolme, niitten välissä oli tumma sohvapöytä, pöytä muistutti hieman arkkua. Seinällä oli iso taulu -TV. Huoneen perällä oli vielä musta flyygeli. Minun flyygelini. Olohuoneessa oli noin kaksi metriä korkeat ikkunat. Ikkunoista näki terassille ja takapihalle, myös uima-allas näkyi. Ikkunoitten vieressä oli lasinen ovi terassille.
Harpoin yläkertaan, siellä oli monia ovia. Melkeinpä jokaisen oven takana oli parisänky, jokainen erilainen. Valitsin itselleni huoneen, missä oli tumma ovi. Huoneessa oli ruskea pylvässänky ja sängyn molemmilla puolilla oli samanväriset yöpöydät. Huoneessa oli käytetty paljon erilaisia ruskeita sävyjä. Päiväpeite ja koristetyynyt olivat ruskeat, mutta niiden välistä pilkotti pari beigeä tyynyä. Nahkasohvakin oli ruskea.
Laukkujen purkauksien ja pölyn pyyhinnän jälkeen päätin käydä suihkussa ja sen jälkeen tutustua hieman naapureihin.
Puin mustat farkut, valkoisen t-paidan ja sen päälle sinivalkomustan ruutupaidan. Jätin paidan helmat auki ja käärin hihoja hieman. Täydellistä, toivottavasti naapurissa asuisi jotain mukavia tyttöjä.
Kaikista taloista oli valot pois paitsi yhdestä. Painoin ovikelloa hieman hermostuneesti ja haroin sotkuisia hiuksiani. Olin vieläkin hieman harmissaan tänään olleesta kampaaja käynnistä. Yritin vääntää naamalle viehättävimmän hymyni. Sisältä kuului ryminää ja pari kirosanaa. Oven auettua näin sen saman suloisen tytön, pelkkä pyyhe ympärillä. En tiennyt mitä sanoa, en halunnut mokata.
”Jos sinulla on tapana avata ovia pelkkä pyyhe päällä, niin taidan tulla toisenkin kerran.” Yritin heittää asian vitsiksi. Huomasin kuinka tyttö punastui. Virnistin hieman, sillä hän näytti todella suoloiselta punastuessaan. Tyttö oli avaamassa suutaan, varmaankin selittääkseen, mutta hänen ympärillä oleva pyyhe tipahti.
”Vaaauu!” Sain ähkäistyä. Tyttö punastui entisistään.
”Voisitko mitenkään kääntyä? Tai vielä parempi olisi, että LÄHTISIT KOKONAAN HELVETTIIN OVELTANI!” Tyttö karjui naama punaisena ja noukki pyyhettään. Käännyin hetkeksi, mutta minulla ei ollut aikomustakaan lähteä. Käännyttyäni, kävelin vain tyynenä sisälle. En minä oikeasti tällainen ollut, mutta en aikonut luovuttaa. Olin päättänyt, että saan tuon tytön, hinnalla millä hyvänsä.
”Oliko sinulla jotakin asiaa?” Kuului närkästynyt ääni takaani. En välittänyt hänen äänensävystään vaan katselin ympärilleni välinpitämättömästi. Kuulin olohuoneesta Elvistä.
”Kiva musiikkimaku”, kommentoin ja en edes vilkaissut tyttöön, mutta olin varma, että hän punastui. Suuntasin askeleeni sinne mistä musiikki kuului.
”Ööh, niin asiasi? Vai tulitko muuten vain hengailemaan?” Tytön ääni oli hieman epävarma. En tiennyt mitä sanoa, mitä asiaa minulla muka oli? Päätin sanoa, että tulin lainaamaan vehnäjauhoja. Eikö naapurit tehnytkin sillä tavalla?
”Joo, haluaisin lainata vehnäjauhoja”, sanoin itsevarmana. Kummakseni sain tytöltä hieman oudoksuvan katseen.
”Käyn laittamassa jotain päälle ja sitten saat vehnäjauhosi”, ääni kuulosti hieman turhautuneelta. Tyttö kipitti nopeasti yläkertaan vilkaisemattakaan minua.
Kävin hetkeksi makaamaan yhdelle sohvalle. Päätin esittää nukkuvani ja hetken kuluttua kuulinkin jo askelia rappusista.
