Luku 2. Varma homo”Bella, asiakkaasi on saapunut”, Alice sanoi ärtyneesti ja hymyili tekohymyä asiakkaalleni.
”Työpäiväni on loppunut, joten sinun pitää hoitaa hänen hiuksensa”, sanoin hieman uhmakkaasti – tämän jälkeen saisin läksytyksen Alicelta.
”Hetkinen, eikö minulta kysytä mitään? En halua, että tuo hoitaa hiukseni”, Edward sanoi halveksien ja osoitti sormellansa Alicea. Tästä Alice ei todellakaan pitäisi. ”Haluan, että hiukseni hoitaa hän, kenelle varasin ajan.” Edward nosti kädet ristiin rinnallensa.
Oliko hän homo?”Mitä-vikaa-minussa-on?” Alice kiljaisi vihaisena.
”Minulla on muutakin elämää kuin sinun hiukset. Jos Alice ei kelpaa, varaa uusi aika”, yritin sanoa mahdollisimman viileästi. Oikeasti minun olisi tehnyt mieli maistaa noita huulia ja tehdä kaikki mitä Edward vain vaati. Olin saavuttanut jo ulko-oven, enää pitäisi vain avata se ja astua ulos.
”ODOTA!” Edward vuorostaan kiljui – kyllä hän kiljui. Nyt olin varma että hän oli homo. ”En ehdi varata uutta aikaa. Minulla on koekuvaukset. Minä rukoilen”, nyt hänen äänensä kuulosti vuorostaan anelevalta. Aneliko Edwad Masen minua? Tuskinpa.. Hän oli näyttelijä, joten varmasti esitti, jotta saisi tahtonsa läpi.
”Ei käy. Minulla on kiireitä”, sanoin mukamas välinpitämättömästi. Miksi hän halusi juuri minun kampaamoon, juuri minun hoitavan hänen hiuksensa? Livahdin ovesta ulos järkyttävään helteeseen. Olin ihan varma että paahtuisin matkalla.
Kävelin studiolle reilut neljäkymmentä minuuttia, en paahtunut. En pystynyt keskittymään isän puheisiin. Mietin vain sitä täydellisen samettista ääntä, täydellisiä huulia, täydellisiä hiuksia ja täydellistä vartaloa, olisin voinut jatkaa loputtomiin sillä kaikki Edwardissa oli täydellistä. Tai ei ihan kaikki, luonteessa olisi parantamisen varaa. Sen osan tosin kuulin isän puheista, että olin saanut roolin Love, hate and passion -elokuvaan, mikä parasta, olin saanut pääosan. Vastanäyttelijääni ei kuulemma ollut vielä valittu. Sain käteeni ison nipun papereita. Ensimmäisellä sivulla luki isolla ”KÄSIKIRJOITUS”. Tuottaja suositteli että luen käsikirjoituksen läpi ja harkitsen. Aikaa olisi huomiseen, koska silloin pitäisi allekirjoittaa sopimus. En ollut huomannut miten nopeasti aika oli mennyt, kello näytti varttia vaille kymmentä. Ulkona oli säkkipimeätä, jos ei laskenut katuvaloja. Hyvästelin isän ja lähdin kotia kohti. Isällä oli vielä asioita hoidettavana.
Vaikka olinkin 23-vuotias asuin silti kotona, ei ollut tarvetta muuttaa pois. Harmikseni kotona ei ollut ketään, äitikin oli työmatkalla Miamissa. Eli viettäisin luultavasti illan ja yön yksin isossa talossa. Sain kylmiä väreitä jo pelkästä ajatuksesta. En nauttinut yksin olemisesta. Minulla oli kylläkin yksi sisko, mutta harmikseni hän ei enää asunut kotona. Hän nimittäin asui Emmett McCartyn kanssa. Jep, Rosalie oli isosiskoni. Minulla ja Rosella oli pari vuotta ikäeroa. Vaikkakin olimme sisaruksia, meillä oli yllättävän läheiset välit, mutta Alice oli silti läheisempi.
Talo oli pelottavan pimeä. Vain pihavalot syttyivät automaattisesti. Talomme oli kolmekerroksinen ja hyvin avara, äitini piti avarista tiloista. Talomme ympärillä oli korkea portti. Asuimme varakkaalla alueella, joten ei ollut mukavaa jos joku naapuri eksyisi pihallemme. Naapuristossa sijaitsi monia samannäköisiä taloja. Meidän vieressä oleva talo oli ollut jo pitkään tyhjillään. Talo näytti meidänkin taloa pelottavammalta. Olin ihan varma että siellä kummitteli tai sitten siellä asui vampyyreja.
Juoksin niin kovaa ovellemme kuin jaloistani lähti, mutta juoksuani hidastivat hieman Alicen valitsemat korkokengät. Ovelle päästyäni kaivoin hätäisesti avaimet laukustani, minusta tuntui että joku tarkkaili minua. Olin ihan varma että se oli naapurin vampyyri. Sisälle päästyäni sammutin nopeasti hälytyksen ja heitin laukkuni eteisessä olevalle sohvalle. Talossa oli karmivan hiljaista. Kipitin äkkiä olohuoneeseen ja laitoin stereot täysille, heti helpotti. Radiosta kuului Adam Lambertin For Your Entertainment. Lauloin mukana ja aloin tanssia sohvalla, jos sitä tanssiksi voi sanoa. Kuvittelin että olin tunnettu pop-laulaja, harmikseni vatsani keskeytti kuvitelmani. Nappasin tanssiessaan sohvan vierestä puhelimen ja soitin lähimpään pizzeriaan.
”Newtonien pizzeria. Miten voin palvella?”
”Hei Mike, umm... haluaisin ison perhepizzan ja öö.. täytteenä jauhelihaa ja salamia. Muista, ei sipulia.”
”Bella”, Mike tervehti iloisesti. ”Joo ei sipulia. Menee noin puolisen tuntia.” Puhelu katkaistiin.
Puolessa tunnissa ehtisin ottaa rentouttavan suihkun.
Olin juuri pesemässä hiuksiani kun ovikello soi. Menikö puoli tuntia näin nopeasti? Kiedoin niukan vaaleanpunaisen pyyhkeen ympärilleni ja juoksin alakertaan kompastumatta portaissa, onnekseni. Oven takana ei seisonutkaan Mike pizzojen kanssa, vaan joku aivan muu.
”Jos sinulla on tapana avata ovia pelkkä pyyhe päällä, niin taidan tulla toisenkin kerran.” Tunsin kuinka punastuin, eikä asiaan auttanut oven toisella puolella seisovan henkilön virnuilu. Olin selittämässä miksi minulla oli vain pyyhe päällä, mutta onnekseni ei tarvinnut, koska minulla ei enää ollut sitäkään. Olin ihan varma että näytin tomaatilta. Ja kun tämä kiusallinen hetki olisi ohi, en enää koskaan poistuisi kotoamme.
”Vaaauu!” Edward sai ähkäistyä.
”Voisitko mitenkään kääntyä? Tai vielä parempi olisi, että LÄHTISIT KOKONAAN HELVETTIIN OVELTANI!” Karjuin naama punaisena samalla noukkien pyyhettäni. Edward kääntyi hetkeksi, mutta ei lähtenyt, päinvastoin, hän tuli sisälle.
”Oliko sinulla jotakin asiaa?” Kysyin närkästyneenä. Edward ei välittänyt äänensävystäni. Hän vain katseli tyynenä ympärillensä.
”Kiva musiikkimaku”, Edward huomautti eikä edes katsonut minuun. Hän suuntasi askeleet kohti olohuonetta. Lehahdin punaiseksi, sillä radio soi vieläkin ja siitä kuului Elviksen kappale, jota en tunnistanut.
”Ööh, niin asiasi? Vai tulitko muuten vain hengailemaan?”
”Joo, haluaisin lainata vehnäjauhoja”, Edward sanoi yhä tyynesti.
Tuliko hän lainaamaan vehnäjauhoja? Varma homo. ”Käyn laittamassa jotain päälle ja sitten saat vehnäjauhosi”, sanoin turhautuneena ja kipitin yläkertaan.
Laitoin päälleni vihreän topin ja löysät collegehousut. Päästyäni alakertaan näin suloisen näyn
A/N: Hehe en pettänyt teitä. Sain luvun tänne tänään
Kiitos ja kummarrus
Chewylle joka jaksoi korjata taas kaikki virheet. Risuja ja ruusuja kehiin.
Ajattelin kirjoittaa 4.luvun Edwardin näkökulmasta, mitä mieltä te rakkaat lukijani olette?
