Otsikko: Liian Myöhään
Kirjoittaja: amorgirl
Beta:Eipä ole.
Ikäraja: K-11
// Frederica muokkasi ikärajaaGenere: angst
Paritus: Harry/Draco
Vastuuvapaus: Rowlingille kuuluu kaikki.
Summary: Mitä kaikkea voi tapahtua pikkuisen pieleen menneestä liemestä?
Varoitukset: Itsemurha
Vapaa sana: Teki hirveesti mieli kirjottaa. Biisi on siis Jukka Leppilammen Laula ihmisille.
Sain vaan hyvän idean siitä ku laulettiin riparitapaamises. Anyway. Kommailkaas kun ootte lukenu
Liian MyöhäänHikipisara valui otsalta, se kulki reittiänsä ohimolta poskelle josta jatkoi leualle, sieltä tipahti pulpetille jolle se pirskoutui. Harry tuskkaili liementunnilla, Kalkaros mulkoili rohkelikkoja vähän väliä ja vähensi pisteitä heti kun oli mahdollista.
Harry vilkaisi luokan etu vasemmalle, jossa luihusten jääprinssi istui ja jutteli rennosti ystävälleen. Molemmat olivat saaneet jo liemensä valmiiksi ja maistaneet sitä sen määrän mitä oli pitänyt. Liemen vaikutuksesta heillä oli nyt normaalia kaksinkertaisesti tehokkaampi kuulo.
Jos tämän kyseisen vaikeasti valmistettavan liemen pilaisi kuuroutuisi kokonaan. Sitä ei aluksi huomaisi, se vaikuttaisi ensin niinkuin pitäisikin. Pian alkaisi järkyttävä tinnitys ja lopulta hiljaisuus.
''Jos joku huomaa tinnityksen alkavan, hänen pitäisi olla jo juoksemassa luokseni siinä kohdassa'', Kalkaros ohjeisti. Tosin Harry ei kuunnellut, mikä ei ollut yllättävää.
Lisää pallomuhkun mätä ja sekoita kolme ja puolikierrosta vastapäivään.Harryn luettua ohje hän otti kulhon jossa mätä sijaitsi ja laittoi sitä violetin liisterimäisen liemen sekaan. Harry sekoitti lientä.
Kierros.
Kierros.
Kierros.
Kierros.
Hän nosti kauhalla lientä lasiin josta sitä oli määrä maistaa. Poika tuijotti epäilevänä turkoosia tahnaa jonka piti näyttää meren siniseltä ja nestemmäiseltä.
Poika kohautti olkiaan ja kumosi lasillisen kurkkuunsa. Hän nosti kauhallisen pulloon jonka veisi Kalkarokselle arvioitavaksi.
Siivottuaan paikkansa ja huomattuaan kuulon kaksinkertaistuneen he saivat poistua. Kolmikko kulki päivän viimeiseltä tunnilta kohti Rohkelikkotornia.
''Mennäänkö syömään?'' Ron kysyi nälkäisenä heidän päästyä sisälle muotokuva-aukosta.
''Juu, viedään laukut ensin vain pois'', Hermione totesi ja kulki kohti tyttöjen makuu saleja.
Heidän kulkiessa kohti suurta salia, Harry kuuli hiljaisen mutta korkean äänen. Hän oletti sen olevan joku ohimenevä ja jatkoi masentuneena Ronin ja Hermionen perässä kulkua. Harry odotti, että he saisivat syötyä. He olivat Dracon kanssa sopineet tapaavansa yhdeltä tähtitornissa.
''Harry!'' Ron karjaisi, pojan vieressä.
''Häh, mitä?'' Poika oli mietteissään unohtanu kuunnella ystäviään.
''Niin tuletko?'' Ron kohotti kulmiaan pitäessään ovia auki.
''Joo, tietty'', hän seurasi ystäviään sisälle ja pöytään istumaan.
Harry kävi nälkäisen ruuan kimppuun Lounas oli juuri alkanut. Heidän perjantain viimeinen tunti loppui lounaan alkaessa. Pääsivätpänhän ainakin aikaisin viikonlopun viettoon.
Harry huoamasi korkean äänen voimistuvan korvissaan, mutta hän jatkoi lounasta olkiaan kohauttaen. Poika kurotti kurpitsamehu kannua jotta voisi kaataa itselleen juotavaa.
Heidän syötyä rauhassa ja jutellessa puolisen tuntia Harryn korvissa napsahti. Korkea ääni tuli sietämättömäksi, hän ei enään kestänyt.
''Anteeksi, minun pitää mennä'', Harry totesi ja nousi pöydästä, hän juoksi ulos salista. Suuntasi kulkunsa rohkelikko torniin.Siellä hän nappasi laukkunsa, hän jatkoi matkaa kohti tähtitornia.
Poika kulki pitkin käytäviä ja tervehti välillä muotokuville, hän ei tosi tiennyt mitä ne hänelle sanoivat, hän ei kuullut enään tinnityksen alta mitään.
Päästyään tähtitornin oville hän astui sisään ja istahti lattialle. Hän nojasi päätä seinään ja sulki silmät. Muutaman kymmenen minuutin kuluttua napsahti ja kaikki hiljeni.Harry Potter ei kuullut enään mitään.
Laula ihmisille ilosta
Laula surusta
Laula väreistä maailman
Laula ihmisille sanoista
Laula teoista, yhden ainoan Jumalan
Laula heille sodista
Laula saduista
Laula kivikaduista
Laula sydämestäsi kaikki se
Laula se, niin kuin HerralleHarry avasi silmänsä huomattuaan kaiken hiljennen. Ei enään korkeaa ääntä, ei tuulen huminaa nurkissa. Ei mitään, huolestuttavaa. Ehkä se oli jokin väli aikainen sivuvaikutus liemestä.
Harry muisti laukustaan löytyvän kirja, kyseinen kirja ei ollut mikä vain oppikirja, vaan kirjastosta haettu lääkeloitsu opas. Hän oli löytänyt kyseisestä kirjasta loitsun jolla korjata silmäviat ja pääsisi eroon laseista.
Hän oli päättänyt kokeilla sitä, ei siitä varmaan mitään haittaakaan olisi. Kaivettuaan kirja esille ja etsittyään oikea sivu, lukaistua loitsun loitsinta ohje läpi ja otettuaan taikasauva esille.
Harry rupesi epäröimään. Hän kaivoi esille vielä pergamenttia sulkakynän ja mustepullon.
Hän halusi kirjoittaa kirjeen varmuuden vuoksi. Ikinähän ei voinut olla liian varma.
Saatuaan kirjeen valmiiksi hän laittoi sen kuoreen jonka päälle kirjoitti huteralla käsialallaan Draco.
Hän huomasi laukusta pilkottavan kiiltävä hopeinen veitsi tai pikemminkin puukkohan se oli. Hän vetäisi sen laukustaan ulos ja asetti kirjeen viereen. Tarttui taikasauvaan ja katsahti vielä ympärilleen. Katse pysähtyi ulkona liihottavaan lintuun, tarkemmin sanottuna posti pöllöön, se oli tulossa kohti. Silmien kulkiessa pöllön mukana, pöllö lensi suoraan Harryn kädelle. Nokassaan sillä oli kirje, hän otti sen siitä ja avasi.
Kirje oli Dracolta.
Harry, tulen vartin kuluttua. Toivottavasti et ole odottanut kauaa, mutta Kalkaros pyysi minut pikemmiten luokseeen, hänellä oli jotain asiaa. Olen siellä pian, älä tee mitään typerää tai holtitonta. Äläkä etenkään satuta itseäsi, tiedän, että sinulla on taipumusta siihen silloin kun joku muu on kärsinyt etkä ole kerinnyt ajoissa paikalle. Joka tapauksessa olen siellä vartissa.Harry osoitti sauvallaan silmiään lausui loitsun ja pinkki valosuihku lennähti silmiin. Aluksi kaikki valaistui, kirkas valkea valo, niinkuin enkelin peitti kaiken alleen, hiljalleen se hiipui ja hiipui ja hiipui. Lopulta kaikki pimeni.
Katso silmillä itkevän
Silmillä nauravan
Katso silmillä kuolevan
Katso silmillä syntisen
Silmillä rakkauden, joka voittaa kaiken sen
Katso silmillä voittajan
Silmillä sokean
Silmillä väliinputoajan
ja maalaa sydämestäsi kaikki se
Maalaa se
Niin kuin HerralleKaiken pimettyä tuli vielä nopea välähdys. Välähdyksessä ei näkynyt kuin samaa enkelten valoa, jota näkyi loitsun luettua. Harry käpertyi kasaan, niin pieneksi palloksi kuin mahdollista. Hän tunsi musertavaa ahdistusta, sellaista johon ei auttanut hymyilevä aurinko tai levyllinen suklaata. Tässä ahdistuksessa rupeaa hapuilemaan kuurona ja sokeana puukkoa lähistöltään. Ja niin myös harry teki. Hän kopeloi lattiaa pitkin kunnes tunsi jotain kovaa ja kylmää kädessään.Hän tarttui puukkoon, tunnusteli, että se on oikein päin ja nosti vasemman käden hihaan ylös. Poika tunnusteli kädellään vielä oikean kohdan ja asetti puukon kylmän terän siihen. Hän painoi puukon ihosta sisään, veri purskahti valtimosta roiskahtaen.
Samassa huoneen ovi paiskaistiin auki ja Draco asteli kiireessä sisään.
''Harryy!'' hän huudahti iloisena. Iloisuus tosin katosi samassa sekunnissa kun hän näki mitä poika oli tekemässä oikealle ranteelleen, saman mitä oli tehnyt vasemmalle. Vasemmalle ranteelle josta valui tauotta verta. Lattialla oli suuri lammikko verta.
''Severus!'' Draco huusi hädissään lamautuneena.
''No?'' Mies kysyi vastaukseksi.
''Tule tänne! Nopeasti!'' Draco huusi pystymättä liikahtamaankaan.
Harry ikään kuin aisti jonkun olevan huoneessa ja katsoi taakseen, Dracoon. Hän katsoi toista lasittuneilla silmillään, lasittuineilla ja kuolleilla silmillään. Hän käänsi päänsä takaisin ja tarttui puukkoon molemmin käsin.
''Mitä nyt?'' Kalkasros kysyi kummipojaltaan.
''Harry'', Draco sai todettua.
''Potter, laske se heti!'' Kalkaros karjaisi. Mutta kuulonsa menttäny Harry ei kuullut sanaakaan.
Poika iski puukon sydämeensä. Veri purskahti ulos, poika kaatui lattialle.
Poika makasi elottomana maassa. Puukko rinnassa, kädet puukossa. Kuolleena.
Kerro liikkeillä tanssijan: Minä rakasta, minä välitän vieläkin
Kerro maailmassa näytemän: Minä ymmärrän, minä kutsun sielläkin
Puhu viivoilla taulussa
Puhu ilmeillä
Kuiskaa sanoilla laulussa
Tee sydämmestäsi kaikki se
Tee se
Niin kuin Herralle
