Myrsis: Kiitoksia! Preussinsininen ja preussinpunainen ovat todella ihania värejä. Ne olivat suosikkejani, silloin kun vielä harrastin maalaamista. Mutta kyseiset värit ovat myös hyvin vaikeita käyttää, joten minun surkeilla taidoillani niistä maalauksista ei tullut koskaan mitään ^^'
MrPanda: Kiitoksia! Tämä julkaisutahti taitaa kyllä alkaa pikkuhiljaa hidastua, sillä olen käyttänyt jo kaikki varasto-raapaleeni. Eli kaikki näiden jälkeen tulevat ovat sitten aivan uusia ja uunituoreita.
Sinu: Kiitoksia paljon jälleen kerran noin ihanan pitkästä kommentista! Ja kyllä se taitaa olla niin, että minä olen liian nopea, jos olisin järkevä niin pitäisin aina useamman päivän välin jotta kaikkien mielenkiinto säilyisi *virn* Olen vain liian perso kommenteille, että voisin pantata raapaleita. Niin ja:
Tiedätkö mikä tässä raapaleessä häiritsee ja pahasti?
Onnistuit aiheuttamaan minulle lähes sydärin tuolla lauseella. Ehdin jo ajatella, että nyt tyrmäät koko raapaleen, ennen kuin luin loputkin kommentista. *virn*
Ja seuraavaksi jälleen kerran uusia raapaleita. Tällä kertaa pääosiin pääsevät Englanti ja Ranska.
Raapale 55: KielitaitoIkäraja: Sallittu
Henkilöt: Englanti, Ranska, Saksa, Kiina ja useampi muu.
”Ja, jos kaikki asiat on nyt käsitelty, päätän kokouksen tähän…”, Englanti sanoi puheenjohtajan nuija valmiina kädessään.
”Odota hetki, kultaseni, minulla olisi yksi esitys”, Ranska keskeytti hänet ja nousi ylös paikaltaan, ”miksi meidän täytyy aina puhua niin kamalan riitasointuista kieltä kuin englantia? Ranska olisi paljon parempi ja kauniimpi koko maailman kieleksi”. Englanti siristi silmiään äkäisenä ja koko loppu kokousväki huokaisi syvään pettyneenä. He olivat selvinneet lähes koko kokouksen ajan ilman Englannin ja Ranskan riitaa ja kaikki oli muutenkin mennyt tähän asti yllättävän hyvin.
”Koska kaikki osaavat muutenkin puhua englantia”, brittimies vastasi, ”ranskaa ei käytä muut kuin sinun ihmisesi”.
”Mutta…”
”Mutta, jos ajattelemme sillä periaatteella, meidän kaikkien pitäisi puhua saksaa”, Saksa sanoi vahvalla äänellä keskeyttäen Ranskan. Hänen vierellään Itävalta, Sveitsi ja Belgia nyökkäilivät myöntävästi.
”Tai kiinaa, aru”, aasialainen totesi, ”minun kieltäni puhutaan eniten koko maailmassa, aru”. Ranska ja Englanti eivät näyttäneet kumpikaan kuuntelevan muita, he vain kyräilivät toisiaan äkäisinä.
”Oli, miten oli”, Saksa jatkoi ja nappasi nuijan Englannilta, ”julistan kokouksen päätyneeksi. Lähdetään kotiin”. Muut valtiot taputtivat ja nousivat paikoiltaan tyytyväisinä jättäen Englannin ja Ranskan setvimään kahdestaan kielikysymystään.
A/N: Ideahan lähti siitä ikuisesta Ranska vs. Englanti asetelmasta, mutta muut valtiot ilmoittivat, etteivät missään nimessä tahdo enää todistaa yhtäkään tappelua joten siinä kävi sitten näin ^^ Ja kiinalla tarkoitetaan siis mandariinikiinaa.
Raapale 56: Salainen maamerkkiIkäraja: Sallittu
Henkilöt: Ranska ja Angle... eiku Englanti
”
Angleterre!”Englanti irvisti vihaisena kuullessaan ranskankielisen nimensä. Eikä hänen mieltään kohottanut myöskään se, että hän tunsi puhujan mielestään jo liiankin hyvin ja olisi mieluusti toivottanut kyseisen miehen suorilta takaisin kanaalin toiselle puolelle.
”Ole hyvä, äläkä puhu tuota kieltä minun kuulteni enää koskaan”, Englanti sanoi vakavalla äänellä, kun ranskalaismies tavoitti hänet ja laski kätensä tuttavallisesti britin olkapäälle.
”
Mon ami, miksi olet noin äkäinen näin kauniina päivänä?” Ranska kysyi vaihtaen kuitenkin kieltä, ”ja mikä tässä maassa on oikein vikana?” Englanti tuhahti ja jatkoi matkaansa välittämättä jäädä paikalle rupattelemaan, mutta Ranska kiersi hänen eteensä levitetty kartta käsissään.
”Katso nyt,
Angle… Englanti rakas”, mies sanoi estettyään toista karkaamasta paikalta, ”minä näen aivan hyvin tuon tornin tuolla, mutta miksei sitä ole kartassa?” Englanti katsoi ensin Ranskaa ja sitten heidän takanaan näkyvää viestintätornia ennen kuin kohotti toista kulmaansa ja käänsi katseensa takaisin ranskalaismieheen.
”Sitä tornia ei ole olemassakaan”, hän vastasi tiukasti vakavalla äänellä, ”ja miksi sinä edes olet yhtäkkiä näin kiinnostunut minun asioistani?” Sen sanottuaan Englanti väisti Ranskan ja jatkoi matkaansa itsekseen äkäisesti mutisten.
A/N: Lontoossa on yksi tietoliikennetorni (korkeus noin 188 metriä), jonka olemassaolo oli pitkään virallinen salaisuus. Siitä huolimatta se on yksi Lontoon tunnetuista maamerkeistä. Ja Angleterre on Englanti ranskaksi ja "mon ami" tarkoittaa "minun ystäväni".
