Kiitos taas kommenteista
Sainkin tämän osan jo valmiiksi, mutta en usko, että kamalasti petytte.
Tämä on taas tämmöinen pieni väliosa, mutta toivottavasti tykkäätte.
Ja saa heitellä ehdotuksia kenen näkökulmasta osa 12 tulisi.
11. Osa, PikavoittoIstuin hiljaa katse matematiikan vihossani ja tein tehtäviä täysillä eteenpäin. Näin paljon en ollutkaan ennen nauttinut matematiikasta! Uuden laskupääni avulla mikä tahansa tehtävä sujui.
Tällä tunnilla en istunutkaan Annien vieressä niin kuin olimme toivoneet. Opettaja oli poikien kumisodan takia sekoittanut pakkaa ja nyt ilmeisesti kukaan ei istunut normaalilla paikallaan. Minä olin ensimmäisellä paripulpetilla jonkun Trey nimisen pojan vieressä. Annie istui takanani Destinyn vieressä. Oikeastaan, ne olivat niin kaukana toisistaan kun pöytä vain salli. Jostain kumman syystä minulle tuli mieleen minun ja Edwardin ensitapaaminen.
“Hei, mä en oikeen tajua tätä tehtävää 158. Sä olet jo näköjään mennyt siitä ohi, joten voitko vähän avustaa?” vieressäni istuva kultahiuksinen ja sinisilmäinen siropiirteinen poika kuiskasi minulle ja hymyili.
“Toki.” hymyilin takaisin ja nojauduin poikaa päin. Huomasin alkaneeni selittämään Treylle jotain asiaa, joka oli käyty jo ala-asteella. Hän ei sitä paitsi näyttänyt kuuntelevan ollenkaan, hän vain tuijotti ja nyökkäili vähän väliä.
“Niin. Auttoiko?” kysyin ja palauduin kirjani ylle
“Et arvaakaan kuinka paljon. Kiitti.” hän naurahti ja hymyili minulle. Kello soi ja pakkasin tavarani laukkuuni. Annie oli jo pakannut omansa ja käveli viereeni odottamaan minua.
“Eikös sinulla ole poikaystävä?” Annie kysyi minulta vähän irvailevaan sävyyn. Käänsin päätäni ja heitin laukun harteilleni.
“Juurihan minä esittelin sinut Edwardille?” kysyin kummissani ja Annie vilkaisi olkani yli. Luokassa ei ollut muita kuin me, opettaja ja tukiopetuksesta kyselevä nörttipoika.
“Trey yritti juuri iskeä sinua! Oletko sokea vai..?” Annie kohotti käsiään, niin kuin pappi tekee siunausta tehdessään. Katsoin häneen kulmat koholla ja aloimme kävellä kohti käytävää.
“Yrittikö?” kysyin hetken kuluttua, oikeasti yllättyneenä. Annie nyökkäsi. Kävelimme luokasta ulos ja aloimme pujotella reittiämme ihmisten läpi kohti ATK luokkaa, missä päivän viimeinen tunti pidettäisiin.
“Selvästi. Hän oli koulun söpöin ja suosituin poika!” hän kuiskasi vähän kiihtyneenä ja hymyili samalla vähän, pilke silmäkulmassa.
“Oli?” naurahdin kysyvään sävyyn.
“Minun puolestani, kaikella kunnioituksella, isoveljesi vei hänen paikkansa.” Annie irvisti ja minä aloin hohottaa kuin hullu.
“Minkä paikan minä vein?” Emmett hyppäsi kulman takaa ja säikäytti Annien. Minä lopetin nauramisen, ja Emmett virnisti minulle ja pyöräytin silmiäni.
“Et niin mitään.” tuhahdin ja Emmett nauroi. Hän oli takuulla kuullut.
“Eikö sinulla pitäisi olla tunti?” huokaisin ja katsoin Emmettiä, joka nojasi viereiseen seinään kädet puuskassa ja nilkat ristissä.
“Khyllä.” hän huokaisi ja katsoi yläpuolella ovelaan isoon valkoiseen kelloon. “Entäs teillä?”
“Voi paska..” Annie kuiskasi ja katsoi kelloon, joka näytti vähän yli kahta. Katsoimme toisiimme ja lähdimme juoksuun jättäen nauramaan räjähtäneen Emmettin hytkymään paikoilleen.
Annie näytti juoksevan niin lujaa kuin pääsi, mutta minä menin vain alle puolinopeuden, silti juosten yhtä lujaa kuin hän. Saavuimme ATK luokan ovelle ja koputimme siihen. Oven avasi kärttyisen näköinen, meitä lyhyempi vanha punahiuksinen nainen.
“Anteeksi Rouva Flou, me..” Annie aloitti pahoittelevaan sävyyn
“Hiljaa!” kimakka ääni käski “Jos koulu ei kiinnosta, sitä voi käydä myös kouluajan jälkeen.”
“Olemme pahoillamme, emmehän me ole myöhässä kuin muutaman minuutin.” levitin vähän käsiäni yrittäen keksiä selitystä, jonka Flou uskoisi.
“Luokkaan siitä. Tunnin jälkeen käytte rehtorin kansliassa hakemassa pikavoittonne.” Flou sanoi ja avasi ovea meille ja käveli vaappuen opettajanpöydälle. Annie näytti Floun selälle kieltä samalla kun kävelimme viimeisille vierekkäisille tyhjille paikoille. Avasin koneen omalla käyttäjätunnuksellani ja katsoin taululta osoitteen mihin mennä. Jokin lukiovalinta sivu se oli. Tiesin jo, että kävisin Astoriassa lukioni, joten avasin Skypen. Edward oli kirjautuneena, jotain kumman syystä.
Bella Cullen; Edward? Miksi et ole tunnilla?
Edward Cullen; Enkö? Katso taaksesi.
Teeskentelin venytteleväni käsiäni ja samalla vaivihkaa kurkkasin olkani yli. Siellä hän istui, oma pronssihiuksinen aviomieheni hymyili minulle. Naurahdin vähän ja käännyin takaisin koneeni puoleen.
Bella Cullen; Onko meillä sama ATKn kurssi?
Edward Cullen; Ellen ihan väärin näe, kyllä.
Bella Cullen; Minkälainen pikavoittoni on? Tämä on muuten ensimmäinen jälki-istuntoni ikinä.
Edward Cullen; Vain puoli tuntia. Kummallista, yleensä se on Emmett, joka saa ensimmäisenä päivänä lisää istumista. Hän näyttää saaneen kilpailijan.
Bella Cullen; Hah! Usko pois, tämä on Emmettin syytä. Hän keskeytti matkamme kohti luokkaa, ja se maksoi meille muutaman minuutin.
Edward Cullen; Sulje Skype, Flou tekee kierroksen. Puhutaan kotona, rakastan sinua.
Naurahdin vähän ja suljin keskustelun ja yritin näyttää siltä, että lukio Floridassa olisi mielenkiintoisin juttu koko maailmassa. Kun Flou käveli ohitseni, hän katsoi tietokoneen näyttöä etsien jotain mistä naputtaa. Hymyilin hänelle ohimennen, ihan vain kiusatakseni, ja hän tuhahti. Kuulin Edwardin hiljaisen naurahduksen parin rivin päästä. Hän taitavasti naamioi sen aivastukseksi. Mitähän Flou oli ajatellut?
Kun kello viimein soi, oppilaat juoksivat ulos luokasta. Kello näytti vähän yli kolmea ja minä ja Edward kävelimme käsi kädessä rehtorin kopille Annie vanavedessämme. Hyvin romanttista, eikö?
Edward koputti rehtorin huoneen oveen ja avasi sen ennen kuin sai vastauksen. Hän varmaan kuuli sen hänen ajatuksistaan.
“Anteeksi, mutta tulimme hakemaan tyttöjen pikavoittoja.” Edward sanoi ja astuin huoneeseen. Rehtori oli yllättävän nuori, ehkä noin neljänkymmenen kynnyksellä. Hän katsoi meihin hymyillen ja alkoi kaivaa pöytänsä laatikoita.
“Syy ja määrääjä?” rehtori kysyi vähän kyllästyneen oloisena ja piti kynää kirjoitusvalmiudessa jonkin paperin päällä.
“Myöhästyimme tunnilta kaksi minuuttia, Flou.” sanoin vähän huvittuneeseen sävyyn ja rehtori katsoi minuun toinen kulma koholla ja laittoi paperin takaisin laatikkoon. Edward hymyili aavistuksen verran.
“Tarkistan asian vielä Floulta itseltään, toistaiseksi saatte mennä kotiin ilman hikoilua siitä, miten näyttäisitte laput vanhemmillenne.” rehtori naurahti ja laittoi kätensä niskan taakse. Minä ja Edward kiitimme häntä ja poistuimme huoneesta.
“Hänpäs on rento tyyppi.” nauroin helpotuksesta ja hymyilin Edwardille.
“Et tiedäkään.” hän kuiskasi minulle. Hyvästelimme Annien, joka lähti kohti kotia. Me taas aloitimme matkamme kohti parkkipaikkaa, missä Emmett meitä odottaisi.
Emmett kurvasi pihaamme ja hyppäsin ulos autosta. Emmett heitti Volvon avaimet takaisin Edwardille ja menimme etuovelle. Ennen kuin ehdin koskettaa ovenkahvaa, ovi avautui ja vastassamme oli Alice.
“Bella, arvaa kuka tuli käymään? Ja Edward, Jasper tarvitsee apua jonkin tietokone -jutun kanssa yläkerrassa.” Alice sanoi hymyillen ja tanssi olohuoneeseen. Edward antoi minulle nopean suukon ja juoksi yläkertaan. Minä menin Alicen perässä olohuoneeseen, ja näin Jaken röhnöttämässä sohvalla.
“Hei Bells!” hän kohotti kättään ja otti sipsin valtavasta kulhosta, mikä hänellä oli kädessään, ja pisti sen suuhunsa.
“Minun kai pitäisi olla yllättynyt siitä, että olet täällä. Mutta kun en ole.” naurahdin ja heitin koululaukkuni portaiden viereen lattialle ja suuntasin sohvalle. Rosalie istui muutaman metrin päässä Jacobista ja katseli televisiota kulmat kurtussa. Jacob naurahti.
“Tuo koira häiritsee olemassaoloani. Kamala rouske!” Rosalie tuhahti ja katsoi syyttävästi Jacobiin, mikä virnisti ja heitti suuhunsa uuden lastin sipsejä ja alkoi rouskuttaa niitä kuuluvasti.
“Jake, älä viitsi.” huokaisin ja istuin Rosen ja Jacobin väliin sohvalle “Missä Esme, Renesmee, Ella ja Carlisle ovat?”
“Carlisle meni töihin heti kun oli vienyt Nessien esikouluun ja Esme ja Ella ovat olleet ostoksilla koko päivän. He tulevat Nessien kanssa varmaan ihan pian.” Rose huokaisi ja vaihtoi kanavaa. Nyökkäsin hänelle ja käänsin päätäni televisiot kohti. Sieltä tuli jonkin sortin Ostosruutu.
“Hei, taas muistin yhden! Mitä yhteistä on ufoilla ja viisailla blondeilla?” Jake naurahti yhtäkkiä ja Rosalie tuhahti.
”Tuonkin olen jo kuullut, koira. Sellaisista puhutaan paljon, mutta koskaan ei näe hahaa.” Rose totesi kuivasti ja Jacob käänsi päätään mietteliäänä yrittäen keksiä jotain, mitä Rose ei olisi kuullut.
Ovi kävi ja Renesmee juoksi syliini, heittäen ensin prinsessa reppunsa laukkuni päälle. Esme tuli Ellan kanssa perässä ja Rosalie hölkkäsi Ellan luo ja otti jokeltavan tytön syliinsä.
”Äiti äiti!” Renesmee haki huomiotani ja laittoi kätensä kaulalleni ja näytti mitä oli tänään puuhaillut. Hän oli yrittänyt syödä punajuurilaatikkoa, mutta oli piilottanut sen kukkaruukun mullan sekaan. Hän oli myös saanut uuden ystävän, sekä vähän läksyjä.
”No, sepä mukavaa.” naurahdin ja halasin sylissä istuvaa tyttöäni.
”Mutta tuota kukkaruukku -juttua et sitten enää tee?” kysyin tytöltä ja hän pudisti rivakasti päätään.
”Menehän näyttämään isällesikin mitä olet tehnyt, sitten voit mennä Jaken kanssa metsälle.” naurahdin uudestaan ja Renesmee katosi sylistäni.
“Nyt minä keksin!” Jake huudahti ja varmisti Renesmeen kadonneen “Mitä yhteistä on blondeilla ja sanomalehdellä?”
Rose pysyi hiljaa ja heijasi samalla Ellaa kun esitti välinpitämätöntä.
“Yöllä sitä painetaan ja aamulla pistetään jakeluun!” Jake räjähti nauruun ja Rosalie katsoi häneen raivoissaan. Hän antoi Ellan Esmelle ja Jake katosi takaovesta Rosen lähtiessä jahtaamaan häntä ympäri takapihan metsää.
