A/N: Anteeksi, että kesti
Pituudesta saatte taas kerran mäkättää
Mutta lukuja ei nyt tule kovin usein sillä nyt on ollut vähän kiireitä. Kotonakin tekee hieman tiukkaa
Nauttikaa nyt tästä pikkusesta pötköstä.
Luku 3."Bella", äitini lempeä ääni kuului sängyn reunalta.
"Niin?" Yritin kysyä mukamas tietämättömänä, vaikka tiesin tasan tarkkaan miksi äiti oli tullut herättämään minut.
"Edward saapuu tänään." Äiti vastasi pahoittelevasti, mutta äänessä oli silti iloa.
"Mhm, tulen pian." Mutisin takaisin ja käänsin äidille selän. Kuulin äidin poistuvan. Makoilin sängyssä vielä hetken, huokasin syvään ja päätin ottaa rentouttavan kylvyn.
Edward? Hänen nimensä oli Edward? Outo nimi. Kuulostaa hieman ulkomaalaiselta. Ei,ei ulkomaalaiselta, vaan vanhalta. Toivottavasti hän on nörtti. Miks toivon hänen olevan nörtti? Minua nauratti ajatukseni. Edward nimestä minulle tuli mieleen, lyhyt, pullea, isot silmälasit, pullaposket, naama täynnä finnejä, muotitajuton ja ujo poika. Nauroin ääneen kuvitukselleni, en tiennyt, että minulla riitti mielikuvitusta sellaiseen. Kylvystä päästyäni kuivasin hiukseni ja rasvasin koko kehoni Cucci rasvalla, koska ihoni, erityisesti jalkani, olivat todella kuivat.
Alice oli valinnut minulle keltaisen kukkamekon, mekko oli vyötäröltä korsettimaisen tiukka ja siinä oli niskalenkki, jalkaani olin saanut keltaisella kankaalla päällystetyt täyspohjaiset korkosandaalit. Oli pakko myöntää, näytin kauniilta. Mekko istui täydellisesti ja kengät tekivät jaloistani sirommat. Äidin kutsu keskeytti peilailuni. Katsoin äkkiä vielä ikkunasta, en nähnyt muuta kuin kuparinväriset sotkuiset hiukset missä oli kultaisia vivahteita, auton takapenkillä. Lähdin juoksemaan rappusia alas, kohti aulaa, onnekseni en kompastunut. Saavuin olohuoneeseen ylpeä hymy naamalla, näytin varmaankin idiootilta. Ovi avautui, sieltä ensimmäisenä sisään tuli autokuskimme Simon, vatsani oli täynnä pieniä perhosia. Tuntui siltä, että tämä olisi jokin hidastettu tv-ohjelma, hetken kuluttua kauan odotettu vieras saapui. Haukoin henkeäni, hän näytti ihan Ryanilta, vihreät silmät, söpösti sotkussa olevat hiukset, täyteläisen punaiset huulet ja sopivan lihaksikkas vartalo. Pojalla oli päällä mustat tiukat farkut, valkoinen t-paita ja sen päällä pitkähihainen ruutupaita, hihat käärittyinä puoliväliin. Ei hän ollutkaan mikään nörtti. Poika katsoi minua hieman hämmästyneenä ja pelästyneeltä.
Näytinkö minä pelottavalta? Tajusin asian hetkessä, sen miksi poika katsoi minua hämmentyneenä. Syy oli siinä, koska minä tuijotin häntä vihaisena, voisi sanoa melkeimpä, että murhaavalla ilmeellä. En saanut vihaista ilmettä pois kasvoiltani.
Minä vihasin häntä, vaikka en vielä edes tuntenut poikaa. Vihasin sitä, että hän näytti ihan Ryanin kopiolta. Vihasin hänen hiuksia. Vihasin hänen silmiä. Vihasin hänen vaatetusta. Vihasin hänen huulia, ei, minä rakastin jo nyt hänen huulia, ne näyttivät liian houkuttelevilta. Ei, minä en voinut rakastaa hänessä mitään, sillä minä vihasin häntä, vihasin kaikkea mikä liittyi häneen. "Hei Edward, sinä taidatkin muistaa minut? Carlisle Cullen." Isäni sanoi pojalle samalla osoittaen itseään.
"Öm, joo, sinähän olit isäni lääkäri?" Poika vastasi samettisellä äänellä, kohottaen kulmiaan ja näyttäen hieman mietteljäältä.
"Joo. Osanottoni vielä kerran."
"Olen niin pahoillani." Äitini halasi Edwardia nyyhkyttäen.
"Ei se ole teidän syytänne." Poika vastasi, halaten äitiäni takaisin. Voi huoh, isä ja äiti olivat jo hänen pauloissaan. Pyörittelin silmiäni ja huokasin äänekkäästi.
"Vaimoni Esme ja tyttäreni Isabella." Isäni esitteli meidät.
"Bella", korjasin kiukkuisesti. Isäni hakulaite piippasi. Hän pahoitteli, että hänen piti mennä ja lupasi palata päivälliseen mennessä, jotta voisimme jutella yhdessä 'perheenä'. Ennen lähtöä isä pyysi, että esittelisin Edwardille hänen huoneensa ja muutenkin esittelisin hänelle hieman taloa, pyörittelin hetken silmiäni, mutta nyökkäsin sitten. Isä lähti autollensa, äiti perässä. Hänellä oli kuulemma jotain asiaa isälle.
Seisoimme hetken kiusallisessa hiljaisuudessa, kunnes lähdin kävelemään rappusille. Poika vain seisoi paikoillaan.
"Noh, tuletko sinä vai pitääkö minun kantaa sinut?" Tiuskaisin pojalle, mulkaisten häntä ilkeästi. Poika lähti mitään sanomatta seuraamaan minua. Molemmat olimme hiljaa melkeinpä koko matkan, rappusien yläpäässä Edward uskalsi sanoa jotain.
Olinko niin pelottava?"Hei, olen Edward." Kohotin kulmiani.
Ihan kun en tietäisi"Älä puhu minulle, en halua sinua tänne." Sanoin kylmästi takaisin, en edes nostanut katsettani rappusista.
"Auts", kuului hiljainen mutina takaani. Hän varmaan luuli etten kuullut. Näytin pojalle hänen huoneen.
"Um, tässä on huoneesi. Päivällinen on kello kolme." Yritin sanoa mahdollisimman ystävällisesti, mutta se tuotti vaikeuksia.
"Okei." Edward vastasi silmäillen huonettansa. Poistuin huoneesta.
Heittäytyin sänkyyni ja purskahdin itkuun.
Miksi minun pitää olla hänelle niin ilkeä? Miksi hänen pitää muistuttaa Ryania? Hänestä tulee mieleen vain pahoja muistoja. Minun on pakko pitää Edwardiin etäisyyttä. Havahduin mietteistäni kännykkäni ääneen. Näytöllä vilkkui Alicen nimi ja kuva.
"Bella." Vastasin turhaantuneena
"Hei Bella, Alice täällä. Arvaa mitä?" Alice sanoi innoissaan.
"Noh", vastasin mukamas kiinnostuneena.
"Me päätettiin tulla pitämään sulle seuraa, joten minä, Rosie, Jasper ja Emmett ollaan kohta teillä." Alice pulputti vielä enemmän innoissaan.
"Alice. En jaksaisi nyt." Yritin vastustella, vaikka tiesin sen olevan turhaa. Alice sai aina tahtonsa läpi.
"Nähdään kohta." Puhelimesta kuului enää vain piippausta. Alice ei kestänyt olla tietämättömyydessä, hänen oli pakko saada tietoa uudesta 'veljestäni'.
Ulkona paistoi aurinko joten olin ihan varma, että me mentäisiin altaalle. Etsin vaatehuoneestani khakin väriset bikinit, bikinien seuraksi laitoin valkoisen topin ja sen päälle henkseli farkkushortsit. Varvastossujen löytämisessä kesti hieman. Ajattelin olla kohtelias ja pyytää Edwardia mukaan altaalle.
Koputin oveen hieman hermostuneesti.
"Mhm." Kuului oven toiselta puolelta. Oletin sen olevan lupa avata ovi, joten avasin oven ja astuin huoneeseen.
"Öh..R-Edward, haluaisitko tulla minun ja kavereitteni kanssa altaalle?"
Mitä helvettiä, olinko minä juuri sanomassa häntä Ryaniksi?"Enpä taida. En kaipaa sinun seuraasi." Edward vastasi tylysti. Hän edes vilkaissut minuun, tuijiotti vaan kirjaansa.
"Minun kanssa? Mitä pahaa minä olen tehnyt?" Kyselin huulta purren.
"Miks edes olet täällä? Sinä et halunnut minua tänne, sinä et halunnut minun puhuvan sinulle" Edward vastasi kylmästi, painottaen sanaa
sinä. ’’No nyt haluan.’’ Sanoin närkästyneenä samalla jalkaa polkien. En saanud vastausta joten poistuin huoneesta
Olin arvannut oikein, vietimme päivän altaalla. Alice yritti saada minulta mahdollisimman paljon tietoa Edwardista.Kerroin Alicelle vaan, että tiesin pojan nimen enkä muuta. En jaksannut kuvailla Alicelle Edwardin ulkonäköä, koska se olisi vain järkyttänyt häntä. Alice suri yhä Ryania. Rosalie ja Emmett olivat altaalla toistensa kimpussa, eivätkä he välittäneet,että kuusi silmäparia katselivat heitä. Kuuntelin Alicen muoti höpotyksiä.
"RYAN!" Alicen kiljunta sattui korvissani.