LUKU 1.”Äiti?” Vastasin hieman ihmeissään, sillä olimme sopineet, että vanhempani eivät häiritse minua tänään.
”Bella, voisitko tulla kotiin, nyt heti.”, äitini vastasi, mutta minun oli vaikeata saada selvää, koska musiikki soi täysillä korvanjuurillani.
”Mitä? Voisitko toistaa?”Kysyin ääntäni korottaen.
”Bella, kotiin, nyt heti.”, isäni ääni kuului luurin toiselta puolelta, hieman ärtyneenä.
”Mutta me sovimme, että saan olla tämän illan rauhassa kavereitteni kanssa, eikö se asia voisi odottaa?” intin vastaan.
”NYT.” isäni sanoi, ei, hän melkein huusi. En ollut koskaan kuullut kuudentoista vuoden elämäni aikana isän huutavan, sillä hän oli todella rauhallinen persoona.
”Okei okei, rauhoitu”, en saanut enää vastausta, minulle oli lyöty luuri korvaan. Tuhahdin kiukkuisesti ja työnsin kännykkäni takaisin laukkuun. Lähdin juhlista mitään sanomatta.
Etsin lukuisista autoista omani, mustan Toyotani, se muistutti ulkomuodolta hieman maasturia. Istuin autoon ja lähdin ajamaan kotiin, minua hieman pelotti mitä asiaa vanhemmillani oli, koska molemmat kuulostivat hyvin vakavilta. Kännykkäni piippasi, en jaksanut vastata, sillä se olisi varmaankin vihainen Alice. Uskokaa pois, ette halua nähdä vihaista Alicea. Laitoin radion päälle, sieltä kuului yksi suosikki biiseistäni.
My friends say I'm a fool to think
that you're the one for me
I guess I'm just a sucker for love
'Cuz honestly the truth is that
you know I'm never leavin'
'Cuz you're my angel sent from aboveLauloin mukana, sillä osasin sanat ulkoa.
Baby you can do no wrong
My money is yours
Give you little more because I love ya, love ya
With me, girl, is where you belong
Just stay right here
I promise my dear I'll put nothin above ya. Above ya
Love me, Love me
Say that you love me
Fool me, Fool me
Oh how you do me
Kiss me, Kiss me
Say that you miss me
Tell me what I wanna hear
Tell me you (love me)Kyynel vierähti poskelleni, olin seurustellut elämäni aikana vain kerran ja se oli ollut elämäni pahin virhe. Kävinhän minä poikien kanssa ulkona ja sen sellaista, mutta en rakastanut heitä, ja yleensä ne olivat vain yhden päivän juttuja. Pyyhin kyyneleeni, sillä olin luvannut itselleni, että en itke enää sen
paskiaisen takia.
My heart is blind but I don't care
'Cuz when I'm with you everything has disappeared
And every time I hold you near
I never wanna let you go, ohSammutin radion, ei enää rakkauslauluja, siinä samassa olin jo meidän pihalla. Parkkeerasin auton, huokasin vielä kerran syvään ja nousin autosta. Äitini ja isäni odottivat minua ulko-ovella, he eivät näyttäneet enää vihasilta. Kävelin hiljaa heidän ohi, lysähdin kiukkuisesti valkoiselle sohvalle.
”Mitä asiaa?”, tiuskaisin kiukkuisesti, pitäen katseen beigessä ryijymatossamme.
”Bella, meillä on todella tärkeää ilmoitusasiaa, mikä ei voi odottaa huomiseen.”, katsoin vanhempiani ihmetellen, kohotin kulmiani. ”Sinä tiedät, että äitisi ei voi saada lapsia.”, äidin ilme oli surullinen isän sanoessa ne sanat.”Joten olemme päättäneet yhdessä, että adoptoimme sinulle veljen.”
”VELJEN!? En minä halua veljeä. Minulle riittää Emmett ja Jasper. ”, huudan vanhemmilleni ja tömistelen rappuset ylös omaan huoneeseeni. En tiedä miksi en halunnut veljeä, kai minua pelottaa, että hän korvaa minut.
Hyppäsin sängylleni mahalleen, samalla napaten yöpöydältä lilan(A/N: ei oltu betan kanssa varmoja onko se liila vai lila
) iPodini. Laitoin napit korviin, musiikin täysille ja suljin silmäni.
Where did I go wrong, I lost a friend
Somewhere along in the bitterness
And I would have stayed up with you all night
Had I known how to save a life
Let him know that you know best
Cause after all you do know best
Try to slip past his defense
Without granting innocence
Lay down a list of what is wrong
The things you've told him all along
And pray to God he hears you
And pray to God he hears you Kyyneleet valuivat poskilleni.
Minä kaipaan häntä. Miksi hänen piti tehdä näin minulle? Miksi minä tein näin hänelle? Olisiko kaikki nyt paremmin? Olisiko hän pystynyt muuttumaan? En kestä sitä kipua, mitä hän jätti sydämeeni. En kestä olla ilman häntä, kukaan ei ikinä pysty paikkaamaan tätä reikää, minkä hän jätti sydämeeni, minkä itse tein sydämeeni. Huomasin Carlislen ja Esmen seisovan vierelläni huolestuneen näköisinä. Otin kuulokkeet täristen pois korvista.
”Bella, onko kaikki hyvin?”, äitini kysyi huolestuneena.
”Kaikki on minun syytä, minun syytä, minun syytä”, aloin toistelemaan itkien, samalla keinuen edestakas. Äitini veti minut lämpimään halaukseen.
”Shh… Rauhoitu kultaseni, se ei ollut syysi”, äitini kuiskasi minulle. Yhdellä kädellä äitini piti minua halauksessa ja toisella silitti hiuksiani, äidin lähellä oleminen rauhoitti minua aina.
”Bella! Nyt heräät! Miten sinä saatoit tehdä minulle näin?” Alicen kimeä ääni valitti.
”Alice, ei nyt.”, yritin vastustella, mutta hetkessä peitto oli lähtenyt päältäni ja minua raahattiin kylpyhuoneeseen.
”Kylläpäs, neiti Cullen”, pomppasin hetkessä pystyyn, sillä olin saanut jääkylmän suihkun niskaani.
”Alice, minä kyllä kostan tämän.”, mutisin kiukkuisesti ja lähdin Alicen ohi vaatekaapilleni.
”Minne sinä hävisit juhlistani eilen?” Alice kyseli seuraten minua vaatekaapilleni tai oikeastaan vaatehuoneelleni.
”En halua puhua siitä.”
”Ihan sama, mutta minä haluan kuulla, joten kerro.” Alice meni vaatehuoneeseeni, minä sen sijaan istahdin sängylleni.
”Joten taidat valita minulle vaatteet?” kyselin, yrittäen vaihtaa aihetta. Alice oli paras ystäväni, mutta joskus hän osasi olla todella rasittava.
”Joo, mutta älä yritä vaihtaa aihetta, sinä saat luvan selittää minulle miksi sinä lähdit juhlistani mitään sanomatta.” Alice sanoi mietteliäänä. Huokasin dramaattisesti. Ennen kuin ehdin aloittaa, puhumista Alice saapui eteeni mustilla pillifarkuilla, valkoisella topilla, mustalla villapaidalla ja hopeisilla korkokengillä, en edes tiennyt, että omistin sellaiset.
”Ne sopivat sinulle, usko pois”, kuulin Alicen sanovan omahyväisesti kun livahdin kylpyhuoneeseen.
Tullessani kylpyhuoneesta kerroin Alicelle, että minulle adoptoidaan veli.
”Toivottavasti hän on mukava ja tyylitajuinen.” Alice sanoi kylmästi.
A/N: Anteeksi jos teksti pomppii
Joten mitäs piditte 1.luvusta ?
Paljon kommenttia, kiitos!