Ficin nimi: 3 kertaa Dracon salaisuus
Kirjoittaja: hapanpastilli
Genre: Fluff, Slash, Snog
Disclaimer:Niin niin, Rowling omistaa... Ikävä kyllä. Olis kiva olla kykeneväinen luomaan jotain tällaista.
Ikäraja: k. 11
Paritus: H/D
A/N Eka kerta kun kirjotan HD:tä, joten hiukka pelottaa mitä tästä tulee... Nopsaan kirjoitettu kolmen epämääräisen ficletin tsydeemi, kun inspis iski. Osallistuu
3 kertaa kun... -haasteeseen.
That's it, nauttikaa
1. salaisuusDraco Malfoylla ei ollut salaisuuksia. Hänellä oli asioita joita hän ei kertonut kenellekään. Salaisuudet olivat tytöille. Ensimmäinen asia, jota Draco ei kenellekään kertonut, oli hänen lempipaikkansa maailmassa. Joskus häneltä oli kysytty sitä sattumanvaraisen gallupin yhteydessä tai pullonpyörityksessä. Hän ei ollut kuitenkaan suostunut vastaamaan. Ja hänhän sai tahtonsa läpi. Olihan hän Draco Malfoy. Kukaan ei kuitenkaan tajunnut miksei Draco voisi sitä kenellekään paljastaa. Lempipaikkahan on kuitenkin suht viaton kysymys.
Mutta kuinka Luihuisen omahyväinen ja pelätty prinssi voisi yhdellekään elävälle olennolle myöntää, että hänen lempipaikkansa oli pojan oma sänky? Säälittävää, mutta totta.
Tuttujen lakanoiden välissä ja omien verhojensa takana, hän tunsi olevansa turvassa.
Hemmetti! Eihän tuollaista voi edes ajatella punastumatta.
2. salaisuusSilti, vaikka joku joskus saisi hänen lempipaikkansa tietoonsa, esimerkiksi totuusseeriumin avulla, hän voisi
ehkä vielä kestää sen. Mutta tätä seuraavaa asiaa ei. Toinen asia jota Draco Malfoy ei kenellekään kertonut, oli, että hän piti Harry Potterin huulia maailman täydellisimpinä huulina. Sitä ei kukaan saisi ikinä tietää, ei varsinkaan herra täydellinen-huuli itse!
Totuus vain oli hyväksyttävä. Ei noista sopivan punaisista ja ihmeellisen tasaisesti kaartuvista todisteista mihinkään päästäisi. Draco Malfoyn täytyi vain pitää tämä sal- eikun siis asia, jota hän ei kertonut kenellekään omana tietonaan. Vaikkakin hänellä joskus oli lieviä keskittymishäiriöitä näiden huulien ollessa paikalla.
3. salaisuusKolmas ja pahin asia, jota Draco ei koskaan kertonut kenellekään, oli se, että hänellä juuri sillä hetkellä oli nämä edellä mainitut asiat. Ja hän oli onnellinen. O-N-N-E-L-L-I-N-E-N! Hän, Draco Malfoy, oli onnellinen, ollessaan omassa sängyssään ja toisen
pojan kainalossa.
- Mitä sinä mietit?
Draco havahtui ajatuksistaan.
- Sinun täydellisiä huulias- eipäs kun … siis … tuota …
- No ei ihme, kun katseesi oli niin siirappinen.
Harryn ääni oli voitonriemuinen ja Dracon naama punainen. Malfoyt eivät punastu!
- Ei minun katseeni ollut siirappinen! Malfoyn katse ei ikinä voi olla siirappinen!
- Mutta sinun oli. Ja jos olisit nähnyt sen, myöntäisit varmasti itsekin!
- Enpäs!
Mutta oikeasti Draco ei keskittynyt kiistaan enää lainkaan, sillä nuo täydelliset huulet olivat juuri kaartuneet täydelliseen hymyyn. Eikä hänen päähänsä mahtunut muuta.
Harry huomasi tämän, ja hänen suunsa vääntyi virnistykseen.
Draco nojasi lähemmäs Harryn kasvoja, ja suuteli noita täydellisiä huulia kevyesti. Juuri sopivasti, että virne Harryn naamalta pyyhkiytyi pois, ja että tämä nojautuisi enemmän Dracoon päin, liu’uttaakseen kielensä pehmeästi toisen suuhun.
Eikä Draco ollut enää ollenkaan ärsyyntynyt, että hän oli tullut ajatelleeksi noita täydellisiä huulia juuri silloin, kun oli vihdoin päättänyt repiä Harryn pään irti.
//hapanpastilli kiittää ja kumartaa, ja toivoo myös kommenttia//
