- Author - Shiroyuuun
- Pairing -Matt x Mello
- Rating - S ellei joku sitten ole äärimmäisen herkkä
- Fandom -Death Note
- Genre - Humour, Fluff
- Disclaimer - Hahmot ja sarja ovat Tsugumi Ōban ja Takeshi Obatan
- Warnings - Poikarakkautta.
- A/N - Ensimmäinen ficcini. Kirjoitin sen suosikkiparituksestani. Se on vähän outo, mutta koettakaa kestää. 8 ))
Venomous lisäsi ikärajan vielä otsikkoonkin
"Matt!"
Mellon huudon kuullessaan Matt huokaisi ja laski pelikonsolin ohjaimen käsistään. Hetkessä blondi ryntäsi pojan huoneeseen.
"Mitä sinä nyt haluat?" Matt kysyi, vaikka tiesikin jo vastauksen.
"Käy ostamassa minulle suklaata."
"Vastahan minä kävin."
"Kolme tuntia sitten! Viisi levyä ei riitä mihinkään!" Mello huitoi käsiään, joista toisessa oli ilmeisesti juuri äsken loppuunsyödyn suklaalevyn käärepaperi.
Matt kääntyi takaisin pelinsä pariin. "Etkö voisi itse käydä? Minulla on peli kesken."
"Peli voi odottaa! Sen saa tauolle! Mutta minä tarvitsen suklaani nyt!" Kun valitus ei kuitenkaan tepsinyt, Mello viskasi suklaan käärepaperin Mattia päin ja istui tämän viereen. "Sinä olet julma."
Matt naurahti ja katsoi Melloa huvittuneena. "Minäkö julma? Sinä olet ampunut tämän viikon aikana jo kaksi miestä. Ja nyt on vasta maanantai!"
"Se on eri asia." Mello nurisi. "He olivat tuntemattomia. En minä sinua ampuisi."
Matt huokaisi ja pörrötti toisen hiuksia. Jo toistamiseen punapää laski peliohjaimen käsistään. "Hyvä on, minä käyn. Tupakat ovat muutenkin lopussa."
Mello halasi toista tiukasti. "Mitä minä tekisinkään ilman sinua?"
"Lakkaisit kyntesi ihan itse." Matt naurahti.
"Pilailetko sinä taas kustannuksellani? Miksei mies saisi laittautua niinkuin naisetkin? Minusta on mukavaa näyttää hyvältä."
Matt kääntyi ja katsoi toista hymyillen. Punapää sipaisi blondin kasvoja, toista puolta kasvoja peittävää palohaavaa sivellen. "Näyttää hyvältä, niinkö? Kun puolet naamataulustasi on palanut?"
Mello irvisti hyväntahtoisesti. "Niin. Ja nyt ala painua sinne kauppaan, minä tarvitsen ne suklaat."
Kun Matt oli tullut kotiin, kaksikko oli ryhtynyt katsomaan yhdessä TV:tä. Mellon selaillessa kanavia, Matt varasti tältä palan suklaata. Palan mutustettuaan raitapaita nappasi äkkiä askistaan tupakan ja sytytti sen. "En tajua miten voit syödä tuota moskaa monta levyä päivässä." Poika veti savua syvälle keuhkoihinsa. Suklaa oli liian makeaa Mattille. "Sinulle ei ole hyväksi olla näin riippuivainen jostain."
Mello nauroi. Nauroi kovaan ääneen. "Minulleko ei ole hyväksi olla näin riippuvainen jostain? Saanen muistuttaa, että sinä poltat tupakkaa päivässä melkein yhtä monta askia kuin minä syön suklaalevyjä! Ja peleissäsikin olet kiinni vuorokauden ympäri. Enkä minä ole riippuvainen, voin lopettaa heti kun haluan."
Matt virnisti ja kohotti kulmiaan. "Ihanko totta?"
Mello roikkui raitapaitaisen kaulassa. "Ihan totta. Mutta aiheesta toiseen, sinä voisit lakata kynteni nyt."
"Lakkaa ne ihan itse. Minulla on muuta tekemistä."
"Minun poikaystävänäni on sinun velvollisuutesi tehdä niinkuin minä haluan." blondi hymyili Matille silmät kirkkaina.
Tähän Matt vastasi kepeällä, huvittuneella hymyllä. "Vai niin. Ja mitä mahtavat olla sinun velvollisuutesi minun poikaystävänäni?"
"Minun tehtäväni on muistuttaa sinua lukuisista velvollisuuksistasi." Mello hymyili maireasti ja kaivoi taskustaan mustan kynsilakkapullon, heilutellen sitä Matin silmien edessä. Matt huokaisi.
Kohta Matt kuitenkin löysi itsensä Melloa vastapäätä, lakkaamasta pojan kynsiä.
"Sinä olet piloille hemmoteltu. Kai suklaa on noussut päähäsi tai jotain vastaavaa."
"Voi olla." Mello naurahti. "Mutta silti teet aina kuten haluan."
"Toistaiseksi. Rehellisesti sanottuna, en tunne ketään yhtä itsekästä, ärsyttävää ja narsistista ihmistä kuin sinä." Matt henkäisi. Kerrankin hän sai sanotuksi myös ne Mellon ikävät puolet. Kuitenkin, nähdessään blondin loukkaantuneen ilmeen, punapää heltyi. Lempeä hymy kohosi tämän kasvoille. "Mutta saat sen anteeksi."
"Saan vai?"
"Saat," poika sanoi ja kumartui suukottamaan toisen otsaa. "koska rakastan sinua."