// Alaotsikko: K-7, monia parituksia, fluffy, Oneshot, nimi kertoo jo paljon...
Nimi: Joulu Potterien tapaan
Kirjoittaja: Minä, tiny
Beta: Eeyore, mutta betattu versio tulee vasta mtn päivän päästä!!!
Genre: Fluffy, Oneshot...
Pairings: Harry/Ginny, James/Lily
Ikäraja: Sanoisin että S
Summary: Otsikkokin jo kertoo
HUOM: Tässä ei mene asiat Rown kirjottamalla tavalla, vaan James ja Lily ovat vielä hengissä Harryn ollessa aikuinen ja muutama muukin asia on eritavalla.
A/N: Täällä tosiaan on vielä virheitä, mutta kuten jo sanoin niin betattu versio tulee lähipäivinä. Joku varmasti kysyy, että miksi laitoin nyt jo, niin vastaus on koska minua huvitti. Kirjotin tämän jo joskus viime joulun jälkeen puoliksi ja lopun sitten joskus tässä kuukausi takaperin. Betalle tämän kuintenkin sain vasta loppuun kirjoitettuani niin siksi ei ole vielä betattu vaikka tarina onkin ollut jo jonkin aikaa. Tosiaan tämä siis sijoittuu aikaan, jolloin Harry ja kumppanit ovat aikuisia. Muuta mulla varmaan sitten ei olekaan sanottavaa, kuin että nauttikaa ja kommentteja rakastan sekä... Hauskaa Joulua!
Joulu Potterien tapaan
“Nathaniel Potter!” Ginny huusi keuhkojensa täydeltä, “uskallakin juosta siihen lumikasaan niin sinulle kasvaa jotain ylimääräistä!”
Poika pysähtyi saman tien, hän tiesi, että äiti ei tehnyt tyhjiä uhkauksia. Nate jäi seisomaan hohtavan valkoisen talon eteen odottamaan muita perheenjäseniään, hänet oli päästetty ensimmäisenä ulos autosta. Pian hänen viereensä ryntäsivät hänen kaksoisveljensä Alexander ja isoveljensä Michael. Sitten heidän eteensä sipsutti perheen kuopus ja ainut tyttö, Lillian. Heidän perässään kävelivät rauhallisesti Harry ja Ginny, Harry koppasi tyttärensä syliinsä ja koputti oveen. Ovi aukesi nopeasti.
“Vaari”, pojat huusivat ja ryntäsivät sisään, saaden ovea auki pitäneen kotitontun kaatumaan.
“Mummi”, Lila huusi puolestaan ja vääntäytyi isänsä sylistä juosten kohti isoäitiään.
“Mitä mummin pikku Lillian”, nainen vastasi kopaten lapsenlapsensa syliinsä. Pojat olivat rynnänneet hänen ohitseen suoraan vaarinsa ympärille.
“No niin lapset, antaa heidän hengittää”, Ginny komensi ja lapset astuivat saman tien vähän kauemmas isovanhemmistaan ja tottelivat, kun seuraava käsky tuli, “riisukaa ulkovaatteenne.”
“Hyvää joulua, äiti ja isä”, Harry hymyili vanhemmilleen ja halasi heitä lämpimästi.
“Hyvää joulua, kulta”, Lily hymyili hänelle.
“Samoin, poika”, James sanoi myös.
“Hauskaa joulua myös minun ja näiden kauhukakaroiden puolesta”, Ginny naurahti ja halasi appivanhempiaan, ”heillä ei ole ollenkaan tapoja.”
“Mutta tottelevat kuin taika”, James naurahti, ”tulkaa peremmälle taloon.”
“Vaari, voitko sinä näyttää meille taas animaagihahmosi?” Michael kysyi katsoen isoisäänsä innostuneesti.
“Joku muu kerta, Mike”, James sanoi pörröttäen pojan päätä.
“Milloin me saamme avata lahjat?” Alex puolestaan kysyi.
“Vasta, kun olemme syöneet”, Lily vastasi naurahtaen, ”te olette kaikki aivan kuten Harry pienenä.”
Mike, Alex ja Nate olivat tosiaan aivan Harryn kopioita, vain silmien väri oli kaksosilla eri kuin Mikellä. Kun Mikellä oli vihreät silmät, niin kaksosilla oli ruskeat, he muistuttivat Jamesia huikean paljon. Minne tahansa he menivätkin, he saivat aina kuulla, siitä kuinka paljon he olivat perineet Potterien näköä. Lillian taas muistutti Ginnyä kasvonpiirteiltään, mutta hän oli perinyt isänsä hiukset. Lillian oli perheen pikkuprinsessa.
Mike oli Potterien esikoinen, kokonimeltään hän oli Michael James Potter. Mike oli toisella luokalla tylypahkassa ja kuului rohkelikkoon kuten vanhempansa ja isovanhempansa. Mike oli, kuten jo sanottu, kuin Harryn kopio. Luonteeltaan hän myös paljon kuin isänsä, hän teki mitä piti, mutta osasi myös puolustaa itseään. Äidiltään Mike oli perinyt tulisen temperamentin, häntä ei parannut suututtaa, mutta hän osasi kuitenkin hallita itsensä myös hyvin, paitsi kun joku loukkasi hänen perhettään. Mike myös rakasti huispausta kuten muutkin perheensä jäsenet, hän oli rohkelikon huispausjoukkueessa etsijänä, josta Harry oli hyvin ylpeä.
Alexander ja Nathaniel olivat identtiset kaksoset ja olivat aivan kuten Fred ja George, he olivat toistensa parhaita ystäviä. Kaksoset olivat Tylypahkassa ensimmäisellä luokalla ja kuuluivat rohkelikkoon kuten isoveljensäkin. Heilläkin oli toisena nimenään James, koska Harry oli halunnut antaa kaikille lapsilleen isänsä nimen, jota kunnioitti suuresti eikä Ginnyllä ollut mitään sitä vastaan, hänestä se oli paremminkin hienoa.
Lillian oli perheen kuopus ja ainut tyttö ja häntä oli myös kohdeltu sen perusteella. Kasvaessaan kolmen isoveljensä kanssa oli Lillian oppinut pitämään puolensa ja olemaan ovela. Lillian saattoi vaikuttaa kiltiltä pikkutytöltä, jota useimmiten olikin, mutta hän osasi myös olla todella ovela. Lillian oli vasta 8-vuotias ja odotti jo kovasti tylypahkaan pääsyä, koska hänellä ei ollut kotona ketään kenen kanssa leikkiä. Mutta Lillian piti myös siitä, kun pääsi isänsä kanssa töihin, jos Harry oli toimistolla koko päivän. Kaikki auroriosaston työntekijät tunsivat Lillianin ja kaikki olivat ihastuneet häneen, tyttö oli niin suloinen.
“Voinko minä auttaa sinua jotenkin, Lily?” Ginny kysyi katsellen ympärilleen, hän oli tottunut olemaan kokoajan työn touhussa, kotona hänellä oli niin paljon tehtävää. Hän oli mennyt naimisiin 18-vuotiaana ja saanut Miken 19-vuotiaana, seuraavana vuonna olivat syntyneet Nate ja Alex, joten hän oli tottunut olemaan koko ajan liikkeessä. Kolme vuotta poikia myöhemmin oli syntynyt Lillian. Kaikki ihmettelivät, miksi Ginny oli mennyt niin nuorena naimisiin ja miksi hän oli hankkinut heti lapsia, mutta Ginny ei olisi halunnut sitä millään muulla tavalla. Hän oli tiennyt viidenneltä luokalta asti, että Harry oli se jonka kanssa hän halusi olla koko loppuelämänsä. He olivat menneet naimisiin heti, kun Ginny oli päässyt koulusta, Harry olisi voinut odottaakin, mutta Ginny halusi heti naimisiin, ja sitten olikin jo seuraavana vuonna syntynyt Mike.
Harry oli opiskellut auroriksi huippuvauhtia ja oli nyt yksi isoista kihoista taikaministeriössä, tosin James oli vielä tärkeämpi henkilö. James ja Sirius johtivat auroriosastoa ja Harry oli heidän jälkeensä seuraavana johtoportaassa. Lilykin oli työskennellyt aurorina, mutta nykyään hän teki vain paperitöitä.
“En tarvitse, Ginny, minulla on homma hanskassa”, Lily vastasi laskien Lillianin sylistään.
“Ole kiltti, Lily, minä en osaa olla tekemättä mitään”, Ginny huokaisi.
“No hyvä on sitten, voit auttaa kattamaan pöytää”, Lily naurahti.
“Entä minä, mummi? Voinko minä tehdä jotain?” Lillian kysyi iloisesti.
“Mitä, jos sinä menisit vaarin syliin ja kertoisit minä olet tehnyt viime aikoina?” Lila nyökkäsi ja juoksi Jamesin syliin. Ginny lähti Lilyn perässä keittiöön vilkaisten vielä, missä pojat olivat. He olivat kaivaneet lelunsa olohuoneen kaapista ja leikkivät niillä.
“Vaari?” Lillian kysyi kirkkaalla lapsen äänellään oikoen samalla joulun punaista mekkoaan.
“Mitä, Lila?” James hymyili tytölle. Lily ja James lellivät Lilliania paljon, Lila oli heidän ainut pojantyttärensä, ainut lapsenlapsi, joka oli tyttö. Lillian oli varsinkin Jamesin silmäterä, sen näki miehen silmistä, kun hän katsoi tyttöä. Mutta myös Mike, Nate ja Alex olivat lellittyjä. Potterien lapset saivat melkein kaiken mitä halusivat, mutta se edellytti kunnolla olemista ja kotitöiden tekemistä, Ginny piti heille kovaa kuria.
“Voisitko sinä taikoa nuo piparit laulamaan kuusessa?” Lila katsoi isoisäänsä suurilla vihreillä silmillään.
“Tietysti”, James hymyili ja toteutti tytön toiveen. Lillian hypähti iloisesti Jamesin sylistä ja juoksi huoneen kulmassa olevan kuusen luokse.
“Kiitos, vaari!”
“Miten se operaatio Skotlannissa meni?” James kysyi kääntyen Harryn puoleen.
“Loistavasti, saimme paljon tietoa ja kuolonsyöjät vietiin suoraan Azkabaniin”, Harry vastasi, ”saan raportin valmiiksi muutamassa päivässä.”
“Uskallakin tehdä töitä, Harry”, keittiöstä astunut Ginny sanoi, ”sinä olet lomalla!” Samassa nainen olikin jo kadonnut takaisin keittiöön.
“Taidan saada sen tehtyä lomien jälkeen”, Harry naurahti.
“Siltä näyttää, mutta en minäkään ole menossa töihin kuin vasta loman jälkeen, Sirius lupasi hoitaa päivät lomien välissä.”
“Siriuksesta puheen ollen, onko hän tulossa tänään tänne?”
“Kyllä hän tulossa on, mutta saa nähdä mihin aikaan”, James sanoi vilkaisten poikien leikkiä. Heitä piti pitää silmällä, etteivät he rikkoisi mitään.
“Miksi hän myöhässä tulisi? Ei Sirius ikinä myöhästy mistään missä tarjoillaan ilmasta ruokaa”
“Hän on töissä.”
“Ahaa.”
“Ja sää nähdä tuoko hän uusimman naisensa näytille, mikä on kyllä epätodennäköistä, koska he vaihtuvat niin tiheään”, James vastasi. Kelmeistä vain hän ja Lily olivat pysyneet yhdessä koko ikänsä. Sirius oli vaihdellut naista kerran viikossa jatkaen sitä vieläkin, vaikka oli jo noin viisikymppinen, Remus oli pysynyt poikamiehenä seurustellen vain satunnaisesti, mutta nyt hän oli ollut naimisissa Tonksin kanssa jo monta vuotta. Peter taas, häntä James ei halunnut ajatella. Harry oli lopulta tappanut miehen viimeisessä taistelussa.
“Minä en usko, että he pysyvät edes kauaa yhdessä, eihän Sirius ikinä kestä ketään kauaa.”
“Toivottavasti eroriita menisi nopeasti, ettei siitä tule rumaa jälkeä, kuten viimeksi”, Harry huokaisi.
“POJAT! Mitä me olemme sanoneet muitten sauvojen viennistä?” Harry kivahti, kaikki kolme poikaa pelästyivät, he olivat luulleet olleensa huomaamattomia.
“Selvä, isä”, Alex mutisi peruuttaen Jamesin sauvan luota, kuiskaten veljilleen, ”miten ihmeessä hän huomasi minut?”
“Isällä on silmät selässäkin”, Nate mutisi vastaukseksi, Miken nyökytellessä vieressä.
“Sinusta on tullut taitava havaitsemaan heidän kepposiaan”, James naurahti.
“Kolmen pojan kanssa oppii pitämään silmiä selässään, koko talo olisi kaatunut jo, ellemme olisi niin valppaina”, Harry naurahti, ”teillä ei sentään ollut kuin minä. Voisin jopa veikata, että olin helppo lapsi verrattuna Mikeen, Alexiin ja Nateen sekä tietenkin Lillianiin.”
“Älä naurata, Harry!” James sanoi virnistäen huvittuneesti, “me saimme koko ajan pelätä sinun puolestasi, joka vuosi uusi kirje, jostain uudesta hullusta seikkailusta. Sekä kaikesta muusta tyhmästä mitä sinä teit.”
“No toisaalta”, Harry kangerteli.
“No toisaalta? Sinulla oli enemmän vaarallisia ongelmia kouluaikana kuin meillä kelmeillä tai yleensäkään kellään!” James huudahti, ”sinun poikasi eivät pystyisi samaan millään, ei enää, kun Voldemorttia ei enää ole.”
“Voi sen noin ajatella, mutta et usko kuinka monta vihaista kirjettä olen saanut McGarmiwalta tähän mennessä ja pojat eivät ole olleet koulussa vasta kuin neljä kuukautta”, Harry sanoi vilkaisten poikia.
“Kuinka monta?” James kysyi uteliaasti.
“Tähän mennessä yhteensä 107, luulisin.” James alkoi nauraa. “Tämä ei ole naurun asia, isä!” Harry protestoi.
“No on se hauskaa, sinun kolme poikaasi ovat siis saaneet 107 kirjettä”, James mutisi naurunsa seasta, ”siis noin 35 per nuppi. Mitä he ovat oikein tehneet?”
“He ovat tehneet kaiken mahdollisen”, Ginny mutisi tultuaan keittiöstä, ”kuten räjäyttäneet vessan, vieneet haiskuja McGarmiwan huoneeseen, hiippailleet kiellettyyn metsään ja Mike taikoi yhdeltä tytöltä vaatteet pois keskellä suurta salia.”
“Mitä?” James huudahti, ”taikoi vaatteet pois?”
“Aivan“, Ginny sanoi istahtaessaan Harryn syliin, ”tyttö istui alastomana keskellä suurtasalia. Sekin vain koska tyttö oli haukkunut Harryä.” James kurtisti kulmiaan.
“Tyttö oli luihuinen ja sanoi, että Draco oli parempi huispaaja kuin minä”, Harry virnisti.
“Mahtavaa”, James naurahti.
“Tyttö oli ilmeisesti Parkinsonin tytär.”
“Mistä Mike sellaisen loitsun edes oli löytänyt?” James kysyi kiinnostuneena, Harry punastui.
“Hän oli ilmeisesti kuullut minun käyttävän sitä kesälomalla”, Harry sanoi nolostuneesti. James ulvoi naurusta.
“Mitä muuta pojat ovat tehneet?” James pyyhkien naurunkyyneliä silmistään.
“He hiippailivat McGarmiwan huoneeseen yksi yö, tiirikoivat sillä Siriuksen ihmeveitsellä lukon auki ja pelästyttivät McGarmiwan”, Ginny tuhahti. James tärisi jälleen naurusta.
“Sarvihaara, mitä sinä oikein hirnut?” Siriuksen ääni kysyi.
“Hei, Sirius”, James kangerteli naurun seasta, ”poikien tempuille nauran.”
“Ahaa”, Sirius mutisi.
“Hei, Sirius, hauskaa joulua”, Harry nousi ylös sohvalta ja kätteli miestä.
“Harry”, mies vastasi.
“Minua sinä saat luvan halata”, Ginny naurahti ja nousi sohvalta, ”hauska nähdä, Sirius, sinä käyt meillä ihan liian harvoin.”
“Se johtuu siitä, että miehesi ja appiukkosi pitävät minut liian kiireisenä”, Sirius naurahti halatessaan naista.
“Sirius, sinäkin tulit jo, miten on mennyt?” Lily sanoi kävellessään keittiöstä.
“Jep, minä tulin. Hyvin mennyt, mitä nyt miehesi on orjapiiskuri töissä”, Sirius vastasi virnistäen, hän halasi Lilyä lempeästi.
“Hyvä kuulla”, Lily naurahti, ”hyvä, että tulit. Ruoka on valmista ihan kohta.”
“Ruoka on valmista?” Mike, Alex ja Nate ilmestyivät isoäitinsä eteen salamana.
“Ruoka on valmista kohta”, Lily hymyili.
“Mitä meillä on ruokana?” Lillian kysyi rauhallisemmalla äänellä.
“Lillian, nyt on joulu, joten ruokana on kaikkea mahdollista”, Sirius naurahti katsoen pikkutyttöä. Lillian näytti miehelle kieltä.
“Lillian”, Harry torui nauraen ja koppasi tytön syliinsä, “ei toisille saa näyttää kieltä.” Lillian työnsi alahuulensa törröttäen ulos, alkaen murjottamaan.
“Älä viitsi, Lil, murjottajat eivät saa lahjojaan tänään”, Harry maanitteli.
“Milloin me saadaan lahjat?” Lillianin ilme muuttui salamana.
“Ruuan jälkeen”, Harry vastasi, mies tiesi tasan tarkkaan miten saada tyttärensä lopettamaan mököttäminen. “Ensin syödään rauhassa ja sitten te saatte avata lahjat, jos joulupukki muistaa tulla.”
“Mitä?” Lillian kauhistui, ”eikö joulupukki pakosti tulekaan?”
“Lila, ei mitään joulupukkia ole edes olemassa”, Alex tuhahti siskolleen.
“Alex”, Lila kiljahti, ”ei saa valehdella, se on rumaa!”
“Lapset, lopettakaa nyt tai kukaan ei saa mitään!” Ginny sanoi tiukasti, lapsien suut menivät kaikki kiinni.
“No niin, tulkaa syömään, ruoka on valmista”, Lily sanoi lempeästi avaten ruokasalin oven.
Kaikki kävelivät rauhallisesti ruokasaliin ja istuivat alas. James ja Lily istuivat pöydän päissä, ja toisella puolella istuivat lapset ja toisella Harry, Ginny ja Sirius. Ginny ja Lily olivat kattaneet pöydän kauniisti. Pöydällä oli punainen pöytäliina, vihreät lautasliinat, vanha hopeinen kynttilänjalka, joka oli Potterien sukukalleus ja valkoiset lautaset sekä tietenkin paljon erilaisia ruokalajeja.
“Hyvää ruokahalua”, kaikki sanoi yhteen ääneen, jonka jälkeen James aloitti leikkaamalla kinkun. Kun kinkku oli leikattu, kävivät he muiden ruokien kimppuun.
“Tämä on todella herkullista, Lily”, Ginny sanoi rikkoen hiljaisuuden, joka oli laskeutunut kaikkien tunkiessa ruokaa suuhunsa.
“Kiitos”, Lily hymyili miniälleen, ”teinkin ruokaa koko päivän.”
“Isä sanoi, että sinulla on uusi nainen, Sirius, ketä hän on?” Harry kysyi.
Sirius virnisti: “Eräs aika vanha ystävä oikeastaan.”
“Taas yksi sihteeri vai?” Lily mutisi, ”etkö sinä väsy tapailemaan naisia, jotka ovat alle 30-vuotiaita?”
“Tuskinpa, mutta hän ei ole sihteeri. Ei lähellekään”, Sirius naurahti.
“Ketä tämä mysteerinainen sitten on? Ketä vanha ystävä?”
“Minä luulin tuntevani kaikki sinun 'vanhat' ystäväsi”, James huomautti.
“Te tunnettekin hänet”, Sirius virnisti leveämmin kuin aikaisemmin, “me tulemme yhdessä uudenvuoden juhliin, joten saatte tietää silloin.”
“Oletteko te olleet kauan yhdessä?” Harry uteli.
“Melkein kuukauden.”
“Mitä?” Lily huudahti. Siriuksella ei ollut ollut niin pitkää suhdetta varmaankaan viimeiseen viiteen vuoteen. Pisin aika, jonka mies oli seurustellut oli puoli vuotta ja sekin oli kolmekymppisenä, kun mies oli saanut ajatuksen aloilleen asettumisesta. Sekin oli mennyt ohi, kun nainen, jonka kanssa Sirius oli sillä hetkellä seurustellut paljastunut aika sekopäiseksi.
“Kuulit oikein, mutta nyt vaihdetaan aihetta.”
“Miten teillä on mennyt koulussa, pojat?” James kysyi kääntyen poikiin päin.
“Hyvin”, Mike vastasi, ”McGarmiwa vihaa meitä, mutta todistukset ovat kunnossa.”
“Jos ei olisi niin, äiti antaisi satikutia”, Alex huomautti.
“Niin antaisinkin”, Ginny sanoi topakasti, ”teidän täytyy saada hyvät numerot, että saatte hyvät työpaikat, koska teillä on Potterin maine ylläpidettävä. Minä en anna teidän pilata sitä tai ratsastaa James ja Harryn maineella.”
“Tylsää”, Nate vastasi.
“Ei sinun mistään maineesta tarvitsisi välittää, Ginny”, Lily sanoi lempeästi.
“Minusta se on tärkeää, Pottereita on ainakin kolmessa polvessa tähän asti ollut tärkeitä ja hyviä auroreita enkä minä anna poikieni pilata sitä”, Ginny vastasi hymyillen.
“Meitä on viidessä polvessa auroreita”, James kertoi, ”sitä ennen oli yksi virkamies ja sitä ennen kaikki ovat olleet auroreita.”
“Eli pitkä perinne”, Ginny sanoi hymyillen.
“Minä haluan huispaajaksi”, Mike sanoi vastaan.
“Voi sinusta huispaajakin tulla, Mike”, Harry sanoi, ”mutta äiti tarkoitti sitä, että teidän täytyy pärjätä hyvin koulussa, ettekä saa nolata sukua mitenkään pahasti.”
“Se on kyllä aika mahdotonta teidän geeneillä”, Sirius naurahti, ”ja James on joka tapauksessa tehnyt nuorena jo kaiken mahdollisen.”
“Sirius!” Lily huudahti, ”ei sitä olisi tarvinnut kertoa!”
“Kyllä he sen tietävät”, Sirius tuhahti, ”vai mitä, Mike?”
“Aivan varmasti”, Mike vastasi hymyillen, ”me tiedämme kaiken kelmeistä ja isän seikkailuista.”
“Aivan, kaikkihan ne tarinat tuntevat. Koulussa jokainen pällistelee meitä minkä ehtii, koska me olemme kuuluisan pojan-joka-elää lapsia. Yksikin poika seurailee meitä kamera kädessä”, Nate tuhahti tunkiessaan kinkkua suuhunsa, ”hän melkein sai minusta kuvan, kun olin vessassa pissalla.”
“Totta”, Alex vahvisti, ”hän melkein seurasi meitä suihkuun, mutta sitten Mike kirosi hä-”
“Alex!” Mike huudahti.
“Sori”, Alex mutisi veljelleen
“Miten me emme ole kuulleet tästä?” Ginny kysyi katsoen poikiaan tiukasti.
“Koska me emme jääneet kiinni?” Nate ehdotti.
“Miten sinä kirosit hänet, Mike?” Ginny kysyi tuimasti.
“Ne olivat vain pieni löllösääri ja lepakonrähjä”, Mike sanoi hiljaa, kukaan heistä ei kestänyt kauaa äidin katseen alla.
“Minähän olen sanonut, että ei tarvitse kirota silloin, sanoisit vain, että ei saa ottaa kuvia.”
“Minä sanoin, mutta Niklas ei uskonut!” Mike huudahti.
“Onnistuivatko kiroukset?” Sirius kysyi iloisesti, Mike virnisti miehelle leveästi, säteillen lapsenomaista ylpeyttä.
“SIRIUS!” Ginny kiljaisi, mies säikähti ja suoristi itsensä istumaan kunnolla.
“Ginnyn huuto tepsii, jopa Siriukseen”, Harry naurahti.
“Ole hiljaa”, Sirius mutisi miehelle.
“Sinusta on tullut tiukka kasvattaja”, Lily naurahti.
“Minä kasvoin kuuden veljen kanssa, siinä oppi tiukaksi.”
“Vaihdetaan aihetta. Joulun kunniaksi te pojat ette saa rangaistusta, mutta uskaltakaakin tehdä jotain tuollaista uudestaan”, Harry sanoi rauhoittaen tilanteen, ”minä kirjoitan McGarmiwalle kirjeen ja pyydän häntä hoitamaan asian.”
Pojat hymyilivät toisilleen ilkikurisesti, he kaikki tiesivät, että tavallisesti he olisivat menettäneet viikkorahansa, lentokielto olisi tullut ja kavereita ei luultavammin olisi nähty loppu lomana.
“Isi, onko minun pakko syödä tämä rosolli?” Lillian aukaisi suunsa. Kaikki käänsivät päänsä hänen suuntaansa, tyttö ei ollut sanonut sanaakaan koko ruokailuaikana.
“Oletko sinä maistanut?” Lila nyökkäsi, ”sitten sinun ei tarvitse syödä sitä.”
“Pitäisikö minun kertoa nyt, Harry?” Ginny käänsi päänsä mieheensä.
“Kerro vain, jos haluat”, Harry vastasi. Kaikki käänsivät päänsä uteliaasti Ginnyyn päin, heillä ei kenelläkään ollut aavistustakaan, mistä nainen puhui.
“Mitä nyt, Ginny?” Lily kysyi huolestuneesti, ”onko jotain vakavaa tapahtunut?”
“Miten sen nyt ottaa”, Ginny sanoi naurahtaen, ”minä olen raskaana.”
“Mitä?” Mike, Nate, Alex ja Lila kiljaisivat yhtä aikaa.
“Taas?” Sirius tuhahti.
“Onneksi olkoon”, Lily hymyili onnellisesti. Lily rakasti Ginnyä, hänestä nainen oli todella mukava, huumorintajuinen ja mikä tärkeintä, aivan rakastunut Harryyn, vielä neljän lapsenkin ja yli 10 vuoden jälkeen.
“Kiitos”, Ginny hymyili onnellisena ja puristi Harryn kättä.
“Kuinka monennella kuukaudella olet?” Lily kysyi uteliaasti. Hän oli seurannut kaikkia kolmea raskautta ja muisti hyvin kuinka Ginny oli panikoinut Mikeä odottaessaan ja kuinka nuori hän oli ollut. Lily oli ennen ajatellut, että oli itse ollut nuori, kun oli saanut Harryn, mutta Ginny oli ollut vielä nuorempi. Kaksosia odottaessaan Ginny oli myös ollut huolestunut, mutta se johtui lähinnä siitä, että vauvoja olisi kaksi, Lilaa odottaessaan oli Ginny taas ollut tyynen rauhallinen. Lilystä oli ollut mukava seurata raskauksia ja tietenkin hoitaa lapsenlapsiaan heidän synnyttyään.
“Neljännellä kuulla”, Ginny vastasi hymyillen.
“Onnea sitten vaan, ja sitä te tulette tarvitsemaan viiden lapsen kanssa”, James naurahti.
“Kuuden”, Harry korjasi.
“Mitä?”
“Kuuden, me saamme kaksoset”, Harry sanoi.
“Taas?”
“Taas.”
“Tiedättekö te, ovatko he tyttöjä vai poikia?” Lily kysyi.
“Emme me kysyneet, haluamme sen olevan yllätys”, Ginny hymyili.
“Oliko tämä vahinko?” Sirius pamautti.
“Määrittele vahinko”, Harry vastasi.
“Te sekstailitte ja tämä on tulos.”
“Niin se yleensä menee”, Ginny vastasi tuhahtaen.
“Sirius, älä ole tahditon”, Lily nuhteli miestä.
“Lily, minä en ole pikkupoika.”
“Ei se ollut vahinko, ei sellaista olekaan kuin vahinko, sitä kutsutaan ei-suunnitelluksi raskaudeksi”, Ginny sanoi, ”emme me tätä suunnitelleet, mutta se on hyvä asia, se on ollut koko ajan hyvä asia.”
“Eli meitä tulee kaksi lisää?” Lila totesi.
“Kyllä, kulta” Harry vastasi.
“Kai me saamme silti pitää omat huoneemme?” tyttö kauhistui.
Harry naurahti: ”Me joudumme muuttamaan, emme me mahdu nykyiseen taloon, sitten, kun meitä on kahdeksan. Me ajattelimme äidin kanssa, että ostetaan sellainen talo, johon kaksoset saa kaikki omat huoneet.”
“Joo”, Nate ja Alex innostuivat. He kyllä pitivät nykyisestä huoneestaan, jossa nukkuivat molemmat, mutta omat huoneet olivat silti hieno juttu.
“Jos tarvitsette apua lasten hoidossa, voit aina tuoda heidät tänne, Ginny”, Lily sanoi hymyillen ystävällisesti.
“Kiitos, mutta luulen pärjääväni. Harry lupasi ottaa lomaa töistä, kun raskaus on loppusuoralla ja tietenkin sitten, kun lapset ovat syntyneet.”
“Sinä menit lupaamaan mitä?” James järkyttyi.
“Minä lupasin ottaa lomaa, en minä voi jättää Ginnyä kotiin yksin, kun toiset kaksoset ovat syntyneet, siellä olisi täydellinen pyörremyrsky, kun pojat pääsisivät temmeltämään minkä haluaisivat”, Harry vastasi.
“Mutta me tarvitsemme sinua töissä.”
“On siellä muitakin.”
“Ja sinä luulet heidän olevan parempia kuin sinä, poika-joka-elää, joka kukisti Voldemortin?” James tuhahti.
“Älä viitsi nostaa V-korttia pöydälle”, Harry murisi, ”kyllä sieltä aina joku pystyy tekemään samat työt kuin minä.”
“Minä taisin nähdä joulupukin vilahtavan ikkunan takana”, Lily sanoi teeskennellyn jännittyneen kovaan ääneen. Lillianin silmät kääntyivät ikkunaan päin.
“Minä en näe mitään”, tyttö valitti.
“Pukki taisi mennä jo”, Lily ehdotti, ”haluatko mennä katsomaan, toiko hän teille lahjoja?”
“Joo!” tyttö kiljaisi innostuneena.
“Viekää lautasenne tiskipöydälle niin voitte sitten mennä olohuoneeseen”, Lily neuvoi. Lillian ja pojat nousivat äkkiä pöydästä ja katosivat olohuoneeseen. Tohkeissaan he eivät huomanneet kuinka Harry heilautti taikasauvaansa taikoen paketit kuusen alle.
“Täällä on oikea vuori lahjoja”, Alexin henkäisy kuului ruokasaliin asti. Aikuiset virnistivät toisilleen.
“Nate, näpit irti minun lahjastani”, Lillian kirkaisi. Harry nousi silloin nopeasti ylös, taikoi astiansa pöydälle ja katosi nopeasti olohuoneen puolelle.
“Harrystä on tullut tosi nopea”, Sirius huomautti, ”jos minun muistini ei petä, niin aluksi hän ei meinannut millään edes huomata poikien temppuja.”
“Hän opiskeli silloin vielä auroriksi ja valvoi puolet yöstä poikien kiljuessa”, Ginny sanoi puolustavasti, ”näkisit nyt kuinka pojat katsovat häntä, kun Harry läksyttää heitä, hyvä että saavat sanan suustaan.”
Se oli totta, kaikki kolme poikaa ja Lillian eivät uskaltaneet laittaa isälleen vastaan, eivätkä äidilleen sen suuremmin, mutta Harry oli perheen pää. Pojat tiesivät, ettei isä suutu helposti, ainakaan heille, mutta he tiesivät myös, että jos hän suuttuisi, siitä ei seuraisi mitään hyvää. Lapsilleen Harry oli suurin idoli mitä olla saattoi.
“Ei sinun tarvitse puolustella häntä, Ginny”, James sanoi itselleen epäluonnollisen lempeällä äänellä, ”kyllä sen ymmärtää, hän opiskeli auroriksi kahdessa vuodessa vaikka yleensä se vie ainakin kolme vuotta.”
“Ja sitä paitsi, kuka uskaltaisi vastustaa miestä, joka nujersi Voldemortin?” Sirius huomautti, ”edes minua ei enää huvita kaksintaistella hänen kanssaan, minäkin häviän, vaikka yrittäisin kuinka kovasti.” Lily katsoi miestä kummastuen.
“Se on totta”, James myönsi, ”Sirius hävisi armottomasti tässä kuukausi takaperin, kun me harjoittelimme kaksintaistelua töissä. Edes minä en pärjännyt.”
“Miettikää valoisampaa puolta”, Lily sanoi hymyillen, ”vaikka sinä häviät pojallesi ja sinä kummipojallesi, niin ainakin tiedätte, että kun olette tarpeeksi vanhoja jäämään eläkkeelle, niin aurorit ovat hyvissä käsissä.”
“Pitäisi varmaan luovuttaa muutenkin ja antaa ohjat hänelle”, James mutisi.
“Etkä varmasti anna”, Ginny melkein kiljaisi, ”jos sinä tekisit sen, en näkisi häntä enää ikinä kotona.”
“Ginnyllä on pointti, James”, Lily totesi, ”ja sitä paitsi, ei Harry edes halua osaston johtoon, hän nauttii kenttätyöstä.”
“Tiedän”, James ja Ginny mutisivat yhteen ääneen.
“Vaari”, Miken ääni keskeytti heidän ajatuksensa, ”tule katsomaan mitä sain.”
“Tullaan”, James huusi takasin ja nousi pöydästä. Muut seurasivat häntä olohuoneeseen, jossa Mike seisoi keskellä lattiaa.
“Katso, Tulisalama 9, maailman paras luuta”, poika hehkutti.
“Se on hieno”, James sanoi kävellen lähemmäs, edes hän ei ollut ehtinyt hankkia itselleen kyseistä luutaa. ”Saanko katsoa sitä?”
Mike vilkaisi isoisäänsä arvioivasti ja ojensi sitten luudan hänelle.
James katseli luutaa tarkkaan. Se oli täydellisesti hiottu ja muutenkin aivan täydellinen, jokainen kohta kiilsi puhtautta, ja missään ei ollut mitään millilleenkään väärässä paikassa.
“Tämä on erityisen hieno”, James kehaisi tutkittuaan luutaa tarpeeksi, ”saanko koittaa sitä jossain vaiheessa?”
“Minä lennän ensin”, Mike sanoi rutistaen kulmakarvojaan.
“Tänään ei lennä kukaan”, Harry sanoi tiukasti, ”nyt on jo aivan liian pimeää.”
“Harry puhuu asiaa, Mike”, Lily sanoi, ”mutta voitte tulla huomenna uudestaan niin Jameskin saa kokeilla luutaa, jos haluatte.”
“Mitä te muut olette saaneet lahjaksi?” James tiedusteli muilta lapsenlapsiltaan.
“Minä sain Tähkäpään hiusmallit- kirjan”, Lillian sanoi heiluttaen vaaleaa kirjaa kädessään, ”siitä on apua uudenvuoden juhliin.”
“Totta”, Lily sanoi nyökkäillen, ”entä te pojat?”
“Me saimme pöllön”, Alex ja Nate sanoivat yhteen ääneen.
“Siitä tulee Töyhtö”, Nate sanoi.
“Koska se on ihan töyhtömäinen”, Alex jatkoi.
“Olettepa te nokkelia”, Sirius sanoi sarkastisesti.
“SIRIUS”, Ginny sanoi varoittavasti. Sirius siirtyi kauemmas naisesta.
“Pidä vaimosi kaukana minusta, kiitos”, hän kirahti Harrylle.
“Pelkäätkö sinä jo nykyään naisia”, Harry naurahti.
“Minä pelkään naisia joilla on punaiset hiukset ja paha temperamentti”, Sirius sihahti, ”jos jotain, niin sen minä olen oppinut äidiltäsi.” Harry tuhahti.
“Muuten niistä uudenvuoden juhlista”, Lily aloitti, ”pitäisikö meidän tulla auttamaan teille aikaisemmin jo? Vai onko kaikki hallussa?”
“Kaikki on kyllä hallussa”, Ginny sanoi miettien, ”mutta voisitte te tietysti tulla vahtimaan, että pojat ja Lillian ovat kunnossa, kun juhlat alkavat?”
“Me olemme siellä.”
“Niin varmaan”, James mutisi.
“JAMES!”
“Kyllä, kulta?”
“Katso nyt”, Sirius kuiskasi Harrylle, ”me olemme oppineet pelkäämään kaikkia, joilla on punaiset hiukset.”
“Minä kuulin tuon, Sirius”, Lily sanoi varoittavasti, ”ja me olemme siellä tarpeeksi aikaisin, James, sinä tulet töistä aikaisin, vaikka minä joutuisin raahaamaan sinut kotiin.”
“Minä en pelkää heitä, kumpaakaan”, Harry kuiskasi Siriukselle.
“Okei, okei”, James sanoi lepytellen ja nosti kätensä antautumisen merkiksi, ”tulevatko Malfoyt?”
“Marilyn lupasi, että he ovat siellä”, Harry vastasi, ”ja Scorpius, Marianne ja Arianna ovat tulossa heidän kanssaan.” He olivat Marilynin ja Dracon lapsia.
“Miksi muuten en ole nähnyt Dracoa muutamaan päivään töissä?” Harry kysyi muistaen, että ei ollut nähnyt Dracoa koko viikolla, vaikka miehen työpiste oli aivan hänen omansa vieressä.
“Arianna on kipeä”, James vastasi, ”Draco jäi kotiin hoitamaan häntä, koska Marilyn ei onnistunut saamaan vapaata.”
“Aa, mikä Ariannalla on?”
“Sitkeä kuumetauti, luulisin.”
“Sitä on ollut liikkeellä”, Ginny myönteli, ”Lila melkein sai taudin myös, mutta onneksi se ei sitten puhjennutkaan.”
Seuraavat parikymmentä minuuttia kuluivat lasten availlessa lahjoja ja kiljahdellessa satunnaisesti, kun paketista löytyi jotain erittäin ihanaa. Kuusen alta löytyi myös ainakin yksi paketti jokaiselle aikuiselle, joille lapset ne kiikuttivat mahdollisimman nopeasti päästäkseen takaisin lahjaröykkiön sekaan etsimään omia pakettejaan. Kun kaikki paketit oli lopulta avattu, oli jokaisen lapsen vieressä monta lahjaa, joista nämä luultavasti olivat jo unohtaneet puolet.
Lasten availlessa viimeisiä pakettejaan, oli Lily leijuttanut keittiöstä olohuoneessa olevalle pöydälle kahvia, mehua ja kasan erilaisia leivoksia, keksejä ja kakkuja. Sekä yhden samppanjapullon aikuisia varten. Sirius oli hyökännyt heti samppanjapullon nähtyään sen luokse ja poksauttanut korkin auki kovaan äänen. Nyt hän jakeli innokkaana samppanjaa taikomiinsa laseihin.
“Mutta mamille ei annetakaan kuohuvaa”, Sirius virnisti ohittaessaan Ginnyn, “minä en tiedä teistä, mutta minusta ainakaan ei olisi kovin mukavaa, jos vauvoilla olisi ylimääräisiä käsiä tai puuttuisi silmä.”
“Voiko vauvalta puuttua silmä?” Lillian kysyi kauhistuneena. Hän katsoi Siriusta silmät järkytyksestä laajenneina.
“Sirius!” Ginnyn sihahti, “ei, kulta. Sirius vain vitsaili. Alkoholi vain ei ole hyväksi vauvojen terveydelle, sitä Sirius-setä vain tarkoitti.”
“Samalla tavallako kuin alkoholi ei ole hyväksi meille?” Alex kysyi.
“Aivan”, Harry jatkoi vaimonsa puolesta, “lapsien kehot eivät kestä alkoholia, joten lapsille ei saa antaa sitä. Sama juttu on vauvojen kanssa ja koska vauvat ovat vielä pienempiä kuin lapsen, niin on tärkeää, että he eivät saa alkoholia.”
“Mutta miten vauva saa alkoholia, jos äiti sitä juo?” Lila kysyi nyt rauhallisempaan sävyyn.
“Koska vauvat kasvavat äidin sisällä, äidin masussa”, Harry vastasi vetäen tyttärensä syliinsä istumaan, “sen takia vauva voisi saada alkoholia, jos äiti juo sitä.” Lillian nyökkäsi ja haukotteli sitten leveästi. “Väsyttääkö sinua jo, kulta?”
“Vähän”, Lila myönsi ja painoi päänsä isänsä rintakehää vasten.
“Haluatko sinä syödä nyt heti jälkiruokaa? Jaksatko pysyä sen aikaa vielä hereillä?” Harry kysyi tytöltä lempeästi, hieroen tämän selkää.
Ginny, Lily, James ja Sirius huomioivat kaikki miten hellästi ja lempeästi Harry käsitteli tyttöä ja puhui tälle. Niin pehmeällä äänellä ja ilme hellänä kuin miestä ei olisi sillä hetkellä huolestuttanut mikään muu asia maailmassa. Kuten hänen tyttärensä olisi ollut ainut asia, jolla oli sillä hetkellä merkitystä. Ja näin varmasti olikin.
“Ei minulla ole nälkä”, Lila vastasi toisen jättimäisen haukotuksen kera, hän oli sulkenut jo silmänsä.
“Sinä voit nukkua siinä”, Harry sanoi lempeästi ja hymyili tyttärelleen, “minä kannan sinut sitten autoon.”
“Okei, isi.” Paljon enempää Lillian ei sitten ehtinytkään sanoa ennen kuin nukahti rauhallisesti hengittäen.
“Mitä jos me muut sitten ottaisimme sitä kahvia?” Sirius kysyi rikkoen hiljaisuuden, “kello on jo yli yhdeksän ja minulla on vielä tapaaminen tänään.”
“Tapaatko sinä sen mysteerinaisesi?” Ginny kysyi leveästi hymyillen.
“Itse asiassa kyllä”, Sirius virnisti takaisin, “mikä olisi parempi tapa viettää jouluaattoa, kuin -”
“Riittää, Sirius”, Ginny keskeytti miehen, “me kaikki, joiden pitää ymmärtää asia, ymmärsimme jo.
“Etkö sinä oikeasti aio paljastaa ketä tapailet?” James halusi tietää, “se on todella turhauttavaa. Etkä sinä ole käyttäytynyt näin sitten seitsemännen vuoden Tylypahkassa, kun tapailit Lilyn parasta ystävää.”
“Me sovimme, että pidämme tämän salassa jonkin aikaa, että näemme onko se jotain muutakin kuin vain fyysistä”, Sirius vastasi. “Koska sitten kun te kaikki tiedätte ja jos me eroamme, siitä tulisi pahempi sotku kuin mikään sotku aikaisemmin.”
“Me siis tunnemme tämän henkilön?” James varmisti, “me kaikki?”
“Jopa lapset”, Sirius virnisti, “mutta sen enempää minä en aio sanoa, saatte odottaa kuin kärsivälliset ihmiset ainakin, juhliin asti. Joten saako sitä kahvia?”
“Tulkaa ottamaan”, Lily hymähti, “pojat tuletteko te tänne pöydän viereen syömään vai haluatteko te syödä siellä lattialla?”
“Mieluummin täällä, mummi”, Mike vastasi.
“Me haluaisimme leikkiä samalla”, Alex sanoi kerjäävä katse silmissään.
“Saammeko me?” Nate jatkoi.
“Tänään on jouluaatto, joten tietenkin te saatte”, Lily hymyili. Yhdellä taikasauvan heilautuksella poikien viereen lattialle oli ilmestynyt jokaiselle lasillinen mehua ja lautaselliset täynnä herkkuja.
“Kiitos, mummi.”
“Olkaa hyvä”, Lily hymyili vastaukseksi.
“Ginny, voisitko sinä antaa minulle kupin kahvia?” Harry pyysi, hivuttaen Lilliania sylissään hieman sivummalle, jotta pystyisi syömään paremmin.
“Sinä voit viedä hänet meidän sänkyymme”, James huomautti Harrylle. Hän katseli huvittuneena, kun mies yritti siirtää tytärtään parempaan asentoon, siinä oikein onnistumatta.
“Kyllä hän voi olla tässä”, Harry vastasi edes vilkaisematta isäänsä, “emme me voi muutenkaan olla enää kauaa. Lilan täytyy päästä omaan sänkyynsä nukkumaan ja poikienkin täytyy mennä nukkumaan. He eivät saa missään tapauksessa valvoa yli yhdentoista ja meillä on vielä kotimatka edessä.”
“Otatko sinä jotain syötävää?” Ginny kysyi kumartuneena pöydän ylle.
“En minä tarvitse”, Harry hymyili vaimolleen, mutta käänsi sitten katseensa äitiinsä, “mutta äiti, sinä voisit pakata meille mukaan noita muffinseja, ne näyttävät herkullisilta.”
“Totta kai”, Lily hymyili pojalleen ja lähti sitten hakemaan keittiöstä koria.
“Sirius, isä sanoi, että sinä olet nyt välipäivät töissä”, Harry sanoi Siriukselle, joka oli siirtynyt lattialle poikien viereen ihailemaan näiden leluja.
“Niin?”
“Miten sinä voit olla töissä, mutta silti menossa tapaamaan jotain naista?”
“Minä olen vain päivystyksessä”, Sirius kohautti olkiaan, “tuskinpa nyt jouluna tapahtuu mitään kummallista. Eikä minulla ole nyt yövuoroa. Sitä paitsi, suurin osa siitä mitä minä nykyään enää teen on epäiltyjen kuulustelua ja paperitöitä. Niin tylsää kuin se onkin.”
“Ahaa.”
“Katso tätä Sirius-setä”, Nate hihkaisi sitten ja osoitti yhtä lelufiguuriaan. Siriuksen lisäksi myös Harryn huomio kiinnittyi leluun. Hahmo oli melkein täydellinen kopio Harrystä.
“Kuka heille tuon lelusarjan on hankkinut?” Harry parahti, “olitko se sinä, Sirius?”
Sirius virnisti pirullisesti. “En vain voinut vastustaa”, mies sanoi. Hetkeä myöhemmin hän räjähti raikuvaan nauruun.
“Minä tuhosin Voldemortin”, Nate hihkaisi uudelleen, kun hänen lelu-Harrynsä oli heittänyt loitsun lelu-Voldemorttia kohti räjäyttäen tämän ilmaan. Siriuksen nauru vaan voimistui.
“Sinä käyttäydyt kuin 5-vuotias”, Harry murahti Siriukselle.
“Mitä jos te kaikki vain rauhoittuisitte”, Lily sanoi sitten lempeämmin, “nyt on sentään jouluaatto, ei aleta kinastelemaan.”
“Sinä olet oikeassa, Lily”, Sirius sanoi ja ponkaisi ylös lattialta, “nyt on jouluaatto, joten ei ole hyvä alkaa riitelemään. Perhesovun nimessä, minä liukenen nyt paikalta. Minulla on nainen tavattavana, enkä halua olla myöhässä siitä tapaamisesta.”
“On vaan turha pyytää sinua käyttäytymään kunnolla”, Lily huokaisi ja halasi Siriusta.
“Minä teen parhaani”, Sirius naurahti ja sanoi sitten hiljempaa Lilyn korvaan, “vaikka suunnittelin olevani todella tuhma tänä yönä.”
“Minun ei todellakaan tarvitse kuulla tuota”, Lily murahti ja vetäytyi halauksesta.
“Hyvää yötä, Sirius”, Ginny sanoi tullen itsekin halaamaan miestä, “ja hauskaa joulua.”
“Sinun olisi pitänyt sanoa nuo toisin päin, Potter”, Sirius kuiskasi Ginnylle, “hyvää joulua ja hauskaa yötä.”
“Sinä se et ikinä muutu, Sirius.”
“Toivottavasti en”, Sirius huokaisi dramaattisesti, “se olisi menetys.”
“Minäkin nousisin, mutta en tahdo herättää Lilaa”, Harry sanoi vuorostaan, “mutta silti, hyvää joulua.”
“Samoin sinulle”, Sirius hymyili, “kuten sinullekin, James. Me nähdään varmaan huomenna. Teillä pitäisi olla niin paljon ylimääräistä ruokaa, että minä voin tulla syömään, vai mitä?”
“Kuten joka vuosi”, James virnisti parhaalle ystävälleen, “nähdään huomenna.”
“Heippa pojat”, Sirius sanoi sitten Mikelle, Natelle ja Alexille, “muistaa pitää vanhempanne varpaillaan.” Pojat virnistivät suosikki sedälleen niin leveästi, että Sirius ei voinut muuta kuin olla ylpeä heistä. “Ja kirjoittakaa, jos tarvitsette pilailuvinkkejä, minulla on niitä muutama varastossa.”
“SIRIUS!” Ginny kivahti jälleen, mutta tällä kertaa paljon hiljaisemmalla äänellä, jotta ei olisi herättänyt tytärtään. Sirius vain hymyili ennen kuin katosi ovesta ulos.
“Sirius on aina Sirius”, Harry naurahti, “mutta mekin voisimme varmaan tehdä lähtöä. Vai mitä mieltä olet, Gin?”
“Se olisi ihan hyvä idea”, Ginny myönsi, “meidän täytyy päästä aamulla aikaisin ylös. Kello on jo kymmenen ja meillä on reilu puolentunnin kotimatka ja sitten täytyy vielä saada pojat nukkumaan, että he pääsevät aamulla ylös. Meidät on kutsuttu kotikoloon jo yhdeksitoista.”
“Harmin paikka”, Lily huokaisi, “mutta se on ihan järkevää. Oletteko te siellä pitkään?”
“Tulemme kotiin varmaan kolmen ja neljän välissä”, Ginny sanoi vilkaisten Harryä, joka nyökkäsi hänelle, “jos haluatte tulla käymään, neljä olisi varmaan hyvä aika.”
“Sitä minä ajattelinkin”, Lily myönsi, “James haluaa varmasti päästä kokeilemaan Miken uutta luutaan.”
“Totta puhut”, James sanoi ja nousi ylös tuolistaan. Hän käveli miniänsä eteen ja halasi tätä lempeästi. Hänen mielestään Harryllä ei olisi voinut käydä parempi tuuri vaimonsa suhteen. “Hyvää joulua, Ginny.”
“Sinullekin, James”, Ginny vastasi hymyillen. Hän oli katsellut yli kymmenen vuotta Jamesin vanhentuvan ja hän piti tavasta jolla mies oli sen tehnyt. Ginny toivoi hartaasti, että Harry olisi yhtä hyvännäköinen viisikymppisenä kuin James. Vaikka eihän Harryn ulkonäöllä ollut hänelle niin merkitystä, se oli vain plussaa. “No niin pojat, aika lähteä.”
Nathaniel, Michael ja Alexander nousivat kaikki ylös ja ryntäsivät halaamaan isovanhempiaan, jonka jälkeen he menivät kaikki laittamaan ulkovaatteita päälleen äitinsä jäljessä, vain Harry ja Lillian jäivät olohuoneeseen Lilyn ja Jamesin kanssa.
“Hyvää joulua, äiti ja isä”, Harry hymyili ja halasi äitiään hellästi. Se ei ollut ihan helppo tehtävä, kun Lila oli hänen sylissään, mutta mies onnistui silti.
“Hyvää joulua, Harry”, Lily vastasi ääni väristen, kyyneleet olivat kohonneet hänen silmiinsä syystä, jota edes Lily itse ei tiennyt.
“Älä itke, äiti”, Harry sanoi hiljaa, “me näemme taas huomenna.”
“Tiedän.” Sitten Harry halasi myös isäänsä ennen kuin seurasi muuta perhettään ovelle.
Harry laittoi äkkiä Lilalle tämän paksun toppatakin ja sitten omansa hieman hankalammin, mutta onnistui kuin onnistui saamaan takin päälleen Lilliania pudottamatta. Sen jälkeen hän meni autolle, jossa Ginny jo oli saanut pojat omille paikoilleen. Harry asetti Lilan vielä paikalleen ennen kuin kääntyi vaimonsa puoleen.
“Ajanko minä vai sinä?”
“Viitsisitkö sinä?” Ginny pyysi, “minuakin väsyttää.”
“Totta kai, kulta”, Harry hymyili vaimolleen ja painoi pikaisen suukon tämän huulille ennen kuin kiersi auton kuskin puolelle ja astui sisälle autoon.
Heidän kotimatkansa sujui hiljaisuuden vallitessa. Lila nukkui ja Alex ja Mikekin nuokkuivat, vain Nate jaksoi pitää silmänsä koko kotimatkan auki. Harryn vierellä myös Ginny oli sulkenut silmänsä ja varmaankin tiedostamattaan painanut toisen kätensä vatsansa päälle. Kotipihaan ajaessaan, Harry parkkeerasi auton aivan ulko-oven eteen päätellen, että lapset eivät jaksaisi kävellä pihan toiselta puolelta autotallista sisälle asti.
“Okei, kotona ollaan”, Harry sanoi rikkoen hiljaisuuden. Kesti hetken ennen kuin kaikki saivat silmänsä auki, paitsi Lillian, joka oli liian syvässä unessa herätäkseen niin hiljaiseen ääneen.
Harryn avasi oven ja Nate hyppäsi ensimmäisenä ulos Miken ja Alexin kiivetessä ulos paljon rauhallisemmin. Ginnyn avatessa talon ovea lukosta, nosti Harry Lillianin syliinsä, käveli sitten vaimonsa vierelle ja otti tätä kädestä kiinni. Ginny hymyili hänelle ennen kuin astui sisälle taloon.
“Hyvää yötä, äiti”, Nate mutisi portaita kohti kävellessään, “hyvää yötä isä. Ja Nate ja Alex.”
“Hyvää yötä, kulta”, Ginny vastasi. Hän laittoi takkinsa naulakkoon ja astui vasta sitten peremmälle taloon.
“Hyvää yötä”, Nate ja Alex mutisivat yhtä aikaa ja katosivat sitten huoneeseensa.
“Kauniita unia.”
“Minä vien Lilan huoneeseensa”, Harry sanoi hiljaa.
“Minä odotan sinua makuuhuoneessa”, Ginny hymyili hänelle vastaukseksi.
Harryn tullessa yläkerrasta takaisin alakertaan ja heidän makuuhuoneeseensa Ginny oli jo ehtinyt käydä kylpyhuoneessa pesemässä meikkinsä ja hampaansa, nyt hän oli vaihtamassa yöpaitaa päälleen.
“Nukkuivatko kaikki?” Ginny kysyi nostaessaan puhdasta yöpaitaa vaatekaapistaan.
“Kuin sammuneina”, Harry naurahti kävellessään vuorostaan kylpyhuoneeseen, joka oli heidän makuuhuoneensa vieressä. “Lila hyvän kun huomasi, että vaihdoin hänelle yöpaidan ja laskin sänkyyn, käänsi vain kylkeään.”
“Lilalla on aina ollut hyvät unenlahjat”, Ginny naurahti vetäessään yöpaitaansa päälleen.
“Totta, paljon paremmat kuin pojilla. Hekin kuitenkin nukkuivat jokainen omassa sängyssään, kun kurkistin sisään”, Harry sanoi tullessaan ulos kylpyhuoneesta. Hänelläkin oli jo yövaatteet päällään, vain yöhousut.
“He jännittivät koko aamun vanhemmillesi lähtöä”, Ginny huokaisi ja istahti sängyn reunalle, “joten en yhtään ihmettele.” Harryn kyykistyi hänen eteensä, laski kätensä hänen polvilleen ja katsoi suoraan hänen silmiinsä.
“Onko jokin hätänä, rakas?”
“Ei, kaikki on ihan hyvin”, Ginny väläytti hänelle väsyneen hymyn, “minuakin vain väsyttää.”
“Päivä oli pitkä”, Harry myönsi. Hän nosti itseään sen verran, että pääsi suutelemaan naista pikaisesti.
“Hyvää joulua, Harry”, Ginny hymyili nyt leveästi.
“Hyvää joulua, Gin”, Harry vastasi ja suuteli vaimoaan omistavasti huulille.
