A/N: SORISORISORI! OON TOSITOSITOSI PAHOILLANI!! Varmaan viis kuukautta kun kirjotin tätä viimeks!! SORI! Toivottavasti jaksatte vielä seurata tätä?! Toivon TODELLA.. Koska jatkan tän KESÄLOMAN AIKANA LOPPUUN. Oon ollut vähän burn outissa tän suhteen (itse asiassa tää ei oo pyörinyt kauheesti mun mielessäkään), ja eilen kun kävin täällä, huomasin, että nopparelli oli kirjoittanut LBU; hun (LBU= let’s break up, aika loogista, eikös?) kommentin.. Suuri kiitos hänelle! Koska sen kommentin takia älysin, et tää PITÄÄ SAATTAA LOPPUUN. Oon ollut liikaa uusien ficcien huumassa, itse asiassa oon kirjottanut niitä varmaan miljoona päivää (vielä en siis julkaise niitä). Annattehan anteeksi? Seitsemäs luku on kuitenkin tässä! KIITOS KAIKILLE KOMMENTOINNISTA!!
Seitsemäs luku – ..And here we go again..
Aukaisin huoneiden ovia.
” Ei tämä.. Ei tämäkään.. ” Mutisin aukaillessani niitä, kunnes löysin Renesmeen nukkuvan sängyssään. Menin sen vierelle, ja puhalsin hiljaa tyttäreni kasvoille. Tyttö heräsi nopeasti, aukaisten silmänsä. Hänen huulensa sulivat hymyyn, huomatessaan että se olin minä.
” Äiti! ” Hän kiljui ojennellen pieniä, pulleita käsiään minua kohti. Minä nostin hänet syliini.
” Renesmee, kultaseni! ” Minä huudahdin, ja aloin pyörittää häntä ympäri. Renesmee kikatti söpöä kikatustaan, ja nosti kätensä ilmaan.
” Isi, minä lennän! ” Hän kiljui Edwardille, joka oli ilmaantunut nojailemaan ovenpieleen.
” Niin sinä näytät lentävän ”, hän sanoi Renesmeelle, mutta katsoi minua kiihkeästi.
” Tiesitkö, Bella, että.. ” Hän aloitti, mutta laskin Renesmeen hänen syliinsä.
” En tiedä. Mutta voisitko nyt olla hetken aikaa kiltti ja vahtia tytärtäsi? Minä käyn alhaalla ”, sanoin hänelle jämäkästi. Edward ei sanonut mitään, vaan katsoi minua tiiviisti.
” Vaikeneminen on myöntymisen merkki ”, sanoin hänelle, ja lähdin alakertaan. Kuulin Renesmeen puhuvan jotain isälleen, mutten kuunnellut heitä enää. Muut (lähinnä Alice, Rosalie ja Esme) miettivät sisustusjärjestystä alakerrassa.
Nojasin hiukan olohuoneen ovenkarmiin, ja kuuntelin heidän suunnitelmiaan silmät pyöreinä.
” Muistuttaisin, että tämä on vain yksi hassu viikko. Korostan sanaa yksi ”, sanoin heille selkeästi ja hitaasti, kuin muut naiset olisivat seonneet. He alkoivat katsoa minua kuin olisin menettänyt järkeni.
” Meidän tapauksessamme yksikin päivä on liikaa! Jos et halua auttaa, niin mene vaikka ulos. Mutta jos jäät tähän, niin älä ainakaan ala kiusata meitä ”, Alice sanoi minulle. Tuhahdin.
PARIN TUNNIN PÄÄSTÄ:
Alice, Esme ja Rosalie olivat saaneet talon sisustettua, ja Carlisle, Emmett ja Jasper olivat raahanneet huonekaluja heidän puolestaan. Olin katsellut kattoja siinä toivossa, että löytäisin ne kauan kohutut videokamerat – mutten löytänyt niin yhtäkään! Kaiken kukkuraksi Alice oli sanonut, että ne oli kätketty..
Vilkaisin sattumanvaraisesti peilistä, ja huomasin silmäni. Enkö ollut käynyt metsästämässä?! Samassa kurkkuuni tuli kuiva tunne, janon tunne. Voihkaisin. Ehtisinkö käydä metsällä ennen kuin muut lähtisivät? Kai minä ehtisin..
” Minun täytyy käydä metsällä.. ” Mutisin Rosalielle. Rosalie nyökkäsi.
” Pysymme kai täällä siihen asti kun tulet takaisin. Mutta voihan joku tulla mukaasi? ” Hän ehdotti, mutta pudistin päätäni.
” Ei, menen yksin. Ei minulle mitään tapahdu ”, sanoin hymyillen pienesti. Rosalie nyökkäsi uudemman kerran, ja menin portaat nopeasti alas.
” Mihin sinä menet, Bella? ” Esme huusi perääni.
” Käyn nopeasti metsällä. Ei minulle käy kuinkaan! ” Huikkasin olkani yli. Avasin ulko-oven, ja aloin juosta metsään. Aloin juosta metsässä eteenpäin ja eteenpäin, ja metsästin välissä pari puumaa. Jatkoin silti juoksemista yhä eteenpäin – toivoen löytäväni vielä jotain metsästettävää. Juoksin metsässä noin viisi minuuttia, kunnes pysähdyin kauhistuneena aukion reunalle.
Aukion toisessa päässä oli tuhottuja vampyyreja?!
Kavahdin hieman taaksepäin. Eikö tämä siis tarkoittaisi sitä, että Volturit olisivat tulossa tänne? Vilkuilin ympärilleni pelästyneenä. Olinhan minä halunnut käydä heidän luonaan, mutta silti.. Tämä alkoi vaikuttaa jo pelottavalta. Ajatukseni vaelsivat valon nopeudella päässäni, enkä älynnyt siirtyä minnekään. Muistin Edwardin kaukaiset sanat: Voltureilla on hyvä jäljittäjä, parempi kuin James.. Mutta mikä olikaan hänen nimensä? Kävin ihmismuistojani läpi – ne alkoivat muuten jo haalistua -, ja pian yhytin nimen. Demetri.
Eteeni alkoi muotoutua jo sakeaa savua, ja hetken päästä savusta alkoi muotoutua neljä ihmistä: Aro, Jane, Demetri ja Felix. Tunnistin heidät vielä, vaikka tapaamisestamme oli miltei vuosi! Peräännyin nopeasti askeleen taaksepäin, mutta huomasin heidän huomaavan minut. Aro kohotti kättään rauhoittavana eleenä.
” Tulepas tänne ”, hän komensi. Minä astuin pari askelta heitä lähemmäs, heidän katsoessa minua siristellen silmiään.
” Olitko sinä tässä mukana? ” Aro kysyi lempeällä äänellä. Puistin päätäni kauhistuneena.
” En ollut tässä mukana. Tulin juuri äsken metsästämään! ” Sanoin vielä vastaan, mutta Aro kurtisti kulmiaan epäilevänä.
” Jane ”, hän pyysi. Pyysikö hän Janea aiheuttamaan minulle kipua? Onneksi minulla oli kilpi..
Jane nyökkäsi pienesti, ja katsoi minua lempeästi hymyillen. Mitään ei tapahtunut, joten Jane alkoi koventaa hymyään asteittain.
” Ei tehoa? ” Felix kysyi ymmyrkäisenä. Aron kasvoille levisi ällistys.
” Tytöllä on kilpi. Olen vain kerran nähnyt samanlaisen, mutta se oli ihmisellä.. ” Aro mutisi, ja keskeytti lauseensa. Hän veti henkeä kiivaana.
” Oletko sinä Bella? ” Hän kysyi kallistaen päätään. Minä nyökkäsin.
” Ja olet vampyyri! Milloin muutuit? ” Aro kysyi selvästi kiinnostuneena.
” Tänä kesänä ”, totesin. Demetri katsoi silmiäni.
” Et kyllä näytä tänä kesänä muuttuneelta.. Silmäsi ovat aivan kultaiset. Oletko sinäkin samalla dieetillä kuin muut Cullenit? Sääli ”, Demetri totesi. Jane näytti ärsyyntyneeltä, ja nykäisikin Aron viittaa, viitaten tuhottuihin vampyyreihin.
” Hyvä on Jane, hyvä on. Bella, toivon, että voimme puhua vielä tämän jälkeen hetken? Voisitko odottaa tässä hetken, tuo on helposti hoidettu ”, Aro pyysi, ja minä nyökkäsin taas. Minun täytyisi alkaa miettiä käytöstäni, sillä kyseessähän olivat kaikista vaikutusvaltaisimmat vampyyrit maailmassa.. Aro, Felix, Demetri ja Jane menivät polttamaan ruumiita, ja pian violettia savua tuprusi.
He tulivat takaisin luokseni.
” Bella, kerropas minulle, mitä Culleneille kuuluu? ” Aro kysyi. Emmin hetken. Pitäisikö minun kertoa Renesmeestäkin vai ei? Rankaisisivatko he minua jos jättäisin kertomatta?
” Ihan hyvää. Muutimme äskettäin Brasiliaan. Olimme juuri sisustamassa varataloamme ”, sanoin hymyillen hieman. Aro nyökkäsi.
” Hienoa. Mutta kuule.. ” Aro alkoi kysyä, mutta Felix rykäisi.
” Aro, meidän täytyisi pian päästä takaisin. Caius halusi, että osallistut tänään pyykinpesuun, muistatko? ” Felix sopotti hiljaa. Aro nyökkäsi, ja huokaisi.
” Isabella, sinun täytyy tulla käymään meidän luonamme joku kerta! Minulla ei ole juuri nyt aikaa, mutta tule käymään joku kerta ”, Aro kehotti.
” Minä tulen ”, sanoin. Aro nyökkäsi.
” Hyvä. Seuraavaan tapaamiseen ”, hän sanoi juhlallisesti, ja perääntyi Janen, Demetrin ja Felixin kanssa riviin. Seuraavassa hetkessä he olivat kadonneet.
Peräännyin pää pyörällä pari askelta, ja takaani alkoi tulla muita vampyyrejä. Käännyin taaksepäin nopeasti, ja huomasin Edwardin tulevan luokseni nopeasti. Hän veti minut syliinsä, antaen suoraan suudelman huulilleni. Minä yllätyin, mutta vedin vaistomaisesti itseni irti. Kaikki muut paitsi Rosalie tulivat Edwardin jäljestä.
” BELLA! Olethan kunnossa? ” Alice kysyi hätääntyneenä. Minä nyökkäsin.
” Tietysti olen ”, sanoin hymyillen hieman.
” Minä näin vain näyn, jossa sinä kohtasit Volturit, ja sekosin ihan kokonaan! Me tulimme sitten katsomaan mitä täällä tapahtui.. Ilmeisesti hiukan myöhässä. Mitä he halusivat? ” Alice pulputti.
” Eivät minusta mitään. Tuolla oli ollut joku tappelu, ja he olivat vain tulleet korjaamaan vahinkoja ”, selitin heille, ja Emmett voihkaisi.
” Tappelu?! Eikä minulle kerrottu mitään.. Olisin mennyt mukaan ”, hän mutisi, ja Alice löi häntä päähän.
” AWW, ALICE! ” Emmett huusi hieroen päätään.
”.. Hetkinen. Enhän minä tunne kipua! ” Hän sanoi riemastuneena. (A/N2: Elämä, en muista oonko käyttänyt tota tsoukkia tässä ficissä? VARMASTI OLEN! no, se saa sit olla Liinalotan kestotsoukki.. bwahaha. joo joka toisessa replassa ”hetkinen, enhän minä tunne kipua!” tuleepas tylsää tekstiä..)
Jasper, Alice, Esme, Carlisle ja minä tuhahdimme.
” Emmett, olet oikea keksijä.. ” Alice mutisi. Edward ei sen sijaan välittänyt Emmettin ja Alicen naljailusta, katsoi vain minua ihmeellisesti.
” Onneksi sinulle ei käynyt mitään, kultaseni ”, Edward sanoi hymyillen häikäisevästi. Jos olisin ihminen, olisin jo pyörtynyt Edwardin hymyn voimasta!
” No niin.. Minä lähden nyt talolle, kun sain jo metsästettyä ”, sanoin vältellen Edwardia hieman, ja lähdin tulosuuntaan vampyyrijuoksulla, mutten mennyt niin kovaa kuin olisin päässyt. Alice tuli viereeni, hetken päästä myös muut lähtivät peräämme.
**
” Eivätkö he puhuneet mistään muusta? ” Jasper kysyi minulta. Pudistin päätäni, ja istahdin sohvalle. Renesmee nukkui yläkerrassa jo, ja muut Cullenit olivat lähdössä.
” Eivät. Aro tosin pyysi minua käymään, sillä heillä alkoi olla kiire.. Ilmeisesti pesemään pyykkejä? ” Sanoin. Edward kiristi hampaansa yhteen.
” Ja sinne sinä et mene ”, hän sanoi ankarasti. Käänsin katseeni häneen hämmentyneenä.
” Luulin tehneeni tämän jo viime kerralla selväksi. Minä olen menossa sinne, Edward. Sinä et voi minua estää! ” Huudahdin hänelle, ja Emmett huokaisi.
” Ja taas mennään.. ” Hän mutisi.
” Ai en voi? Haluan vain sinun parastasi, ja luulen, että se ei ole sinulle hyväksi! ” Edward sanoi kiivaasti vastaan. Nauroin hetken aikaa, ja puistelin päätäni.
” Jos me olisimme koko ajan katsoneet minun parastani, niin sinä tuskin olisitkaan tässä eivätkä muutkaan perheenjäsenesi ”, sanoin hänelle. Edward irvisti.
” Mutta he voivat tehdä sinulle vaikka mitä.. ” Hän aloitti, mutta keskeytin hänet nousemalla ylös, ja katsoin häntä niin jäätävästi kuin pystyin.
” Edward Cullen, väitätkö sinä, etten pysty pitämään itsestäni huolta hetkeäkään? Enkö muka ole pitänyt itsestäni ikinä huolta? Oi, nyt muistankin jotain – pidin itsestäni huolta miltei puoli vuotta, silloin kun sinä olit poissa ”, sanoin hänelle. Jotain läikähti rinnassani.
” Minä en tarkoita sitä, minua vain huolestuttaa se vierailu.. ” Hän mutisi, ja Carlisle tuli väliimme.
” Lapset, minusta teidän täytyy sopia rauha. Te ette todellakaan pärjää tässä talossa viikkoakaan, jos vain riitelette ”, Carlisle sanoi.
” Hyvä on ”, Edward sanoi, ja ojensi kättään minulle.
Katsoin sitä hetken empien, mutta ojensin oman käteni, ja kättelin häntä.
” Viikon rauha ”, lupasin hänelle. Edward nyökkäsi varmistukseksi.
” Olipas tosi hyvä viikon alku – alatte riidellä! Onneksi täällä on kamerat, niin voin katsoa riitanne.. ” Emmett mutisi. Pyöräytin silmiäni.
” Emmett, sovimme Edwardin kanssa äsken rauhan. Tiedätkö mitä se tarkoittaa? ” Kysyin häneltä. Emmett tuhahti.
” Mutta entä jos ette välitäkään rauhasta? ” Hän kysyi minulta.
” Minä ainakin välitän siitä rauhasta, Emmett.. Joten ”, totesin hänelle.
” Niin minäkin ”, Edward sanoi. Emmett huokaisi alistuneena.
” Hyvä on, hyvä on.. ” Hän mumisi. Kaikki nousivat seisomaan, ja alkoivat lähteä ovelle.
” Me lähdemme nyt. Toivottavasti teillä on kiva viikko ”, Alice toivotti, ja vinkkasi minulle silmää. Pudistin päätäni pienesti. Rosalie päästi ulos pienen hihityksen.
” Mitä te oikein viestittelette? Ajatuksistanne ei saa tolkkua.. ” Edward marisi.
” Voi, emme me mitään. Kerroin vain Bellalle yhden hassun jutun aikaisemmin, katsotaan nyt, toteutuuko se! ” Alice sanoi sirpakasti, ja hymyili minulle tietävästi.
He lähtivät ovesta, ja minä ja Edward seurasimme heitä ulos. He kipusivat autoihinsa, ja ajoivat pois – minun ja Edwardin vilkuttaessa heille.
Autojen poistuttua näköpiiristäni käänsin katseeni Edwardiin, ja huomasin hänen katsovan minua. Tästä tulisi pitkä viikko!
A/N3: Sori kun on näin lyhyt!! Seuraavasta tulee pidempi, koska siihen varmaan mahdutan sen yhden viikon.. Mulla on muuten TOSI hassu juttu ens lukuun!! SE ON PARAS!! viikolla seuraava luku – jo kasi luku! Onpas tää jo pitkällä.. OMK! Nooo, antakaas kommenttia, tai muuten laitan mun kestotsoukkia ens luvun repliikit täyteen! *bwahaha, mielipuolinen nauru..* (Etkö lukenut mun huomioita tarinan keskellä? mun kestotsoukki = ” hetkinen.. Enhän minä tunne kipua!! ”)
sori kun teksti pomppii. )---:: oon toooosi pahoillani. kritiikkiä antakaa, PLIIIIS.. koska mä todellakin haluan kehittyä..
