// Alaotsikko: vampyyrinovelli
Nimi: Yön kuningatar
Kirjoittaja: momentum
Beta: ei ole
Genre: draama, dark,, oneshot
Ikäraja: K11
Disclaimer: Tarina ja sen hahmot ovat minun käsialaani
Summary: Kauneus ei ole aina sitä, miltä näyttää
Yön kuningatar
Baarissa pauhasi täysillä 70-luvun diskomusiikki ja ihmisiä oli paikalla salin täydeltä. Olihan se kaupungin suosituin tanssipaikka. Kohtuulliset hinnat, siistit tilat ja miellyttävä henkilökunta. Mitäpä sitä muuta ihminen kaipasi lauantai-illalleen? Tupakan ja oluen tuoksu täytti salin, mutta Natalia saattoi haistaa veren vahvan ja kiehtovan hajun jokaisesta salin ihmisestä. Jokaisen ihmisen veren tuoksu leijaili hänen sieraimiinsa erilaisena, toiset houkuttelevammin, toiset vähemmän kiinnostavina, mutta sillä hetkellä hän oli niin nälkäinen, että huonompikin veri kelpaisi.
Punatukkainen nainen ei juuri erottunut salin juhlijoista, mikäli häntä katsoi vain ohimennen. Kaunis hän oli, hänen tuuheat ja paksut, pitkät hiuksensa ulottuivat kauniilla kiharoilla hänen harteilleen. Hän oli pukeutunut mustaan, pitkään hameeseen ja mustaan lepakkohihaiseen samettipaitaan. Tavallista kalpeammat kasvot melkein hohtivat pimeässä. Kenkien pitkät korot toivat pituutta rutkasti lisää ja tumma silmämeikki korosti silmien vihreää väriä. Niin, tarkemmin katsottuna Natalia oli koko baarin kaunein nanen. Ja vaarallisin.
Viisas mies olisi pysynyt kaukana tuosta naisesta, joka istui baarissa yksinään nurkkapöydässä, siemaillen lasistaan vahvaa ja tummaa olutta. Mutta viisaita miehiä ei baarin oluen ja tupakan lemuun tuona lauantai-iltana juurikaan mahtunut. Miehet olivat pikemminkin epätoivoisia, halusivat vain jonkun naisista, ihan sama, oliko nainen kaunis tai ei, kunhan häneltä saisi hyvää seksiä sinä iltana. Natalia joi tavallisesti punaviiniä, mutta täällä se olisi hänestä herättänyt epäilyjä liiaksi, niinpä hän oli tyytynyt olueen. Olut ei todellakaan ollut hänen suosikkijuomiaan, mutta baarin valikoimasta ehdottomasti parasta.
Nainen tarkkaili salin jokaista ihmistä terävällä katseellaan, mutta silti kenenkään huomaamatta. Hän tarkkaili heidän vartaloaan, arvio heidän verensä tuoksua, joka kantautui kutsuvana hänen sieraimiinsa ja kuunteli heidän ajatuksiaan. Kyllä, Natalia Solis kuuli jokaisen ihmisen ajatuksen siinä suuressa tanssisalissa. Vaikka toisaalta, kuka tahansa tavallinen ihminen olisi voinut arvata jokaisen baarissa bailaavan ihmisen ajatuksen.
Mutta Nataliaa ei voinut kutsua tavalliseksi ihmiseksi. Hän ei ollut tavallinen ihminen ja vielä vähemmän ihminen ylipäätään. Ei, Natalia Solis kuuli
jokaisen ihmisen ajatuksen heidän sisältään. Ne ajatukset, jotka he kätkivät seksin, viinan ja rahan ajattelun tieltä.
"Onko tämä paikka varattu?" Matala, tupakansavulta lemuava, miesääni kysyi jossain Natalian vasemmalla puolella.
Natalia kääntyi mieheen päin ja katsoi miestä pitkään. Miten hän ei ollut huomannut miehen olemassaoloa? Hän huomasi tavallisesti kaiken.
"Istu vain." Natalia sanoi väläyttäen kauniin hymynsä ja valkean hammasrivistönsä, pitäen kuitenkin kulmahampaat onnistuneesti piilossa.
Mies istuutui vastaten hänen hymyynsä. Luoja, miten mies olikaan onnistunut tulemaan hänen luokseen niin yllättäen? Miten hän ei ollut edes
haistanut tätä?
"Käytkö usein täällä?" Mies aloitti klassisella kysymyksellä, kulauttaessaan olutta kurkkuunsa ja tarkastellessaan Nataliaa tummilla silmillään.
Miehen mustat hiukset olivat pitkät ja suorat, miehellä oli yllään tummat farkut ja musta, napillinen lyhythihainen paita. Treenatut lihakset veivät Natalian huomion hyvin nopeasti. Hän rakasti lihaksikkaita miehiä. Mutta miten, hän ei päässyt sisään miehen ajatuksiin? Hän ei edes aistinut, mitä miehellä oli päällimmäisenä mielessä, seksi ehkä? Oliko mies samanlainen kuin hän? Ei, mies ei näyttänyt yhtään vampyyrimaiselta. Jospa mies, ei ollut vielä käynyt muutosvaihettaan läpi?
"Kantapaikka." Hän vastasi leikkisästi miehen kysymykseen. "Sinua en ole nähnyt aiemmin."
Mies katsoi häntä tutkivasti ja sytytti tupakan.
"Ensimmäinen kertani täällä ja ensimmäinen lauantai-iltani koko kaupungissa."
Kiehtovaa, mies oli uusi asukas. Natalia tunsi äkkiä voimakasta vetovoimaa miestä kohtaan. Se ei johtunut miehen verestä, ei, hän ei pystynyt vieläkään haistamaan sitä, vaikka mies istui hänen vieressään. Jokin miehessä kiinnitti hänen huomionsa. Hän sulki muut ihmiset mielestään ja yritti keskittyä miehen ajatuksiin, haistamaan miehen verenhajun.
"Oletko viihtynyt?" Natalia kysyi mieheltä kuin ohimennen.
Hän tarkkaili miestä, mutta yritti tehdä sen mahdollisen huomaamattomasti.
"Oikeastaan kyllä, kun huomaa, miten kauniita naisia täältä löytyy." Mies virnisti silmää iskien.
Natalia naurahti miehelle ja hymyili viettelevästi. Luoja, mikä häntä vaivasi? Oliko hän unohtanut täällä olonsa syyn? Hänen oli pitänyt tulla hakemaan ravintoa, mutta nähtävästi nälkä näytti katoavan miehen seurassa täysin.
Natalia nautti toista oluttaan miehen hauskassa seurassa. Hän ei ollut haistanut miehen verta tai lukenut ainuttakaan tämän ajatusta. Hän ei arvannut milloinkaan, mitä mies seuraavaksi sanoi hänelle. Mies nauroi hänen kanssaan. Miehestä hehkunut hyväntuulisuus tarttui Nataliaan voimakkaasti ja valtasi hänetkin. Hän ei edes huomannut, kun mies äkkiarvaamatta kosketti sormillaan hänen kättään. Natalia veti nopeasti kätensä kauemmas ja heidän välilleen laskeutui jännittyneisyys.
"Onko sinun kylmä?" Mies kysyi rikkoakseen piinavan hiljaisuuden.
Natalia joi kulauksen oluestaan.
"Ei, minulla on vain tavallista viileämpi iho."
Hän laski tyhjän lasinsa pöydälle ja nousi poistuakseen mahdollisimman nopeasti paikalta. Toivoen turhaan, ettei mies seuraisi häntä. Hänen oli poistuttava paikalta, ennen kuin menisi miehen kanssa liian pitkälle. Eihän hän halunnut puoli-ihmisiä tähän maailmaan? Ravinto saisi siltä illalta jäädä, hän menisi aamulla nukkumaan vaikka nälissään. Hän ryntäsi ihmisten läpi välittämättä, veren houkuttelevista tuoksuista, ulos pimeälle jalkakäytävälle. Vaikka baari oli maineikas ja suosittu, se sijaitsi kaupungin syrjäisemmällä kujalla, kaukana keskustan hälinästä.
Mies tavoitti Natalian ulkona, ennen kuin tämä ehti kauemmas.
”Hei, mikä sinulle nyt tuli?” Mies kysyi ja kosketti Natalian olkapäätä.
Natalia ei kääntynyt, työnsi vain miehen käden pois olkapäältään ja jatkoi matkaansa. Mies seurasi tiiviisti hänen kannoillaan. Tietenkin, mies oli täysin hänen lumoissaan! Natalia mietti, pitäisikö hänen näyttää miehelle todellinen minäkuvansa? Jättäisikö mies hänet sitten rauhaan, niin kuin oli parempi? Natalia jatkoi matkaansa pimeämmälle kujalle. Päätien katuvalot heijastivat pimeyteen vain vähän valoa, mikä sopi Natalialle täydellisesti. Seurasiko mies häntä tosiaan yhä? Jeesus, mies oli sitkeä!
Natalia pysähtyi viimein. Hän seisoi selin mieheen, tuijottaen tiiliseinää, johon kuja oli päättynyt. Mies oli selvästi hidastanut askeleitaan. Natalia tunsi miehen jännittyneisyyden. Mies aavisti selvästi, että kaikki ei ollut ihan kohdillaan.
”Miksi sinä tänne tulit?” Miehen ääni oli yhä utelias, mutta siinä oli osittain häivähdys pelkoa.
Natalia oli yhä selin mieheen ja väläytti hymyn, jossa hänen kulmahampaansa näkyivät. Hän piilotti ne kääntyessään miehen puoleen. Hän astui lähemmäs miestä viettelevin askelin ja kiersi miehen selän taakse. Natalia asetti kätensä miehen harteille ja painoi leukansa tämän olkapäälle.
”Etkö sinäkin halua olla kahden minun kanssani?” Hän kysyi viettelevällä äänellä.
Natalian kieli hipaisi miehen korvaa. Mies naurahti ja kosketti hänen kättään. Natalia antoi miehen hyväillä itseään ja kosketti huulillaan tämän niskaa.
”Olisi minulla kyllä asuntokin, ihan vähän matkan päässä.” Mies sanoi ja kääntyi Nataliaan päin tarttuen tätä käsistä.
Natalia painautui kiinni miehen lihaksikasta vartaloa vasten. Hän tunsi miehen sydämen lyönnit.
”Eikö olisi paljon jännempää tehdä se täällä?” Hän kuiskasi miehen korvaan ja antoi kielensä hyväillä miehen korvaa.
Mies kietoi käsivartensa hänen ympärilleen ja hyväili kämmenellään hänen selkäänsä mustan samettipaidan läpi.
”Ehkä se voisi olla jännempää.” Mies kuiskasi hänen korvaansa.
Natalia tunsi miehen hengityksen niskassaan. Hän naurahti ja jatkoi huulillaan miehen niskan hyväilyä.
Kun mies rentoutui Natalia työnsi miehen seinää vasten. Mies ei aavistanut mitään, hän oli enemmän kuin valmis ottamaan Natalian. Natalia tunnusteli sormillaan miehen niskaa ja kaulaa. Nälkä oli yltynyt,. He olivat kahden pimeällä kujalla kaukana keskustan hälinästä, eikä kukaan ehtisi huomaamaan mitään.
Kun mies painoi käsillään häntä tiukemmin itseään vasten, Natalia paljasti kulmahampaansa ja iski kiinni miehen niskaan. Hän kuuli miehen huutavan, vain hetken ajan, muutamien sekuntien ajan ja huitovan käsillään. Natalia maistoi miehen veren huulillaan ja tunsi sen lämmön sisällään. Luoja, miten nälissään hän olikaan! Hän imi ahnaasti ja nauttien. Mies oli viimein lakannut huutamasta. Miehen kädet olivat lakanneet huitomasta. Mies seisoi liikkumatta tiiliseinää vasten ja, kun Natalia viimein päästi irti miehestä ja vetäytyi kauemmas, miehen eloton ruumis lysähti kasaan kylmään maahan. Natalia nuoli nautinnollisesti veret huuliltaan. Hän tarttui miestä jaloista ja raahasi tämän ruumiin kujan päähän, ison roskiksen luo. Mies löydettäisiin kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, mutta kukaan ei osaisi epäillä häntä. Hän avasi roskiksen kannen ja pudotti miehen ruumiin sen sisään. Suljettuaan kannen, hän varmisti, että kukaan ei ollut nähnyt mitään. Ketään ei näkynyt. Kaikkialla oli pimeää ja hiljaista.
Natalia hymyili tyytyväisenä kulmahampaat välkkyen, veti syvään henkeä ja muutti nopeasti muotoaan. Jos joku olisi katsonut kujalle tapahtumien aikana ja nyt niiden jälkeen, hän ei olisi enää tunnistanut Nataliaa. Häikäisevä kauneus oli poissa. Hän lennähti mustalle taivaalle ja katosi nopeasti yöhön.
THE END
