Kiitos kaikille kommenteistanne!
Nyt olis sitten kasi luvun vuoro. :p Kommentit on tervetulleita.
8.luku
EPOV
Kun Alice oli aukaissut hitaasti oven, yritimme liikkua mahdollisimman hiljaisesti.
Kuuntelimme huoneesta kuuluvaa katkonaista hengitystä. Kävelimme huoneeseen samalla kun katselimme ympärillemme.
Bella oli huoneen toisella puolella sijaitsevalla vihreällä sängyllä lukemassa kirjaa; hänen silmänsä olivat edelleen punaiset ja turvonneet. Oli selvää että hän oli itkenyt.
Hänellä oli keskittynyt ilme, mutta tiesin hänen esittävän. Niin tiesi Alicekin.
Kuulin Alicen huokaisevan hiljaa ristiessään kätensä rinnalleen ja nojaavan vasempaan jalkaansa, selvästi vihaisena Bellalle yrityksestä huijata häntä. Kukaan ei koskaan huijaa Alicea ja se vihastuttaa häntä kun hänelle tehdään niin.
Siskoni selvensi kurkkuaan kuuluvasti saaden Bellan nostamaan katseensa viattoman näköisenä tai nyt ainakin osaksi viattoman näköisenä.
Hän oli todella huono näyttelemään.
Seurasin Bellan ilmettä kun hän siirsi Alicesta katseensa minuun. Hän näytti tuskaiselta kun hän kohtasi kasvoni.
Jep, Jacob oli tehnyt sen.
Minulla ei ole koskaan oikein ollut häntä vastaan, paitsi hänen egonsa, mutta nyt minun teki mieli repiä hänen päänsä irti.
Olin raivoissani.
Alice näytti hämmentyneeltä, mikä turhautti häntä kaikista eniten. Hän ei tiennyt Jacobin ja Bellan olevan kavereita, ei ainakaan vielä.
’’Hei,’’ Bellan ihana ääni täytti huoneen näyttäen maskinsa takaa hiukan hänen suruaan.
Alice katsoi häntä paheksuvasti. ’’Mitä sinulle on tapahtunut?’’ Nyt hän selvittäisi kaiken.
Bella havaitsi saman ja hänen ilmeensä muuttui paniikkiseksi. ’’Mistä sinä puhut? Juttelin Edwardin kanssa tänään vähän, ai hei Edward, ja sitten tulin takaisin lukemaan.’’ Hän pyörähti ympäri ja nosti ylös kirjaansa pienen hymyn kanssa. Kuinka kovasti hän yritti pitää meidät erossa tästä?
Alice alkoi taputtaa jalkaansa ja minä ristin käteni rinnalleni. Me tuijotimme häntä näyttäen meidän hylkäävän hänen tarinansa, ja totuus oli että hän oli jättänyt pois tärkeän yksityiskohdan. No, ainoastaan minä tiesin Jacobin raahanneen hänet pois – ehkä minun pitäisi antaa Alicelle vinkkiä.
Yhtäkkiä Bella alkoi nauraa aiheuttaen Alicen ja minun rypistämään kulmakarvojamme.
’’Mitä?!’’ Tivasimme. Dam, inhosin sitä kun sanoimme saman sanan samaan aikaan.
Bellan silmät kasvoivat suuriksi ja sitten hän alkoi hillittömästi nauraa. Mikä hänen ongelmansa oli?
Hän osoitti meitä samalla kun vielä nauroi. ’’Nyt näen samankaltaisuuden, te olette niin selviä kaksosia!’’ Hän alkoi pyöriä sängyllään nauraen ja pitäen vatsastaan sillä välin kun Alice ja minä seisoimme hämmästyneinä.
Vasta kun katsoimme toisiimme, huomasimme seisovamme täsmälleen samassa asennossa ja samanlainen ilme kasvoillamme.
Vihasin olla kaksonen.
Nopeasti katsoimme poispäin ja muutimme asentojamme. Alice käveli Bellan luokse, joka oli vihdoin lopettanut nauramisen ja noussut istumaan, ja tutki Bellan turvonneita silmiä.
’’Älä yritä vaihtaa aihetta. Miksi olet itkenyt?’’ Alicen ääni oli rauhallinen, melkein äidillinen. Hän oli saanut sen äidiltämme; hän oli aina huolehtivainen, vaikkei se vaikuttanut aina siltä.
Bellan silmät alkoivat muuttua vetisiksi ja minulle tuli yhtäkkiä halu mennä ja lohduttaa häntä; mennä Alicen paikalle. Mutta en voinut. Kaiken mitä tiesin, oli että hän vihasi minua jonkun typerän valheen takia.
Hän käänsi päänsä minua kohti ja nyyhkäisi. Kun hän alkoi puhua, tiesin sen olevan tarkoitettu minulle.
’’Jake kertoi minulle jostakin naurettavasta riidasta, kauan sitten, hän kielsi minua puhumasta teille.’’ Alice pyyhkäisi hellästi kyyneleen hänen kasvoiltaan. ’’Kerroin hänelle sen olevan tyhmää ja hän ei voisi sanoa mitä minä saan tehdä.’’ Tunsin helpotuksen pyyhkäisen minun ylitseni. Hän ei uskonut Jacobia. ’’Joten hän sanoi minulle, etten voisi olla molempien ystävä ja sitten lähdin. Jacob on idiootti.’’
Kun hän lopetti, hän painoi päänsä Alicen olkapäälle. Jälleen kerran toivoin voivani olla hänen paikallaan. Kävelin hänen luokseen ja menin kyykkyyn laskien käteni hänen hartialleen. Elektroninen sähkövirta lävisti minut. Hän värähti kosketuksestani mutta ei työntänyt pois. Oliko hänkin tuntenut sen?
Alice rypisti otsaansa ja kääntyi minuun päin. ’’Jacob Black?’’ Hän kysyi, selvästi yhtä sekavana kuin minä olin ollut miksi Jacob oli edes välittänyt.
Nyökkäsin päätäni hitaasti. ’’Kyllä, Bellan paras ystävä, Jacob Black.’’
Hänen otsansa rypistyi uudestaan ja piti toistuvaa poksahdus ääntä kielellään. Se oli hänen tapa kun hän mietti.
’’Miksi se poika on edes kiinnostunut? Viisi vuotta sitten juttelimme koko ajan ja vitsailimme siitä. Mikä olisi muuttunut?’’
Molempien katseet kääntyivät samanaikaisesti Bellaan; Pystyin kuuleman molempien päissä syntyvän kellon kun keksimme vastauksen – toinen tuollainen kaksosten juttu.
’’Bella’’ Vastasin katsoen hänen kasvoihinsa. Välittömästi hän nosti päänsä ja tuijotti minua suoraan silmiin. Hänellä ei selvästikään ollut ideaa mitä tämä merkitsi.
’’Mitä sen olisi tarkoitus tarkoittaa?’’ Bella kysyi, hänen äänensä aukaisi hänen ajatuksensa kuin kirjan.
Alice pyöritti silmiään. ’’Se tarkoittaa että ennen kuin sinä tulit me olimme ystäviä Jacobin kanssa ja siitä asti kun olet jutellut veljeni kanssa täällä,’’ hän kohdisti päätään minun suuntaani, ’’me emme ole.’’
Bellan suu tippui auki; En ollut koskaan ennen nähnyt hänen suklaanruskeita silmiä niin isoina.
’’Mitä! Mitä se tarkoittaa?’’ Hän sanoi yllättyneenä.
Alice pyöritti silmiään hänelle takaisin; he käyttäytyivät nyt jo kuin parhaimmat ystävät.
’’Se tarkoittaa selvästi yhtä tai kahta juttua. Eka, hän on rakastunut sinuun, tai toinen, hän on hullu ja rakastunut sinuun.’’ Hän juoksutti sormiaan Bellan hiuksissa, virnistellen.
Bella näytti siltä kuin olisi saamassa sydänkohtausta. Hän laittoi kätensä poikittain eteen ja taakse. ’’Ei ei, ei se ole sellaista. Jake on paras ystäväni, hän on aina ollut paras ystäväni.’’ Hän katsoi minuun raivokkaasti, ajatus pelotti häntä jostain syystä.
Alice ravisti hänen päätään. ’’En olisi niin varma. Veikkaan ajatusta numero kaksi.’’
Arvelin Bellan saavuttaneen shokin, sillä hän jatkoi katsomista minusta Aliceen. Hyvin tehty Alice. Minun pitäisi vaihtaa aihetta. Pelkkä puhuminen Jacobista teki minut vihaiseksi.
’’Joten Alice, oliko sinulla jotain kysyttävää Bellalta?’’ Kysyin kallistaen päätäni hämmästynyttä Bellaa kohti.
Hymy nousi hänen kasvoilleen ja hän hyppäsi ylös ja alkoi hyppiä ympäriinsä. ’’Bella! Tulisitko syömään kanssamme tänään? Et ole vielä tavannut vanhinta veljeäni ja Edwardin kämppäkaveria Jasperia, he ovat siellä myös!’’ Näin kuinka hänen silmänsä kiilsivät kun hän mainitsi Jasperin nimen.
Katkaisten hänen villit ajatukset Bella huokaisi ja hänen kasvonsa muuttuivat epäileväksi. Hän puri alahuultaan. Voisiko hän todella sanoa ’ei’ Alicelle? Aliceen luotettiin tässäkin.
’’Näin on, paitsi jos kuuntelet Jacobin vinkkiä ja pysyt kaukana meistä Culleneista.’’ Alice kohautti. Bella nousi ylös ja puristi hänen kätensä nyrkkiin.
Hän tömisteli minun ohitseni kaapille. Se tuntui kuin osuma hermoihin.
Niin paljon kuin Alice joskus olikin vihainen minulle, hän oli silti melko nero. Valehtelin vain siitä, että minulla olisi kaikki aivot.
’’Itse asiassa tulisin hyvin mielilläni.’’ Hän vastasi tutkiessaan ajatuksissaan kaappiaan. Alice kiljaisi ja juoksi hänen luokseen auttaakseen häntä.
Tiesin mihin se voisi johtaa. Alicen kasvot muuttuivat kauhistuneiksi kun hän analysoi vaatteita jotka roikkuivat tangolla.
’’Mm, tämä ei toimi.’’ Hän arvio astumalla taaksepäin ja laittoi kätensä lanteilleen. Bella-parka, siitä se alkaakin.
’’Kämppäkaverini ja paras ystäväni pukeutuu näin.’’ Hän osoitti Bellalle mustat farkut ja t-paidan.
Sitten hän alkoi käydä vaatteita läpi tekemällä irvistyksen kasvoilleen joka vaatteen kohdalla mistä hän ei pitänyt – mitkä olivat itse asiassa melkein kaikki.
Bella alkoi hitaasti peruuttaa todella kauhuissaan Alicesta kauemmaksi. No, hän sentään oli viisas.
