A/N-Syvälliset: Hei kaikki, olemme täällä taas! Anteeksi hirveästi, että tämän jatkon kanssa on tällätavoin kestänyt, mutta tässä tämä nyt sitten on... Kiitos kaikille kommentoijille ihanasta palautteesta! <3
Vaivaiskoivu: Kiitos kommentistasi! <3
Hayles: Jee, tuli lisää jatkoa! x) Kiva, että edes nyt tulit kommentoimaan...
Chewy: Kiitos tästäkin kommentista, ehkä rakentavaa sitten ensi kerralla...
amorgirl: Kiitos!
UntenLaiva: Kiitos rakentavasta kommentistasi! Oli ilo lukea jotain noin syvällistä vaihteeksi...
Kotitonttu: Kiitos kommentistasi!
MyrsyliuutE_96: Kiitos kommentista. Ihan näin selvennyksen vuoksi Jasper ei ole ollut pahis missään vaiheessa, vaikka hän olikin Durmstrangissa ja hänellä on hieman ongelmia.
nalinea: Kiitos. Kaikki hahmot ovat kyllä ihan ihmisiä.
ewii_: Kiitos. Hyvä, että jaksat kommentoida ja, että pidät tästä edelleen.
Chelseya: Kiitos! Olisi kyllä erittäin mukavaa, jos Jasper olisi opettajana.
Karkkiunelma: Kiitos kommentistasi!
Garesu: Hyvä, että tykkäsit.
Chcy: Ihanaa, kun tulee uusia lukijoita.
Kiva, kun jaksoit kommentoida.
mouu: Kiitos!
Charlielle: Ihanaa, että kommentoit. Alice on ihan tarkoituksella laitettu tähtitiedon opettajaksi, niinkuin Jessica ennustuksen.
Cih: Ethän sinä laiska ole, kun kerran jaksoit kommentoida.
Ja jatkoa tulee nyt.
Niphredil: Kiitos!
Cassie Cullen : Joo, pahoittelemme, mutta Harry Potterin hahmoja ei tässä ficissä ole. Mainintoja heistä tosin on ja tulee varmaan vielä.
Lööperiikka: Kiitos. Ja tässä jatkoa.
3. luku: Tutustumista, turhautumista ja naurukuolemia, osa 1
3.9.2019
Hei kaikille! Me keskusteltiin eilen valvojaoppilaiden myöhäisillan kokouksessa, että olisi kivaa jos saataisiin kerättyä tässä tämän päivän aikana jokaisesta opettajasta jokin tuntikuvaus. Siksi vain että nekin joilla ei vielä ole kyseisen opettajan tuntia ollut, saisi vähän esimakua tulevasta.
Kaikki siis vaan kirjoittelemaan tuntiraportteja! Toki muutakin saa kirjoittaa, mutta nyt olisi ihan suotavaa, että kirjoiteltaisiin vain niistä tunneista…
Muistiinpanon ’Oppilaiden kirja opettajista’ –vihkoon kirjoitti puuskupuhin viidesluokkalainen valvojaoppilas Nadine Rice3.9.2019
Tästä lähtee: päivän ensimmäinen tunti, taikajuomia, opettajana Hale, neljäsluokkalaisten puuskupuh-korpinkynsien tunti. Tyrmissä on ollut tähän asti aina ihan tosi hämärää. Yllätys – ei ole enää nyt, kun Hale on messissä. Se on sisustanut sen paikan kokonaan uusiksi ja se McCarty-kaveri on varmaan käynyt puhkomassa sielläkin vähän seiniä, koska siellä kanssa oli aika suuri näköalaikkuna. Tietysti saattaa olla, että me ei olla huomattu sitä aikaisemmin lian takia (professori Eddings ei koskaan ollut mitään maailman siivousintoisimpia tyyppejä), mutta itse olen kyllä aika varmasti seinänrikkomisteorian kannalla. Aika epäreilua, että professorit saa aina tehdä kaiken kivan, mutta oppilailta se on kiellettyä.
”Huomenta, luokka”, Hale napautti saapuessaan huoneeseen. Kukaan ei vastannut – jokunen kiltti tyttö mumisi hyvänhuomenensa. Halella oli selkä pelottavan suorana, hiukset poninhännällä korkealla takaraivolla ja hame ilman rypyn ryppyä. Totta puhuakseni olin aika hämmästynyt, kun se hymyili meille kääntyessään luokkaan päin opettajan pöydän luona.
Se joka keksi sanonnan ’älä nuolaise ennen kuin tipahtaa’, on oikeasti aika fiksu jätkä.
”Minä sanoin ’huomenta, luokka’.” Hale hymyili herttaisesti, mutta hänen äänensä tihkui jäätä. ”Ja kun minä puhuttelen teitä, te vastaatte. Kun minä saavun luokkaan, te nousette seisomaan. Ellei yhteistyö minun ja jonkun oppilaan välillä suju, hänet poistetaan luokasta. Onko selvä? Paras olla, sillä taikajuomien tunneilla erittäin tärkeää on se, että oppilaat keskittyvät ja kuuntelevat. Vaaratilanteen tullessa on ensiluokkaisen tärkeää, että kaikki kuulevat opettajan käskyn poistua luokasta, eikä se onnistu, jos täällä ei ole kuria eikä ehdotonta hiljaisuutta.”
Hale katseli meitä vaaleiden kulmiensa alta silmät kiiluen.
”Otetaanpa siis uusiksi”, Hale sanoi. ”Ylös.”
Me nousimme.
”Huomenta, luokka.”
”Huomenta, professori Hale”, me vastasimme.
”Kiitos. Voitte istua.”
Me käsittelimme sen tunnin läpeensä turvallisuusohjeita ja kävimme läpi tapahtumaketjun, joka tulisi toistaa vaaratilanteen sattuessa. Ihan niin kuin meidän luokassa joku vaaratilanne voisi sattua. Korkeintaan Yvonne unohtaa kengännauhansa auki ja kompastuu niihin tai sitten Harry yrittää kertoa vitsiä ja onnistuu järkyttämään Halen kuoliaaksi kehnolla huumorintajullaan. En minä tiedä. Tylsä tunti joka tapauksessa. Kannattaa kaikkien varautua ottamalla mukaan joku kiva lehti, jota lueskella vaikka pöydän alla. Kätevä kameleontti- tai näkymättömyysloitsu, eikä Halekaan tajua mitään. Näppärää.
Kirjoitti Larry Grisham, puuskupuhin neljäsluokka
3.9.2019
Päivän ensimmäinen tunti: numerologiaa Evensonin johdolla. Kuudesluokkalaisten ryhmä. ”Hei kaikille”, Evenson ilmoitti hyväntuulisesti hypellessään luokkaan. ”Minä olen Nessie Evenson ja toivon todella, ettette ala kutsua minua miksikään professoriksi.” Hän irvisti ja pyöräytti pari kertaa silmiään ennen kuin jatkoi. ”Nessie on ihan okei, mutta jos ette halua heittäytyä liian tuttavallisiksi, sanokaan Evensoniksi. Mutta se… professorijuttu… se nyt vain on ehkä vähän liikaa.” Hän nyökäytti päätään sanojensa vahvistukseksi.
”Evenson”, Shirley viittasi. Se on yksi niistä jätkistä, joka ei koskaan tiedä, millon oikeasti pitäisi pitää suu kiinni ja milloin sen saa avata. ”Minkä ikäinen sä olet? Mun äitini on kieltänyt yli kaksikymmenvuotiaiden tyttöjen tapailun, mutta voisitko sä valehdella ja sanoa olevasi yhdeksäntoista? Voitaisiin mennä yhdessä vaikka Tylyahoon joku kerta?”
Evenson naurahti. ”Jos sinä jonnekin ihan välttämättä haluat kanssani lähteä, niin miten olisi jälki-istunto? Jatka tuota hölötystäsi vielä parin sekunnin ajan, niin voin antaa sinulle sellaista opettajan ärsyttämisestä.” Hän hymyili pehmeästi – oli kai oikeasti aika huvittunut. ”Ja mitä kysymykseesi tulee – olen kahdenkymmenen kahden. Ihanaa että joku on jättänyt MeNoidat lukematta. Ne painoivat ihan epäasiallisen paljon juttuja meistä opettajista. Olisivat saman tien julkaisseet oppilaslistatkin – ja kuvat kanssa. Se olisi ollut juttu, joka minua olisi kiinnostanut.” Hän vinkkasi silmää. Ei kai kenellekään tietylle tyypille, koko luokalle vain yhteisesti.
Seuraavaksi me siirryttiin opetusosuuteen. En ole koskaan ollut mikään matematiikkaihminen ja silloin kun kävin vielä jästikoulua, minulla oli vaikeuksia saada kokeista hyväksyttäviä tuloksia. Numerologiankin otin valinnaiseksi vain siitä syystä, että haluan isona ministeriöön vastaanottovirkailijaksi ja ne tarvitsee kuulemma ammatissaan numerologiaa. Älkää kysykö, mihin sitä tarvitaan, koska minä en todellakaan tiedä.
Tänään olin kuitenkin todella tyytyväinen, että se numerologia sattui valinnaisena olemaan, koska Evensonin tunti oli varmaan kivoin jolle olen koskaan Tylypahkassa osallistunut. Me taiteltiin origamikuvioita paperista – ohjeiden seuraaminen parantaa kuulemma keskittymiskykyä ja loogista päättelykykyä, käsillä askartelu luovuutta – ja kirjoitettiin lufimaanisia kaavioita pahveille kimaltelevilla tusseilla. Tajuaa kyllä, miksi se on myös kuvaamataidon opettaja… Mietin tässä muuten juuri, että jos on vielä mahdollista, taidan mennä vaihtamaan valinnaisen musiikkini kuvaamataitoon… Draamasta minä nyt en mistään hinnasta suostuisi luopumaan… Joo, taidan heti mennä Cullenin luo kysymään, onnistuisiko se!
Terveisiä kaikille, Ophelya Elliotilta rohkelikon tuvasta, kuudennelta luokalta
3.9.2019
Tämän koulupäiväni ensimmäisestä tunnista parin sanan maininta: Juoskaa! Paetkaa, älkääkä tulko takaisin! Pelastukoon ken voi! Ja jos päätätte jäädä Tylypahkaan, niin älkää ainakaan menkö yrttitietoon! Se Newton tyyppi on oikeasti ihan älyttömän kamalan ällöttävän hirveä ja pelottava! Se vaan iskee silmää kun kävelee ohi, puhuu jotain ihme slangia ja on antavinaan joka toiselle vastaantulevalle tytölle niskahierontaa! Mä sain oikeasti aika pahat traumat! Siis että se mitä halusin sanoa, on että: PAETKAA!
Merkinnän kirjoitti traumatisoitunut Eileen Winter luihuisen viidenneltä luokalta
3.9.2019
Tämän päivän jästitiedontuntini:Ei voi olla totta! Meidän tunti alkoi tosi oudosti. Swan toi meille näytille hammasharjan ja önisi jotain kysymyksiä sen käytöstä. Sitä on tosi vaikee kuulla, kun se puhuu niin hiljaa, sit se menee koko ajan sekasin sanoissaan. Se sano varmaan 20 kertaa, kuinka hammasharjan sille harjaosalle laitetaan hammastahnaa, ja kuinka hampaat pitäisi harjata vähintään kaksi kertaa päivässä.
Sitten kun se oli siinä aikansa ähissyt ja tunti oli lopussa, se sano, että meidän pitäisi kirjottaa kokonainen pergamenttirulla hammasharjasta ja sen antamista hyödyistä. Mä itse olen jästi enkä keksi muuta, kun että hampaiden harjaaminen estää reikiintymistä.
Jotenki on sellanen tunne, että Swan vaan haluu kiduttaa meitä, kun se viel sano et niillä jotka on kuunnellu sitä ei pitäis olla mitään ongelmaa sen kirjoittamisessa. Vaikee kuunnella kun tyyppi vaan önisee jotain mistä kukaan ei välitä, eikä saa selvää.
Rustannut Maggie Frederickson, puuskupuhin seitsemänneltä luokalta3.9.2019
Angela Weber + riimuja toisella tunnilla = yksi kuollut Jesse PorterOikeasti. Olen kuollut. Sanat jotka nyt kirjoitan, kaikuvat haudan takaa. (Pitäkää mulle sit sellaiset hautajaiset, että näen seremonian ajan sen Brandonin muijan jalat… Sillä on tosi hyvän näköiset sääret. Nam!)
En ole oikein varma, mitä meidän riimutunnilla tapahtui, koska vaivuin koomaan aikalailla siinä tunnin alkuvaiheessa. Se opettaja kuitenkin luki jotain tyyliin omaelämänkerrallista sepustusta itsestään – ja se oli kirjoittanut sen tietenkin muinaisilla riimuilla; arvatkaa vaan tajusinko sanaakaan! Tarkoitus olisi kai kirjoittaa samantyyppisellä rakenteella kertomus omasta itsestä huomiselle. Ei tule onnistumaan.
Seuraavana oli vuorossa jonkinlainen tutustumisleikki. Ne rahtasivat munkin tajuttoman ruumiini siihen piiriin ja sitten me kaikki sössötettiin riimuja kilpaa ja keksittiin muistisääntöjä opettajalle siitä, miten meidän nimet oppisi muistamaan. Minäkin osallistuin – kaikkihan tietävät, että koomassa olevat ihmiset voivat kommunikoida toisten kanssa alitajuntansa kautta telepaattisesti, ja Sarah luki mun ajatukset ääneen luokalle.
Lopputunnista Weber analysoi sitä, mihin suuntaan nykynuorten muinaisten riimujen osaaminen oli menossa ja sanoi toivovansa, että me emme tuottaisi hänelle pettymystä. Ei voi mitään – minä olen jo pettymys – olen kuollut.
Ja mikäkö minut sitten loppujen lopuksi tappoi, kun aluksi olin vain koomassa? Weberin akan hirveä ranskalaiskorostus, yliystävällisen arka hymy ja ne kaikki omituiset riimujutut, mitä se aina väliin kimitti. Siis se tyyppihän puhui sekaisin ranskaa, englantia ja riimuja? Miten mä muka selviän tän vuoden tunnit läpi? Ainiin. Enhän mä selviäkään. Olen jo kuollut. Hahahaa!
Kirjoitti Jesse Porter, korpinkynsi kuudennelta, sanoja suorassa lähetyksessä ruumishuoneelta3.9.2019
Etiikka/Psykologian kaksoistunti, tunnit kaksi ja kolme, kuudesluokkalaisten ryhmä, opettajina rehtori CC ja psykopaatti/pahisproffa JW (tämä ei muuten sitten tarkoita Jacob Wolfea – se kaveri on oikeasti ihan tosi siisti jätkä – niin kaukana psykopaatista kuin vain olla ja voi)Sen eilisen Masen/Whitlock-draaman jälkeen oli kyllä vähän niin kuin ristiriitaiset tunteet, kun marssi etiikka/psykologiaan. Siis oikeasti. Mitä siinä muka voi ajatella, kun ensin kaksi aikuista ihmistä riitelee kesken oppitunnin ja sitten jumalainen Johnson tulee ja pamauttaa tiedon, että pahisproffa JW on joku durmstranginkasvatti/aurori/perheenazkabaniinpassittaja –psykopaatti? Minulla pää ainakin löi aika pahasti tyhjää (osittain tietysti Johnsonin vaikutusta, mutta se tyttö vaikutti korkeintaan seitsemänkymmenen prosentin verran…).
Siinä minä kuitenkin jouduin tunnilla istumaan, koska minulla on ollut tämä tunne selkäpiissä, että jos mielii tehdä vaikutuksen Johnsoniin, ei kannata hankkia heti ensimmäisellä viikolla jälki-istuntoa lintsaamalla.
Rehtori CC ja pahisproffa JW saapui tänäänkin luokkaan yhdessä, mutta tänään ne ei jutelleet; kävelivät vain asiallisesti luokan eteen. Rehtori CC istui klassisesti opettajanpöydän taakse, ja Whitlock jäi seisomaan siihen viereen.
”Tähän alkuun haluan pyytää teiltä anteeksi käytöstäni eilisellä tunnilla”, Whitlock sanoi. ”Se oli asiatonta ja täysin epäreilua teitä kohtaan. Eli siis anteeksi.”
Whitlock katseli meitä tuimasti silmille valahtaneiden hiuksien välistä ja minusta tuntui hetken verran, että professori oli täysin menettänyt järkensä. Siis kuinka moni opettaja myöntää heti toisella tunnilla tehneensä virheen ja antaa siten oppilaille ylilyöntiaseman? Eikö sellainen käytös muka heikennä auktoriteettia aika pahasti? Siis oikeasti!
Ajatusten vaellettua tähän pisteeseen tajusin kuitenkin, ettei Whitlockin silmille pääsisi hyppimään missään tilanteessa. Kaveri oli vieläkin ihan liian pelottava. Aika masentavaa.
”Tämän tunnin aiheemme kuitenkin perustuu eiliseen konfliktiin”, Whitlock jatkoi. ”Tulkitsemme omaa käyttäytymistäni, professori Masenin käyttäytymistä ja keskustelemme siitä, mikä ajoi meidät tähän tilanteeseen ja miten olisimme voineet välttää sen. Olkaa hyvät ja ottakaa muistiinpanovälineet esiin, niin aloitetaan kirjoittamalla muutama asia ylös esimerkkitapauksen tarkastelua helpottamaan. Tiedän, että tämä on erittäin haastava tapa aloittaa psykologian opiskelu, mutta haasteethan ovat loppujen lopuksi niitä, jotka kasvattavat meitä ihmisinä. Itse ainakin henkilökohtaisesti uskon, että –”
Sitten en enää kuunnellut. Enkä tehnyt muistiinpanojakaan. On pakko tunnustaa, että koska tunti muuttui ihan ylitylsäksi, keskityin sen jälkeen ihan sataprosenttisesti Johsonin ylitäydellisen profiilin palvomiseen. Eikä sitten tarvitse tappaa minua tämän kommentin takia, Johnson. Ihan on oma vikasi, että olet sattunut syntymään niin herkullisen näköisenä!
Michael Lawrence, joka haluaa vieläkin Tylyahoon Johnsonin kanssa3.9.2019
Dramaattinen draamatunti!Oppitunti 1.
Näyttävä sisääntulo on kaiken A ja O. Sen me opimme heti kun saavuimme luokkaan, sillä Stanley asteli luokkaan ovet paukkuen ja ikkunat helisten. Luulimme jo, että säästyisimme oikealta draamalta, mutta kun Clearwater ilmaantui suoraan Stanleyn viereen niin se pelästy, kaatu ja onnistu jotenkin kummasti katkasemaan korkonsa. Sitten se alko huutamaan Clearwaterille, että sen pitäisi maksaa sille ne kengät. Hei oikeesti! Onneksi Julia mutisi korjausloitsun ja päästiin jatkamaan ennen kuin syntyi mitään kissatappelua.
Ja sitten me puhuttiin lopputunti hyvän ensivaikutelman antamisesta ja siitä kuinka tärkeää se on. Ihme, että puhuttiin juuri siitä koska opettajat ei todellakaan antanut hyvää ensivaikutelmaa. Saa nähdä mitä vuosi tuo tullessaan.
- Caithlyn Siva, erittäin huvittunut puuskupuh kuudennelta luokalta3.9.2019
Kolmasluokkalaisten kuvaamataidetta kolmannella tunnilla, professoreina Nessie Evenson ja Seth Clearwater, opettajadialogiaEvenson: ”Tänään me maalaamme kuvia nuoruuden aapiseen. Jokainen valitsee jonkin kirjaimen ja sitten kuvittaa kyseisellä kirjaimella alkavan sanan, joka kuuluu jollakin tavoin omaan elämään.”
Clearwater: ”Eli siis jos ystävät kuuluvat elämäänne, valitsette y-kirjaimen ja piirrätte ystävyyttä kuvaavan kuvan. Jos huispaus kuuluu elämäänne, valitsette h-kirjaimen ja piirrätte jonkin tyyliin huispaajan. Jos musiikki kuuluu elämäänne, valitsette vaikka j-kirjaimen ja piirrätte kuvan jazz-muusikosta.”
Evenson: ”Ja jazz-muusikko ei tietenkään viittaa PVS-opettajaanne Jasper Whitlockiin. Ei hän soita jazzia.”
Clearwater: ”Musta joku sanoi, että se soittaisi viulua ja jotain Beethovenin viulukonserttoja.”
Evenson: ”Minkä Beethovenin? Eikö se ollut se joku koira siinä jästileffassa?”
Clearwater: ”Aijaa. No ehkä ne olikin Beatlesin viulukonserttoja. En mä muista. Ei oikein tullut koskaan kuunneltua jästitiedon tunneilla…”
Evenson: ”Vähän sama ongelma. Oppilaat, olkaa kilttejä, älkääkä kertoko professori Swanille, kuinka surkea jästitiedontuntemus sen opettajakumppaneilla on!”
Kirjoitti ylös Emma Moseley, kolmasluokkalainen, jästisyntyinen, korpinkynsi, joka jostakin ihmeen syystä on vieläkin hengissä, vaikka opettajat parhaansa mukaan yrittivätkin tappaa nauruun
