A/N-Narina: Hei kaikki! Saatiin nyt sitten kirjoiteltua tämä kakkososa Miccreenin kanssa valmiiksi... :) Yrittäkää nauttia ja kertokaa ajatuksistanne, olkaa ystävällisiä. Kiitos kaikille kommentoineille! <3
Garesu: Kiitos kommentistasi! :) Me puhuttiin Miccreenin kanssa tuosta yhdestä näkökulmasta ja päädyttiin siihen, että Harryn ja kumppaneiden lapset eivät tässä ficissä tule henkilöinä esiintymään tai mitään... Saattaa olla, että joku luku kirjotetaan pelkästään yhden henkilön näkökulmasta, mutta palaillaan siihen sitten tulevaisuudessa. :)
ewii_: Kiitos, kiitos! C: Meilläkin on ollut aika hauskaa tätä kirjoitellessa...
nalinea: Kiitoksia! ;) No, tässäpä tällainen ficci sitten olisi... *kiikuttaa liimaa*
Tajusin muuten äsken, että tuolla otsikossa on lukenut edellisluvun kohdalla, että kyseessä olisi ollut kakkosluku... Se oli kuitenkin joka tapauksessa vasta ensimmäinen (prologi oli eka postaus) ja tämä on toinen... Ihan vain tällä lailla selvennykseksi ilmoittaisin. C:
*
2.luku: Kinastelua ja kärhämää
2.9.2019, klo: 8.12
Valittiin valinnaisaineet ja saatiin lukkarit – näyttää ERITTÄIN hyvältä. Mulla on heti tuplatunti huispausta, sitten on tunti muodonmuutoksia ja lopuksi tunti PVS:ää. Masen on niin kuolattavan hyvännäköinen, että saatan tippua luudalta, tosin ehkä se ottaisi mut kiinni… no kuitenkin. Mitenköhän uudet opettajat muuten pärjää? Esim. joku Swan näyttää siltä, että se ei saa ketään kuriin ja sitten on joku Hale, joka on tyyliin uusi McGarmiwa, ilman hiusverkkoa tosin.
Kirjoittanut Carmen Lake, rohkelikko, seitsemäs luokka
2.9.2019, klo: 8.39
Onnekas. Mulla on ekana ennustusta ja sitten kaksi tuntia Newtonia ja sitten tunti jotain kämästä Swania. Siis argh!
Se Stanley on kauhee lehmä. Se tuijotteli meidän muodonmuutosten opea sillain unelmoivasti ja sitten kun Masen käveli ohi niin sen pää käänty niin paljon ympäri, että hyvä kun ei mennyt sijoiltaan. Että vähänkö sillä on joku moraaliongelma…
Ja se Clearwater (naispuolinen) se tuijotti Stanleytä aika pistävästi, mutta sai samanmoisen mulkaisun heti takaisin. Draamatunnit tulevat todella olemaan täynnä draamaa…
Kirjoittanut Raven Roth, kuudesluokkalainen luihuinen
2.9.2019, klo: 9.17
Meistä meidän uusi rehtori on niin kuin niin tekopyhä. Me ei tajuta, miten se kehtaa mennä puhumaan jostain tasa-arvosta ja muusta moskasta, kun jästisyntyisiä sorretaan vieläkin siten, että meidän kulttuuriin kuuluva teknologia ei toimi Tylypahkassa! Tietokoneet, televisiot ja mp3-soittimet messiin ja puhdasverisille jotain valistusta niiden käytöstä. Vaadimme edistystä tähän rasismia edustavaan opinahjoomme!
Merkinnän ’Oppilaiden kirja opettajista’-vihkoon kirjoittivat puuskupuhiin kuuluvat kolmasluokkalaiset Susan Meredith ja Xandra Collins – jästisyntyisiä ja ylpeitä siitä!
2.9.2019, klo: 11.03
Ok. Ensimmäinen päivä on jo puoliksi pulkassa ja oli huispauksessa siihen malliin villiä menoa, että oksat pois, mutta onneksi kukaan ei tippunut luudalta. Masen kyseli jotain meiän tunneista ja sitten kun kerrottiin, se vaan sanoi meille et PVS-tunti saattaa olla mielenkiintoinen. Mitäköhän se tarkoitti?
- Carmen Lake, rohkelikko, seitsemäs luokka
2.9.2019, klo: 11.56
Ei hitto. Äsken oli ruokailu. Nykyään on kai joku pakko syödä sitä kämäistä kouluruokaa (laatu vähän niin kuin laski heti, kun sinne kotitonttujen valtakuntaan päästettiin jotain oppilaita bilettämään pippureiden ja mantelimössöjen kanssa…), koska Newton ja Swan veti tuolla aulassa hätistelemässä ihan randomeita oppilaita syömään suureen saliin.
Sitten se Swan tuli siihen meidän luo sössöttään jotain. ”Ruoka on terveellistä ja teidän ikäistenne nuorten pitäisi syödä sitä paljon”, se sanoi. ”Ruoka on fyysisen kehittymisen kannalta erittäin tärkeää.”
Ja se Newton näyttää ihan kiimaiselta koiralta aina kun se on kymmenenkään metrin etäisyydellä Swanista (en oikein älyä, miten se voi tuntea vetoa johonkin niinkin tavallisen näköiseen, mutta antaa olla – omapa on asiansa jos siihen hyyppään menee ihastumaan. Enkä muuten tajua, miten se olisi siihen ehtinyt ihastuakaan tässä ajassa, kun koulua on kestänyt vaan puolen päivän verran. Se joka meni ja juotti Newtonille lemmenlientä, voi tulla tunnustamaan ihan vapaasti – voidaan nauraa yhdessä…) tuli siihen höpöttämään jotain että: ”Niinhän se on. Katsokaapa, kuinka hyvin professori Swankin on kehittynyt, kun on kiltisti käynyt syömässä lounaansa, kun oli teidän ikäisenne.”
Swan tietenkin meni punastumaan sillä lailla tosi ärsyttävästi, miten kaikki neljäsluokkalaiset teinit punastuu. Siis ei hitto. Eikä ne tietenkään siinä herkän hetkensä aikana unohtanut sitä, että meidän pitäisi oikeasti mennä sinne syömäänkin, joten ne pakotti meidät yhteistuumin sinne ruokalaan.
Niinpä me sitten syötiin käristyneitä porkkanoita (siis miten porkkanat muka voi olla käristyneitä? Kuka idiootti edes menee paistamaan porkkanoita? Joku ihan täysin aivokuollut henkilö, kenties?) ja kääretorttua, jossa oli sisällä hillon sijasta voita (mitä tämä puolestaan kertoo koulumme oppilaiden ajattelukapasiteetista? En edes ala analysoimaan tilannetta). Hyvin siis menee. Tietysti siellä tarjoilupöydän luona me törmättiin kavereiden kanssa Evensoniin, joka hymyili niin herttaisesti, että meidän oli pakko ottaa jotain syömistä. Hitto.
Hyvä onni jatkui ruokapöydässäkin, kun Cullen tuli siihen juttelemaan syvällisiä. Siis kuka hitto haluaa puhua psykologiasta samalla kun syö? Joku jolla ei ole elämää?
Nyt olen sitten tietysti myöhässä musiikintunnilta, koska tulin tänne ripittäytymään rakkaalle Juorukellollemme. Masen ja Brandon varmaan tappaa minut (no, Masen tekee sen yksin, koska Brandon on liian söpö voidakseen oikeasti murhata ketään), mutta ajattelin nyt vain varoittaa kaikkia niitä, jotka eivät vielä ole tietoisia nykyisen kouluruokailumme vaaroista, että voikääretorttuja pidetään nykyään terveellisinä. Pysykää siis kaikki kaukana suuresta salista ruokailuaikoina, jos haluatte pysyä hengissä!
Kirjoitti valittamisenhaluinen, kouluruoan laadun huononemisesta traumatisoitunut William Lilley, seitsemäsluokkalainen korpinkynsi
2.9.2019, klo: 13.45
Vähänkö meidän tuvanjohtaja on siisti. Se sano, että meiän ei enää ikinä tarttis käsitellä jotain fletkumatoja vaan, että me käsiteltäis jotain sfinksejä ja muita jänniä otuksia. Oikeesti mä en voi uskoa, että fletkumadot on oikeasti kuulunu opetussuunnitelmiin. Nehän vaan olla möllöttää ja syö jotain salaattia.
Rico Ramonas, rohkelikko, luokka 4
2.9.2019, klo: 13.51
Joo siis mulla oli sama eka tunti Rothin kanssa ja se Stanley vaan meikkasi koko ajan ja mutisi siitä kuinka hyvännäkösiä miesopeja täällä on, mitä nyt välillä vilkaisi meihin päin ja sanoi jonkun sivun luettavaksi. Se on varmaan samanlainen puoskari kun Punurmio oli, mutta vanha kunnon Nurmis sentään yritti (paino sanalle yritti) oikeesti opettaa meille jotain.
Erittäin närkästynyt, kuudesluokkalainen korpinkynsi, Erica Nielson
2.9.2019, klo: 16.37
Kuule Johnson, etkö muka vieläkään suostu lähtemään mun kanssa ulos? Kyllä se Evanskin antoi lopulta Potterille periksi, vaikka musta vähän tuntuu siltä, et se tyyliin hävis vaikka jonkun vedon Lupinia vastaan. (esim. Kuinka monta naista Musta saa seiskan alkuun mennessä kaadettua.) No, mutta silti. Lähtisitkö Tylyahoon joku päivä? Kalenterini on aika avoin, että koska vaan periaatteessa käy.
Kaikkien rakastama Michael Lawrence, nykyään kuudesluokkalainen rohkelikko
2.9.2019, klo: 18.23
Kaikkien rakastama Emily Johnson ilmoittaa olemassa olostaan ja haluaa kertoa kaikkien rakastamalle Michael Lawrencelle, että Lily Evansin ja James Potterin klassinen rakkaustarina on myytti, jonka todenperäisyydelle ei ole tarvittavia kirjallisia todisteita. Eli anteeksi nyt vaan – joudun taas kerran torjumaan jalomielisen pyyntösi ja kieltäytymään seurassasi vietetystä Tylyaho-reissusta. Mielestäni on ihan täysin absurdia pyytää minua sinne seuraksesi perusteluin, että Lily Evans ehkä mahdollisesti vihasi James Potteria samalla tavalla kuin minä sinua; mikä se järkevä perustelu tuossa koko jutussa edes oli? Ehkä se viharakkaussuhde on ylipäätänsäkin vain jonkun MeNoitien toimittajan keksimä juttu, jotta kuuluisan Harry Potterin vanhempien tarinaan saataisiin joku romanttinen vivahde…
Pahus Lawrence, ellet lopeta noiden turhanpäiväisten viestiesi kirjoittelua, annan sinulle oikeasti kirjoituskiellon. Kun alan vastata täysin epäolennaisiin raapustuksiisi, minäkin alan puhua henkilökohtaisuuksista, eikä se todellakaan ole tarkoitukseni. Yllytät minua epäasialliseen toimintaan ja joudun pian antamaan itsellenikin kirjoituskiellon – tasapuolisuuden nimissä.
Kuten kaikki varmasti ymmärtävät – en tullut tänne alun perin kirjoittelemaan hornankatkuisista tunteistani, jotka on kohdistettu kaikkien rakastamaan Lawrenceen (en muuten tajua, ketä ne ’kaikki’ on… Äitisi, Lawrence? Isoäitisi, ehkä?). Tulin juoruilemaan ensimmäisestä filosofian tunnistani, joka rehellisesti sanoen oli jotakin muutakin kuin ihan mahtavan syvällinen ja opettavainen…
Luokkahuoneessa oli kuuma. Yksinäinen kärpänen surisi hermostuttavasti nurkassa ja ilmeisesti se ärsytti muitakin, koska Henry nousi äkkiä, käveli sinne nurkkaan ja listi luontokappaleen PVS-kirjallaan. Sillä oli kai ollut edellisellä tunnilla pimeyden voimilta suojautumista, eikä se ollut vielä ehtinyt laittaa kirjoja pois – aika kätevää, kun korpinkynnet ja luihuiset vaan voi jäädä suoraan PVS:stä filosofia/etiikkaan…
Meitä opiskelijoita oli siinä ryhmässä ehkä joku sellainen viitisentoista. Ylisuuret luokkakoot ei ole koskaan olleet meidän koulun ongelma, mikä on sinänsä ihan hyvä. Onkin aika mielenkiintoista, miten Lawrence oli onnistunut keplottelemaan itsensä sisään siihen ryhmään. Siis oikeasti – kuinka suuri todennäköisyys on, että juuri se henkilö, josta vähiten tässä koulussa pidän, sattuu olemaan niiden neljäntoista ihmisen joukossa, jotka ryhmään kuuluvat lisäkseni? Tyhmä, yliromanttinen luokkakokoonpanojen suunnittelija on lahjottavissa oleva henkilö. Ihmetyttää vain, millä Lawrence sen tyypin on lahjottua saanut.
Rehtori Cullen ja professori Whitlock tuli luokkaan yhdessä. Ne oli sellaisen viisi minuuttia myöhässä ja keskusteli hiljaisella äänellä – yritti mitä ilmeisimminkin vältellä sanojen kantautumista ulkopuolisten korviin. Turha toivo – me oppilaathan ollaan enkelimäisen hiljaa just aina vaan silloin, kun on mahdollisuus päästä osalliseksi opettajien yksityisasioista.
”…mutta se ei silti oikeuta häntä käyttäytymään siten, Carlisle! Ei ole minun vikani, että –”
”Jasper, rauhoitu. Minä puhun hänen kanssaan.”
”Luuletko sinä muka, että puhuminen auttaa? Ei sille idiootille menisi sana perille mädäntyneeseen kalloon, vaikka huispausluudalla päähän hakkaisi…”
”Voimmeko me jatkaa tätä keskustelua tunnin jälkeen? Minusta tuntuu, että täällä on tällä hetkellä hieman liian monta innokasta korvaparia kuuntelemassa.”
Professori Whitlock otti kasvoilleen sen tavanomaisen ilmeettömän naamionsa ja piilotti ärtyneisyyden ja vihan jonnekin takataskuun. Rehtori Cullen sen sijaan hymyili ystävällisesti ja aloitti tunnin. Me keskusteltiin siitä, mitä on etiikka ja moraali ja sellaista, mutta siinä samalla kun tein muistiinpanoja, minä oikeasti mietin ainoastaan sitä, millä verukkeilla voisin jäädä luokkaan tunnin jälkeen kuuntelemaan loputkin professoriemme keskustelusta.
Pohtimiseni katkaisi professori Masen, joka marssi kiukustuneena luokkaan viitisentoista minuuttia ennen tunnin loppua.
”Mitä hittoa, Whitlock?” hän puuskahti näköjään ollenkaan välittämättä siitä, että opettajien tulisi kielenkäyttönsä suhteen näyttää esimerkkiä oppilaille. ”Millä helvetin oikeudella sinä olet mennyt lavertelemaan oppilaillesi juoruja yksityiselämästäni?”
Professori Whitlock hymyili hieman röyhkeästi. ”Samalla oikeudella jolla sinä olet mennyt varoittelemaan omia oppilaitasi luonteeni kieroutuneisuudesta ja kertomaan juttuja traumaattisesta menneisyydestäni.”
”Ne jutut on painettu lehtiinkin”, professori Masen puolustautui. ”En kertonut heille mitään muuta kuin sen, mikä on yleisestikin tiedossa!”
”Edward, Jasper yrittää päästä yli niistä asioista ja niistä ajoista”, rehtori puuttui hiljaa puheeseen. ”Ei ole kovin kannustavaa mennä heti ensimmäisenä virallisena työpäivänä mustamaalaamaan häntä oppilaiden silmissä. Tämän on tarkoitus olla uusi alku hänelle – samoin kuin monelle muullekin.” Rehtori tuijotti professori Masenia suoraan silmiin ja pystyi keskittymään asiaansa erinomaisesti huolimatta siitä, että hänen puhettaan kuunteli viisitoista yli-innokasta korvaparia.
Professori Masen nyökkäsi. ”Ei se kuitenkaan oikeuta häntä kertomaan oppilailleen seurustelusuhteistani, jotka –”
”Niistäkin löytyy runsaasti juttua juorulehdistä, Eddie”, Jasper nälväisi. ”MeNoidat on seurannut erittäin intohimoisella mielenkiinnolla sitä peliäsi Jessican kanssa viime kesänä. Mitenkäs se oli? Pyörititkö sinä samaan aikaan Isabellaa, vai mitä?”
”Turpa tukkoon, kuule”, professori Masen karjaisi ja astui askeleen professori Whitlockia kohti. Siinä vaiheessa Samkin heräsi ja alkoi kerätä kiireen vilkkaan vetoja siitä, kumpi professoreista voittaa, jos tilanne yltyy kaksintaisteluksi.
”Edward, hillitse itsesi”, professori Cullen ärähti äkkiä. Seesteinen, ystävällinen hymy oli tipotiessään ja hän tihkui arvovaltaa. ”Jasper, rauhoitu. Sinun pitää rauhoittua, jos haluat jatkaa täällä.”
Minusta oli todella mielenkiintoista, että rehtori Cullen rauhoitteli juuri professori Whitlockia, vaikka professori Masen oli se, joka oli käyttäytynyt uhkaavammin. Tajusin kuitenkin sanojen merkityksen heti, kun taas vilkaisin professori Whitlockia, sillä hänen silmänsä kimmelsivät raivosta. Aivan kuin viha olisi yrittänyt tunkeutua ulos silmien mustuudesta tai jotain.
”Oppilaat, ulos luokasta”, rehtori määräsi seuraavaksi kääntämättä kuitenkaan katsettaan opettajakollegoistaan meihin. ”Tunti on ohi. Ei läksyä.”
Aloimme hitaasti nousta paikoiltamme – kaikki uteliaina näkemään, mitä tulisi tapahtumaan seuraavaksi.
”Kuka sinä olet sanomaan minulle, milloin minun pitää pitää turpani tukossa, senkin huispauspelle”, professori Whitlock sihisi hampaidensa välistä, puristaen kätensä nyrkkiin silmät ummessa, kuin yrittääkseen estää itseään hyökkäämästä professori Masenin kimppuun. ”Luuletko olevasi jotenkin parempi ihminen, kun sinua ei ole pahoinpidelty kouluaikoinasi? Tai kun sinulla on jopa kaksi tyttöä, eikä minulla ensimmäistäkään? Ei kyllä sillä, että kiinnostaisikaan. Jessica Stanley ja Isabella Swan? Eikö sinulla ole ollenkaan tyylitajua?”
”Ulos!” Carlisle karjahti taas meille oppilaille, kun me vain vitkuttelimme ovensuussa seuraamassa draamaa. Hänkin alkoi näyttää niin pelottavalta, että suurin osa meistä näki turvallisuuden kannalta paremmalta poistua luokasta – minä muiden mukana.
Koska se tunti oli viimeinen, minä menin sen jälkeen kirjastoon ja vietin siellä lopun päivää. Ettekä muuten ikinä arvaa, mitä minä sieltä löysin etsiessäni tietoa professori Whitlockin menneisyydestä! Tiedän, että on kamalaa asettaa ihmisen päälle ennakkoluuloja sen perusteella, mitä se on joskus menneisyydessään tehnyt tai mitä se on ollut, mutta minusta tämä on vain tosi mielenkiintoista ja auttaa meitä ehkä vähän paremmin analysoimaan sen luonnetta jatkossa…
Joo, eli professori Whitlock on käynyt koulunsa Durmstrangissa ja sen isä oli tiedätte-kyllä-kenen joukoissa tuossa parikymmentä vuotta takaperin… Kuulemma professori Whitlockin arvet on osittain niiltä ajoilta – sen isä ja äiti hakkasi sitä armotta, kun se vielä asui kotona. Sitten se karkasi koulun päättymisen jälkeen ja muutti asumaan yksikseen jonnekin Lontoon syrjäseuduille. Opiskeli kuulemma auroriksi ja passitti mm. vanhempansa Azkabaniin; osa arvista on siis myös ihan taisteluista saatuja.
Jossain lehtiartikkelissa sanottiin, että sillä oli jossain vaiheessa alkoholiongelmia ja ihmissuhdeongelmia sillä on ollut läpi elämän. Lisäksi sillä on joku ihme sairaus, josta en ehtinyt sen enempää ottaa selvää, mutta se liittyi jotenkin tunteidenhallintaongelmiin, joita sillä kuulemma on.
Meidän professori Whitlock on siis oikeasti ihan tosi pelottava tyyppi ihan sisäisestikin, ei ainoastaan ulkoisesti. Tuli vähän sellainen olo, että ’apua’ ja että ’mitenkäs tässä nyt tulisi jatkossa suhtautua professoriin’, mutta sitten minä päätin, että kun se on tänne opettamaan otettu, niin ei se enää voi niin kamalan paha tyyppi olla… Toivotaan siis niin… Itse ainakin odotan jo tosi paljon, että pääsisin taas etiikka/filosofiaan, koska se tunti oli oikeasti tosi mielenkiintoinen!
Kirjoitti rohkelikon valvojaoppilas, kuudesluokkalainen Emily Johnson
2.9.2019, klo: 22.17
Hei taas, Johnson! Olen pahoillani – jatkan yhä kiusaamistasi, sillä minusta tuntuu, että et kyllä ikinä antaisi minulle mitään kirjoituskieltoa, koska pidät minusta ja näistä viesteistäni ihan liikaa. Halusin vain kertoa, että ei se mitään, vaikket lähdekään Tylyahoon kanssani – vielä. Kyllähän Evanskin lämpeni Potterille vasta seitsemännellä. Ehkä sinä olet vielä niin epäkypsä, ettet ole valmis myöntämään tunteitasi rehellisesti. No, ei voi mitään. Onhan se tieteellisesti todistetukin, että pojat kehittyy nopeammin kuin tytöt (jästitutkijat yrittää vain huijata väittämällä päinvastaista, koska ne haluaa miellyttää muijiansa).
Niin ja joo – jos alkaa pelottaa PVS-tunneilla tai psykologia/etiikassa, niin voit aina tulla mun viereeni istumaan. Ei Garyä haittaa, vaikka sen heittäisikin pois – varsinkaan jos sen paikan perisi joku niinkin kaunis ihminen kuin sinä… Ei tässä muuta.
Teidän, Michael Lawrence rohkelikon kuudennelta (jota kaikki muut lukuun ottamatta Johnsonia rakastavat)
